Palvontavapaus

1. a) Mitä Jeesus sanoi opetuslapsistaan tähän maailmaan katsoen? b) Mitä se merkitsee kristityille, ettei ole osa tästä maailmasta?

JEESUS KRISTUS sanoi, ettei hänen valtakuntansa ollut osa tästä maailmasta ja etteivät myöskään hänen opetuslapsensa olleet osa siitä. Eräässä viimeisistä opetuslastensa kanssa pitämistään rukouksista Jeesus sanoi: ”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh. 17:14, 16) Jeesus oli kertonut aikaisemmin opetuslapsilleen: ”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” (Joh. 15:19) Se tosiasia, että Jeesuksen todelliset opetuslapset eivät ole osa tästä maailmasta, merkitsee enemmän kuin vain pysyttelemistä täysin puolueettomana tämän maailman kansojen kinastelujen, riitojen ja taistelujen suhteen. Se merkitsee vapaana ja riippumattomana olemista tästä maailmasta, siis vapautta sen orjuudesta. Puhdas Jumalan palvonta, johon heidät on saatettu totuuden kautta, on antanut heille vapauden tästä sortavasta, turmeltuneesta maailmasta.

2. Merkitseekö sellainen kristillinen vapaus vapautta esivaltojen alamaisuudesta, ja miten pitkälle tämä ulottuu?

² Pidä kuitenkin mielessäsi eräs asia: se, että heillä on tämä vapaus totuuden ja Jumalan tosi palvonnan vuoksi, ei merkitse sitä, ettei heidän tarvitsisi osoittaa alamaisuutta tämän maailman poliittisille ”esivalloille”. Ei! Jeesus sanoi: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” (Matt. 22:21) Ja apostoli Paavali sanoi Room. 13:1–5:ssä: ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat [suhteellisiin asemiinsa, Um]. . . . Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden.” Kristityn alamaisuus esivalloille voi siis olla ainoastaan suhteellista alamaisuutta. Alamaisuus esivalloille ei voi mennä niin pitkälle, että se on vastoin kristillistä omaatuntoa ja vastoin Pyhästä Raamatusta löytyvää Jumalan totuutta.

3. a) Merkitseekö vapaus tästä maailmasta myös kristityn vapautumista vainosta? b) Milloin kristityiltä kiellettiin palvontavapaus Rooman valtakunnassa?

³ Samoin se tosiasia, että tosi kristityt eivät ole osa tästä maailmasta ja että heidät on tehty siitä vapaiksi, ei merkitse sitä, että he saavat nauttia palvontavapautta tässä maailmassa. Juutalaisten uskonnollisen vastustuksen vuoksi roomalainen maaherra Pontius Pilatus surmautti Jeesuksen Kristuksen, mutta se tapahtui, kun häntä syytettiin väärin kapinallisuudesta. Myös apostoli Paavalia syytettiin kapinan lietsomisesta ja hänet vangittiin. Koska nämä Jeesusta ja Paavalia vastaan nostetut syytteet olivat luonteeltaan poliittisia, Rooman hallitus ei ryhtynyt toimenpiteisiin heitä vastaan heidän uskontonsa takia. Heiltä ei riistetty näin ollen uskonnon- eikä palvontavapautta. Kun kristillisyys perustettiin vuosina 29–33, Rooman valtakunnassa vallitsi palvontavapaus. Vasta vuonna 64 tapahtuneen Rooman suuren palon jälkeen kristityiltä kiellettiin palvontavapaus. Uskolliset kristityt kieltäytyivät sovittelemasta ja palvomasta Rooman valtiota tai Rooman keisaria.

4, 5. a) Miten viranomaiset suhtautuivat uskonnonmenoista kieltäytymiseen maissa, joissa oli valtionuskonto? b) Miten suhtauduttiin toisten oppien opettamisoikeuteen, ja miksi hallitsijat ja papit pelkäsivät eriuskolaisuutta?

⁴ The Encyclopedia Americana (Amerikkalainen tietosanakirja) sanoo vuoden 1929 painoksen 17. osan sivulla 346 hakusanan ”VAPAUS, uskonnonv.”, kohdalla seuraavaa:

⁵ ”Tuskin vuosisata sitten hallitseva mahti lopulta myönsi, että uskonto on puhtaasti henkilökohtainen eikä valtion asia. Vielä nykyäänkään eivät kaikki maat sitä myönnä. Ikimuistoisista ajoista lähtien valtiolla on ollut uskontonsa lain vahvistamana ajatuksen ollessa se, että valtion turvallisuus ja hyvinvointi riippuu valtionuskonnon oikeasta harjoittamisesta. Näiden uskonnollisten menojen vastustamisen ja niistä kieltäytymisen ajateltiin synnyttävän epäjärjestystä ja mahdollisesti vallankumouksellista ainesta valtion alueella. Syntyi erimielisyys hallitusta valvovien itsepintaisesti väittäessä, että yleinen järjestys ja turvallisuus vaati kaikkia palvomaan vahvistetun uskonnon mukaisesti eikä millään muulla tavalla, ja tämän vastaisesti kasvavan määrän vaatiessa jumalallisena oikeutena vapautta palvoa omantuntonsa mukaisesti. Asiaan liittyy muutakin – ja tämä onkin vaikeuden vakavin osa: ihmisen oikeus ei ainoastaan palvoa vaan myös opettaa, julistaa oppeja, joiden uskoo olevan tosia, niin että toisia voidaan johtaa palvomaan hänen tavallaan. Vanhan valtionuskontojärjestelmän alaisuudessa tämä ei selvästikään johtanut sen vähempään kuin oikeuteen perustaa jokin seura valtion alueella ristiriidassa valtionuskonnon ja valtion hallituksen kanssa. . . . Näin poliittiset hallitsijat pelkäsivät uskonnollisen erimielisyyden vallankumouksellisia mahdollisuuksia, ja kirkolliset viranomaiset pelkäsivät, että vapaus opettaa kerettiläisiä oppeja johtaisi ihmisten sielun perikatoon.”

6. Keitä vastaan Portugali on ottanut sellaisen asenteen, ja mitä sen poliisi on näille tehnyt eräässä äskeisessä tapauksessa?

⁶ Noilla sanoillaan Amerikkalainen tietosanakirja kuvaili juuri sen suhtautumistavan, minkä Portugalin yhtenäinen korporatiivinen tasavalta on omaksunut Jehovan todistajiin nähden aina tähän vuoteen 1967 asti. Se, mitä Portugali on tehnyt Jehovan todistajille tuossa maassa ja Angolassa, tunnetaan yleisesti kautta maailman. Näin ollen me olemme vapaita esittämään julkisesti ajatuksia Portugalin käyttäytymisestä tässä suhteessa, aivan niin kuin toiset ovat jo tehneet. Portugalin poliisi on eräässä äskettäisessä tapauksessa pidättänyt ja vetänyt oikeuteen 49 maassa syntynyttä Jehovan todistajaa. Sisäministeriön poliisituomari on esittänyt heitä vastaan syytöksen. Heille myönnettiin vapautus oikeudenkäynnin ja tuomion odotusajaksi tuhansien Portugalin escudojen takuusummaa vastaan henkilöä kohti. Kun kuuntelet nyt heitä vastaan esitettyä syytettä, palauta mieleesi juuri lukemamme Amerikkalaisen tietosanakirjan lausunto uskonnonvapaudesta. Syytteessä sanotaan:

7–12. Mitkä syytökset Portugalin sisäministeriön poliisituomari on esittänyt vangittuja Jehovan todistajia vastaan?

⁷ ”Kaikki syytetyt ovat olennaisesti osallisia rikokseen valtion sisäistä turvallisuutta vastaan ja ovat kiihottaneet kollektiiviseen tottelemattomuuteen, mikä on ennalta tiedetty ja rangaistava rikoslain 174. artiklan mukaan, saman lain 175. artiklan esittäessä lisärangaistuksen, koska oikeudelliset toimenpiteet asianmukaisesti osoittavat seuraavaa:

⁸ ”Syytetyt ovat jäseniä ’Jehovan todistajiksi’ kutsutussa lahkossa, jota johtaa Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura päätoimiston sijaitessa New Yorkissa, mitä päätoimistoa he tottelevat jopa pienintä yksityiskohtaa myöten.

⁹ ”He ovat kehittäneet kansainvälisesti erilaisia menetelmätapoja, jotka selvästi johtavat kollektiiviseen tottelemattomuuteen yleistä järjestystä koskevia kansallisia lakeja ja virkavallan laillisia määräyksiä kohtaan; isänmaa, kaikki asetetut perustuslailliset vallat ja ennen kaikkea armeija ovat väärien uskontojen lisäksi Saatanan valtakunnan suurimpia luomuksia, jotka on tarpeellista hävittää; he pitävät itseään teokraattisen valtakunnan lähettiläinä ja sellaisina vakuuttavat, että heidän ei tule totella virkavallan määräyksiä, osallistua vaaleihin eikä olla yhteistyössä yleisen hallinnon kanssa.

¹⁰ ”Kansallislipun tervehtiminen on epäjumalanpalvelusta, ja sotilas, joka taistelee isänmaan puolesta, on Jumalan vihollinen, koska hän taistelee Saatanan puolesta.

¹¹ ”He muodostavat poliittisen liikkeen, joka on lähtöisin eri maista ja jonka tavoitteena on tottelemattomuus, agitaatio ja kumouksellisuus kansanjoukkojen ja erityisesti sopivassa iässä olevan nuorison keskuudessa.

¹² ”Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura kieltää kaikkia Jehovan todistajien uskonnollisen lahkon seuraajia suorittamasta sotapalvelusta. . . .”

SYYTÖKSEN KUMOAVIA TAPAUKSIA

13. a) Miksi nämä portugalilaiset syyttäjät olisivat vainonneet kristillisyyttä, jos olisivat eläneet noina varhaisina vuosisatoina? b) Mitä Vartiotorni-seuran olisi laitonta tehdä tuon Portugalin syytöksen mukaan?

¹³ Tuollaisen syytöksen huomioon ottaen ei ole liioiteltua sanoa, että jos Jehovan todistajien portugalilaiset syyttäjät olisivat eläneet tosikristillisen kirkon varhaisina vuosisatoina, he olisivat olleet apostolisen kristillisyyden vainoojien joukossa. Kuinka niin? Koska noita aikoja koskeva maallinen historia osoittaa selvästi, että ensimmäisen ja toisen vuosisadan vainottuja kristittyjä kiellettiin toimimasta, ajettiin maan alle katakombeihin, vangittiin ja teloitettiin julmasti kiduttaen samojen syytöksien perusteella, joita Portugalin viranomaiset ovat esittäneet nykypäivien Jehovan todistajia vastaan. Portugalilaisten heitä vastaan esittämät syytteet eivät ole mitään uutta, niin kuin luotettava historia osoittaa. Ja mitä tulee syytettyyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraan, jonka pastori Charles Taze Russell perusti Pennsylvanian lakien mukaan vuonna 1884, se osallistuisi laittomaan toimintaan Amerikassa, missä se perustettiin, jos se sekaantuisi maan kansallisen hallituksen sotilaallisiin ja puolustustoimenpiteisiin tai häiritsisi niitä, puhumattakaan siitä, että se kannustaisi Jehovan todistajia käyttämään sellaisia menetelmiä muissa maissa, kuten Portugalissa.

14, 15. a) Miten hallitus kohteli vuonna 1918 Vartiotorni-seuran silloista presidenttiä ja muita edustajia? b) Mitä Amerikkalainen tietosanakirja sanoi tästä tapauksesta ja uskonnollisesta kiistakysymyksestä?

¹⁴ Pastori Russell, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ensimmäinen presidentti, kuoli 31. lokakuuta 1916. Seuraavana vuonna Amerikan Yhdysvallat liittyi ensimmäistä maailmansotaa käyviin kansoihin. Seuraavaa presidenttiä ja toisia Vartiotorni-seuran huomattavia virkailijoita ja edustajia syytettiin sitten vuonna 1918 puuttumisesta sotatoimiin ja siitä, että he olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle. Heidät suljettiin liittovaltion kuritushuoneeseen ilman valitusoikeutta tai mahdollisuutta takaukseen. Edellä mainittu Amerikkalaisen tietosanakirjan artikkeli (sivulla 349) sanoo tästä kuuluisasta tapauksesta:

¹⁵ ”Tapa vainota henkilöitä kirkosta eroamisen ja kerettiläisyyden vuoksi joutui vähitellen pois muodista. Yhä useammin tuomioistuimet päättivät, että lain asia ei ollut kieltää henkilöä harjoittamasta uskontoaan niin kauan kuin se ei, niin kuin Blackstone asian selitti, ’uhannut turmella tai häiritä valtiota’. Tunnetussa oikeudenkäynnissä (1918), joka koski pastori Russellin seuraajia, tuomioistuin teki selväksi, että uskonnonvapautta ei voitaisi koskaan ulottaa antamaan oikeutta rikoksen suorittamiseen.”

16. a) Mitä tuo tietosanakirja ei kertonut näistä Vartiotorni-seuran kahdeksasta syytetystä edustajasta? b) Jos presidentti, tuomari Rutherford, olisi ollut rikollinen, mitä USA:n korkein oikeus ei olisi milloinkaan sallinut?

¹⁶ Tämä tietosanakirjan kirjoitus jättää mainitsematta, että näitä pastori Russellin vangittuja uskonvelijä pidettiin vankilassa yhdeksän kuukautta ja sitten heidät vapautettiin takuusummaa vastaan maaliskuussa vuonna 1919 sen jälkeen, kun oli myönnetty lupa valittaa tapauksesta. Seuraavana vuonna (1920) kaikki kahdeksan vapautettiin kaikista vääristä syytöksistä, joiden perusteella heidät oli viety vankilaan. Todistettiin laillisesti, että he eivät olleet rikollisia eivätkä uhkana valtion rauhalle, turvallisuudelle ja hyvälle järjestykselle.a Ja vuonna 1940 aikaisemmin vangittu, tuomari Rutherfordina tunnettu Vartiotorni-seuran presidentti, joka oli New Yorkin osavaltion asianajajayhdistyksen jäsen, sai oikeuden esiintyä Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa Washingtonissa 25. huhtikuuta 1940. Sitä korkein oikeus ei olisi milloinkaan sallinut, jos tuomari Rutherford olisi ollut rikollinen.

17, 18. a) Mitä korkein oikeus salli tuossa tapauksessa tuomari Rutherfordille ja hänen seuralaisilleen? b) Mitä hän sanoi puheensa lopussa oikeudelle omastatunnosta ja Jehovan todistajana olemisesta?

¹⁷ Oikeus jopa myönsi hänelle ja professori Gardnerille Harvardin yliopistosta jatkoaikaa, jotta he olisivat voineet toimia puolustusasianajajina puolitoista tuntia kuuluisassa lipuntervehtimistapauksessa, joka koski erään pennsylvanialaisen perheen nuorta poikaa ja tytärtä, jotka kieltäytyivät tervehtimästä Amerikan lippua kansakoulussa. Korkeimmalle oikeudelle pitämänsä puheen lopussa tuomari Rutherford sanoi:

¹⁸ ”Tämä on asia, mikä on pyhä jokaiselle amerikkalaiselle, joka rakastaa Jumalaa ja hänen Sanaansa. Tämän oikeusistuimen jäsenet kunnioittavat Jehova Jumalaa, ja minä otaksun, että he haluavat palvella Häntä, koska millään muulla tavalla ei kukaan voi saada elämää. Pennsylvanian valtio ei voi antaa kenellekään elämää. Amerikan Yhdysvallat ei voi antaa elämää kenellekään, koska Jehova Jumala on elämän lähde. ’Pelastus kuuluu Jehovalle.’ Tämän tapauksen vastaajat luottivat tunnontarkasti Raamattuun. Minkään inhimillisen voiman ei tule valvoa heidän omaatuntoaan eikä kajota siihen, niin kuin Pennsylvanian valtio sanoo omassa perustuslaissaan. Sen takia alemman tuomioistuimen ja valitustuomioistuimen päätös tulisi vahvistaa ja siten tehdä tämän oikeusistuimen jäsenistä todistajia Korkeimman, Jehovan, nimelle, majesteettiudelle ja ylimmyydelle.”b

19. Miten korkein oikeus käsitteli tämän lipuntervehtimisjutun v. 1940 ja sitten v. 1943?

¹⁹ Sotavuonna 1940 korkein oikeus langetti epäsuotuisan tuomion äänten jakautuessa kahdeksan yhtä vastaan. Mutta muutamia vuosia myöhemmin oikeus harkitsi päätöstään uudelleen, ja Yhdysvaltain lipunpäivänä, 14. kesäkuuta 1943, oikeus peruutti tuomionsa. Se teki päätöksen, joka tunnustaa kristillisen omantunnon jopa silloinkin, kun se pitää minkä tahansa maan lipun tervehtimistä epäjumalanpalveluksena ja siis Jumalan korkeimman lain rikkomisena. – 1. Joh. 5:21; 2. Moos. 20:1–5.c

JUMALAN LAKI VAATII ENSISIJAISTA TOTTELEVAISUUTTA

20, 21. a) Minkä neuvon Ps. 2:10, 11 antaa kuninkaitten ja tuomarien noudatettavaksi nykyään? b) Mikseivät todistajat tarvitse Vartiotorni-seuraa kertomaan heille, mitä tässä suhteessa tulee tehdä, ja kenen apostolin esimerkkiä he noudattavat?

²⁰ Me luemme Ps. 2:10, 11:stä: ”Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.”

²¹ Tuo 2. psalmi on täyttynyt meidän päivinämme vuodesta 1914 lähtien. On siksi aika maan kuninkaiden, presidenttien, diktaattorien, hallitsijoiden ja tuomareiden vihdoinkin tunnustaa, että korkeimman Jumalan laki on ylin ja että hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen seuraajien täytyy tunnustaa Jumalan laki ylimmäksi ja noudattaa sitä, kun Jumalan lain ja ihmisten lakien välillä on ristiriita. Jehovan kristityt todistajat eivät tarvitse Portugalissa eivätkä missään muuallakaan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraa kertomaan heille sitä; he ovat lukeneet sen itse portugalinkielisestä Raamatusta ja Raamatuista kaikilla muilla kielillä, joilla se on julkaistu. Eivätkä he tarvitse ketään kristikunnan pappia tulkitsemaan sitä heille. Apostoli Pietari, jonka roomalaiskatolinen kirkko väittää olevan ensimmäinen paavinsa, sanoi korkeimmalle oikeudelle Jerusalemissa: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Ja tässä suhteessa Jehovan todistajat noudattavatkin kaikkialla Pietarin esimerkkiä.

22, 23. a) Mitä Britannica-tietosanakirja sanoo edellä mainitusta englantilaisesta lakimiehestä Blackstonesta? b) Mitä Blackstone sanoi ”luonnonlaista”, joka on ”Jumalan itsensä säätämä”, ja ihmisten laeista?

²² Edellä mainitussa lainauksessa Amerikkalaisesta tietosanakirjasta viitataan huomattavaan englantilaiseen lakimieheen, sir William Blackstoneen, joka eli vuosina 1729–1780. Eräässä Blackstonea koskevassa kirjoituksessa The Encyclopædia Britannica (Britannica-tietosanakirja) (11. painos) sanoo 4. osan sivulla 26: ”Hän piti painovoimaa koskevaa lakia, luonnonlakia ja Englannin lakia eri esimerkkeinä samasta periaatteesta – toiminta- tai käyttäytymissääntöinä, jotka ylempi mahti on määrännyt alamaisilleen.” Sitten mainittu tietosanakirja viittaa seuraavaan lausuntoon Blackstonen teoksessa Commentaries on the Laws of England (Englannin lain selityksiä), sen johdannon 9. kappaleessa:

²³ ”Tämä luonnonlaki, samanikäinen kuin ihmiskuntakin ja Jumalan itsensä säätämä, on tietysti velvoitteeltaan muita ylempi. Se on sitova ympäri koko maapallon, kaikissa maissa ja kaikkina aikoina. Millään ihmisten laeilla ei ole mitään arvoa, jos ne ovat tämän vastaisia; ja ne niistä, jotka ovat päteviä, ovat saaneet kaiken voimansa ja kaiken arvovaltansa välillisesti tai välittömästi tästä alkuperäisestä.”d

24. a) Mitä meidän on, tämä huomioon ottaen, sanottava Jumalan kirjoitetusta laista? b) Mitä tälle ajalle annettua käskyä Jehovan todistajat toteuttavat, ja miksi sen tekemistä ei voida sanoa kapinan lietsomiseksi?

²⁴ Jos se, mitä Blackstone sanoo, pitää paikkansa Jumalan laista ”luonnossa” tai aineellisessa luomakunnassa, missä Jumalan lakia ei ole kirjoitettu luettavaan muotoon, kuinka paljon suuremmassa määrässä se pitääkään paikkansa Jumalan ylimmästä laista, joka on kirjoitettu muistiin hänen henkeytettyyn vapauden Kirjaansa, Pyhään Raamattuun! Jehovan kastetut todistajat ovat varauksetta antautuneet hänelle kulkeakseen hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen askeleissa jäljittelemällä häntä ja noudattamalla hänen käskyjään. Niihin kuuluu profeetallinen käsky, jonka Jeesus antoi ennustuksessaan ’asiainjärjestelmän lopusta’ sanoen: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Kun Jeesus ennusti tämän Valtakunnan maailmanlaajuisen saarnaamistyön, hän ei käskenyt opetuslapsiaan tekemään mitään, mitä jokin kansa voisi aiheellisesti sanoa kapinan lietsomiseksi.

KUKA PALVELEE SAATANAA?

25. Kuka on ”tämän maailman jumala”, ja ketä mikä kansa tahansa palvelee, kun se vainoaa Jehovan kristittyjä todistajia?

²⁵ Jeesus Kristus kutsui Saatanaa ”tämän maailman ruhtinaaksi”. (Joh. 12:31; 14:30) Apostoli Paavali kutsui Saatanaa ”tämän maailman jumalaksi”. (2. Kor. 4:4) Ja Raamatun viimeisessä kirjassa Jeesus Kristus osoitti apostoli Johannekselle, että Saatana on se, joka aiheuttaa vainoja niille, jotka pitävät Jumalan käskyt ja todistavat Jeesuksesta. (Ilm. 12:13–17, Um) Niinpä kun jokin kansa kristikunnan sisä- tai ulkopuolella vainoaa Jehovan kristittyjä todistajia, ketä tuo kansa todellisuudessa palvelee, Jehova Jumalaa vai Saatanaa? Juuri ennen kuolemaansa Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.” (Joh. 16:2) Mutta tämä väärä kuvitelma ei ole puolustus tosi kristittyjen tappajalle.

26. a) Ketkä täyttävät kristikunnan vankilat, mutta mitä Jehovan todistajat tekevät? b) Miten Jehovan todistajat menettelevät vainottuinakin vastuullista hallitusta kohtaan?

²⁶ Kristikuntaan kuuluvat uskonnonharjoittajat ovat niitä, jotka täyttävät vankilat Jumalan samoin kuin ihmistenkin lakien rikkomisen takia. Mutta Jehovan todistajat pyrkivät rauhaisasti auttamaan kaikkia kansoja saamaan iankaikkisen elämän Jumalan uudessa järjestyksessä saarnaamalla Hänen kauan rukoillun valtakuntansa hyvää uutista. Silloinkaan, kun maan esivalta vainoaa Jehovan todistajia, he eivät ryhdy aseelliseen kapinaan eivätkä tee salaliittoa kukistaakseen vallassa olevan poliittisen hallituksen. Omantunnon tähden he antavat jatkuvasti ensiksi Jumalalle, mikä Jumalan on, ja sitten keisarille, mikä keisarin on. He ottavat vainon vastaan uskonsa ja tottelevaisuutensa koetuksena korkeinta Jumalaa kohtaan. He antavat Jumalan huolehtia vainoojistaan, kun hän pian hävittää Suuren Babylonin ja sen poliittiset rakastajat Harmagedonissa, ”sodassa Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä”. – Ilm. 16:13–16; 17:5.

27. a) Millä tavalla Jehovan todistajat ovat vapautettu kansa, vaikkei heillä olekaan uskonnonvapautta kaikkialla? b) Miten he säilyttävät tämän vapautetun aseman?

²⁷ Vaikka Jehovan kristityt todistajat eivät kaikkialla nauttisikaan palvontavapautta, he ovat silti vapautettu kansa. He pyrkivät säilyttämään vapauden, jonka puhtaan palvonnan harjoittaminen heille antaa. (Jaak. 1:27) He ovat päättäneet säilyttää vapauden, johon Kristus on vapauttanut heidät. He ovat täysin tietoisia siitä, että he ovat maailmassa, mutta kuten Jeesus on sanonut heille, he eivät ole osa tästä maailmasta. He pysyttelevät erossa sen toiminnoista, joiden tarkoituksena on tehdä pysyväiseksi tämä asiainjärjestelmä, jonka varman lopun Jeesus Kristus ennusti. (Matt. 24:3–22) He eivät luota tähän maailmaan eivätkä sen ruhtinaihin. (Ps. 146:3–5) He eivät anna itsensä joutua riippuvaisiksi tästä maailmasta siten, että he olisivat velvollisia miellyttämään sitä ja tulisivat ihmisten orjiksi. Niin kuin Jeesus sanoi heille vuorisaarnassaan, he etsivät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan ja uskovat Jehova Jumalan varaavan heille kaiken heidän tarvitsemansa. – Matt. 6:33.

28. a) Mitä Jehova Jumala on sallinut tuhansia vuosia väärää palvontaa harjoittaville kansoille? b) Milloin tämän sallinta loppuu, ja millainen on uskonnon tila sen jälkeen?

²⁸ Jo tuhansia vuosia, muinaisen Babylonin päivistä meidän aikaamme asti, korkein Jumala Jehova on suonut kansoille uskonnon- ja palvontavapauden. Pian näiden kansojen vapaus harjoittaa väärää palvontaa päättyy, kun Jumalan messiaaninen valtakunta tuhoaa ne, valtakunta, jota tosi kristityt rukoilevat Herran rukouksessa. (Matt. 6:9, 10) Silloin Jumalan valtakunnan alaisessa uudessa järjestyksessä tulee vallitsemaan täysi, esteetön vapaus harjoittaa tosi Jumalan palvontaa Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä tosi palvonta takaa kuuliaisille ihmisille Jumalan maallisten lasten vapauden iankaikkisesti!

[Alaviitteet]

Edelliseen liittyy lakit. tri Thomas M. Cooleyn A Treatise on the Constitutional Limitations (Tutkielma perustuslaillisista rajoituksista), 2. osa, 4. painos, s. 966–969, julk. Bostonissa v. 1927, josta luemme:

”Se, mikä ei ole laillista Amerikan minkään perustuslakien mukaan, voidaan esittää näin:

”1. Mikään uskonnon perustamista koskeva laki. . . .

”2. Uskonnollisen opetuksen pakollinen kannattaminen verotuksella tai muuten. . . .

”3. Pakollinen käynti uskonnollisessa jumalanpalveluksessa. Sitä, jota ei halu eikä velvollisuudentunto johda olemaan uskonnollisissa seremonioissa, ei valtio saa pakottaa siihen. Valtion alaan kuuluu saattaa pakolla voimaan, sikäli kuin se havaitaan käytännölliseksi, velvoitukset ja velvollisuudet, joiden alainen kansalainen saattaa olla tai jotka hänellä saattaa olla toisia kansalaistovereitaan tai yhteiskuntaa kohtaan, mutta ne, jotka johtuvat asianomaisen itsensä ja hänen Luojansa välisistä suhteista, tulee omantunnon kehotusten eikä ihmisten lakien määräämien rangaistusten pakottaa omaksumaan. Koska kaiken todellisen palvonnan täytyy olennaisesti ja välttämättömästi olla luomuksen Luojalle vapaaehtoisesti osoittamaa kunnioitusta ja kiitollisuutta, niin inhimilliset lait ovat ilmeisesti riittämättömät herättämään tai pakottamaan niitä ulkonaisia ja vapaaehtoisia tunteita, joiden se on aiheutettava, ja ihmisten rangaistukset voisivat pakolla korkeintaan aikaansaada hyödyttömien muotomenojen noudattamisen, jotka haluttomasti suoritettuna ovat yhtä arvottomat osanottajille ja vailla kaikkia tosi palvonnan peruspiirteitä.

”4. Omantunnon määräyksen mukaisen vapaan uskonnonharjoituksen rajoitukset. Minkään ulkonaisen mahdin ei tule asettua äärellisen olennon ja Äärettömän väliin, kun edellinen koettaa osoittaa asiaan kuuluvaa kunnioitusta ja tavalla, mikä miellyttää hänen omaatuntoaan ja arvostelukykyään sopivana hänen suoritettavakseen ja otollisena sen kohteelle. . . .

”5. Uskonnollisen vakaumuksen ilmaisun rajoitukset. Harras uskova pitää tavallisesti velvollisuutenaan mielipiteittensä levittämistä ja käsitystensä viemistä toisille. Tämän oikeuden riistäminen häneltä merkitsee sitä, että häneltä otetaan valta tehdä sitä, mitä hän pitää pyhimpänä velvollisuutenaan.”