Onnen löytäminen opetuslasten tekemisestä

1. a) Miksi on välttämätöntä olla onnellinen työssään? b) Minkä Salomo sanoi olevan Jumalan lahja?

OLETKO sinä onnellinen työssäsi? Sinun pitäisi olla. Sinä omistat niin paljon aikaasi, tosiaankin elinaikasi elämänurallesi eli kutsumuksellesi, että elämällä on arvoa ainoastaan, jos olet onnellinen siinä. Salomo sanoi tästä: ”Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.” (Saarn. 3:12, 13) Tarkoitus oli tosiaan, että ihmisen tulee tehdä työtä ja tehdä sitä ahkerasti. Sen ei pitänyt olla raadantaa vaan tehtävä, mistä hän perusteellisesti nauttisi ja mikä tuottaisi runsaan ja tyydyttävän palkan. Mikä siunaus tämän lupauksen täyttymisen kokeminen olisikaan, sellaisen elämäntehtävän löytäminen, jossa voisi työskennellä kokosieluisesti, niin tyytyväisenä, ettei hän voisi löytää ”mitään parempaa”, ja mistä hän tosiaan ”nauttii hyvää”! Salomo kuvaa tämän ”Jumalan lahjaksi”.

2. Mikä tämän kirjoituksen tarkoitus on edelliseen verrattuna?

² Tarkastelimme edellisessä kirjoituksessamme työtä opetuslasten tekemiseksi, missä Jehovan todistajat ahertavat nyt maailmanlaajuisesti. Malli, minkä Jeesus Kristus antoi opetuslasten tekemisestä, selostettiin ja Jehovan todistajain nykyinen yhteisponnistelu luonnehdittiin. Nyt meitä kiinnostaa kuitenkin työ yksityisen evankeliuminpalvelijan kannalta katsoen. Me tarkastelemme sitä iloa ja onnea, minkä yksilö saa henkilökohtaisesti antautuessaan tähän työhön.

3. Millaista työ on verrattuna leikkiin ihmisen onnellistuttamisessa?

³ Mikä tekee ihmisen tosi onnelliseksi? Työkö vai leikki? Sopiva määrä leikkiä on varmasti mieluista vaihteeksi, rentoutumiseksi ja ruumiinliikunnan saamiseksi. Mutta työ tuo pääasiassa onnen. Calvin Coolidge, Yhdysvaltain 30. presidentti, sanoi virkaanastujaispuheessaan 27.7.1920: ”Työ ei ole kirous, se on älyn etuoikeus, ainoa keino päästä miehuuteen ja sivistyksen mitta. Raakalaiset eivät tee työtä.”

4. a) Miten Jeesus suhtautui työhön? b) Mitä Jehova ajattelee työstä, kuten näkyy Aadamille ja Eevalle annetusta määräyksestä?

⁴ Raamattu oli esittänyt tämän saman asian jo ennen Coolidgea. Jeesus Kristus sanoi siitä ahkerasta työstä, mitä hän itse suoritti: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” (Joh. 4:34) Hän nautti työstä, ei leikistä. Se oli hänelle ravitsevampaa ja tyydyttävämpää kuin kirjaimellinen ruoka. Kun Aadam ja Eeva luotiin ja pantiin Eedenin puutarhaan, niin Jehova järjesti heille toimintaa, mikä oli tekevä heidät tyytyväisiksi ja onnellisiksi. ”Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet’.” (1. Moos. 1:28) Osoittaen, että vaikka tämä olikin pitävä ihmisen ahkerassa työssä, niin koko järjestely sai kuitenkin Jumalan lopullisen hyväksynnän. 1. Moos. 1:31 sanoo: ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” Jumala tiesi, että ahkera työ olisi hyvä ihmiselle.

5. Millainen työ aikaansaa tosi onnea?

⁵ Mutta millainen työ tekee ihmisen onnelliseksi? Albert Schweitzer, tunnettu lääkäri ja Nobelin palkinnon saaja, ilmaisi yhden tyydytystä tuovan työn vaatimuksen sanoessaan: ”Elämän kunnioitus . . . ei salli oppineen elää yksistään tieteelleen, vaikka hän olisi erittäin hyödyllinen yhteiskunnalle siten tehdessään. Se ei anna taiteilijan elää vain taiteelleen, vaikka hän innoittaisi monia sillä. Se estää liikemiestä kuvittelemasta, että hän täyttää kaikki lailliset vaatimukset hoitaessaan liiketoimiaan. Se vaatii kaikkia uhraamaan osan elämästään toisten hyväksi.” (New York Times Magazine, 9.1.1955, vietettäessä Schweitzerin 80-vuotissyntymäpäivää) Leo Tolstoi sanoi: ”Jokaisen miehen ja naisen kutsumus on toisten ihmisten palveleminen.” Kokemus oli opettanut näille miehille, ettei itsekäs ponnistelu toisten kustannuksella tuo todellista tyydytystä, vaan että rakkaudella muiden hyväksi suoritettu työ tuo sen. Tämä on sen työn yksi vaatimus, mikä tekee ihmisen onnelliseksi.

6. Mitä Raamattu sanoo toisten hyväksi työskentelemisestä?

⁶ Tämä näkemys työstä on myös sopusoinnussa Raamatun periaatteitten kanssa. Apostoli Paavali sanoi: ”Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa [antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa, Um]’.” (Apt. 20:35) Toisten hyväksi suoritettu työ tuo tosi onnea.

7. Miksi siis työn opetuslasten tekemiseksi pitäisi tuottaa ihmiselle onnea?

⁷ Miten työ opetuslasten tekemiseksi täyttää sitten tämän vaatimuksen? Onko työtä, mikä tekisi enemmän toisen hyväksi, kuin sen totuuden opettaminen hänelle, joka saattaa hänet iankaikkiseen elämään johtavalle tielle? Tuskinpa! Ihmisten mielen vapauttaminen tietämättömyydestä ja väärien aatteiden orjuudesta koituu heidän suurimmaksi hyödykseen. ”Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ’Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi’.” – Joh. 8:31, 32.

ONNI ITSE TYÖSSÄ

8. Mistä työ opetuslasten tekemiseksi alkaa, ja miksi siitä voidaan saada onnea?

⁸ Työ opetuslasten tekemiseksi alkaa alueen perusteellisesta käymisestä niiden etsimiseksi, joilla on vanhurskauteen taipuva sydän, korva, joka on halukas kuulemaan, ja mieli, joka on halukas pohtimaan. Tämä merkitsee käymistä ovelta ovelle ja puhumista jokaiselle tapaamallesi henkilölle, olkoonpa hän kuka tahansa tai hänen yhteiskunnallinen asemansa tai uskontonsa mikä hyvänsä. Ensi silmäyksellä saattaisi näyttää siltä, että olisi vaikea saada onnea tällaisesta työstä. Niin ei suinkaan ole. Siinä toimivan panee liikkeelle oikea vaikutin, rakkaus. Hänellä on rakkautta lähimmäistään kohtaan, hän ei halua hänen menettävän iankaikkista elämää, jos hänellä on mainittua vanhurskaudenrakkautta. Hänellä on rakkautta Jumalaan, ja hän haluaa nähdä Hänen nimensä puhdistettuna kaikesta häpeästä, mitä se saa osakseen, koska ihmiset ovat tietämättömiä Hänen päätöksistään ja vastustavat niitä. Kun hänen sydämessään on tämä rakkaudellinen vaikutin, niin hän saa onnea, vaikka hän havaitsisikin useimmat kohtaamansa ihmiset välinpitämättömiksi.

9. a) Millaisen vastaanoton evankeliuminpalvelija usein saa, ja miten hän silloin menettelee? b) Minkä neuvon noudattaminen poistaa kaiken pettymyksen tunteen?

⁹ Monissa paikoissa on mahdotonta päästä istumaan ja puhumaan muutamaa minuuttia ja selittämään käynnin tarkoitusta. Tämä johtuu tavallisesti siitä, että joko ennakkoluulo tai välinpitämättömyys uutta ajatusta kohtaan on sulkenut heidän mielensä. Evankeliuminpalvelija mukautuu sen tähden kuhunkin kohtaamaansa tilanteeseen. Jos henkilö, jolle hän puhuu, on ilmeisesti vastustaja ja vihamielinen, niin siellä ei tuhlata paljon aikaa. On parasta kohteliaasti lähteä pois ja mennä seuraavaan paikkaan. Jeesuksen neuvo tällaisissa tapauksissa kuului: ”Missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.” (Matt. 10:14) Tämän oivallisen neuvon noudattaminen poistaa evankeliuminpalvelijalta kaiken mahdollisen pettymyksen tunteen. Kun hän on tehnyt parhaansa esittääkseen hyvää uutista vetoavimmalla tavalla, hän tyytyy jättämään asian siihen. Hän pudistaa tomun jaloistaan ja jatkaa onnellisena matkaansa. Uusi käynti vetää nyt hänen kiinnostuksensa puoleensa.

10. Miten oikean päämäärän pitäminen mielessä auttaa tekemään henkilön onnelliseksi ovelta-ovelle-työssä?

¹⁰ Jos jollakulla olisi väärä vaikutin sydämessä tai väärä tavoite mielessä tässä etsintätyössä, niin hän voisi tulla hyvin onnettomaksi ja pettyneeksi. Mutta tasapainoinen evankeliuminpalvelija pitää kuitenkin mielessään, että verraten harvat haluavat kokosydämisesti tulla opetuslapsiksi tai ovat edes vähänkään kiinnostuneita Raamatun paremmasta ymmärtämisestä. Jeesus Kristus teki tämän selväksi sanoessaan: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt. 7:13, 14) Hänen tavoitteenaan ei näin ollen ole maailman käännyttäminen, koska hän tietää sen mahdottomaksi. Ei, hänen tavoitteenaan on vain niiden löytäminen, jotka kuuntelisivat. Tämä merkitsee sitä, että hän tietää, mitä on odotettavissa alueella, ja niin hän voi omata mielessään oikean asenteen, olla onnellinen työssään.

11. Mikä piirre opetuslasten tekemisessä tuo suuremman ilon ja miksi?

¹¹ Työ opetuslasten tekemiseksi muuttuu hiukan luonteeltaan, kun kiinnostuneita tavataan. Jos ilmenee, että nämä haluaisivat laajentaa Raamatun totuuden tuntemustaan ja iloitsisivat lisäkeskusteluista, niin heidän luokseen tehdään uusintakäyntejä. Nyt asianomaisen onnen syy muuttuu hiukan. Kun hän omistaa aikaa näille, jotka ovat osoittaneet alkukiinnostusta Valtakunnan sanomaa kohtaan, hänen onnensa tulee siitä, että hän ruokkii heitä Raamatun täsmällisen tuntemuksen suuremmilla annoksilla. Vaikka iloa saadaankin kaikista opetuslapsien tekemiseen liittyvistä piirteistä, niin keskittyminen sellaisen auttamiseen, joka on halukas saamaan tietoa Luojasta ja Hänen töistään, tuo paljon suuremman ilon. Rakkauden vaikutin pysyy kumminkin samana.

12. Miksi raamatuntutkistelutyö tuottaa vielä suuremman onnen?

¹² Kun tämän henkilön kiinnostus kehittyy siinä määrin, että aloitetaan säännöllinen Raamatun kotitutkistelu, niin evankeliuminpalvelijan onnellisuus lisääntyy vielä enemmän. Tavallisesti järjestetään yksi tunti tiettyyn aikaan joka viikko tälle tutkistelulle. Jokainen tietää seuraavassa tutkistelussa tarkasteltavan aiheen ja valmistautuu siihen. Opettajan ja oppilaan välille kehittyy ajan mittaan edistymisen mukana läheinen ystävyyden ja kunnioituksen side. Erinomainen antamisen henki ilmenee. Se on Gal. 6:6:ssa mainitun periaatteen mukaista: ”Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa.” Nämä ovat yhdessä vietettyjä kallisarvoisia, onnellisia hetkiä, jotka eivät unohdu koskaan.

ONNI HENKILÖKOHTAISESSA VALMISTAUTUMISESSA

13. Tuleeko Jumalan palvelijan odottaa saavansa onnea ainoastaan suoranaisesta opetuslastentekemistyöstä vai kuinka?

¹³ Vaikka itse työ epäilemättä tuottaa Jumalan palvelijalle onnea, niin miten on niiden hetkien laita, joina hän ei ole niin toimeliaassa työssä? Onko hänen odotettava saavansa onnea vain silloin, kun hän työskentelee ahkerasti suoranaisessa työssä opetuslasten tekemiseksi, vai tuleeko hänen odottaa saavansa onnea kaikissa muissakin elämänsä vaiheissa Jumalan antautuneena evankeliuminpalvelijana? Hänen tulee odottaa saavansa sitä kaikissa elämänsä vaiheissa. Yksi sellainen vaihe on henkilökohtainen valmistautuminen evankeliuminpalvelustyöhön.

14. a) Mitä tulee ajatella taidosta, ja miten tämä soveltuu Raamatun totuuksien opettamiseen toisille? b) Mitkä tilaisuudet ovat rajattomat Jumalan palvelijalla, ja mikä tavoite hänellä tulee olla?

¹⁴ Raamatun totuuden opettaminen toisille vaatii tosi taitoa. Tämä on muuten yksi työn piirre, joka edistää alituista kiinnostusta sitä kohtaan. Sananl. 22:29 sanoo: ”Jos näet miehen, kerkeän toimissaan [taitavan työssään, Um], hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.” Tämä periaate soveltuu erityisesti Jumalan palvelijoihin. Tästä syystä 2. Tim. 2:15 sanoo: ”Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.” Tilaisuudet raamatullisen ja sitä koskevan tiedon lisäämiseksi ovat rajattomat samoin kuin tilaisuudet edistyä tämän tiedon esittämisessä toisille, ts. totuuden sanan oikein jakelemisessa. Ihannetavoitteena on luonnollisesti Jeesuksen Kristuksen jäljitteleminen, hänen, josta oli sanottu: ”Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.” – Joh. 7:46.

15. Miten tulee suhtautua ajan järjestämiseen henkilökohtaista tutkimista varten?

¹⁵ Niillä, jotka vakavasti yrittävät alituisesti parantaa täsmällistä tietoaan ja kykyään sen esittämisessä toisille, on aikataulu henkilökohtaista tutkimista varten. Nämä hetket, jotka on varattu hiljaista, henkilökohtaista valmistautumista ja miettimistä varten, tuottavat syvää iloa ja tyytyväisyyttä. Jotkut havaitsevat, että tällainen aika on vaikeasti järjestettävissä, mutta huolellisella ajattelulla ja järkähtämättömällä ajoituksella löytyy keino. Henkilökohtainen valmistautuminen on niin tarpeellista, ettei siihen ole syytä suhtautua kevyesti. Sitä paitsi se lisää suuresti onnellisuutta.

TOISTEN KANSSA TOIMIMISEN ONNI

16. a) Millaisen luonteenpiirteen Jumala antoi ihmiselle seurallisuuteen nähden luodessaan hänet, mutta mitä havaitsemme ihmisten keskuudessa tässä suhteessa? b) Mitkä kysymykset voimme tehdä itsellemme toisten kanssa tekemisissä olemisesta?

¹⁶ Sinä voit saada onnen vain jos olet onnellinen ollessasi toisten kanssa. Erakot eivät ole onnellisia, tasapainoisia ihmisiä. Ihmiset ovat seuraa rakastavia. He haluavat seurustella ja elää yhdessä eikä olla erillään. Tämä on taipumus, joka heille annettiin luotaessa, ja se on erinomainen Jumalan antama ominaisuus. Mutta mitä kuitenkin havaitsemme? Ihmiset haluavat olla yhdessä, mutteivät voi tulla toimeen keskenään. Kaksi nuorta on mielettömästi rakastuneita mennessään naimisiin, mutta he tulevat kylmiksi toisiaan kohtaan pian sen jälkeen. Kokonaiset kansat haluaisivat elää rauhassa keskenään, mutta huomaavat sen yhä vaikeammaksi päivä päivältä. Ennustaen näiden epämieluisten piirteitten lisääntymisen meidän aikanamme apostoli Paavali sanoi: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:1–5) Ilmeisestikään tällaisia piirteitä kehittävät eivät ole onnellisia itsekseen eivätkä toisten seurassa. Mutta suojeleeko se suurenmoinen työ, missä Jumalan palvelijat ahertavat, heitä kehittämästä tällaisia piirteitä? Auttaako heidän työnsä heitä olemaan onnellisia ja tasapainoisia heidän ollessaan tekemisissä kaikkien ihmisten kanssa, missä he sitten havainnevatkin olevan tarpeellista olla heidän yhteydessään?

17. Miten saarnaamis- ja opettamistyössä kehitetyt ominaisuudet hyödyttävät asianomaista hänen suhteessaan toisiin?

¹⁷ Epäilemättä. Niitä erinomaisia vaikuttimia ja ominaisuuksia, jotka kehittyvät kristityssä hänen etsiessään kiinnostuneita ja sitten opettaessaan heille Jumalan sanan totuuksia, ei voida syrjäyttää silloinkaan, kun hänellä on muuta toimitettavaa ihmisten kanssa. Jumalan tosi palvelijoiden persoonallisuus ei ole jakautunut. Jos kristityllä on rakkaudellinen vaikutin hänen ollessaan saarnaamis- ja opettamistyössä, niin hänellä on rakkaudellinen vaikutin kaikissa muissakin toimissaan ihmisten kanssa. Hän noudattaa Gal. 6:10:ssä kerrottua apostoli Paavalin neuvoa: ”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” Miten hän siis voisi olla muuta kuin onnellinen muissa tilanteissa ihmisten seurassa? Ei mitenkään.

18. Miten kristitty voi olla onnellinen kaikessa seuranpidossaan ulkopuolisiin ottaen huomioon 1. Kor. 15:33:n?

¹⁸ Mutta eikö 1. Kor. 15:33 sano: ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee’”? Sanoo, ja tämä lausunto on myös tosi. Kristitty ei etsi tällaista seuraa. Hän rajoittaa seuranpitonsa mahdollisimman täydellisesti niihin, joilla on sama kallis usko. Mutta hän joutuu toisten kanssa kosketukseen alituisesti maallisessa työssä ja jokapäiväisissä asioissa. Koska hänellä on aina varma Valtakunnan toivo ankkurina, hän ei joudu kiusaukseen jäljitellä näiden maailman ihmisten esimerkkejä. Hän muistaa päinvastoin sellaisessa seurassa, että hänen elämänsä on omistettu Jumalalle ja hänen palvelukseensa, ja niin hän on kiinnostunut kaikkien sellaisten ihmisten hyvinvoinnista, jotka saattavat osoittautua kiinnostuneiksi hyvästä uutisesta. Hän ei ole kiinnostunut toisista mistään itsekkäästä syystä, vaan puhtaasti epäitsekkäästä näkökulmasta katsoen. Hänellä on näin ollen kaikessa seuranpidossaan myönteinen, optimistinen asenne ja näkemys. Hän voi olla onnellinen miltei kaikenlaisessa seurassa.

”ÄLKÄÄMME LANNISTUKO”

19. a) Mikä neuvo annetaan niille, jotka aloittavat työn opetuslasten tekemiseksi? b) Voiko ihminen saada onnea työstä vuodesta vuoteen?

¹⁹ Apostoli Paavali sanoo niille, jotka aloittavat tämän työn: ”Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” (Gal. 6:9) Sinä sanot, että se on erinomainen kehotus tarjotun erinomaisen palkinnon lisäksi. Mutta voiko ihminen olla onnellinen ottaessaan elämäntehtäväkseen työn opetuslasten tekemiseksi, ts. jatkaessaan sitä vuosia vuosien jälkeen? Totisesti voi! Todellakin, ne, jotka ovat yrittäneet sitä, huomaavat ilonsa lisääntyvän joka vuosi. Haluatko todisteen siitä, että näin on? Jos haluat, niin tarkastele eräitten sellaisten elämäkertoja, joista tämä kaikki pitää paikkansa.

20. Mitä eräs todistaja, joka on ottanut palveluksen elämäntehtäväkseen, sanoo aloittamisesta?

²⁰ Eräs todistaja, joka aloitti elämänuransa evankeliuminpalvelijana noin 40 vuotta sitten, sanoo: ”En unohda milloinkaan ensimmäistä kertaa, jolloin menin korkeimman Jumalan palvelukseen. Oli kaunis päivä vuoden 1920 intiaanikesällä eli syyspuolella Winnipegissä, Kanadassa. Veljeni ja minä jakelimme vain mainoslehtisiä, mutta tyytyväisyys ja mielenrauha, minkä sain tästä vähäisestä palveluksesta, toi minulle varmuuden, että Kaikkivaltias on erilailla kuin kukaan maallinen isäntä hyvin iloinen hänelle suoritetuista epätäydellisistäkin ja pienistä palveluksista. Samoin kuin totuuden kuuleminen tuottaa iloa ja mielenrauhaa, niin askel palvelukseen tuo suuremman ilon.

21. Mitä tämä todistaja sanoo kokeneensa laajentaessaan toimintaansa valitsemallaan uralla?

²¹ ”Kun myöhemmin ryhdyin levittämään kirjallisuutta talosta taloon, koin suurempia iloja ja siunauksia. Siitä päivästä tähän saakka en ole koskaan ollut talosta-taloon-työssä kokematta henkilökohtaisia ystävällisyydenosoituksia jonkun puolelta, arvostusta Jehovan sanaa kohtaan toisilta ja ennen kaikkea Jehovan siunausta: mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä.”

22. Mitä hän sanoo oltuaan noin 40 vuotta evankeliuminpalveluksessa?

²² Palveltuaan uskollisesti kokoajanpalvelijana Kanadassa, Yhdysvalloissa ja ulkomaisessa lähetystehtävässä hän sanoo: ”Mitä kauemmin nautin tästä suuresta edusta, sitä enemmän kiitän Jehovaa siitä, että hän on osoittanut suurempaa hyvyyttä kuin kukaan muu isäntä voisi osoittaa ja että hän on varjellut minua ja opastanut minua.”

23. Mitä eräs toinen, joka on tehnyt evankeliuminpalveluksen elämäntyökseen, sanoo uransa aloittamisesta?

²³ Eräs toinen, joka on omistanut koko elämänsä työhön opetuslasten tekemiseksi, sanoo: ”Ne, jotka tulevat tuntemaan Raamatun suurenmoiset totuudet lapsuudessaan, ovat totisesti runsaasti siunattuja. Olen aina ollut kiitollinen isälleni siitä, että hän opetti minulle uskollisesti jo nuoruusvuosinani suurta Jumalaa Jehovaa ja hänen valtakuntansa päätöksiä sekä sielua ja elämän toivoa koskevia asioita. Vietin lapsuuteni Kristuksen kirkossa Uudessa Seelannissa. Koulupoikana opiskelin ahkerasti ja sain erikoisstipendin yliopistoon, palkinnon, josta kaikki Uuden Seelannin opistot ja oppikoulut kilpailevat keskenään. Minusta piti tulla atomitiedemies, mutta nyt materialistinen kehitysajatus alkoi kietoa minua, ja minä havaitsin pian sen olevan yhtä järjetöntä ja arvotonta kuin pappien ’helvetintuli’-oppi. Raamattu rupesi vaikuttamaan täydellä voimallaan elämässäni. Vaikka jatkoinkin suorittaen maisterin tutkinnon, niin omistin melkein tienraivaajan ajan evankeliuminpalvelukseen suurimman osan yliopistopäivistäni. Olin usein lomatienraivauspalveluksessa.”

24. Mitä hän sanoo onnesta ja tyytyväisyydestä oltuaan monta vuotta ulkomaisella työkentällä?

²⁴ Oltuaan riemullisia vuosia Jumalan palveluksessa Uudessa Seelannissa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa hän sanoo: ”Kerran pääsin käymään iäkkäitten vanhempieni luona Uudessa Seelannissa ja olin siitä syvästi kiitollinen. Siitä on nyt [27] vuotta, kun lähdin onnellisesta teokraattisesta kodistani mennäkseni minne Jehova lähettäisikin minut kokoajanpalvelukseensa. Meidän rakkaudelliset perhesiteemme olivat lujat, mutta lujemmat ovat ne siteet, jotka yhdistävät meidät Valtakunnan palveluksessa, vaikkakin kaukana toisistaan olevissa maissa. Oli ilo todeta vanhempieni olevan yhtä innokkaita kuin konsanaan Valtakunnan palveluksessa. Mutta Uusi Seelanti ei tuntunut enää kodilta eikä Australiakaan. Oudolta näytti elämä siellä etelässä verrattuna siihen elämään, mihin olimme tottuneet Japanin lähetyskentällä. Tällä käynnilläni tulin todella ymmärtämään, että koti on siellä, minne Jehova määrää meidät teokraattisen palveluksen alueella.”

25. Miten eräs Brooklynin Beetel-perheen jäsen aloitti uransa evankeliuminpalvelijana, ja miten hän kuvaili monet vuotensa Jehovan palveluksessa?

²⁵ Eräs toinen sanoi: ”Calitri Italiassa oli syntymäpaikkani joulukuussa 1879. Hurskaat vanhempani kastattivat minut, ja myöhemmin minut konfirmoitiin roomalaiskatolilaisena. Emme suinkaan odottaneet, että [85-] vuotiaana katsoisin mielihyvin taakseni [59:ää] vuotta Jehovan todistajana.” Kun hän vuonna 1900 oli 21-vuotias, hän muutti Yhdysvaltoihin ja tuli tuntemaan totuuden neljä vuotta myöhemmin. Vuonna 1909 hän liittyi Vartiotorni-seuran päätoimiston henkilökuntaan ja tuli sen jälkeen Jumalan uskolliseksi, innokkaaksi palvelijaksi. Hän sanoi edelleen: ”Katsellessani [59:ää] Jehovan palveluksessa viettämääni vuotta voin totuudenmukaisesti sanoa, että ne ovat olleet elämäni onnellisimmat vuodet. [56] niistä olen ollut Brooklynin Beetel-perheen jäsen – mikä on palvelusetu, jota koko sydämestäni suosittelen jokaiselle nuorelle kristitylle. On kyllä ollut koettelemuksiakin, mutta ne ovat vahvistaneet uskoamme Jehovaan. En ole koskaan epäillyt sitä, että hän käyttää Seuraa ohjaamassa maailmanlaajuista todistamistyötä, minkä Jeesus ennusti Matt. 24:14:ssä. Paavalihan sanoi, että mitkään ahdistukset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka paljastetaan meille.”

26. Mitä monet Beetel-perheen vanhemmat jäsenet ajattelevat tilaisuuksista olla veljiensä seurassa?

²⁶ Monet uskolliset Jumalan palvelijat, jotka ovat melko iäkkäitä, jatkavat uskollista palvelustaan tässä Brooklynin päätoimistossa. Joidenkuiden on vaikea kuulla kaikkea, mitä puhutaan, mutta he eivät ole koskaan poissa kokouksesta. Vaikka monissa tilanteissa vaaditaan nuoremmilta suuria ponnistuksia ja toisinaan rakkaudellista apua, niin nämä iäkkäämmät eivät milloinkaan jää pois päivän raamatuntekstin tarkastelusta aamiaisen edellä, pienistä ja suurista konventeista eivätkä omista seurakunnankokouksistaan, vaikka nämä ovat toisinaan jonkin matkan päässä ja heidän täytyy kävellä niihin. Heidän ilonsa sellaisten seurassa, jotka ovat kiinnostuneita Jumalan töistä, jatkuu vähentymättömänä.

27. Mitä ajatuksia mm. tulee olla mielessä sillä, joka haluaa löytää tosi onnen?

²⁷ Tosiaan, leikki ei tee ihmistä onnelliseksi vaan ahkera työ. Mutta työn täytyy olla oikealaatuista, ts. toisten hyväksi tehtyä työtä. Mikään muu työ ei voi täyttää sitä vaatimusta siinä määrin kuin Jeesuksen Kristuksen opetuslasten tekeminen. Sinä et ole onnellinen ainoastaan ollessasi itse tässä työssä, vaan sinä olet onnellinen ja tyytyväinen myös kaikessa mitä teet. Elämäsi omistamisella tähän työhön on tosiaankin tällainen vaikutus koko elämääsi. Oletko todella onnellinen nykyisessä työssäsi? Jollet ole, niin ehkä olet väärällä uralla. Sinun tulisi löytää onni opetuslasten tekemisestä.