”Jumalan sana on elävä ja voimallinen”

”KYNÄ on voimakkaampi kuin miekka.” Useampi kuin yksi tunnettu historiallinen henkilö, mm. Napoleon ja Benjamin Franklin, on ilmaissut tämän ajatuksen muodossa tai toisessa. Tässä esitetyssä täsmällisessä muodossa nämä sanat esiintyvät Bulwer-Lyttonin näytelmässä kardinaali Richelieustä, joka oli ovela ja voimakas ranskalainen valtiomies ja Rooman kirkon ruhtinas 17. vuosisadan alkupuoliskolla.

Mutta nykyiset totalitaariset hallitukset ovat koettaneet ankarasti todistaa, että niiden käyttämä vainon miekka on voimakkaampi kuin kynä. Tukahduttamalla puhe-, paino- ja uskonnonvapauden niiden on miltei onnistunut todistaa tämä väite. Miltei, muttei aivan, sillä on aina ollut ainakin yksi huomattava poikkeus. Ja mikä se on? Henkeytetty Kynä, Raamattu, Jumalan sana.

Niin, totalitaariset hallitukset ovat voineet sitoa ihmisiä, mutta ne eivät ole voineet pidättää eivätkä sitoa Jumalan henkeytettyä sanaa. (2. Tim. 2:9) Raamatussa olevan Heprealaiskirjeen henkeytetty kirjoittaja sanookin: ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, . . . ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” – Hepr. 4:12.

Miksi tämä Jumalan sana on niin elävä ja voimallinen? Koska se on totuuden olemus ja koska sen kirjoittajat olivat Luojan, Jehova Jumalan, Kaikkivaltiaan, hengen eli toimivan voiman täyttämät. Sen sanat ovat todella henki ja elämä, niin kuin Jumalan Poika Jeesus Kristus sanoi. (Joh. 6:63) Ne, jotka imevät itseensä Raamatusta saatavia totuuden sanoja avoimin mielin ja vilpittömin sydämin, saavat ehdottomasti jossain määrin Jumalan voimallista toimivaa voimaa eli henkeä. Tämä Jumalan sana antaa sitä paitsi uskoa niille, jotka ottavat sen vastaan hyvään ja vilpittömään sydämeen, uskoa, joka auttaa heitä suorittamaan monia urheita ja mahtavia tekoja. (Hepr. 11. luku) Sen lisäksi Jumalan sana antaa väkevyyttä totuudennälkäisille ja avomielisille lukijoille rehellisyydellään ja suoruudellaan sekä vanhurskaitten periaatteitten tähdentämisellään. Se antaa myös voimaa vanhurskauteen paljastamalla kaikkiviisaan, kaikkivoivan ja täysin oikeudenmukaisen Luojan, hänet, joka ennen kaikkia muita on se, jota tulee pelätä.

Niihin moniin keinoihin, joilla Jumalan sana on osoittautunut eläväksi ja voimalliseksi, on kuulunut se voima ja into, minkä se on antanut ihmisluomuksille suorittaa palvelusta, Jehova Jumalan evankeliuminpalvelusta, ’sanan saarnaamista’. Ja se on auttanut heitä tekemään tämän katkerasta vastustuksesta huolimatta, vahvistaen heidät jatkamaan uskollisina kuolemaan asti. – 2. Tim. 4:2, 7, 8.

Huomattavan esimerkin sen voimasta antoi noin 2 500 vuotta sitten uskollinen heprealainen profeetta Jeremia. Hänen oli annettava hyvin epäsuosiossa oleva sanoma, ja kun häntä vastustettiin, pilkattiin ja vainottiin, niin hän väsyi eräässä tilaisuudessa ja päätti, ettei hän enää anna todistusta Jumalastaan. Mutta kykenikö hän pidättymään siitä? Mitä kertomus sanoo? ”Sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.” Hänen suoraan sanoen piti saarnata edelleen. Jehova Jumalan hänelle antama sana oli niin voimallinen. – Jer. 20:9.

VARHAISKRISTITTYJEN ESIMERKKI

Sama piti paikkansa niistä Jehova Jumalan palvelijoista, joista tuli kristittyjä, Kristuksen seuraajia. Jumalan sana teki heistä toimeliaita työntekijöitä, innokkaita evankeliumin eli hyvän uutisen saarnaajia, ja he todistivat tämän Sanan voimakkaammaksi kuin vainon miekka. Niinpä kun apostolit otettiin kiinni ja vedettiin oikeuteen ja kun heitä kiellettiin saarnaamasta enää Jeesuksesta Kristuksesta, he pelottomasti vastasivat: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” – Apt. 4:19, 20.

Pian sen jälkeen apostolit vangittiin jälleen, ja tällä kertaa heitä lyötiin sekä käskettiin lopettamaan saarnaaminen. Saiko se heidät lakkaamaan? Mitä kertomus osoittaa? ”Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.” (Apt. 5:40–42) Vaikka heitä siis ruoskittiin ja käskettiin lopettamaan saarnaaminen, niin he ’eivät lakanneet’ saarnaamasta.

Eikä vainon miekkakaan osoittautunut voimakkaammaksi kuin henkeytetty Kynä, Jumalan sana, kun kristittyjä vähän myöhemmin vainottiin julmasti Jerusalemissa ja he hajaantuivat ympäriinsä. Ei, vaan ”ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa”. – Apt. 8:4.

Samoin oli apostoli Paavalin ja hänen Tessalonikaan perustamansa kristillisen seurakunnan laita. Paavali itse todistaa: ”Meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella . . . Sillä . . . kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua.” Ei ole epäilystäkään siitä, että Paavalin saarnaama Jumalan sana oli elävä ja voimallinen. – 1. Tess. 1:5–9.

IHMISTEN PERIMÄTIEDOT EIVÄT ANNA VOIMAA

Henkeytetyn ja voimallisen Jumalan sanan jyrkkänä vastakohtana ovat ihmisten perimätiedot, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Ne eivät anna sellaista voimaa, ne eivät perustu totuuteen, ne eivät ole Jumalan pyhän hengen täyttämiä. Jeesus Kristus lausui kerran niistä: ”Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet.” (Mark. 7:13) Tästä seuraa, että niillä, joita on ruokittu perimätiedolla Jumalan sanan asemesta, ei ole sitä voimaa ja intoa, minkä Jumalan sana antaa.

Todistuksen tästä antavat juuri ne, jotka pitävät kiinni ihmisten perimätiedoista, minkä esimerkin tarjoaa tuottelias ja suosittu roomalaiskatolinen kirjailija William J. Whalen. Eräässä äskeisimmistä julkaisuistaan, Jehovah’s Witnesses (Jehovan todistajat, 1965), hän sanoo mm.: ”Isä Omer Degrijse . . . selitti äskettäin, että kirkon suurin pulma kaikkialla on maallikkojen passiivinen suhtautuminen. ’Ainoastaan 5 prosenttia katolisen kirkon jäsenistä toimii aktiivisesti apostolisessa työssä’, hän sanoi. ’Nämä ovat katolisen aktion papit, uskonnolliset [munkit ja nunnat] ja muutamat maallikkoapostolit.’” Sheut-Isien päämies sanoi kirkon todellisen pulman joka maassa ja joka seurakunnassa olevan, miten voitaisiin herättää ne 95 prosenttia näkemään vastuunsa Jumalan sanan levittämisessä omassa vaikutuspiirissään. He eivät ymmärrä nyt tätä vastuuta. Seuraus . . . on, että kirkosta on tullut armeija, joka koostuu yksinomaan upseereista ilman sotilaita.” Selitettyään Jehovan todistajien intoa mr Whalen jatkaa sanoen: ”Jos toiset katolilaiset ovat samanlaisia kuin minä, he pelkäävät muutaman tunninkin käyttämistä aina jonkin vuoden päästä toisten katolilaisten luona käymiseen rahastojen keräämiseksi.”

Mutta tämä ei ole hämmästyttävää, kun huomaamme saman voiman, innon, rohkeuden ja vakaumuksen puutteen ulottuvan läpikotaisin tämän uskontojärjestön huipulle asti. Niinpä roomalaiskatolinen kirjailija Nerin E. Gun puhuu itsestään ”hyvänä katolilaisena, joka on veljien kasvattama ja osaksi Pariisin katolisen yliopiston opettama”. Kirjassaan The Day of the Americans (Amerikkalaisten päivä, 1966), joka käsittelee hänen kokemuksiaan Dachaun keskitysleirissä Saksassa, hän sanoo seuraavaa paavi Pius XII:n suhteesta Hitleriin ja natseihin: ”Mitä paavi voi tehdä? Hän olisi ainakin voinut pidättyä. Hän olisi voinut kieltäytyä allekirjoittamasta sopimusta fascistisen Italian ja Hitlerin Saksan kanssa. Hän olisi voinut julistaa kirkonkiroukseen niiden molempien diktaattorit, niin kuin paavi oli muinoin julistanut kirkonkiroukseen keisareita (muista Canossaa).a

”On sanottu, että katolinen papisto kärsi suunnattomasti. Se on totta – mutta missä määrin tarkalleen sanoen? Kuinka monta oli kutakin natsien vastaista pappia kohti sellaisia, jotka olivat yhteistoiminnassa hallitusjärjestelmän kanssa ja suvaitsivat sitä? . . . On sanottu, että paavi olisi selvästi vastustamalla Hitleriä ainoastaan kiihottanut julmempiin vainoihin. Sitä ei ole todistettu millään lailla. Hitlerin olisi ollut vaikea olla säälimättömämpi kuin hän oli. Mitä hän olisi tehnyt? Olisiko hän polttanut juutalaisten ruumiit toisen kerran? Sitä paitsi ei kostotoimenpiteitten pelko ole koskaan ollut pätevä puolustus velvollisuuden täyttämättä jättämiselle. Loppujen lopuksi, jos me kaikki olisimme pitäneet kätemme ristissä [Gun oli puolueeton ja oli joutunut Dachaun keskitysleiriin rehellisen ja pelottoman selontekonsa takia], ettemme olisi paljastaneet perheitämme, ystäviämme ja omaisuuttamme, ei mitään vastarintaliikettä, partisaaneja, minkäänlaista vastustusta olisi ollut.” Ja tämän sanoo katolinen kirjailija, joka on kiihkeän uskollinen kirkolleen, kuten ilmenee toisaalta hänen kirjastaan.

Edellä olevasta käy ilmi, etteivät uskonnolliset perimätiedot tee miehistä eikä naisista, papeista eikä maallikoista voimakkaita, innokkaita ja pelottomia. Perimätiedot eivät ole voimakkaampia kuin vainon miekka.

JUMALAN SANA YHÄ VOIMALLINEN

Jehovan kristityt todistajat osoittavat, että Jumalan sana on yhtä elävä ja voimallinen nyt kuin apostolisina aikoina. Nämä todistajat seisovat vankasti Raamatun takana, ja mr Whalen huomauttaa, että todistajat ”varasivat aikaa lukeakseen Raamattua” samoin kuin ”Vartiotornia ja Herätkää!-lehteä, traktaatteja ja kirjoja”, jotka kaikki perustuvat Raamattuun. Hän todistaa edelleen: ”Nekään, jotka ankarimmin arvostelevat todistajia, voivat tuskin kieltää, että todistajat ovat tavallisesti täysin omistautuneet uskonnolleen; tämä on yksi seikka, mistä pidän Jehovan todistajissa. He ovat todistajia, jotka ovat lääkäreitä ja maanviljelijöitä, perheenemäntiä ja arkkitehtejä, päivätyöläisiä ja opettajia; mutta jos he ovat antautuneita todistajia, niin he tietävät, että heidän on oltava ensisijaisesti uskollisia Jehovalle.” ”Voin vakuuttaa teille, että useimpien todistajien on taisteltava voittaakseen saman ujouden, arkuuden ja voimattomuuden, mikä valtaisi kenet tahansa meistä, jota pyydettäisiin kulkemaan ovelta ovelle yrittämässä saamaan naapureita ja muukalaisia kiinnostumaan uskontoomme. Sitä, että useimmat todistajat pysyvät tässä rasittavassa työssä vuoden toisensa jälkeen, minun täytyy ihailla.” ”Jokainen todistaja – mies tai nainen, aikuinen tai lapsi – tietää, että hänestä täytyy tulla toimelias lähetystyöntekijä.” Niin, Jumalan sana on elävä ja voimallinen meidän aikanamme niin kuin se oli raamatullisinakin aikoina.

Ja nämä Raamatun ohjaamat kristityt osoittavat tätä intoa katkerasta vastustuksesta ja vainosta huolimatta, samoin kuin varhaiskristitytkin tekivät. Mr Gun sanookin kokemuksestaan Dachaun keskitysleirillä: ”Haluaisin sanoa, ettei leirillä ollut keitään muita kuin sankareita, mutta se ei valitettavasti olisi totta. Ryhmämme koostui erilaisista aineksista. Joukossamme oli kaikenlaisia: kommunisteja, maanalaisesti toimivia, rikollisia, anarkisteja . . . ja ihailtavia Jehovan todistajia . . . Täytyy sanoa, että Jehovan todistajien jäsenet osoittivat sellaista rohkeutta, uskallusta, hyvettä ja stoalaisuutta vastoinkäymisissä, että he ansaitsevat erikoiskunnioituksen. He olivat kallioita mutameressä.”

”Kallioita mutameressä”? ”Ansaitsevat erikoiskunnioituksen”? Miksi? Heidän sydämessään olevan voimallisen Jumalan sanan tähden.

Ja noin 20 vuotta myöhemmin havaitsemme Jehovan todistajien tekevän samanlaista historiaa muissa maissa. Kuten vuoden 1967 Jehovan todistajain vuosikirja (engl.) osoittaa, he ovat kuluneena vuonna kärsineet vainoa useammassa kuin 20 maassa, ja katkerimpiin kuuluvat kokemukset, joita he ovat saaneet Portugalissa ja Kuubassa.

Miten nämä todistajat suhtautuvat tällaiseen kohteluun? Samoin kuin apostolit muinoin. Vuosikirja esittää eräitä Kuuban keskitysleireissä olevien lausuntoja: ”Me emme ole masentuneita. Me vastaamme Paavalin sanoin: ’Mikään ei voi meitä erottaa Jeesuksen rakkaudesta.’ Rukoilkaa puolestamme, niin kuin me rukoilemme teidän puolestanne.” Ja eräs kirjoitti vaimolleen: ”He sanovat, ettei meitä lähetetä vankilaan, vaan joko meistä tulee sotilaita tai me joudumme hautausmaahan. Ole siis uskollinen ja rukoile puolestamme.”

Jumalan sana on todella elävä ja voimallinen. Se osoittautuu väkevämmäksi kuin vainon miekka. Se on hyödyllinen moneen tarkoitukseen, erityisesti valistamaan vanhurskauden tien suhteen ja sitten voimistuttamaan sillä kulkemiseen. (2. Tim. 3:16, 17) Lue siis Raamattuasi joka päivä, lue sitä uskossa, pyydä Jumalaa auttamaan sinua ymmärtämään sitä ja soveltamaan lukemasi jokapäiväiseen elämääsi. Ja jos haluat lisää apua yrittäessäsi ymmärtää sitä, niin Jehovan todistajat, jotka ovat hyötyneet siitä niin paljon, ovat valmiit auttamaan sinua.

[Alaviitteet]