Lukijain kysymyksiä

● Olisiko kristityn avioparin sopivaa ottaa itselleen ottolapsi? – J. W., USA.

Asianomaisen avioparin asia on ratkaista, hankkiiko se ottolapsen. Tilanne on samanlainen kuin ratkaistaessa, halutaanko luonnollinen lapsi tapauksissa, joissa se on mahdollista. Jonkin avioparin ratkaisu tällaisissa asioissa ei ole esimerkki, jolle toisten täytyisi perustaa ratkaisunsa. Ei ole myöskään sopivaa arvostella keitään sen takia, miten he haluavat menetellä näissä suhteissa.

Vartiotorni-seura ei järjestä ottolapsen hankkimista. Se ei pidä luetteloa sellaisten henkilöiden nimistä eikä osoitteista, jotka haluavat toisten ottavan heidän lapsensa. Seura ei voi myöskään tarjota laillista apua tällaisissa asioissa.

Jos aviopari laillisesti ottaa itselleen ottolapsen, niin se joutuu vastuuseen lapsesta tavalla, mikä on verrattavissa luonnollisilla vanhemmilla olevaan vastuuseen. Sen tähden kristityt, jotka hankkivat ottolapsen, haluavat pitää lapsesta hyvää huolta, ei ainoastaan kiinnittämällä huomiota lapsen ruumiillisiin tarpeisiin vaan myös sen tärkeämpiin hengellisiin tarpeisiin. Ottolapsen isää, joka on huonekunnan pää, vaaditaan Raamatun mukaan kantamaan pääasiassa vastuu sekä lapsen aineellisesta että sen hengellisestä hyvinvoinnista. – 1. Tim. 5:8; Jes. 38:19; Ef. 5:21–6:4.

Jotkut kristityt ovat katsoneet, että lapsettomuus tai se, että lapsia on vähemmän, tarjoaa heille enemmän aikaa Jehova Jumalan palvelukseen. Lapsettomilla aviopareilla ei ole esimerkiksi niitä vastuita, mitkä seuraavat lasten kasvatusta, joten heillä on tilaisuus käyttää enemmän aikaansa ja tarmoaan suoranaiseen Valtakunnan etujen edistämiseen. – Matt. 6:33.

Avioparien täytyy luonnollisesti hoitaa omat asiansa. He tietävät omat olosuhteensa ja halunsa. On siis heidän asiansa päättää, ottavatko he itselleen ottolapsen vai eivät. – Gal. 6:5.

● Teen työtä suurelle yhtiölle, joka vuosittain antaa joulurahan kaikille työntekijöilleen lahjaksi. Tuleeko meidän Jehovan todistajina ottaa vastaan tällaisia lahjoja? – R. K., USA.

Raamatun mukaan ei ole väärin, jos kristitty ottaa vastaan lahjan tai palkkion (bonuksen), minkä hänen työnantajansa antaa hänelle joulun aikaan. Jotkut toiminimet antavat vuosittain lahjapalkkion kaikille työntekijöilleen (ei yleensä ulkopuolisille), ja ne valitsevat tämän ajan vuodesta tehdäkseen sen. Vastaanottaminen ei siis merkitse sitä, että sen saaja viettäisi joulua, sillä lahjapalkkio maksetaan työntekijälle hänen säännöllisen palkkansa lisäksi. Se on tunnustus siitä, että hänen työnantajansa on pitänyt häntä toimessa jonkin aikaa ja että hän on hyödyttänyt työnantajaansa. Mutta jos jonkun omatunto vaivaa häntä lahjapalkkion vastaanottamisen takia, niin hän voi ystävällisesti ja tahdikkaasti kieltäytyä ja siten säilyttää rauhallisen omantunnon. – 1. Piet. 3:16.

Kristittyjä vaaditaan Raamatun mukaan viettämään ainoastaan Kristuksen kuoleman muistoa eikä Jeesus-lapsen syntymää. (Luuk. 22:19, 20) Koska Herran illallinen on ainoa vuosipäivä, jonka vietto raamatullisesti on sitova heille, niin ne, jotka pitävät tarkasti kiinni Raamatusta, eivät vietä joulua enempää kuin muitakaan pyhäpäiviä. (Gal. 4:9–11) He eivät käy pyhäpäivänvietoissa eivätkä lähetä kortteja eivätkä lahjoja maailmallisina pyhäpäivinä. Jos siis joku Jehovan todistaja ottaa vastaan lahjapalkkion tai lahjan sellaiseen aikaan, niin hän ehdottomasti erottaa kiitollisuuden ilmauksen itse pyhästä. Ja milloin on sopivaa, hän voi ehkä myös selittää tahdikkaasti työnantajansa hyväksi raamatullisen asenteensa jouluun tai muihin pyhäpäiviin nähden.