Vastoinkäymisten puhdistava voima
KUINKA mielellämme pyrimmekään karttamaan vastoinkäymisten koettelemuksia ja kärsimyksiä tai vapautumaan niistä! Eivätkö kaikki sellaiset ole kuitenkin ihmisten yleinen osa? Kärsivällinen Job huudahti koettelemustensa keskellä: ”Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.” Ja viisas kuningas Salomo huomautti, että ihmisen osa on ”tuskaa ja . . . surua”. – Job 14:1; Saarn. 2:23.
Koska vastoinkäymiset ovat ihmisten osa, niin miksi kapinoida niitä vastaan? Vastoinkäymiset voivat syystä tai luonteestaan riippumatta todellisuudessa saada aikaan hyvää meille, jos kestämme ne oikeassa mielentilassa ja periaatteen vuoksi. Raamattu ei syyttä kerran toisensa jälkeen suosittele meille kestävyyden hyvettä. – Matt. 24:13; Hepr. 12:1; 2. Piet. 1:5, 6.
Henkistä tai ruumiillista kärsimystä aiheuttaviin olosuhteisiin alistuminen voi todella vaikuttaa meihin puhdistavasti. Se voi tehdä ihmisen paremmaksi, ymmärtäväisemmäksi, epäitsekkäämmäksi. Tätä puhdistavaa voimaa voidaan verrata kuumuuteen, jota muinoin käytettiin kullan ja hopean puhdistamiseen ja jota nyt käytetään teräksen karkaisemiseen. Käyttäen tätä kuvausta Jehova Jumala kerrotutti profeetallisesti uskollisesta kansastaan: ”Sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan [puhdistan, Um] heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja . . . kulta.” Tämän puhdistustyön johdosta Jumala voi sanoa sille: ”Se on minun kansani”, ja se tunnustaa auliisti: ”Herra [Jehova, Um], minun Jumalani.” – Sak. 13:9.
Miten tämä periaate soveltuu jokapäiväiseen elämäämme nykyisinä aikoina? Joku on saattanut esimerkiksi epäonnen, hyvän arvostelukyvyn puutteen tai itsekkyyden takia joutua taloudellisiin vaikeuksiin. Hän saattaisi valita helpon poispääsytien tekemällä henkilökohtaisen vararikon, niin kuin monet tekevät. U.S. News & World Reportin mukaan (3.4.1967) tällaisten vararikkojen määrä 30.6.1967 päättyneiden kahdentoista kuukauden aikana oli oleva yksin Yhdysvalloissa vähintään 186 000. Tämä on kolme kertaa niin paljon kuin kymmenen vuotta sitten ja merkitsee velkojille viiden miljardin markan häviötä. Mutta melkoinen määrä huolimattomuutta ja itsekkyyttä saattaa puhdistua pois, jos kunnioitetaan velvollisuuksia, noudatetaan tarkkaa säästäväisyyttä ja tehdään ankarasti työtä niiden täyttämiseksi, mikäli lainkaan niin voidaan tehdä, puhumattakaan itsekunnioituksen ja puhtaamman omantunnon säilymisestä.
Tätä kunniallisempaa menettelyä suositteli muinainen psalminkirjoittaja, kuningas Daavid, kun hän puhui suotuisasti siitä, ”joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen”. Tai niin kuin eräs nykyaikainen vapaa käännös sanoo, Daavid kiitti sitä, ”joka pysyy sitoumuksessaan hinnalla millä hyvänsä”. – Ps. 15:4, Jerusalemin Raamattu (engl.)
Toinen esimerkki, mikä voidaan esittää periaatteen tähden ja oikeassa mielentilassa kestetyn vastoinkäymisen puhdistavasta voimasta, on se, mikä kohtaa toisinaan vanhempia, kun he havaitsevat, että heidän lapsensa on sellainen, jota oli tapana kutsua ”vajaamieliseksi”, mutta jota nyt hienotunteisemmin ja täsmällisemmin sanotaan ”hidasoppiseksi”. Mitä heidän tulee tehdä? Onko heidän tultava katkeriksi ja harmistuneiksi, vai keveästi siirrettävä taakkansa valtion laitokselle ja unohdettava koko lapsi, kuten jotkut vanhemmat ovat tehneet? Ei, on olemassa parempi menettely.
Tuollaisen lapsen pitäminen kotona saattaa tosin muodostua melkoiseksi taakaksi muulle perheelle, mutta millaisia mahdollisuuksia tämän taakan kantaminen tarjoaakaan perheen jäsenten puhdistukseksi totuttamalla heitä noudattamaan kärsivällisyyttä, myötätuntoa, ymmärtämystä ja empatiaa, lyhyesti sanoen epäitsekkyyttä! Eräs Amerikan johtavista kirjailijoista – jonka oma elämäkerta on osoittautunut suureksi lohduksi arvaamattoman monille vanhemmille, joilla on hidasoppisia lapsia – lausui sen näin: ”Avuton lapseni on opettanut minulle paljon. Hän on opettanut minulle ennen kaikkea kärsivällisyyttä.” Lääkäreiden keskuudessa ollaankin nykyään sitä mieltä, että mikäli on suinkin käytännössä mahdollista, parasta kaikille osapuolille, yhteiskunnalle, vanhemmille ja lapselle itselleen, on pitää hänet kotona. – Pearl Buck, The Child Who Never Grew (Lapsi joka ei lainkaan kasvanut, 1950).
Vastoinkäymisten puhdistavaa voimaa voidaan edelleen kokea ’pysymällä sitoumuksessaan, aviolupauksessaan, hinnalla millä hyvänsä’, huolimatta harhakuvitelmista ja pettymyksistä. Onnettomat seuraukset johtuvat usein siitä, kun ymmärtämättömät henkilöt menevät naimisiin, mitä tapahtuu esimerkiksi teini-ikäisten keskuudessa. Monet yrittävät päästä helposti eroon vastoinkäymisistä asuntoeron tai avioeron kautta, ja monet teini-ikäiset menettelevät juuri näin Yhdysvalloissa. Avioeroja esiintyykin 3–4 kertaa enemmän teini-ikäisten kuin aikuisina avioituneitten joukossa.
Kuitenkin on kullakin persoonallisuudella suuret puhdistumismahdollisuudet, kun kukin päättää kestää tarvittavan mukautumisajan ja opettelee harjoittamaan itsehillintää ärsykkeen tullessa, oppii ilmaisemaan epäitsekästä kiinnostusta toista kohtaan edistyen siten siihen tunnekypsyyteen, mikä kummallakin olisi pitänyt ensi sijassa olla ennen naimisiin menoaan. Eivätkö he loppujen lopuksi päättäneet olla avioliitossa ”myötä- ja vastoinkäymisissä”, ja eikö riipu suureksi osaksi heistä itsestään, kuinka paljon iloa ja tuskaa kumpikin saa siitä suhteesta? Ne, jotka haluavat tehdä suhteen menestykselliseksi, voivat löytää paljon hyödyllisiä neuvoja Jumalan sanasta, Raamatusta. – 1. Kor. 7:10, 11; Ef. 5:22–33.
Tämä kaikki soveltuu tietysti osuvimmin kristittyihin, jotka ovat antautuneet Jumalalle tekemään hänen tahtonsa ja kulkemaan Jeesuksen Kristuksen askeleissa. Täyttäessään antaumustaan he voivat hyvin havaita sellaisia vaikeuksia kurin ja vastoinkäymisten muodossa, joita he eivät olleet ennalta nähneet. Mutta kestämällä he puhdistavat, niin kuin henkeytetyt sanat osoittavat: ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” Kristityillä on lisäksi lupaus iankaikkisesta elämästä, jos he kestävät loppuun asti. – Hepr. 12:11; Matt. 24:13.