Lukijain kysymyksiä
● Missä iässä on sopivaa pojan tai tytön ruveta seurustelemaan vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa? – M. Q., USA.
Ottaen huomioon painon, jonka nykyinen maailma antaa tälle asialle, on täysin luonnollista, että nuoret ovat huolestuneita siitä. Mutta ei ole viisasta antaa sen tulla päähuoleksi. Katso Raamatustasi Saarn. 12:1, 2:ta ja pane merkille, mihin se kehottaa nuoria kohdistamaan kiinnostuksensa. Siinä sanotaan: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ’Nämä eivät minua miellytä’.” Katsohan sitten, mitä 13. jae sanoo: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” Siinä on koko elämän tarkoitus; kaikesta muusta, mitä teemme elämässämme, saamme hyviä tuloksia ainoastaan silloin, jos pidämme sen oikeassa suhteessa Jumalan palvelukseemme.
Kun olet naimaton, olet vapaa liikkumaan ja ottamaan vastaan sellaisia määräyksiä Jumalan palveluksessa, joita naineet henkilöt useinkaan eivät voi ottaa vastaan. Niitä, jotka ryhtyvät Jehovan todistajina kokoajanpalvelukseen, odottavat suurenmoiset siunaukset. Saattaisit palvella jossain Vartiotorni-seuran Beetel-kodissa tai erikoistienraivaajana tai lähetystyössä, mahdollisesti kierrospalvelijana vierailemassa ja palvelemassa seurakunnissa. Vuodet, jotka ovat jäljellä ennen tämän asiainjärjestelmän loppua, ovat hyvin harvat; etuja, jotka ovat nyt avoinna, ei saada uudelleen; nyt on aika käyttää niitä hyväkseen.
Ajan kuluessa useimmat nuoret ihmiset menevät naimisiin, mutta miksi keskittäisit tunne-elämäsi asiaan siinä määrin, että tuntisit tarvetta mennä naimisiin heti koulusta päästyäsi tai jo ennen sitä? Miksi et maistaisi ensin elämää ja tarttuisi palvelustilaisuuksiin, jotka ovat sinulle avoinna? Kun olet kerran omaksunut tietyn elämäntavan, voit suunnitella järkevästi muut asiat sen mukaisesti. Olet paljon onnellisempi, kun teet siten. Kun sitten tulee aika, jolloin haluat omaksua avioliittoa seuraavat vastuut, olet paremmin varustautunut huolehtimaan niistä oikealla tavalla.
Mitä tulee läheiseen seurusteluun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan henkilön kanssa, on hyvä ymmärtää, että se ei ole vain huvittelumuoto. Sen luonnollinen lopputulos on avioliitto. Joissakin maissa nuori mies ja hänen morsiamensa eivät edes käy toistensa luona ennen vihkimistä; heidän vanhempansa järjestävät kaiken. Toisissa paikoissa vanhemmat ovat aina tyttärensä ”esiliinana”, kunnes hän menee naimisiin, eikä ole viisasta rikkoa yleistä siveellisyystajua hylkäämällä tuota tapaa. Joissakin paikoissa monet vanhemmat antavat kuitenkin alaikäisten lastensa seurustella vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa ilman valvontaa tietyissä olosuhteissa. Ei ole nuorten henkilöiden päätettävissä, missä iässä se on sallittua tai tarvitaanko kaitsijaa. Se on Jumalan isälle antama vastuu; ja jos kodissa ei isä ole elossa, vastuu lepää äidin harteilla. Lapset, jotka pyrkivät miellyttämään Herraa, eivät yritä riistää näitä asioita omiin käsiinsä eivätkä painostaa vanhempiaan ajaakseen tahtonsa läpi, vaan mukautuvat viisaasti neuvoon, joka on merkitty Kol. 3:20:een: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.”
Vanhempien taas tulee kantaa vastuunsa ja ottaa sitten halukkaasti vastaan seuraukset tekemistään päätöksistä. Vartiotorni-seuran asia ei ole tehdä sääntöjä heidän noudatettavakseen. Mutta vanhempien on rakkaudellista ja huomaavaista varjella lastaan lujasti kietoutumasta tunne-elämään, ennen kuin lapsi varttuu siihen ikään, että hän on sovelias menemään naimisiin.
Vanhemmilta ei ole ystävällisesti tehty, jos he sulkevat silmänsä, kun heidän teini-ikäiset lapsensa kiintyvät ylenpalttisesti johonkuhun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaan, koska se herättää heidän ruumiissaan haluja, jotka kaipaavat tyydytystä, ja aivan liian usein he turmelevat elämänsä sekaantumalla haureuteen. (1. Kor. 6:9, 10, 18) Kristittyjen vanhempien ei ole myöskään rakkaudellista sallia alaikäisen lapsensa sopia tapaamisista ja seurustella säännöllisesti kahdenkesken vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan epäuskoisen kanssa huvittelun nimissä. Se on lasten ohjaamista elämään, joka on täynnä sydänsuruja ja murheita, ja monissa tapauksissa se merkitsee sitä, että he hylkäävät Jehovan palvonnan ja menettävät elämän uudessa asiainjärjestelmässä. – 5. Moos. 7:3, 4; Neh. 13:26, 27.
Asiaan tulee suhtautua vain yhdellä tavalla: läheinen seurustelu vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan henkilön kanssa ei ole leikittelyä; se ei ole huvittelua; se on nimenomainen askel kohti elinikäisen vastuun omaksumista.
● Sopiiko antautuneitten kristittyjen, joiden oletetaan olevan esimerkillisiä moraalissa, jäljitellä moraalisesti rappeutuneen maailman äärimmäisiä pukeutumis- ja hiusmuoteja? – W. R., USA.
Meillä kaikilla on henkilökohtainen makumme sen suhteen, mistä me pidämme ja mistä emme vaatetuksen ja hiusmuotien ollessa kyseessä, mutta meidän henkilökohtaisen mielipiteemme näissä asioissa ei tule valaista toisten tietä; Raamattu valaisee sen. Se sanoo 1. Tim. 2:8–10:ssä: ”Minä tahdon . . . että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.”
Huomaa, että apostoli Paavali ei esitä monia yksityiskohtia. Raamattu sallii melkoisen vaihtelun, niin että me voimme pukeutua oman yksilöllisen makumme mukaan. Hän kehottaa kuitenkin kristittyjä naisia olemaan siistejä, käyttämään ”säädyllistä pukua”, ja useimmat naiset, jotka ovat Jehovan todistajia, ovatkin esimerkillisiä tässä suhteessa. Hän sanoo myös, että heidän tulee pukeutua ”kainosti ja siveästi” tai, kuten Uuden maailman käännös sanoo, ”vaatimattomasti ja tervejärkisesti”. Puku, joka on vaatimaton, ei ole ylellinen eikä säädytön, se ei saata hämilleen niitä, jotka katselevat sen kantajaa. Mutta niin kuin me kaikki tiedämme, monet naisten tässä maailmassa käyttämät puvut eivät ole tyyliltään vaatimattomia; niillä halutaan koreilla ja saada nainen näyttämään sukupuolisesti puoleensavetävältä. Ne ovat sekä kiusallisia että inhottavia puhdasmielisille sivustakatsojille.
Myös maailmalliset pojat haluavat käyttää tietyntyyppistä vaatetusta, joka kiinnittää huomion heihin. Ne ovat tavallisesti tyyliltään sellaisia, jotka yleinen mielipide yhdistää ryhmiin, joilla on alhainen moraali tai jotka uhmaavat lakia. Mutta koska kristityt eivät ”juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön”, niin he ovat viisaita, jos välttävät pukeutumisessaan kaikkea, mikä tekisi sellaisen vaikutuksen, että he yhä kuuluvat noihin uppiniskaisiin ryhmiin. – 1. Piet. 4:4.
Kun ihmiset alkavat liittyä Jehovan todistajiin, vie tietysti aikaa, ennen kuin Raamatun periaatteet todella hallitsevat heidän ajatteluaan kaikissa elämään liittyvissä asioissa. Jopa muutamat, jotka ovat olleet jo vuosia järjestön yhteydessä, saattavat olla huolimattomia tässä suhteessa. Tämä käy ilmi siitä, että Seura saa melkein joka viikko kirjeitä henkilöiltä, jotka ovat kauhistuneita tiukan, liian paljastavan tai säädyttömän vaatetuksen vuoksi, jota jotkut kokouksissa käyvät käyttävät. Tavallisesti ne, jotka loukkaantuvat, ovat melko uusia totuudessa, vaikkakaan eivät aina. Ovatpa he sitten uusia tai eivät, mehän emme halua henkilökohtaisen käytöksemme kompastuttavan heitä. Me ajattelemme apostoli Paavalin tavalla, kun hän kirjoitti 1. Kor. 10:23, 24:ssä: ”’Kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki ole hyödyksi; ’kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki rakenna. Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” Yleisesti puhuen Jehovan todistajat ovat esimerkillisiä säädyllisyydessään, mutta ei ole hyvä tulla huolimattomaksi sen suhteen.
Vartiotorni-seura ei tee sääntöjä näistä asioista. Henkilökohtaiset maut ovat erilaiset, eikä Raamattu rajoita kenenkään vapautta siten, ettei vaatteiden valinnassa voitaisi osoittaa yksilöllisyyttä. Sitä paitsi pukeutumis- ja hiusmuodit vaihtelevat suuresti eri osissa maailmaa. Se, mikä voi olla hyväksyttävää yhdessä paikassa, voisi johtaa henkilön vankilaan toisessa paikassa. Meidän täytyy siis ottaa huomioon paikalliset tavat ja samalla varoa, ettemme noudata niiden esimerkkiä, joiden pukeutumistapa on todellisuudessa heijastus heidän moraalittomista ajatuksistaan.
Aivan niin kuin opetuslapsi Timoteukselle annettiin edellä merkille panemamme ohje käytettäväksi tarpeellisena Efeson seurakunnan avuksi, samoin nykyäänkin voi tulla tilanteita, joissa seurakunnan valvojasta tuntuu, että olisi rakkaudellista kiinnittää joidenkuiden huomio siihen, mitä Raamattu sanoo asiasta. Jos se on tarpeellista, hänen tulee tehdä se ystävällisellä tavalla. Mutta useimmissa tapauksissa nämä ovat ongelmia, jotka voidaan selvittää kussakin kodissa. Sen sijaan että arvostelisimme liiaksi sitä, mitä toiset tekevät tässä asiassa, päättäkäämme kannustaa heitä menettelemään oikein antamalla itse hyvä esimerkki. – Room. 14:13.