Lukijain kysymyksiä

● Mitkä vaatimukset henkilön on täytettävä ollakseen pätevä kirjantutkistelunjohtajaksi jossain Jehovan todistajain seurakunnassa? – A. S., USA.

Raamattu asettaa vaatimukset. Aina kun seurakunnan palveluskomitea suosittelee palvelijaa, komitean jäsenten pitäisi avata Raamattu ja katsella henkilöä sen sanojen valossa. 1. Tim. 3:1–7 koskee valvojaa; sitten 8. jakeesta lähtien esitetään tietoja ”seurakuntapalvelijoista” eli apulaispalvelijoista, joihin kuuluvat myös seurakunnan kirjantutkistelunjohtajat.

Huomaa, mitä siinä sanotaan: ”Myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita [vakavia, Um], ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä, vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa [puhtain omintunnoin, Um].” Jos henkilö on ”vakava”, niin kuin Paavali tässä mainitsee, ja pitää ”uskon salaisuuden puhtain omintunnoin”, hän on tunnollinen evankeliuminpalveluksessa, sellainen, joka ilmaisee esimerkillistä hengellisyyttä. Tämä on tärkeätä, koska kirjantutkistelunjohtajan velvollisuus on auttaa jokaisen siihen ryhmään kuuluvan hengellismielisyyden vahvistamisessa, mihin hänet on määrätty.

Jakeessa 10 apostoli Paavali jatkaa sanoen: ”Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” Ei ole viisasta kiirehtiä kenenkään sellaisen suosittelemisessa, jonka suhteen on epäilyksiä. ”Koeteltakoon” hänen sopivaisuuttaan ensin; ennen kuin hänet määrätään, annettakoon hänelle tilaisuus osoittaa, että hänen päätöksensä perustuvat aina vankasti Raamattuun. Jos on epäilyttävää, onko hänen maallinen työnsä hyvä esimerkki toisille, tai jos on olemassa jokin muu tilanne, joka herättää kysymyksiä, ei ole tarpeellista kirjoittaa Vartiotorni-seuralle ja kysyä, onko sopivaa suositella häntä. Noudattakaa vain raamatullista neuvoa, että hänen tulee olla ’nuhteeton’. Ellei hän ole, häntä ei tule suositella Seuran määrättäväksi paimentamaan Jumalan laumaa.

Seuraava jae sanoo: ”Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa.” Tämä ei kuitenkaan viittaa heihin niinä, jotka määrättäisiin apulaispalvelijoiksi, koska Paavali sanoo 12. jakeessa, että seurakunta- eli apulaispalvelijat, jos ovat naimisissa, olisivat aviomiehiä. Siksi tämä 11. jakeen huomautus osoittaa vain, että seurakunnassa olevien sisartenkin tulee pyrkiä täyttämään nämä erinomaiset raamatulliset mitat. Vaikkei sisaria määrätäkään apulaispalvelijoiksi, heitä voidaan pyytää palvelemaan heidän sijaisinaan, kunnes seurakunnassa on käyttökelpoisia miehiä saatavissa.

Jakeista 12 ja 13 luemme edelleen: ”Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva. Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.”

Huomataan siis, että näille apulaispalvelijoille asetetaan korkeat vaatimukset. Kun jotakuta veljeä suositellaan, on sen tähden ilmeistä, että komitealta vaaditaan enemmän kuin vain julistajankortin katsomista ja pientä keskustelua henkilöstä. Jumalan sanan täytyy valaista tie. On hyvä pitää seurakunnan kirjantutkisteluryhmät kohtuullisen kokoisina, mutta pelkät läsnäolijamäärät eivät ole päätekijöinä päätettäessä, pitäisikö muodostaa uusi ryhmä. On paljon tärkeämpää varmistua, että käytettävissä on raamatullisesti pätevä veli huolehtimaan uudesta ryhmästä. Ryhmä voi jonkin aikaa olla suurempi kuin ehkä mieluummin haluaisimme, mutta tuo aika voidaan hyvin käyttää niiden apulaisiksi valmentamiseen, joilla on hyviä mahdollisuuksia, kunnes he täyttävät raamatulliset vaatimukset. Vaikka seurakunnan kirjantutkisteluja järjestettäessä on otettava huomioon useita eri tekijöitä, niin se, mitä Raamattu sanoo palvelijan pätevyydestä, sivuuttaa aina muut seikat.