Kiitollinen siksi, että on yksi Jehovan todistajista

VARTIOTORNIN Raamattu- ja Traktaattiseura sai äskettäin seuraavan kirjeen. Se puhuu puolestaan.

”Rakkaat Veljet

”Halusin kirjoittaa vain kertoakseni teille miten onnellinen olen siksi, että olen yksi Jehovan todistajista. Olen kovin kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat opettaneet minulle totuutta. Olen 15-vuotias ja käyn oppikoulua. Toisinaan ei nuhteettomuuden säilyttäminen minun iässäni näytä helpolta, koska haluaa luonnostaan olla toisten hyväksymä. Mutta olen erittäin tyytyväinen nähdessäni tämän asiainjärjestelmän ja Jehovan todistajain välisen vastakohtaisuuden. Ja se tekee minut iloiseksi, että olen pysynyt loitolla tämän asiainjärjestelmän pahoista vaikutuksista.

”Katselen joskus toisia lukusalissa olevia oppilaita. Heillä näyttää enimmäkseen olevan etäinen ilme kasvoillaan. Heistä voi nähdä, että he ovat epätoivoisia ja epävarmoja tulevaisuudesta.

”Eilen meidät määrättiin puhetaidon tunnilla yrittämään saada luokka vakuuttuneeksi jostain. Eräs poika puhui Vietnamin sodasta. Hänen kolme ystäväänsä oli äskettäin tapettu siellä. Hän oli siitä kovin katkera. Hän sanoi: ’Jollei joku tee jotain tilanteelle, missä tämä maailma on, niin kuka tietää, mitä voi tapahtua?’ Kaikki oppilaat pelkäävät tulevaisuutta, koska heillä ei ole mitään toivoa. Ajattelin itsekseni, miten kiitollinen voinkaan olla ollessani yksi Jehovan todistajista. Maanantaina on minun vuoroni pitää puhe. Aion todistaa heille, että Jumala elää. En tiedä, miten he siihen suhtautuvat. Aion kertoa heille Raamatun tarjoamasta toivosta. Mutta haluavatko he sitä?

”Jonkin aikaa sitten tuli eräs tyttö luokseni ja kysyi, uskonko Jumalaan. Sanoin hänelle uskovani ja aloin selittää miksi. Hän sanoi: ’Hyvä! Hyvä! Minä halusin vain tietää, uskotko häneen vai et.’ Sain myöhemmin tietää, että hän teki tilastotutkimusta.

”Toisen kerran jouduin keskusteluun kehitysopista erään luokallamme olevan tytön kanssa. Hän uskoi lujasti siihen, eikä mikään mitä sanoin, tepsinyt häneen. Se pani hänet kuitenkin ajattelemaan, ja olen iloinen siitä.

”Olen havainnut, että he eivät halua uskoa Jumalaan. Uskonto kaikissa muodoissaan on heistä narripeliä. Eräs tyttö sanoi minulle: ’Minun poikaystäväni on katolilainen, minä olen protestantti, mutta me olemme kumpikin ateisteja.’

”Puolet täkäläisistä oppilaista on huumausaineitten käyttäjiä. Melkein kaikki ovat alkoholisteja. Luulen olevani koko koulussa ainoa, joka ei tupakoi.

”Tämä asiainjärjestelmä etsii jotain. Ihmiset eivät tiedä mitä, eivätkä he voi löytää sitä. He ovat tyytymättömiä maailman olosuhteisiin, mutta eivät osaa parantaa niitä.

”Kun näen maailman turmeluksen, olen ylpeä ja kiitollinen kyetessäni sanomaan, etten kuulu siihen ja että olen yksi Jehovan todistajista.”

Jeesus sanoi selvästi, että hänen seuraajansa ’eivät ole maailmasta’, että he erottuvat selvästi siitä, koska elävät jumalallisten periaatteitten mukaan. (Joh. 15:19) He muodostavat kansan, jolla on tarkoitus elämässä; heidän toivonsa on syvälle juurtunut Jumalan lupaamaan vanhurskaaseen uuteen asiainjärjestelmään. (2. Piet. 3:11–13) Pitääkö tämä paikkansa sinusta?