Lukijain kysymyksiä

● Miten on mahdollista ’saattaa murheelliseksi Jumalan Pyhä Henki’, koska se ei ole persoona? – H. S., USA.

Efesossa oleville kristityille lähettämässään henkeytetyssä kirjeessä apostoli Paavali antoi seuraavan neuvon sen suhteen, miten kristittyjen tulee käyttäytyä: ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” – Ef. 4:30.

Monet kristikunnan raamatunselittäjät ovat tulkinneet väärin tämän jakeen, koska he ovat uskoneet kolmeen persoonaan yhdessä jumalassa eli kolminaisuusoppiin. Olemme monta kertaa julkaisuissamme esittäneet raamatullisen ja historiallisen todistuksen siitä, ettei kolminaisuus ole Raamatun oppi vaan päinvastoin pakanallista alkuperää. (Ks. esim. kirjasta ’Asiat joissa Jumalan on mahdotonta valehdella’ 12. lukua ja vuoden 1964 Vartiotornista s. 361–365 ja 385–388.) Ef. 4:30 ei siis puhu pyhästä hengestä persoonana, jumalana, sellaisena osana kolminaisuudesta, joka voi murehtua.

Raamattu ei suinkaan opeta pyhän hengen olevan persoona ja Jehovan vertainen, vaan se osoittaa sen olevan yksinkertaisesti Jumalan näkymätön toimiva voima. Jeesus oli kastava ”Pyhällä Hengellä ja tulella”, kun taas Johannes Kastaja kastoi vedellä. (Luuk. 3:16) Joku voi kastaa toisen vedellä tai tulella upottamalla eli vajottamalla hänet veteen tai liekkeihin, mutta kuinka kukaan voi kastaa ketään toisella persoonalla? Vesi ja tuli eivät ole persoonia eikä myöskään pyhä henki. Helluntaina vuonna 33 kaikki 120 opetuslasta ”tulivat . . . Pyhällä Hengellä täytetyiksi”. Ilmeisestikään he eivät täyttyneet persoonalla. (Apt. 1:5, 8; 2:4) Jeesus oli saanut taivaassa pyhän hengen Jehovalta, ja hän vuodatti sen seuraajilleen. Pyhä henki ei ollut persoona, koska sitä käsiteltiin sillä tavoin, vaan Jumalan toimiva voima. – Apt. 2:33.

Ne, joille Paavali kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla: ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä”, olivat voideltuja kristittyjä; he olivat saaneet pyhän hengen ja olivat kutsutut taivaalliseen elämään. Tähän taivaalliseen luokkaan kuuluville Paavali sanoi: ”Te olette saaneet lapseuden hengen.” Tämä henki annettiin sinetiksi eli ”merkiksi siitä, mikä on tuleva”. (Room. 8:15; 2. Kor. 1:22, Um) Mutta mitä se teki heille heidän vielä maan päällä ollessaan? Se johti eli ohjasi heitä uskollisessa elämässä kohti heidän lopullista kuolemaansa ja ylösnousemustaan taivaaseen. (Room. 8:14, 17) Se auttoi heitä karttamaan ”lihan tekoja”, jotka voivat johtaa hylkäämään Jumalan ja menettämään kokonaan pyhän hengen. Se auttoi heitä myös ilmaisemaan ”Hengen hedelmää”, niin että he voivat vaeltaa edelleen järjestyksellisesti hengen mukaan ja saada Jumalan hyväksymyksen. – Gal. 5:19–25.

Kristitty, joka jätti huomioon ottamatta Raamatun erinomaisen neuvon, joka oli henkeytetty ja kirjoitettu pyhän hengen ohjauksessa, voi alkaa kehittää asenteita tai piirteitä, mitkä saattoivat johtaa tahalliseen syntiin ja Jumalan suosion menetykseen. Hän ei ehkä tehnyt syntiä juuri silloin, mutta hän voi poiketa sivutielle, joka aikanaan saattoi johtaa hänet aivan vastoin pyhän hengen ohjausta. Siten hän ’saattoi murheelliseksi’ pyhän hengen käyttääksemme Paavalin kuvaannollista kieltä. Vaikkei pyhä henki olekaan persoona, niin se ilmaisee Jumalan persoonallisuuden samoin kuin Raamattukin. Jos joku soittaisi huonosti jotain kaunista musiikkia, niin hänen menettelynsä voitaisiin sanoa olevan musiikin loukkaamista; se olisi myös loukkaus säveltäjää kohtaan. Samalla tavalla – koska henki on Jumalan ohjauksessa – se, joka ei miellytä sitä ja ’saattaa murheelliseksi’ sen, vastustaa ja murehduttaa Jehovaa.

Vaikkei niitä Jumalan palvelijoita, joilla on toive elää ikuisesti maan päällä, olekaan voideltu hengellä eikä kutsuttu taivaalliseen elämään, niin heillä voi olla yhtä paljon Jumalan henkeä kuin taivaalliseen luokkaan kuuluvillakin. Hekin voisivat siis ’saattaa murheelliseksi’ Jumalan hengen.

Mutta mitä sellaista ihminen voisi tietäen tai tietämättään tehdä, mikä ’saattaisi murheelliseksi’ hengen? Paavali sanoi samassa Efesolaiskirjeen 4. luvussa, että tulee välttää taipumusta epärehellisiin lausuntoihin, jatkuvaan vihamielisyyteen, velttouteen ja sopimattomaan puheeseen. Jos se, joka on pukeutunut uuteen kristilliseen persoonallisuuteen, sallisi itsensä ajautua jälleen tällaiseen, niin hän vaeltaisi vastoin Raamatun henkeytettyä neuvoa, hylkäisi ympärillään olevien kypsien kristittyjen hyvän vaikutuksen ja esimerkin, niin, hän ’saattaisi murheelliseksi’ pyhän hengen.

Efesolaiskirjeen 5. luvussa Paavali jatkaa antaen neuvoja, että tulee välttää asiatonta kiinnostusta haureuteen, häpeälliseen käytökseen ja säädyttömään leikinlaskuun. Kristittyjen, jotka haluavat karttaa kaikkea hengen murehduttamista, tulee muistaa tämä, kun he päättävät, miten huvitella ja mitä tehdä rentoutumishetkinään. Miksi olla kiinnostunut sellaisista asioista puhumalla niistä, lukemalla niistä kirjoista ja sanomalehdistä ja katselemalla niitä esitettävän elokuvissa ja näyttämöllä?

Katsokaamme eräitä toisenlaisia tilanteita. Pyhää henkeä käytetään aikaansaamaan ykseyttä seurakunnassa ja määräämään kristittyjä palvelijoiksi. Jos joku levittäisi juorua, riitelisi vähäisistä asioista, joita voidaan tehdä monin tavoin, tai suosisi nurkkakuntia, niin hän toimisi vastoin henkeä, joka johtaa rauhaan ja ykseyteen. Se olisi yleisellä tavalla pyhän hengen ’saattamista murheelliseksi’. Näin ollen ne korinttolaiset, jotka aiheuttivat jakaumia seurakunnassa, vastustivat hengen toimintaa. (1. Kor. 1:10; 3:1–4, 16, 17) On kiinnostavaa, että Paavali painottaa myös efesolaisten ykseyden tärkeyttä. (Ef. 4:1–6, 16) Se, joka heikentää hengen määräämien palvelijoitten arvostamista tuhoavalla arvostelulla, kiusaa myös henkeä. – Apt. 20:28; 1. Tess. 5:12, 13.

Kukin kristitty voi siis tarkastella käyttäytymistään ja asenteitaan sen valossa, minkä hän tietää olevan Raamatusta ja nykyisten kristittyjen järjestöstä heijastuvan hengen johdatusta. Tämä auttaa häntä olemaan yhteistoiminnassa hengen kanssa eikä kääntämässä sivuraiteille, mikä ’saattaisi murheelliseksi’ hengen ja voisi lopulta johtaa siihen, että hän menettäisi Jumalan suosion ja Jumala ottaisi kokonaan pois hengen.