”Nouskoon Jumala, hajaantukoot hänen vihollisensa”
”Nouskoon Jumala, hajaantukoot hänen vihollisensa, ja paetkoot hänen tähtensä ne, jotka kiihkeästi häntä vihaavat.” – Ps. 68:2, Um.
1, 2. Ketkä ovat Jumalan vihollisia, jotkut tietämättään?
JUMALALLA on vihollisensa! Miljoonat ihmiset ovat nykyään sen ajatuksenkin vihamiehiä, että on olemassa Jumala, Korkein ja Kaikkivoipa, Jumalolento, jolla ei ole alkua eikä loppua, taivaan ja maan Luoja, ihmisen Tekijä, Hän, jolle kaikki älylliset ihmisluomukset maan päällä ovat vastuussa, täysin riippuvaisia Hänestä.
2 On toisia, jotka ovat olevinaan Jumalan palvojia, mutta jotka todellisuudessa ovat hänen vihollisiaan, todennäköisimmin hänen pahimpia vihamiehiään siitä syystä, että he edustavat häntä väärin ja ovat niin ollen uskonnollisia ulkokultailijoita. On niin kuin eräs Jumalan ystävä kauan sitten sanoi: ”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.” (Tiit. 1:16) Sadat miljoonat muut ovat Jumalan vihollisia tietämättään, eivät siksi, että he palvelisivat vääriä jumalia, vaan koska he ovat tämän maailman ystäviä: ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Vastaanväittämättä Jumalalla on vihollisensa, onnettomuudeksi heille!
3. a) Missä määrin Jumala nyt nousee vihollisiaan vastaan? b) Mikä hänen päätöksensä on, kuten on selitetty Jes. 28:21:ssä, ja mitä tämän pitäisi panna viholliset ajattelemaan?
3 Nyt on tullut aika Jumalan nousta maan päällä olevia vihollisiaan vastaan ja hävittää heidät kokonaan yhdellä lopullisella pyyhkäisyllä. Historian sivuilla kerrotaan tapauksista, joissa Jumala on noussut tiettyjä sen ajan vihollisiaan vastaan vapauttaakseen itsensä heidän vastustuksestaan. Hänen ilmoitetun päätöksensä mukaan hän on nyt nouseva vapauttaakseen maan nykyisistä vihollisistaan yhdellä kaikenkäsittävällä liikkeellä, jota kukaan ei pääse pakoon. Hän ei ole unohtanut ilmoitettua päätöstään, vaikka se kirjoitettiin 2 700 vuotta sitten: ”Herra nousee niinkuin Perasimin vuorella, hän kiivastuu niinkuin Gibeonin laaksossa tehdäkseen työnsä, oudon työnsä, ja toimittaakseen tekonsa, kumman tekonsa.” (Jes. 28:21) Historia osoittaa, mitä tapahtui Perasimissa tuolloin, ja sen pitäisi panna Jehovan nykyiset viholliset ajattelemaan, miten hänen hävitysjoukkonsa ryntäävät esiin kuin tuhotulva, joka pyyhkäisee heidät ja heidän epäjumalansa maan päältä.
4, 5. a) Kuka oli näkemässä, mitä Jumala teki Perasimissa ja Gibeonissa, ja mikä osa hänellä oli suoritettavana Jumalan vihollisia vastaan koko maassa? b) Mitä hän rukoili vihollisten ja vanhurskasten suhteen, kuten Ps. 68:2–4 kertoo?
4 Mies, joka näki mitä tapahtui Perasimissa ja mitä myöhemmin tapahtui Gibeonissa yhdennellätoista vuosisadalla ennen yleistä ajanlaskua, oli Jerusalemin kuningas Daavid. (2. Sam. 5:17–24; 1. Aikak. 14:8–17) Filistealaisvihollisten hävittäminen Perasimissa ja Gibeonissa ei merkinnyt kaikkien Jumalan valtakunnan vihollisten loppua, valtakunnan, jonka Jehova oli perustanut keski-itään kuningas Daavidin ollessa hänen näkyvä edustajansa Jerusalemin valtaistuimella. Sillä maakaistalla, jonka Jehova Jumala oli luvannut antaa Daavidin esi-isälle, patriarkka Aabrahamille, ja joka ulottui suuresta Eufratvirrasta Egyptin virtaan, oli vielä monia muita vihollisia. (1. Moos. 15:17–21; 12:1–9; 13:14–18) Tällä alueella oli sellaisia voimakkaita vihollisia kuin syyrialaiset, jotka piti joko tuhota tai kukistaa ja tehdä vasalleiksi. Kuningas Daavidin piti Jumalan käskystä toimia näitä vihollisia vastaan sellaisella tavalla, että Jumalan lupaus ”koko maan” antamisesta hänen uskollisen ystävänsä Aabrahamin jälkeläisille täyttyisi. Daavidin on täytynyt ajatella näitä vihollisia kirjoittaessaan Psalmin 68 alkusanat (jakeet 2–4):
5 ”Nouskoon Jumala, hajaantukoot hänen vihollisensa, ja paetkoot hänen tähtensä ne, jotka kiihkeästi häntä vihaavat. Aja heidät pois niin kuin savu ajelehtii pois; niin kuin vaha sulaa tulen tähden, jumalattomat hävitkööt Jumalan edestä. Mutta vanhurskaat iloitkoot ja haltioitukoot Jumalan edessä, ja riemuitkoot he iloiten.” – Um; myös Väl.
6, 7. a) Ketä psalmista Daavid lainasi siinä, ja mitä häntä neuvottiin tekemään Jumalan läsnäolon edustamiseksi? b) Milloin ja miksi hän lausui Daavidin lainaamat sanat?
6 Koska Luvatussa maassa oli vielä kukistamattomia vihollisia, niin Jehova Jumalan voittomarssi vihollisiaan vastaan ei ollut vielä loppuun suoritettu. Kuningas Daavid henkeytettiin sen vuoksi hyvin sattuvasti kirjoittamaan ja lainaamaan sen miehen sanoja, jota Jehova käytti aloittaessaan voittomarssinsa, nimittäin kuudennellatoista vuosisadalla eaa. eläneen profeetta Mooseksen. Tuohon aikaan Mooses oleskeli Siinain erämaassa Arabiassa Israelin lasten kahdentoista sukukunnan ja ei-israelilaisten muodostaman ”paljon sekakansan” kanssa. (2. Moos. 12:38; 4. Moos. 11:4) Leiri käsitti miljoonia ihmisiä. Edellisen vuoden keväällä Jehova Jumala oli ihmeellisellä tavalla vapauttanut heidät kaikki Egyptistä, vieläpä hävittänyt Egyptin faaraon johtamat sotajoukot, jotka olivat yrittäneet tavoittaa pakenevat israelilaiset heidän ylittäessään Punaisen meren sen kuivattua uomaa myöten. Kolmantena kuukautena sen jälkeen israelilaiset ja ”sekakansa” tulivat Siinain vuoren luo, ja siellä Jehova Jumala teki heidän kanssaan kansallisen liiton eli sopimuksen.
7 Tämän kansallisen liiton lain mukaan Jumalan palvontaa varten pystytettiin pyhä tabernaakkeli. Tämän tabernaakkelin sisimpään huoneeseen sijoitettiin kultainen liitonarkki, joka edusti Jumalan läsnäoloa siellä. Kun israelilaiset purkivat telttansa ja muuttivat toiseen paikkaan, papit kantoivat hartioillaan liitonarkin seuraavaan pysähdyspaikkaan. Näin Jumala ja hänen kansansa olivat marssilla ottaakseen haltuunsa Luvatun maan. Edessä oli monia vihollisia ennen kuin he saattoivat miehittää koko maan. Tietoisena tästä Mooses Jumalan ja Israelin kansan välittäjänä rukoili Jumalan johdatusta, kuten 4. Moos. 10:35, 36 meille kertoo: ”’Nouse, Herra, hajaantukoot sinun vihollisesi, ja sinun vihamiehesi paetkoot sinua.’ Ja kun arkki laskettiin maahan, lausui hän: ’Palaja, Herra, Israelin heimojen kymmentuhansien tykö’.”
8, 9. Mitä kuningas Daavid kehotti kansaansa tekemään Jumalalle, kuten Ps. 68:5–7 kertoo?
8 Jehovan saavuttamat voitot ja hänen armollinen suhtautumisensa kansaansa ansaitsivat tulla muistetuiksi ylistyslauluna Hänelle. Psalmista, kuningas Daavid, joka oli laulaja ja soittaja, kehotti kansaansa, Israelin kahtatoista sukukuntaa, tekemään niin:
9 ”Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie [kohottakaa laulu, Um] hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra [Jah, Um], riemuitkaa hänen kasvojensa edessä. Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja [tuomari, Um; Vk], Jumala pyhässä asunnossansa, Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa.” – Ps. 68:5–7.
10. Miten Jumala oli Israelin tapauksessa osoittanut olevansa a) orpojen isä ja b) leskien tuomari?
10 Millään kansalla tai kansakunnalla maan päällä ei voisi olla nykyään parempaa hallitsijaa kuin muinaisella Israelin kansalla oli Jumalassaan, näkymättömässä Kuninkaassaan. Koko kansa oli ollut vasten tahtoaan ja ansaitsemattomasti pakanallisen Egyptin vankina; mutta Jehova Jumala oli autioittanut Egyptin maan kymmenellä yliluonnollisella vitsauksella ja johdattanut heidät onneen eli menestykseen, joka saavutti huippunsa kuningas Daavidin aikana. Egyptissä Israelin kansa oli ollut kuin orpo, mutta Jehova itse osoittautui sen isäksi ja kutsui koko kansaa ’esikoispojakseen’. (2. Moos. 4:22) Kun hän vapautti esikoispoikansa Israelin Jumalaa uhmaavan faaraon sorrosta, niin kaikki Egyptin miespuoliset esikoiset surmattiin. Jumalan kansa oli silloin kuin avuton leski, jonka asiaa kukaan ei ajanut oikeudessa, ja Jumala nousi kuin korkeimman oikeuden vanhurskas Tuomari ja hankki ahdistetulle kansalle oikeuden, vapautuksen. Hänestä tuli tämän kansan aviomies. – Jes. 54:5; Jer. 3:14; 31:31, 32.
11. Miten Jumala kohteli ”hyljättyjä” toisin kuin ”niskoittelijoita”, ja millä nimellä hän kiiti eteenpäin?
11 Koska Egypti kohteli israelilaisia kuin vaarallisia orjia, niin he olivat kuin hylätyt kolkossa erämaassa, ilman kotia, mihin he olisivat voineet mennä. Mutta Jehova johti heidät pois ja vei heidät kuin kotiin, Luvattuun maahan. Ne, jotka osoittautuivat hänen vihollisikseen ja niskoitellen vastustivat häntä, hän jätti vaille jumalallisen suosion virkistystä ikään kuin auringon paahtamaan kuivaan maahan. Hänen nimensä on Jah, mikä on lyhennys sanasta Jehova. Hän teki tunnetuksi nimensä Jehova kansallensa Egyptissä tavalla, mitä he ja heidän uskolliset esi-isänsä eivät koskaan aikaisemmin olleet tunteneet. (2. Moos. 15:1, 2; 17:16) Tällä nimellä, jonka hän oli tehnyt kuuluisaksi, hän kiiti halki arojen johtaessaan kansaansa lupauksen maahan. Kohottakaa laulu Hänelle!
MARSSI SIINAILTA SIIONIIN
12, 13. Mitä Jumala voi liikuttaa osoittaakseen voimansa Luojana, kuten psalmista Daavid muistuttaa meitä, ja miten hän näytti tämän Siinailla?
12 Kaikkivaltiaalle Jumalalle, Jehovalle, ei ole mahdotonta liikuttaa taivasta ja maata osoittaakseen olevansa luomakunnan ja kaikkien sen lakien Jumala. Hän osoitti voivansa tehdä tämän Arabiassa olevalla Siinain vuorella, minne hän toi kansansa kolmantena kuukautena vapautettuaan sen orjuuttavasta Egyptistä. Ennen kuin hän ilmoitti kymmenet käskyt Siinain vuoren huipulta, hän aikaansai pelottavia näkyjä maan päällä ja taivaalla painaakseen kansansa Israelin mieleen, että heidän Lainantajansa ei ole mikään mitätön ihmisluomus, vaan taivaan ja maan Luoja. Jos eloton luomakunta liikkuu hänen näkymättömästä läsnäolostaan, miksi eivät hänen älylliset ihmisluomuksensa, jotka näkevät hänen ihmeelliset luomistekonsa, myös lähtisi liikkeelle? Hän voi liikuttaa taivaan ja maan toteuttaakseen tahtonsa. Psalminkirjoittaja kuningas Daavid palautti mieleen tämän jumalallisen voiman ominaisuuden ja mainitsi sen Jehovan kunniaksi sanoessaan:
13 ”Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä, kun sinä kuljit erämaassa, . . . niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä. Runsaalla sateella sinä, Jumala, kostutit perintömaasi [perintösi, Um]; ja kun se oli näännyksissä, niin sinä virvoitit sen. Sinun laumasi [telttayhteiskuntasi, Um] asettui siihen; hyvyydessäsi, Jumala, sinä sen kurjille valmistit.” – Ps. 68:8–11.
14. a) Miten Jumala virvoitti perintökansansa sen ollessa uupunut? b) Miten kauan hänen kansansa oli ”telttayhteiskuntana”, ja mitä vastustusta se lopulta sai?
14 Israelin kansa oli otettu pakanakansojen keskeltä Jumalan omaisuuskansaksi, ja hän sanoi sitä perinnökseen. (5. Moos. 32:8, 9) Se oli ollut kurjuudessa Egyptissä, ja kun se saapui Siinain vuoren juurelle, se oli epäilemättä näännyksissä kuin janoinen maa. Antamalla sille siellä kymmenet käskyt ja kaikki muut liittonsa lait ja perustamalla puhtaan, järjestäytyneen palvontansa sen keskuuteen Jehova Jumala alkoi vuodattaa hengellisten siunausten sadetta. Se oli hänen perintökansansa hengellistä virvoittamista ja vahvisti sitä kuin ruoka. Hänen kansaansa kuuluvat havaitsivat, ettei heidän pitänyt elää pelkästään aineellisesta ravinnosta vaan myös jokaisesta sanasta, joka lähtisi Jumalan suusta. He viettivät pitkän ajan – neljäkymmentä vuotta – telttayhteiskuntana erämaassa ja Luvatun maan rajojen ulkopuolella. Mutta viimeisenä vuonna Jehova vei heidät ’maitoa ja mettä vuotavan’ maan rajoille. Silloin paikalliset kuninkaat aloittivat vastustuksensa. Mitä oli tehtävä? Kuulkaa:
15, 16. Kuten Ps. 68:12:ssa sanotaan, mikä osa Israelin naisilla oli Jumalan voittojen yhteydessä, jotka hän sai heidän miestensä välityksellä?
15 ”Jehova itse antaa sanoman; hyvää uutista kertovia naisia on suuri armeija. Sotajoukkojen kuninkaatkin pakenevat, he pakenevat. Ja vaimo, joka jää kotiin, jakaa saaliin. Vaikka te miehet makasitte leirin tuhkakasojen välissä, niin kyyhkysen siivet tulevat olemaan hopealla silatut ja sen sulat keltaisenvihreällä kullalla. Kun Kaikkivaltias hajotti laajalle kuninkaat siinä, alkoi Salmonilla sataa lunta.” – Ps. 68:12–15, Um.
16 Muinaisina aikoina naiset eivät osallistuneet taistelutoimiin, mutta kun voittoisat joukot palasivat, he juoksivat kodeistaan juhlimaan ja julistamaan hyvää uutista tanssien, laulaen ja soittaen. Mirjam, Mooseksen sisar, johti israelilaisten naisten tanssia ja laulua sen jälkeen kun heidän Jumalansa Jehova oli tuhonnut Egyptin sotajoukot Punaisessa meressä. (2. Moos. 15:20, 21) Jeftan tytär tuli isäänsä vastaan tanssien ja soittaen hänen palatessaan voittamasta ammonilaisvihollisia. (Tuom. 11:34) Kun kuningas Saul palasi sotapäällikkönsä Daavidin kanssa voittoisasta taistelusta filistealaisia vastaan, naiset tulivat kaikista kaupungeista heitä vastaan tervehtimään heitä soittaen, laulaen ja tanssien. (1. Sam. 18:6, 7) Naisten ei pitänyt olla vaiti sellaisissa tilaisuuksissa. Heidän miehiään oli käytetty voitokkaassa taistelussa Jumalan johdolla ja heillä oli oikeus osallistua voitonjuhlintaan ja antaa kiitos ja kunnia voitosta Jumalalle, jonka tahdon heidän miehensä olivat tehneet.
17. a) Miksi naisilla on nyt velvollisuus kertoa ”hyvää uutista”? b) Minkä ”sanoman” Jumala antoi muinaiselle Israelille, ja mitä kuuliaisuus ”sanomaa” kohtaan oli aikaansaava?
17 Tuollaiset naiset eivät ole Jumalan vihollisia. Niin suurenmoinen kuin tuo hyvä uutinen olikin, mistä naisten piti kertoa aikana, josta psalmista Daavid kirjoitti, niin nykyisillä naisilla on vielä suurenmoisempi hyvä uutinen kerrottavana, ja siten he voivat osoittaa, etteivät he ole Jumalan vihollisia vaan hänen ystäviään. He saavat hyvän uutisen Jumalalta ja heidän oikeutensa ja velvollisuutensa on kertoa siitä edelleen. Nuoren Israelin kansan aikana ’Jehova itse antoi sanoman’. Mikä tuo sanoma oli? Kun israelilaiset lähestyivät Luvattua maata ottaakseen sen Jumalan vihollisten käsistä, Hänen ”sanomansa” heille oli, että heidän tuli mennä eteenpäin rohkeasti ja ottaa maa haltuunsa sekä tuhota sota-asein ne Jumalan viholliset, jotka pitivät Luvattua maata hallussaan ilman Jumalalta saatua oikeutta. Mikä lopputulos oli oleva siitä, että Israelin taistelijat olivat kuuliaisia tälle ”sanomalle”? Jumala, jota oli rukoiltu: ”Nouse, Jehova, hajaantukoot sinun vihollisesi”, takasi, että seurauksena olisi voitto. Siinä olisi ainesta ”hyvään uutiseen”, mitä naiset halusivat juhlia soitoin ja tanssein ja mistä he halusivat kertoa laulaen.
18. a) Missä merkityksessä voitiin Jumalan sanoa antavan ”sanoman” naisille? b) Millä tavalla alkoi Salmonilla ”sataa lunta”, kun Jumala hajotti viholliskuninkaat?
18 Taistelemalla kansansa puolesta ja antamalla sille voiton Jehova antaisi naisille kerrottavaa. Hän varaisi heille juhlalaulun teeman, hän antaisi heille hyvän uutisen. Siksi hänestä voidaan sanoa, että hän antoi sanoman. Voitonjuhlassa naiset kertoisivat, miten vihollisjoukkojen pakanakuninkaat olivat paenneet Jehova Jumalan edessä, kun hän oli noussut taistelemaan heitä vastaan. Naiset kertoisivat, että kun kaikkivaltias Jumala hajotti viholliskuninkaat Israelin edestä, niin vihollisjoukkojen ruumiit peittivät taistelukentän niin kuin lumi peitti Salmonin, taikka mahdollisesti että antaakseen voiton kansalleen hän oli aiheuttanut ihmeellisen lumisateen Salmonilla. Jumalan voitokkaat taistelijat palasivat kotiinsa ryöstettyään surmatut viholliset, ja he jakoivat sotasaaliin vaimojensa kanssa, joiden oli pitänyt jäädä kotiin huolehtimaan talosta.
19. Vaikka miehet lepäsivät leirissä tuhkakasojen välissä, niin miten siellä oli oleva kalliilla metalleilla silattu kyyhkynen?
19 On mahdollista, että vaikka Jumalan hävitysjoukkojen täytyi maata tuhkakasojen välissä sotaretken aikana, heillä oli kalliista metalleista valmistettu kyyhkynen, jonka siivet oli silattu hopealla ja sulat keltaisenvihreällä kullalla ja joka vietiin kotiin Jehovan voiton merkkinä. Toisaalta Israelin kansakin oli Jehovan ”metsäkyyhkynen”. (Ps. 74:19) Vaikka tältä kannalta katsoen Jumalan metsäkyyhkyskansan miesten oli pitänyt maata leirinsä tuhkakasojen välissä käytäessä sotaa Jumalan vihollisia vastaan, niin he tulisivat taistelusta kuin metsäkyyhkynen vahvoin siivin ja puhtain kasvoin, loistaen kuin hopealla ja keltaisenvihreällä kullalla silattuina. Jumala ei antaisi metsäkyyhkyskansaansa vihollistensa käsiin.
20. Mitä viholliset ovat jatkuvasti tehneet vuodesta 1914 lähtien, niin että Jehovan täytyy nousta heitä vastaan Harmagedonissa?
20 Jumalan nykyisten vihollisten ei tulisi jättää huomioon ottamatta tämän Jumalan toimintaa koskevan runollisen kertomuksen merkitystä. Nämä viholliset koettavat estää Jumalaa toteuttamasta kansaansa koskevaa päätöstään, joka on se, että hän vie kansansa onnellisesti lupaamaansa vanhurskaaseen uuteen järjestykseen. Hänen sanassaan ennustettu ”lopun aika” on kohdannut tämän maailman kansat alkaen vuodesta 1914, jolloin pakanain ajat eli ”kansain määräajat” päättyivät. Ne kieltäytyvät luopumasta vallasta tänä ”lopun aikana” ja sallimasta rauhallisesti Jumalan käyttää suvereenisuuttaan tällä maapallolla, joka on hänen luomansa. Siksi kaikkivaltiaan Jumalan on pakko karkottaa heidät. Hänen täytyy nousta taisteluun heitä vastaan. Sen hän tekee Harmagedonin taistelukentällä. Sillä välin viholliskansat koettavat estää Jumalan kansan etenemistä sen pyrkiessä edistämään Jumalan valtakunnan maanpäällisiä etuja.
21. Miten viholliset yrittivät estää Jeesusta Kristusta hallitsemasta samoin kuin Daavidiakin ja miten onnistuen?
21 Tuo valtakunta ei ole maallisessa Jerusalemissa hallinneen muinaisen Daavidin valtakunta vaan luvatun Daavidin Pojan, Jeesuksen Kristuksen, valtakunta, hänen, joka syntyi Daavidin sukuhaarasta juutalaisen neitsyen Marian kautta Jumalan ihmeen avulla. Viholliset koettivat estää Daavidia hallitsemasta kuninkaana Jerusalemissa olevalla Siionin vuorella, mutta he kärsivät häpeällisen tappion, kun Jumala nousi heitä vastaan. Samalla tavalla viholliset koettivat estää Daavidin Poikaa, Jeesusta Kristusta, hallitsemasta kuninkaana, mutta hekin kärsivät tappion. He surmasivat Jeesuksen Kristuksen Jerusalemin ulkopuolella samana päivänä, jona juutalaisten pääsiäislammas tapettiin, mutta kolmantena päivänä kaikkivaltias Jumala herätti hänet kuolemasta loistavana kuolemattomana henkipoikana. Sitten Daavidin Poika nousi taivaallisen Isänsä luo. Siellä Jehova Jumala laski hänet kuninkaallisena Kivenä taivaalliseen Siioniin, mistä hän alkoi hallita Jumalan määräämänä aikana eli vuonna 1914. Sen jälkeen Jumala alkoi tehdä kaikkia pakanakansoja Daavidin Pojan jalkojen astinlaudaksi. – Luuk. 21:24; Jes. 28:16–21; Ps. 110:1, 2; Apt. 2:34–36; Hepr. 10:13.
22. Mitä pakanakansat ovat vastustaneet vuodesta 1914 lähtien?
22 Vuodesta 1914 lähtien pakanakansat ovat kieltäytyneet tunnustamasta ”kansojen määräajan” päättyneen eivätkä ole halunneet alistua hallitsevan Daavidin Pojan jalkojen astinlaudaksi. Heidän itsepäinen vastustuksensa osoittautuu kuitenkin turhaksi Harmagedonissa.
TIEDON ANTAMINEN KANSOILLE
23, 24. a) Minkä ”sanoman” Jehova antoi vuonna 1914? b) Mitä Jeesus ennusti tapahtuvan vuoden 1914 jälkeen, ja kuuluuko se käskevän ”sanoman” alaisuuteen?
23 Ps. 68:12 julisti kauan sitten: ”Jehova itse antaa sanoman.” Pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 Jehova Jumala antoi sanoman viholliskansojen poistamisesta maan päältä. Ne elävät ”lopun aikaansa”. (Dan. 11:40; 12:4) ”Lopun ajan” tapahtumista Daavidin Poika, Jeesus Kristus, ennusti paitsi maailmansodat, nälänhädän, rutot, maanjäristykset ja kansojen ahdistuksen myös hyvän uutisen julistamisen uudesta hallituksesta, maan vanhurskaasta hallituksesta eli Jumalan valtakunnasta. Ennustettuaan uskollisten seuraajiensa vainot Jeesus sanoi: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:7–14.
24 Jumala antaa täten tiedon viholliskansoille. Hän on antanut ”sanoman”, että nuo viholliset pitää alistaa ikään kuin Daavidin Pojan jalkojen astinlaudaksi. Tähän käskevään ”sanomaan” kuuluu myös tiedon antaminen niille, ennen kuin hän nousee niitä vastaan Harmagedonissa. Onko tätä tietoa annettu?
25. a) Mitä tiedon antaminen on merkinnyt Valtakunnan todistajille ja mitä Jumalalle? b) Mitä Valtakunnan syntyminen samoin merkitsi, ja millainen uutinen oli seurauksena?
25 On, etenkin vuodesta 1919 lähtien. Jehovan valtakunnan todistajille se on merkinnyt taistelua tuosta vuodesta lähtien. Nämä Valtakunnan todistajat ovat kuitenkin rukoilleet: ”Nouskoon Jumala, hajaantukoot hänen vihollisensa.” Vastaukseksi Jumala on antanut heille mahdollisuuden viedä tietoa viholliskansoille saarnaamalla hyvää uutista siitä, että Jumalan valtakunta on perustettu Daavidin Pojan alaisuuteen vuonna 1914. Tämä on merkinnyt voittojen sarjaa Jehovalle, ja siksi Valtakunnan sanomaa voidaankin nyt julistaa 197 maassa ja 164 kielellä. Jo Jumalan valtakunnan syntymä taivaassa merkitsi Hänelle voittoa Saatanasta ja hänen demoneistaan. (Ilm. 12:5–12) Kun tiedon vieminen Valtakunnasta on laajentunut yhä useampaan maahan, se on merkinnyt lisävoittoja Jehova Jumalalle. Sellaiset Jumalan voitot ovat hyviä uutisia, jotka tulee julistaa kansoille.
26. a) Miten on nyt totta, että ”hyvää uutista kertovia naisia on suuri armeija”? b) Miksi ”armeija” on hyvä nimitys tälle naisjoukolle?
26 Näitä Jumalan hengellisiä voittoja on juhlittu kaikkialla maailmassa. Jumalan ”sanoma” ei ole ollut turha. Hänen voittoisan sanomansa tuloksena ”hyvää uutista kertovia naisia on suuri armeija”. (Ps. 68:12, Um) Raportit osoittavat tämän. Huhtikuussa 1967 antoi 1 154 079 henkeä kaikkialla maapallolla tietoa Jumalan valtakunnasta ja Hänen teoistaan hänen voittoisalla marssillaan kohti Harmagedonia. Se on suuri joukko juhlijoita. Ja jos me tutkimme tämän juhlajoukon jäseniä, havaitsemme, että enemmistö heistä on naisia. Noista 1 154 079 juhlijasta on niin paljon naisia, että he voisivat muodostaa ”suuren armeijan”. Ja ”armeija” on hyvä nimitys tälle naisjoukolle, joka kertoo ”hyvää uutista”. Miksi? Koska he ovat taistelijoita, joiden johtaja on Jumala, jonka nimi on Jah eli Jehova. Monien heistä täytyy huolehtia kodista äitinä, vaimona tai tyttärenä, mutta he jakavat Jumalan voittosaaliin, jonka hän on saanut maanpäällisten Valtakunnan todistajiensa kautta. Talosta-taloon-saarnaajina nämä naiset kokonaisuutena tekevät enemmän kuin miehet.