Lukijain kysymyksiä
● Millä tavalla ’itse luontokin opettaa’, että pitkä tukka on naisille kunniaksi mutta miehille häpeäksi, niin kuin apostoli Paavali kirjoitti 1. Kor. 11:14, 15:ssä? – G. N., Kanada.
Ajatuksilla, jotka Paavali esitti sen vahvistukseksi, mitä hän kirjoitti naisten asemasta kristillisessä seurakunnassa, oli hyvin suuri merkitys korinttolaisille. Hän kirjoitti: ”Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi?” (1. Kor. 11:14, 15) Eräissä tilaisuuksissa tulee kristityn naisen pitää päänpeitettä merkiksi siitä, että hän tunnustaa teokraattisen pään. (1. Kor. 11:5) Ja sen, mitä tapahtui luonnostaan niiden keskuudessa, joille Paavali kirjoitti, sekä niiden tapojen, jotka he tunsivat, olisi pitänyt johdattaa tämä mieleen.
Korinton seurakunta koostui luultavasti suureksi osaksi kreikkalaisista ja juutalaisista, ja näissä kansoissa on naisilla luonnostaan pitempi tukka kuin miehillä. Tämä ei pidä ehdottomasti paikkaansa kaikista kansoista. Tiedemiehet mainitsevat tavallisesti kolme luonteenomaista hiuslaatua: itämaalaisten ja intiaanien pitkä suora tukka, neekereitten ja melaneesialaisten lyhyt villainen tukka ja eurooppalaisten ja seemiläisten aaltoileva tukka. Kahdella ensimmäisellä laadulla ”pituuden ero miehellä ja naisella on tuskin huomattava”, jos tukan annetaan kasvaa leikkaamatta. Mutta niin ei ole kolmannella lajilla. Miehillä yleensä ”pituus tuskin ylittää 30–40 senttimetriä, kun taas naisilla keskipituus on 63 ja 76 senttimetrin välillä, ja eräissä tapauksissa sen on tiedetty saavuttavan 1,8 metriä tai enemmänkin”. – The Encyclopædia Britannica, 11. painos, 12. osa, s. 823.
Nuo kristityt olivat lisäksi tietoisia siitä, että miehillä oli yleisenä tapana leikata tukkansa kohtuullisen pituiseksi. Tämä oli yleistä juutalaisilla miehillä, ja nasiirien pitkä, leikkaamaton tukka ilmaisi heidät miehiksi, jotka eivät noudattaneet yleistä tapaa. (4. Moos. 6:5) Juutalaisilla naisilla oli sitä vastoin tavallisesti kohtalaisen pitkä tukka. (Luuk. 7:38; Joh. 11:2) Paavalin lausuntoja lukevien kreikkalaistenkin keskuudessa arvostettiin varmaan hänen huomautuksiaan naisista, jotka pitivät pitempää tukkaa kuin miehet. Tätä oli omiaan tähdentämään heille se, että kun Korintossa ajeltiin naisen pää tai hänen tukkansa leikattiin hyvin lyhyeksi, niin se oli merkki siitä, että hän oli orjatyttö tai hän oli epäsuosiossa, koska hänet oli tavattu haureudesta tai aviorikoksesta. – 1. Kor. 11:6.
Paavali voi näin ollen vedota näihin luonnollisiin eroavuuksiin valaistakseen sitä, että sukupuolten välillä oli eroa. Eron piti olla muistuttimena seurakuntalaisille.
Entä tukan pituus nykyään? Samoin kuin tukan luonnollinen pituus on erilainen eri roduilla, eroavat tavat ja henkilökohtaiset mautkin. Miesten lyhyt tukka läntisessä maailmassa on roomalaisen tavan mukainen, ja se on huomattavasti lyhyempi kuin juutalaisten yleinen muoti Jeesuksen aikana. Samalla tavalla leikkaavat naiset nykyään hyvin usein tukkansa lyhyemmäksi kuin naisilla muinoin oli tapana. Kuitenkin on sukupuolten välillä vielä huomattava ero. Vaikka henkilökohtainen maku ja paikalliset tavat vaikuttavatkin siis tietyssä määrin siihen, miten pitkänä kristitty mies pitää tukkansa, niin hän haluaa sen ilmaisevan hänen maskuliinisuutensa. Samoin kristittyjen naisten kampaus on vaatimaton ja selvästi naisellinen, jolloin se on kunniaksi heille. – 1. Piet. 3:3; 1. Tim. 2:9; 1. Kor. 11:15.
Kypsät kristityt, miehet niin kuin naisetkin, ottavat kuitenkin kummassakin tapauksessa huomioon sen, miten heidän henkilökohtainen ulkonäkönsä vaikuttaa toisiin. Näin siksi, että ”me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi.” – 2. Kor. 6:3, 4.
● Milloin Saulus Tarsolainen sai nimen Paavali ja miksi? – D. B., USA.
Emme voi olla ehdottoman varmoja tässä asiassa, mutta näyttää johdonmukaiselta ajatella, että molemmat nimet, Saulus ja Paavali, annettiin lapsena henkilölle, josta myöhemmin tuli apostoli Paavali.
Saulus syntyi juutalaisesta Benjaminin sukukunnasta ja oli, kuten hän itse sanoi, ”hebrealainen hebrealaisista syntynyt”. (Fil. 3:5) On esitetty joukko mahdollisuuksia, jotka selittäisivät, miksi hänen vanhempansa antoivat hänelle nimen Saulus. Se on saattanut johtua siitä, että se on ollut hänen isänsä nimi. (Luuk. 1:59) Saulus oli myös tärkeä perinteellinen nimi benjaminilaisilla, koska Israelin ensimmäiselle kuninkaalle, joka oli benjaminilainen, oli annettu nimeksi Saul. Ovatpa jotkut esittäneet, että hänen vanhempansa antoivat hänelle tämän nimen sen tähden, että se merkitsi ’pyydetty’ tai ’haluttu’. Olkoonpa syy tämän juutalaisen nimen valitsemiseen mikä tahansa, joka tapauksessa ollessaan toisten juutalaisten keskuudessa ja varsinkin opiskellessaan fariseukseksi ja eläessään sellaisena hän saattoi käyttää heprealaista nimeään Saulus. – Apt. 22:3.
Koska hänen juutalaiset vanhempansa asuivat roomalaisessa vapaakaupungissa Tarsossa, niin on ymmärrettävää, että he ovat saattaneet antaa pojalleen myös roomalaisen nimen Paulus eli Paavali, mikä merkitsee ”pieni”. Joillakin Paavalin sukulaisillakin oli samalla lailla roomalaisia ja kreikkalaisia nimiä. (Room. 16:7, 21) Ei ollut epätavallista, että juutalaisilla, varsinkin niiden keskuudessa, jotka asuivat Israelin ulkopuolella, oli siihen aikaan kaksi nimeä. Luemme Raamatusta opetuslapsi Simeonista, jota kutsuttiin myös Nigeriksi, ja Johanneksesta, jonka lisänimi oli Markus. (Apt. 13:1; 12:12) Sauluksen tapauksessa roomalainen nimi saattoi olla erittäin sopiva, koska hän syntyi Rooman kansalaisena. – Apt. 22:28.
Apt. 13:9:ssä, missä puhutaan apostolin ensimmäisen lähetysmatkan alkutaipaleesta, Saulusta kutsutaan ensi kerran Raamatun kertomuksessa Paavaliksi. Me luemme: ”Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, . . .” Jotkut ovat otaksuneet hänen vasta silloin ottaneen tämän nimen käskynhaltija Sergius Pauluksen kunniaksi, jolle hän juuri oli saarnannut, mutta tämä ei näytä olevan järkevin selitys. (Apt. 13:7) Pikemminkin jos apostolilla oli roomalainen eli pakanallinen nimi, niin hän syystä halusi käyttää sitä matkustaessaan nyt pakanoiden keskuudessa. Ymmärtäen, että hän oli saanut hyvän uutisen pakanoita eli kansojen ihmisiä varten, Paavali ei koskaan käyttänyt juutalaista nimeään missään kirjeissään. (Gal. 2:7; 1:1) Tämän mukaisesti Pietarikin mainitsi rakkaan apostolitoverinsa Paavalina. – 2. Piet. 3:15.