Lohdun ammentaminen Raamatusta

”Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.” – Ps. 119:52.

1, 2. a) Mitä vaikutuksia musiikilla voi olla? b) Miten musiikki on Raamatussa liitetty Jehova Jumalaan?

YKSINÄINEN paimen, joka muinaisessa keski-idässä kaitsi lammaslaumojaan, piti usein mukanaan jonkin soittimen, ehkä huilun. Sillä hän katkaisi keskiyön hiljaisuuden ja viihdytti itseään. Vaikka hän olikin yksin, hän voi saada lohtua musiikista. Se voi herättää mielenliikutuksia tai aikaansaada tyynnyttävän vaikutuksen, mikä johtaa rauhan ja tyytyväisyyden tunteeseen.

² Psalminkirjoittaja sanoi näin ollen sattuvasti Jehova Jumalan oikeudenmukaisista säännöistä: ”Sävelmiksi ovat sinun säädöksesi tulleet minulle vieraitten asuinpaikkojeni huoneessa. Yöllä olen muistanut nimesi, Jehova, jotta pitäisin sinun lakisi.” (Ps. 119:54, 55, Um) Toisinaan virtaa ihania säveliä harpusta taitavan soittajan käsissä, ehkä esitettäessä ylistyslauluja Jumalalle. ”Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat”, huudahti psalmista lisäten: ”Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää. Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla. Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti. Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.” (Ps. 33:1–4) Daavid ei unohtanut tällaisten sulosointuisten laulujen sävelmiä ja sanoja, sillä hän sanoi: ”Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii.” – Ps. 77:7.

3. Mikä vaikutus Raamatulla on niihin, jotka etsivät siitä hengellistä apua?

³ Niin kuin musiikki voi viihdyttää ihmistä ja aikaansaada tyytyväisyyden tunteen, Jehova Jumalan sanallakin, Raamatulla, voi olla hyödyllinen ja lohduttava vaikutus niihin, jotka kääntyvät sen puoleen saadakseen hengellistä apua. Ei ole tavatonta, että koetuksissa olevat epätäydelliset ihmiset kokevat masennusta, surua tai pelkoa. Kuitenkin vuosisatoja sitten Jumalan henkeytyksestä kirjoitetut sanat kirjoitettiin kristittyjen opetukseksi, ”että meillä . . . Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo” kestävyydessä. – Room. 15:4.

MENETTELY MASENNUKSESSA

4. Eikö nykyisten kristittyjen masennuksen tunteilla ole muinaisia raamatullisia vastineita? Todista vastauksesi.

⁴ ”Toivotonta. Kaikki mitä teen, näyttää menevän vikaan. En minä pysty mihinkään!” Tämänkaltaiset sanat eivät ole epätavallisia. Monet ilmaisevat tällaisia tunteita. Uskolliset kristitytkin toisinaan joutuvat masennuksen uhreiksi. Mutta Raamattu osoittaa, että joillakuilla Jehovan uskollisilla palvelijoilla oli muinaisaikoinakin tällaisia tunteita. Kun esimerkiksi Eesau otti heettiläisnaisia vaimoikseen, heistä ”tuli Iisakille ja Rebekalle katkera suru”. Ja onneton Rebekka liikuttui sanomaan: ”Minä olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä enää elän?” (1. Moos. 26:34, 35; 27:46) Job puhui ankarassa koetuksessaan niin kuin mies, joka tuntee Jumalan hylänneen hänet. (Job 29:2–5) Nehemia, joka oli huolissaan Jerusalemin ja sen muurien hävitetystä tilasta, oli synkkä ollessaan kuningas Artakserkseen edessä. (Neh. 2:1–3) Niin masentunut ja lannistunut oli apostoli Pietari kiellettyään Jeesuksen Kristuksen, että hän ”itki katkerasti”. (Luuk. 22:62) Apostoli Paavali sanoi koettelemuksistaan ja tunteistaan: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.” (2. Kor. 4:8, 9) Ilmeisesti siksi, että masennus saartoi eräitä kristittyjä Tessalonikassa, Paavali kehotti sikäläisiä kristittyjä lähimmäisiään ’rohkaisemaan alakuloisia’. (1. Tess. 5:14, Um) Kristittyjen masennuksen tunteet nykyään eivät siis ole vailla vastineitaan muinaisina aikoina. Mutta mitä voitaisiin tehdä tällaisen masennuksen voittamiseksi?

5. Mikä näkemys voitaisiin parhaiten omaksua pulmia käsiteltäessä? Valaise.

⁵ Masennus kehittyy toisinaan siksi, että jollakulla on useita vakavia pulmia. Elämä käy synkäksi, koska ne näyttävät yhdessä muodostavan yhden suuren ahdistuksen. Mutta miksei taistella niitä kutakin vastaan erikseen sikäli kuin se on mahdollista, sen sijaan että katselisi niitä tuolla tavalla? On varmasti parempi selvittää nämä pulmat mielessään sopivasti ponnistellen yksi kerrallaan kuin yhdessä ja kokea pettymys. Esimerkiksi kristityllä vaimolla saattaa olla uskontoaan vastustava aviopuoliso. Tämä on yksi pulma, ja vaimo saattaa voittaa sen menestyksellisesti soveltamalla sellaista henkeytettyä neuvoa, minkä 1. Piet. 3:1–6 esittää. Mutta mahdollisesti lapsetkin ovat käyttäytyneet huonosti koulussa. Tämä on toinen pulma. Ehkä vaimon tarvitsee vain ilmoittaa tämä miehelleen, niin että hän voi ryhtyä parannustoimenpiteisiin. Tai lapsille on ehkä selitettävä Jumalan vaatimukset, kuten se, mitä Sananl. 6:16–19 sanoo. Mahdollisesti on kehittynyt erimielisyyttä tämän vaimon ja jonkun toisen kristityn välillä. Tämä on jälleen eri pulma, ja kristittyjen tulee käsitellä tällaiset asiat Kristuksen viitoittamalla tavalla. (Matt. 18:15–17) Käsittele siis nämä asiat erikseen ja tehokkaasti soveltamalla Jumalan sanaa elämässäsi, sen sijaan että masentuisit katselemalla useita aivan erillisiä pulmia, ikään kuin ne muodostaisivat yhden suuren pulman.

6. Mikä yhteys toiminnalla ja levolla on masennukseen?

⁶ Tarvitaan myös riittävästi lepoa ja unta. Joku ei ehkä ajoita oikealla tavalla toimintojaan. Hän saattaa olla valveilla myöhään illalla katsellen televisiota tai rentoutuen jollain tavalla huomatakseen vain, että masennus, joka usein vaivaa uupunutta, tekee siten tyhjäksi hyvät vaikutukset, jotka oli toivonut saavuttavansa. Jotta voisi välttää masennusta tai taistella sitä vastaan, on tasapainoinen toiminta ja riittävä lepo tärkeä.

7. Jos joku on masentunut siksi, ettei hänellä ole paljon maallista omaisuutta, niin mitä raamatunkohtia hän voi hyödykseen tarkastella?

⁷ Joillakin kristityillä ei ole paljon aineellista omaisuutta, he eivät ole aineellisesti rikkaita. Tämä saattaa aiheuttaa tyytymättömyyden tai masennuksen syntymisen. Ajattele kuitenkin Jeesusta Kristusta. Hän sanoi kerran: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” (Luuk. 9:58) Oliko Jeesus tästä huolimatta onnellinen? Totisesti hän oli tehdessään taivaallisen Isänsä tahdon. (Hepr. 10:5–9; Ps. 40:7–9) Hän ei tarvinnut paljon aineellista omaisuutta ollakseen tyytyväinen. Hän sanoi suoraan: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” Jeesus todisti tämän kuvauksella, joka osoitti, ettei ihminen säily hengissä siksi, että hänellä ”on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi”. Elämä riippuu siitä, että on rikas Jumalan edessä. (Luuk. 12:13–21) Kristus neuvoi opetuslapsiaan, etteivät he olisi huolissaan sellaisista asioista kuin ruoasta ja vaatteista, ja osoitti, että Jumala tietää nämä tarpeet ja huolehtii siitä, että ne varataan niille, jotka jatkuvasti ’etsivät hänen valtakuntaansa’. – Luuk. 12:22–31.

8. a) Mitä esimerkkejä löydämme Jeesuksesta ja hänen apostoleistaan aineellisten rikkauksien ollessa kysymyksessä? b) Miksi nyt ei ole aika olla masentunut aineellisen niukkuuden tai puutteen takia?

⁸ Kristus sai nauttia taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan paljon kaikkea aineellista arvokkaammista hengellisistä asioista. (Joh. 1:1–3; Kol. 1:15–17) Kuitenkin hän riisui itsensä tullakseen ihmiseksi. (Fil. 2:5–8) Täydellisenä ihmisenä maan päällä Jeesus toimi ilman aineellista rikkautta ja maallista loistoa, ja hänessä on niillä tosi kristityillä, jotka eivät ehkä ole varakkaita, ylevin esimerkki jumalisesta tyytyväisyydestä. Pietari ja muut apostolit luopuivat paljosta aineellisesta seuratakseen Jeesusta, ja Pietari itse sanoi kerran: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua.” (Mark. 10:28) Mutta eivätkö he saaneet runsaan palkan? He vaelsivat kerran Jeesuksen Kristuksen kanssa ja kuulivat hänen puhuvan ihmisenä maan päällä. Nyt he nauttivat ihmeellisiä siunauksia hänen kanssaan taivaassa, sillä heidät on herätetty kuolleista henkielämään taivaassa, koska he olivat uskollisia kuolemaan asti. (Ilm. 2:10; 11:18; 1. Kor. 15:20–23, 50–52) Kaikilla kristityillä ei tietenkään ole taivaallista toivoa, mutta ne kristityt, joilla on maalliset odotteet, toteavat, että ihmeelliset siunaukset on varattu uskollisille täällä maan päällä ja että ei kestä kauan, kun he saavat kokea seuraavien sanojen täydellisen täyttymyksen: ”Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä.” (Jes. 25:6) Jo nyt Jehova varaa runsasta hengellistä ruokaa niille, jotka rakastavat häntä, ja hän toimittaa vielä yltäkylläisemmin hengellistä ja aineellista niille, joilla on hänen suosionsa. Psalminkirjoittaja sanoi hänestä totuudenmukaisesti: ”Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.” (Ps. 145:16) Nyt ei ole aika tuntea suurta tyytymättömyyttä eikä alistua kokonaan masennukseen aineellisen niukkuuden tai puutteen takia. On aika ammentaa lohtua edessä olevia suurenmoisia asioita koskevista raamatullisista lupauksista ja palvella Jehovaa uskollisesti ja iloisesti.

9. a) Mitä masentuneitten kristittyjen tulee rukoilla? b) Mitä Jeesus, Paavali ja Pietari sanoivat murehtimisesta?

⁹ Kristittyjen, joita masennus eri syistä vaivaa, on hyvä rukoilla Jehovalta hänen pyhää henkeään ja apuaan ilon, yhden hengen hedelmän, kehittämiseksi ja ilmaisemiseksi. (Luuk. 11:13; Gal. 5:22, 23) Jeesus neuvoi: ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt. 6:34) Apostoli Paavali suositteli rukousta eikä pelokasta huolehdintaa, kun hän kirjoitti filippiläisille: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6, 7) Pietari sanoi samalla lailla: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja ’heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen’.” (1. Piet. 5:6, 7) Niin, Jehova pitää todella huolen niistä, jotka turvaavat häneen. Ei ole tietystikään väärin ajatella pulmaa ja ryhtyä käytännöllisiin ja sopiviin toimenpiteisiin sen ratkaisemiseksi mikäli mahdollista. Mutta kun olemme tehneet kaiken, minkä voimme asiassa, niin murehtiminen ei auta mitään eikä voi koskaan korvata rukousta. Daavid sanoi osuvasti: ”Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee [hän toimii, Um].” – Ps. 37:5.

SURUN KESTÄMINEN

10. Millaisen vaikutuksen rakastetun henkilön tai läheisen ystävän kuolema teki Daavidiin, Aabrahamiin ja Jeesukseen?

¹⁰ Kun kuningas Daavid kuuli Absalomin kuolemasta, niin hän tuli surun murtamaksi, ratkesi itkemään ja huudahti: ”Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!” (2. Sam. 18:33) Kun Aabraham vuosisatoja aikaisemmin menetti rakkaan vaimonsa Saaran kuolemaan, niin hän suri ja itki häntä. (1. Moos. 23:2) Jeesus Kristuskin oli kovin murheissaan, kun hänen ystävänsä Lasarus kuoli, sillä ennen kuin hän meni haudalle herättämään hänet kuolleista, ”Jeesus itki”. (Joh. 11:35) Vaikka surulle on eri syitä, niin jonkun sukulaisen tai läheisen ystävän kuolema on varmasti yksi suuren, toisinaan melkein musertavan surun syy.

11. Mitä lohtua kristityt voivat hankkia Raamatusta, kun joku rakastettu tuttava kuolee?

¹¹ Kun kuolema vaatii rakastetun tuttavan, niin on täysin luonnollista tuntea surua. Kuitenkin kristityt käsittävät apostoli Paavalin tavoin sen tosiasian, että ”on oleva ylösnousemus, . . . sekä vanhurskasten että vääräin”, ja luottavat siihen. (Apt. 24:15) Siksi he ’eivät murehdi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole’. (1. Tess. 4:13) Jehova Jumalan päättäessä, ketkä saavat ylösnousemuksen, miljardit kuolleet ihmiset herätetään, ja Raamatun vakuutukset siitä ovat lohdullisia. Erityisesti voidaan saada lohtua Raamatusta silloin, kun kuollut on ollut uskollinen kristitty. Jos hänellä oli esimerkiksi maallinen ylösnousemustoivo, niin suhteellisen pian, Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikana, hänet herätetään kuolon unesta suoraan tänne maan päälle. (Ilm. 20:11–13) Me emme sure tavallisesti pitkään, kun joku rakas ystävä lähtee pitkälle matkalle, sillä me odotamme näkevämme hänet jälleen hänen palattuaan. Kun otamme jotenkin samanlaisen näkökannan tällaisen uskollisen kristityn tuttavan kuolemaan nähden, niin se voi auttaa lieventämään surua.

12. a) Milloin Saarn. 7:1:n sanat osoittautuvat tosiksi? b) Mihin surevan kristityn on hyvä keskittää ajatuksensa, ja mistä isättömät ja lesket voivat ammentaa lohdutusta?

¹² Salomo sanoi kerran: ”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä.” (Saarn. 7:1) Tämä pitää paikkansa, jos henkilöllä on kuollessaan hyvä nimi Jumalan mielessä, nimi, joka on muodostunut hyvien töitten johdosta, sillä silloin hän voi odottaa ylösnousemusta. Usein suru, joka johtuu jonkun rakkaan kristityn kuolemasta, kasvaa, kun mietitään menneitä kokemuksia, joita on ollut vainajan kanssa. Mutta miten paljon parempi onkaan harkita tulevaisuuden erinomaisia odotteita, jotka Jumalan sana takaa. Surevan kristityn tulisi rukoillen odottaa apua Jehovalta, ”kaiken lohdutuksen Jumalalta”. (2. Kor. 1:3) Hänen tulisi yrittää keskittää ajatuksensa niihin ihmeellisiin lupauksiin, mitkä Jehova on antanut Raamatussa, ammentaen lohdutusta niistä. Lohtua on myös siinä Raamatun vakuutuksessa, että Jehova suhtautuu hellästi isättömiin ja leskiin, jotka rakastavat häntä. Daavid huudahti eräässä henkeytetyssä laulussa: ”Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra [Jah, Um], riemuitkaa hänen kasvojensa edessä. Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa, Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen.” – Ps. 68:5–7.

PELON VOITTAMINEN

13. Mikä vaikutus pelolla voi olla ihmiseen?

¹³ Ihmiskuntaa uhkaa nykyään monet vaarat, ja pelko hiiviskelee maassa. Tämä erittäin vahingollinen tunne saattaa toisinaan vaivata Jumalalle antautuneitakin jossain määrin. Pelosta on sanottu: ”Moniin ihmisiin on pelon vaikutus paljon vakavampi teholtaan kuin minkään pahimmanlaatuisen pelätyn sairauden. Kulkutaudeissa on niiden herättämä kauhu usein yhtä kohtalokas kuin tartunta – se lamauttaa elimistön ja riistää ruumiilta sen hermovoiman luonnollisen joustavuuden ja mielestä toivon antaman eloisuuden ja tekee siten uhreikseen ne, joilla iältään ja voimaltaan näytti olevan paras mahdollisuus pelastua. Pelko on myrkkyä mielelle ja voimakkain kaikista terveyden ja lääkkeitten vastustajista; se on usein kohtalokkaasti toiminnassa niissä sairaalloisissa kehitysvaiheissa, jotka johtavat erilaisiin mielisairauksiin, ja samoin kuin usko on parantanut enemmän sairauksia kuin lääkärit ovat koskaan ennalta arvioineet, niin pelko on tuhoisampi kuin pahinkaan ruumiillinen sairaus.” – The Encyclopedia Americana, 1956:n painos. XI osa, s. 74.

14. Mistä Jehovaan uskovat henkilöt voivat ammentaa lohtua kautta maailman vallitsevista pelkoa herättävistä olosuhteista huolimatta?

¹⁴ On ilmeisesti hyvä syy välttää tai voittaa tuollainen pelko. Ne, jotka uskovat Jehovaan, voivat pelotta käydä kohti tulevaisuutta, sillä vaikka olosuhteet pahenevat ja ovat pelkoa herättäviä kautta maailman, niin he voivat saada lohtua Jeesuksen Kristuksen sanoista. Ilmoitettuaan, että pelottavat tapahtumat ovat näiden ”viimeisten päivien” tunnus, hän sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:25–28) Myös Pietari antoi henkeytetyn kehotuksen karttaa maailmallista pelkoa sanoen: ”Älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö.” – 1. Piet. 3:14.

15. Mitä tulee tehdä, sen sijaan että antaisi mielen viipyä pelkoa herättävissä asioissa?

¹⁵ Jos joku antaa mielensä viipyä pelkoa herättävissä asioissa, hän todennäköisesti ei edisty paljon pelontunteen voittamisessa. On siis ponnisteltava sellaisten ajatusten korvaamiseksi ajatuksilla, jotka aikaansaavat toisenlaisia tunteita. Mielen täyttäminen hengellisesti terveellisillä asioilla on aina viisasta ja hyvää tekevää. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” – Fil. 4:8.

16. a) Mitä pelkoa Raamattu suosittelee? b) Miten ne hyötyvät, joilla on tämä pelko?

¹⁶ On kuitenkin eräs pelko, mitä Raamattu suosittelee. Se ei ole sairaalloista kauhua vaan sopivaa ja hyvää tekevää pelkoa olla miellyttämättä Jehova Jumalaa. Niinpä meille sanotaan Saarnaajan kirjan loppusanoissa: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” (Saarn. 12:13, 14) Jehova on aina tukenut niitä, joilla on oikea pelko häntä kohtaan. Patriarkka Aabraham oli yksi tällainen mies, ja 1. Moos. 15:1 sanoo hänestä: ”Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: ’Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.’” Daavid sanoi: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.” (Ps. 23:4) Ne, jotka pelkäävät Jehovaa, pystyvät selviytymään, vaikka pelottavat tapahtumat ympäröivät heidät, ja he voivat kokea psalmistan tunteita: ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.” – Ps. 46:2–4.

17. Miksei tule pelätä ihmistä eikä demoneita?

¹⁷ Jotkut pelkäävät ihmistä, mutta Jeesus sanoi: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin [Gehennaan, Um].” (Matt. 10:28) Ihminen voi enintään ottaa vain nykyisen elämän, mutta Jumala voi hävittää ihmisen Gehennassa, mistä ei ole ylösnousemusta, joten hänellä ei siis ole tulevaa elämää ihmissieluna. Demonitkaan eivät voi estää ihmisen ylösnousemusta. Kristittyjen ei tule siis pelätä niitä. Eivätkä nämä jumalattomat henkiluomukset voi saada valtaansa Jumalan palvelijaa niin kauan kuin hän käyttää täysin hyväkseen Jehovan hengellisiä varauksia tutkimalla Raamattua ja kristillisiä julkaisuja, käymällä kristillisissä kokouksissa, rukoilemalla Jumalaa ja toimimalla uskollisesti kristillisessä evankeliuminpalveluksessa. Se, joka näin tekee, on varustettu Jumalalta saatavan hengellisen sota-asun suojaavalla puvulla. (Ef. 6:11–18) Jos pelontunteet siitä huolimatta ahdistaisivat kristittyä, niin hän rukoilkoon Jehovalta apua niin kuin Daavid, joka sanoi: ”Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.” – Ps. 34:5.

18. Jos joku kokee masennusta, surua tai pelkoa, niin mikä menettely voi auttaa häntä?

¹⁸ Jos koet joskus masennusta, surua tai pelkoa jossain määrin, niin voit silloin havaita erittäin hyödylliseksi lisätä ponnistelujasi toisten auttamiseksi esimerkiksi laajentamalla evankeliuminpalvelustoimintaasi. Se luultavasti vieroittaa mielesi kovin henkilökohtaisista huolista. Jehova lohduttaa meitä siten, ”että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat”. (2. Kor. 1:4) Toisten auttaminen on itsessään palkitsevaa työtä. – Apt. 20:35.

19. a) Mikä merkitsevä tekijä on epäilemättä auttanut Jumalan palvelijoita kestämään mitä koettelevimmissa olosuhteissa? b) Mikä varmasti poistaa vahingolliset tunteet Kristuksen ruumiin hengellisiltä jäseniltä ja ”suurelta joukolta”?

¹⁹ Muista myös, että nykyiset koettelemukset ja ahdistukset ovat lyhytaikaisia, varsinkin koska me nyt olemme aivan Jehovan lupaaman uuden järjestyksen ovella. (2. Kor. 4:16–18; 2. Piet. 3:11–13) Merkitsevä tekijä, mikä on epäilemättä auttanut Jumalan kansaa kestämään mitä koettelevimmissa olosuhteissa, kuten sen kärsiessä julmaa vainoa tai vankeutta, on edessä olevan suurenmoisen toivon mielessä pitäminen. Paavali kehotti: ”Olkaa toivossa iloiset.” (Room. 12:12) ”Hänelle tarjona olevan ilon sijasta [tähden, Um] [Kristus] kärsi ristin, häpeästä välittämättä.” Hänen esimerkkinsä noudattaminen auttaa kristittyjä välttämään uupumisen ja väsymisen sielussaan. (Hepr. 12:2, 3) Jehova auttaa uskollisia ahdingon tai kärsimyksen aikana, kuten Ps. 37:39, 40 osoittaa sanoen: ”Vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.” Ne Kristuksen hengelliseen ruumiiseen kuuluvat, jotka ovat kuolleet uskollisina, ovat saaneet ylösnousemuksen taivaalliseen elämään, ja se on jo poistanut ne epätäydelliset inhimilliset tunteet, joita heillä ennen oli ja jotka saattoivat aiheuttaa heille ahdistusta. Uskollisten kristittyjen ”suurella joukolla”, jolla on maalliset toiveet nykyään, on lopulta inhimillisen täydellisyyden odote, eikä siihen liity varmastikaan vahingollisia tunteita. – Ilm. 7:9, 10.

20. Miten voit saada lohtua itsellesi?

²⁰ Muista aina Jehovan tuomiopäätökset ja hanki lohtua itsellesi. (Ps. 119:52) Ammenna lohdutusta ja apua Raamatusta. Piristäköön se sinun mieltäsi niin kuin kaunis, rauhoittava musiikki. Muista olla säännöllisesti niiden joukossa, jotka kautta maailman säilyttävät onnellisuuden laulamalla ylistystä Jehovalle. ”Halleluja [ylistäkää Jahia, Um]! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.” – Ps. 147:1.