Lukijain kysymyksiä

● Saarn. 3:11 sanoo, että Jumala on pannut ”iankaikkisuuden” ihmisten sydämeen. Mitä tämä merkitsee? – M. O., USA.

Saarn. 3:11 (Um) kuuluu näin: ”Kaiken hän [Jehova] on tehnyt kauniisti aikanaan. Onpa hän pannut myös määräämättömän ajan heidän sydämeensä, jottei ihmiskunta saisi koskaan selville sitä työtä, minkä tosi Jumala on tehnyt alusta loppuun asti.” Heprealainen sana, joka on käännetty ”määräämättömäksi ajaksi” tässä ja toisaalla Pyhien kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä (engl.), on oolaam. Se liittyy aikaan ja sisältää ajatuksen ’kätketystä’ eli ’salatusta’, ja sen on määritelty merkitsevän ”kätkettyä aikaa, so. epämääräistä ja pitkää, jonka alku ja loppu ovat epävarmat tai määräämättömät”. (Wilhelm Gesenius, A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament, 1836, s. 746) Jotkut Saarn. 3:11:n kääntäjät sanovat Jumalan panneen ”iankaikkisuuden” ihmisten sydämeen. (Le, Ts, As, suom.) Tekstiyhteys osoittaa, että aika on kysymyksessä. (Saarn. 3:1–8, 17) Tästä syystä ja oolaam-sanan perusmerkityksen takia sanoja ”iankaikkisuus” tai ”määräämätön aika” on hyvin sopivasti käytetty Saarn. 3:11:ssä.

Jehovalla on määräaikansa kaikelle. (Dan. 2:21, 22; Apt. 17:26, 31) Hän on myös tehnyt kaiken kauniiksi eli hyvin järjestetyksi aikanaan. Luomistyön järjestyksellisyys ja loistavuus, kuten vuodenaikain vaihtelu, valaisevat tätä. Saarn. 3:11 ei tietenkään merkitse, että Jumala kirjaimellisesti panisi ajan mekanismia kenenkään sydämeen. Se viittaa ilmeisesti tapaan, millä ohi kiitävä aika vaikuttaa siihen, kuinka ihminen ymmärtää eri asiat. Tämä teksti auttaa meitä toteamaan, että ihminen ei voi koskaan tyystin päästä perille Jumalasta. Jehovan työt ovat täydelliset, mutta täydellinenkin ihminen on Jumalan lupaamassa uudessa järjestyksessä kykenemätön mittaamaan Jumalan viisauden syvyyksiä. (5. Moos. 32:4; Jes. 40:28; 55:8, 9; Room. 11:33–36) Saarn. 3:11:n sanojen mukaan ei ”ihmiskunta saisi koskaan selville sitä työtä, minkä tosi Jumala on tehnyt alusta loppuun asti”. On aina jotain opittavaa Jehovan töistä. Ihmisen kiinnostus Jumalasta saatavaa tietoa tai hänen luomistyönsä ihmeitten tutkimista kohtaan ei siis koskaan häviä. Vaikka Jumalan uuden järjestyksen asukkaat eivät milloinkaan täysin saakaan ”selville sitä työtä, minkä tosi Jumala on tehnyt”, niin he oppivat jokaisena ohi kiitävänä vuonna yhä enemmän tuntemaan ja arvostamaan Jumalan erittäin moninaista viisautta.

● Ilm. 3:15, 16:ssa mainitaan kylmä ja palava. Kuitenkin Kristus ilmaisi oksentavansa ainoastaan penseät. Miksi? – M. S., USA.

Jeesus Kristus ilmaisi tyytymättömyyttä, kun hän sanoi ”Laodikean seurakunnan enkelille”: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” (Ilm. 3:14–16) Laodikean kristillisen seurakunnan jäsenet eivät olleet suhtautumisessaan virvoittavan hengellisiä. He olivat penseitä, välinpitämättömiä eli apaattisia. He luulivat, että he olivat rikkaita hengellisesti eivätkä tarvinneet mitään. Mutta Herran mielestä he olivat ’viheliäisiä ja kurjia ja köyhiä ja sokeita ja alastomia’. Oli sen tähden sopivaa, että hän kehotti heitä tekemään parannuksen. – Ilm. 3:17–19.

Alussa voisi otaksua, että Ilm. 3:15, 16:ssa mainittu palava tila tarkoittaisi innon ja rakkauden palavuutta, kun taas kylmyys viittaisi näiden ominaisuuksien puuttumiseen ja osoittaisi, että he olivat kylmenneet. Mutta Kristus sanoi: ”Koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” Ei siis kylmää eikä palavaa oksennettaisi. Jos mainittu kylmyys olisi tarkoittanut rakkauden tai innon kylmyyttä, niin se olisi varmasti oksennettu ulos. Herralle kylmä oli yhtä otollinen kuin palavakin; hän oli oksentava ainoastaan penseän. ”Kylmä” ei ole siis ”palavan” vastakohta Ilm. 3:15, 16:ssa.

Tässä tapauksessa valittiin ilmeisesti sellainen kuvakieli, millä oli tarkoitus antaa isku laodikealaisten osoittamalle välinpitämättömyydelle. Ja he voivat varmasti käsittää ”uskollisen ja totisen todistajan” lausunnon. Laodikean läheisyydessä oli kuumia ja kylmiä lähteitä. Juhlissa oli myös tapana tarjoilla kylmiä ja kuumia juomia, ei virvoitusjuomia, jotka olivat haaleita.

Kylmänä päivänä kuuma neste, kuten keitto, on tervetullut ja virvoittava. Kun lämpötila nousee, kylmä virvoitusjuoma, kuten kylmä limonaati, on virkistävää. Haalea neste ei olisi kovinkaan miellyttävää kummassakaan tapauksessa.

Herra Jeesus Kristus tarkoitti ilmeisesti Ilm. 3:14–19:ssä kerrotuilla sanoillaan, että Laodikeassa vallitseva kristittyjen haalea hengellinen tila oli hänelle erittäin vastenmielinen. Heidän piti ryhtyä jyrkkiin toimenpiteisiin välinpitämättömyyden karkottamiseksi ja hengellisyytensä lisäämiseksi.