Lukijain kysymyksiä
● Vaatiko Mooseksen laki todella juutalaisia vihaamaan vihollisiaan, niin kuin Matt. 5:43 saattaa vihjata? – R. I., USA.
Ei, laki ei vaatinut juutalaisia vihaamaan ketään, joka osoittautui henkilökohtaiseksi viholliseksi. Päinvastoin se vaati kannattajiaan osoittamaan rakkautta sellaisia kohtaan.
Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’.” (Matt. 5:43) Huomaa, ettei Jeesus sanonut tämän kokonaisuudessaan kuuluvan Mooseksen kautta annettuun Jumalan lakiin; hän huomautti päinvastoin: ”Te olette kuulleet sanotuksi.”
Lähimmäisen rakastamista koskeva osa voitiin löytää laista 3. Moos. 19:18:sta, missä sanotaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Mutta se osa, joka koski vihollisen vihaamista, ei ollut Jumalasta. Ehkä joku uskonnollisista johtajista aiheettomasti päätteli lähimmäisen rakastamisvelvollisuudesta, että heidän oletettiin vihaavan jokaista ei-israelilaista vihollisena. M’Clintockin ja Strongin tietosanakirja (Cyclopædia) selittää: ”Fariseukset olivat rajoittaneet sanan lähimmäinen merkitsemään niitä, jotka olivat heidän omaa kansaansa tai omia ystäviään, ajatellen, ettei laki kieltänyt vihollisen vihaamista.” – VI osa, s. 929a.
Mutta lakipa määräsi juutalaiset suorittamaan rakkaudentekoja lähimmäisellekin, joka rakkaudettomien tekojensa takia saattaisi näyttää olevan henkilökohtainen vihollinen. (2. Moos. 23:4, 5) Ja Heprealaiset kirjoitukset neuvoivat: ”Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon.” (Sananl. 24:17) Iloitseminen Jumalan vihollisten, ei henkilökohtaisten vihollisten, kukistumisesta oli tietysti eri asia. – 2. Moos. 15:1–21; Tuom. 5:1, 31; Ps. 21:9–14.
Saattaa olla, että Jeesuksen aikaan oli yleinen puheenparsi, joka sisälsi hänen sanojensa merkityksen. Juutalainen oppinut Hugh Schonfield kääntää Matt. 5:43:n raamatunkäännöksessään (The Authentic New Testament) näin: ”Te olette kuulleet, kuinka selitettiin: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi mutta vihata vihollistasi.’” Sitten hän yhdistää jälkimmäisen osan velvoitukseen, joka on merkitty erääseen Kuolleenmeren kirjakääröjen mukana löydettyyn käsikirjoitukseen. Ei-raamatullisessa Kurin käsikirjassa, mikä yleensä liitetään juutalaiseen essealaislahkoon, lukijoita kehotetaan ”rakastamaan kaikkia valon lapsia, kutakin hänen osuutensa mukaan Jumalan neuvossa, ja vihaamaan kaikkia pimeyden lapsia”. – Millar Burrows, The Dead Sea Scrolls, s. 371.
Siitä asenteesta huolimatta, mikä on saattanut olla vallalla monien keskuudessa silloin, Jeesus vaati: ”Rakastakaa [jatkuvasti, Um] vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa.” (Matt. 5:44, 45) Hän tuki vielä tätä vertauksellaan laupiaasta samarialaisesta. Vaikka juutalainen pappi ja leeviläinen meni ohitse auttamatta miestä, jota ryövärit olivat lyöneet, niin samarialainen (juutalaisten halveksimaa kansaa) pysähtyi auttamaan. Hän osoittautui tosi lähimmäiseksi. Tämä valaisee hyvin Jumalan suosittelemaa ja Jeesuksen opettamaa rakkaudellista suhtautumista. – Luuk. 10:29–37.
Jehovan todistajat kehittävät tätä samaa henkeä nykyään, lähimmäisen rakastamista, vaikka hän olisi tosi kristittyjen vainoojakin. He ymmärtävät, etteivät he ole yksilöiden tuomareita, joten he yrittävät auttaa kaikkia oppimaan tuntemaan elämän tien. Seurauksena on ollut, että entisiä vainoojia, jotka ovat toimineet vihollisten tavalla, on autettu tulemaan kristityiksi. (Apt. 9:17; Gal. 1:13) Ja kristityt tekevät jatkuvasti näin, kunnes Jumala itse toimii poistaakseen ne vihollisensa, jotka vihaavat häntä. Hän puhdistaa siten nimensä pilkasta, ja se on ilonaihe. – Ps. 68:2, 4.