Varo hätäisesti epäilemästä vaikuttimia
MITEN taipuvainen langennut ihmisluonto onkaan hätäisesti epäilemään toisten vaikuttimia! Lapsi tuo opettajalleen lahjan arvostaen hänen vaivannäköään, mutta hänen koulutoverinsa saattavat olla hätäisiä syyttämään häntä siitä, että hän tekee sen itsekkäistä syistä, koska haluaa tulla opettajan suosikiksi. Pikkumaistako? Lapsellista? Epäilemättä, mutta ehkä alttiuteen epäillä hänen vaikuttimiaan sisältyy myös hiukan itsekkyyttä, rakkauden puutetta.
Taipumus epäillä toisten vaikuttimia on todella rakkaudetonta, ja aikuiset ovat toisinaan yhtä alttiita siihen kuin lapsetkin. Mutta meidän tulisi jokapäiväisissä suhteissamme haluta olla nopeita uskomaan toisilla olevan hyvät vaikuttimet, suhtautua heihin ystävällisesti ja jättää heidät tuomitsematta.
Kun esimerkiksi aviomies haluaa ilahduttaa vaimoaan yllättämällä hänet kukkakimpulla tai makeislaatikolla, niin iloitkoon hän siitä rakkauden osoituksesta, älköönkä ilman täysin hyvää syytä alkako epäillä miehen vaikuttimia, ikään kuin tämä olisi syypää johonkin tahdittomuuteen ja nyt yrittäisi korjata sitä! Miten rakkaudetonta, miten tyhmää! Kuitenkin on vaimoja, jotka ajattelevat ja menettelevät juuri näin – ja myös miehiä totta puhuen!
Meitä auttaa varomaan toisten vaikuttimien hätäistä epäilemistä, kun muistamme, että Saatanan osoitetaan Raamatussa yhä uudelleen tehneen niin. Niinpä kun Jehova Jumala kiinnitti Saatanan huomion vanhurskaaseen Jobiin, Saatana asetti nopeasti kyseenalaiseksi Jobin vaikuttimet Jumalan palveluksessa. Mutta kaikesta siitä huolimatta, mitä Saatana voi tehdä, hänen osoitettiin olleen väärässä ja Jobin oikeassa. – Job 1:7–22; 42:7–17; Ilm. 12:10.
Niiden joukossa, jotka ovat saavuttaneet alimman kohdan toisten vaikuttimien epäilyssä, ovat olleet sellaiset miehet kuin ateisti markiisi de Sade, jonka filosofian mukaan ihmisen jokaisella kunniallisella teolla on alhainen vaikutin. Hänen mukaansa – vain yhden esimerkin mainitaksemme – vanhemmat eivät ansaitse kunnioitusta eikä kiitollisuutta, sillä synnyttäessään jälkeläisiä ja sitten kasvattaessaan heitä heillä on ollut vain itsekkäitä vaistoja ja vaikuttimia. Mutta Luoja, Jehova Jumala, teki luodessaan ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen luomuksen, joka kykenee saavuttamaan jalouden, hyvyyden ja epäitsekkyyden huippuasteen. – 1. Moos. 1:26, 27.
Hätäinen toisten ihmisten vaikuttimien epäileminen on typerää, sillä se voi riistää paljon onnea. Varsinkin kristittyjen veljien keskuudessa on paljon parempi huomata erehtyvänsä niin päin, että on liian ylevämielinen, liiaksi luottavainen, kuin liian kriitillinen, liiaksi epäilevä. Jos on luottavainen eikä epäileväinen, niin ei aiheuta tarpeettomasti väärinymmärrystä eikä joudu kiusaukseen sanoa tai tehdä sellaista, mitä jälkeenpäin katuisi. On todella hyvä sekä mielelle että ruumiille olla toiveikas, haluta uskoa hyvää toisista.
Raamattu mainitsee 2. Sam. 10:1–19:ssä esimerkin siitä, miten typerää on olla nopea epäilemään toisen vaikuttimia. Israelin kuningas Daavid lähetti kerran surunvalittelunsa Ammonin kuninkaalle hänen isänsä kuoleman johdosta. Mutta kuningas epäili heti kuningas Daavidin vaikuttimia ja piti uppiniskaisesti väärän kantansa, jopa vaikutti naapurikuninkaaseenkin saaden hänet sotimaan kuningas Daavidia vastaan. Lopulta Ammonin kuningas aiheutti ainoastaan ikävyyksiä itselleen ja kansalleen. – 2. Sam. 12:26–31.
Apukeino toisten vaikuttimien epäilemistä vastaan on sen ymmärtäminen, että se voi olla eräs kilpailumuoto. Kuinka niin? Siten, että toisen vaikuttimien hätäinen epäileminen halventaa toista ja siten korottaa asianomaista itseään. Tämä voi hyvinkin tapahtua huomaamatta, sillä ihmissydän on petollinen. – Jer. 17:9.
Olemalla nopea epäilemään toisten vaikuttimia asianomainen julkenee tehdä enemmän kuin hän todellisuudessa voi. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, pystyi tuomitsemaan nopeasti toisten vaikuttimet, niin kuin evankeliumien kertomukset osoittavat. Samoin apostoli Pietari, koska pyhä henki antoi hänelle yliluonnollisen voiman, kuten voimme nähdä siitä, että hän paljasti ulkokultaiset valehtelijat Ananiaan ja Safiiran. Mutta Jumala ei ole antanut tällaista voimaa kenellekään nykyään maan päällä olevalle ihmiselle. – Matt. 22:17, 18; Apt. 5:1–11.
Varsinkin empatia eli kyky asettua ikään kuin toisen asemaan auttaa varomaan toisten vaikuttimien hätäistä epäilemistä. Emmekö me tavallisesti uskokin, että omilla sanoillamme ja teoillamme on hyvät vaikuttimet? Miksi emme sitten myöntäisi toistenkin sanoilla ja teoilla olevan hyvät vaikuttimet? Kysymys on todella siitä, että teemme toisille niin kuin toivoisimme heidän tekevän itsellemme. Emmehän suinkaan haluaisi muiden hätäisesti epäilevän vaikuttimiamme. – Matt. 7:12.
Kaikki vaikuttimien epäileminen ei suinkaan ole väärin. Liiketoimissa täytyy kaikesta huolimatta havaita houkutus, että omanvoitonpyynti panee liioittelemaan, venyttämään totuutta tai ryhtymään oveliin menettelyihin. ”Varokoon ostaja” on terveen järjen käyttämistä tällaisissa tapauksissa. Ja onhan myös aika ja paikka tuomita vaikuttimetkin, kun julkiset teot ovat paljastaneet ne, kuten silloin, kun väärintekijä on kutsuttu kristillisen seurakunnan tuomiovaltaisen komitean eteen. Mutta huomaa, ettei sellaisessa tapauksessa aseteta vaikuttimia hätäisesti eikä pikaisesti kyseenalaisiksi. – 1. Kor. 5:1–13; Juud. 4–19.
Mutta kun näitä poikkeuksia lukuun ottamatta tarkastelemme työtovereittemme, oman perheemme jäsenten tai kristillisen seurakunnan veljien vaikuttimia, niin olkaamme jalomielisiä, armahtavaisia, luottavaisia tuomitsematta aiheettomasti toisia. Muista, että Jumala ”näkee sydämen”. Mutta me voimme lukea omaa sydäntämme, joten varjelkaamme enemmän kuin kaikkea muuta varjeltavaa omaa sydäntämme varmistuen siitä, että omat vaikuttimemme ovat aina puhtaat. – 1. Sam. 16:7; Sananl. 4:23.