”Abba, Isä”

● Evankeliuminkirjoittaja Markus kertoo Jeesuksen Kristuksen käyttäneen sanaa ”abba” rukoillessaan Jehova Jumalaa Getsemanessa vähän ennen kuolemaansa sanoen: ”Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!” (Mark. 14:36) Tässä on pojan rakkaalle Isälleen esittämä palava anomus, mitä seurasi nopeasti vakuutus, että hän olisi joka tapauksessa tottelevainen. Sana abba merkitsee aramean kielessä ’isää’ ja vastaa heprean sanaa ab (isä), mutta on ab-sanan painollinen muoto. Se oli lasten isistään käyttämä tuttavallinen nimitys ja sisältää jotain suomalaisen sanan ”isi” intiimiydestä vaikka säilyttääkin ”isä”-sanan arvokkuuden ollen sekä epävirallinen että kuitenkin kunnioittava. Se oli sen tähden hellempi puhuttelumuoto kuin arvonimi ja kuului ensimmäisiin sanoihin, jotka lapsi oppi puhumaan. Tätä sanaa on käytetty kaksi muuta kertaa apostoli Paavalin kirjeissä, Room. 8:15:ssä ja Gal. 4:6:ssa. Kummassakin kohdassa sanaa käytetään Jumalan hengestä siinneiksi lapsiksi kutsuttujen kristittyjen yhteydessä, ja se ilmaisee heidän läheistä yhteyttään Isäänsä. Vaikka he ovat ”Jumalan palvelijoita [orjia, Um]”, niin he ovat kuitenkin myös lapsia rakastavan Isän talossa, ja pyhä henki tekee tämän aseman heille ehdottoman selväksi heidän Herransa Jeesuksen kautta. – Room. 6:22; 8:15; Gal. 4:6.