Onko vääryys ja turmelus paljastettava?
OIKEAN ja väärän välinen raja on käynyt niin epäselväksi monille, että se on melkein huomaamaton. Poliisit jättävät monissa maissa lahjuksista liikennerikkomukset ilmoittamatta; kansalaiset merkitsevät olemattomia vähennyksiä veroilmoituksiinsa; avioliitossa olevat ovat uskottomia puolisoilleen, ja nuoret lunttaavat kokeissa koulussa. Ennen melkein jokainen olisi pitänyt moista menettelyä kauhistavana, ilmeisenä vääryytenä ja moitteen ansaitsevana. Mutta nyt! Joskaan sitä ei täysin hyväksytä, sitä pidetään yleensä luonnollisena – elämäntapana. ”Kaikkihan tekevät niin”, kuullaan ihmisten usein sanovan.
Mikä vielä pahempi, valheen paljastamista tai toisen vääryyden julkisaattamista pidetään rakkaudettomana ja epäystävällisenä. Ihmiset ajattelevat, että pettäminen ja vilpillisyys eivät ehkä ole parhaimpia menettelytapoja, mutta petoksen tunnetuksi tekemistä ja vääryyden paljastamista pidetään vielä pahempana. Vääryyden paljastajaa arvostellaan usein ankarammin kuin vääryyden tekijää.
Tällaista välinpitämätöntä turmeluksen ja vääryyden hyväksymistä on havaittavissa uskonnon alallakin erityisesti nyt, kun ekumeeniset yritykset koettavat yhdistää monet eri uskonnot. Jonkin uskontojärjestön opit ja menot saattavat olla tunnetusti vääriä ja esittää väärin tosi kristillisyyttä, mutta kuitenkin niiden paljastamista pidetään epäkristillisenä. Olet epäilemättä havainnut asian olevan siten.
Mitä sinä sitten ajattelet asiasta? Entä jos joku puhuisi julkisesti suoraan tiettyjä uskonnollisia johtajia vastaan sanoen heille: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. . . . Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” Pitäisitkö tällaista kielenkäyttöä sopimattomana kristitylle? Vaikka se olisi tottakin, niin katsoisitko olevan väärin, jos arvossa pidettyjen uskonnollisten johtajien mainetta horjutettaisiin tällä tavalla?
Entä jos joku käyttäisi vielä tuomitsevampaa kieltä ja sanoisi: ”Voi teitä, teologit ja papit, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. . . . Te tyhmät ja sokeat! . . . Voi teitä, teologit ja papit, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! . . . Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?”
Panisiko tällainen puhe sinut heti leimaamaan puhujan suvaitsemattomaksi kiihkoilijaksi? Monet voivat pitää tällaista puhetta täysin sopimattomana ja epäkristillisenä. Kuitenkin nämä ovat Herramme Jeesuksen Kristuksen sanoja, jotka hän puhui aikansa kunnioitetuille uskonnollisille johtajille! Ainoa muutos Raamatusta on, että sanat ”teologit ja papit” on pantu ”kirjanoppineitten ja fariseusten” sijaan. Tämä on täysin paikallaan, sillä nuo miehet olivat ensimmäisen vuosisadan pappeja juutalaisten keskuudessa ja pitivät tunnusomaisia vaatteita kiinnittääkseen huomiota virkaansa, samoin kuin monet papit tekevät nykyään. – Ks. Joh. 8:44 ja Matt. 23:1–36.
Mutta miksi Jeesus puhui tällä tavalla noista miehistä? Siksi, että he olivat esittäneet väärin Jumalan ja hänen opetuksensa. Heidän väärät uskonnolliset perimätietonsa ja menonsa olivat eksyttäneet ihmiset vanhurskauden tieltä, joka johtaa Jumalan valtakuntaan. Jeesus oli kerran aikaisemmin sanonut eräille uskonnollisille johtajille:
”Te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.” Ja siksi Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” – Matt. 15:6–14.
Kun kristikunnan uskonnolliset johtajat ja järjestöt esittävät Jumalan sanaa väärin opettamalla ihmisten perimätietoja, niin onko heidän väärien oppiensa paljastaminen näin ollen väärin? Kun he väittävät seuraavansa Kristusta ja kuitenkin sekaantuvat maailman politiikkaan, niin onko paha teko paljastaa heidän tekonsa epäkristillisiksi ja Jumalan tuomitsemiksi? Pitäisikö totuus tukahduttaa siksi, että se paljastaa vääryyden ja turmeluksen? Ei koskaan! Jeesus ei milloinkaan empinyt puhua totuutta, vaikka hänet surmattiin vihastuneitten uskonnollisten johtajien kiihotuksesta sen takia. – Joh. 17:14; Jaak. 4:4.
Miten siis suhtaudut asiaan, kun vääristä uskonnollisista opetuksista ja turmeltuneista menoista esitetään teräviä lausuntoja? Tuomitsetko heti paljastuksen tehneen henkilön tai järjestön? Ajatteletko, että on aivan oikein opettaa valheita ja esittää väärin Jumalan sanaa, mutta väärin paljastaa erehdys? Ajatelkootpa jotkut mitä tahansa, vääryyden ja turmeluksen paljastaminen ei ole epäystävällistä eikä rakkaudetonta.
Muista Jeesuksen Kristuksen esimerkki. Hän oli rakkaudellisin ja ystävällisin ihminen, joka koskaan on vaeltanut maan päällä. Hän oli hellä ja sääliväinen syntisiä porttoja ja veronkokoojiakin kohtaan. Rakkaudellisesti hän antoi heille anteeksi heidän rikkomuksensa ja auttoi heitä elämän tielle. Sen sijaan että hän olisi ilmoitellut heidän syntejään, hän peitti ne. Kuitenkin Jeesus samalla paljasti Raamatussa kerrotulla mitä voimakkaimmalla kielellä uppiniskaiset, ylpeät uskonnolliset johtajat. Tämä oli todellisuudessa rakkaudellinen palvelus, koska noiden uskonnoitsijoiden väärät opit ja menot johtivat niiden seuraajat tuhon kuoppaan. Ihmisten oli tiedettävä totuus saadakseen Jumalan hyväksynnän. – Matt. 23:15.
On sen tähden oikein puhua voimakkaasti vääryyttä ja turmelusta vastaan. Ihminen tai järjestö, jolla Jeesuksen Kristuksen tavoin on rohkeutta tehdä siten, ansaitsee huomiota ja kunnioitusta.