Kristillisten vihkiäisten tulee heijastaa järkevyyttä

”TÄTÄ olen halunnut pikkutytöstä lähtien”, sanoi eräs floridalainen morsian häistään.

Hän iloitsi siitä, mitä suunniteltiin, mm. kalliista pitsi- ja helmipuvustaan, jossa oli 9 metrin pituinen laahus. Kymmenmiehinen orkesteri soittaisi perinteellistä häämusiikkia hänen astuessaan sisään. Ja millainen sisääntulo se olisikaan! Sukeltaen esiin kätkettyjen laitteitten aikaansaamasta keinotekoisesta ”pilvestä” hän laskeutuisi 21 askelmaa käsittävää portaikkoa pitkin ja tulisi alas kullattujen kyyhkyshäkkien välitse odottavan sulhasensa luo.

Vihkiäisten jälkeen kuuluisi hääjuhlaan samppanjaa ja 2,5 metrin korkuinen hääkakku. Kun morsian alkaisi leikata kakkua, niin kaksi ”rakkauden lintua” (eräs papukaijalaji) päästettäisiin leijailemaan tanssisalissa. Miten tuleva sulhanen suhtautui tähän kaikkeen? Noiden yli sadantuhannen markan menoerää merkitsevien kohtuuttomien suunnitelmien lamaannuttamana hän pakeni näyttämöltä yhdeksän tuntia ennen vihkiäisiä!a

Tuskin olet koskaan nähnyt näin ylellisiä vihkiäisiä. Kuitenkin todennäköisesti tiedät, että vihkiäiset ja niihin liittyvät tapahtumat vaihtelevat vaatimattomista jättiläismäisiin, yksinkertaisista loisteliaisiin, Jumalaa kunnioittavista jumalattomiin.

Miten tulee sitten kristityn, joka rakastaa Jumalaa ja haluaa antaa hänen Sanansa periaatteitten olla oppaanaan, ratkaista omien häittensä järjestely? Mihin hän vetää rajan? Vaikeuttaen edelleen asioita eräs kirjailija huomautti: ”Mikään yhteiskunnallinen tapa ei ole yhtä syvälle juurtunut perinteeseen ja niin sovinnaisuuden sitoma kuin häät.” Pitäisikö kristityn yrittää noudattaa kaikkia perinteitä, joitakin niistä tai ei mitään niistä? Millaiset järkevät kristilliset vihkiäiset oikein ovat?b

KRISTILLINEN JÄRKEVYYS

Tosi kristityt tosin tietävät, että kun he menevät naimisiin, niin vihkiäisten on täytettävä maallisen lain vaatimukset, olkootpa ne sitten uskonnolliset vihkiäiset tai siviilivihkiäiset pormestarin virkahuoneessa tai rekisteröintivirastossa. (Luuk. 20:25) Jehovan todistajat tunnustavat tämän kautta maailman ja täyttävät niin ollen paikalliset vaatimukset. Kuitenkin ovat vielä jäljellä vihkiäisissä noudatettavia tapoja koskevat kysymykset. Mitä kristittyjen tulee tehdä?

Perusominaisuus, jota tarvitaan oikean näkemyksen saamiseksi tässä asiassa, on järkevyys. Sitä kristittyjen tulee osoittaa kaikissa toiminnoissaan, mutta sitä tarvitaan erityisesti seuraelämän tapahtumien yhteydessä, jotka koskevat niin monia ihmisiä ja perinteitä. Apostoli Paavali kirjoitti henkeytyksestä erinomaisen neuvon aikansa kristityille, ja muista, että hekin solmivat avioliittoja ja viettivät häitä. Hän neuvoi: ”Tulkoon teidän lempeytenne [järkevyytenne, Um] kaikkien ihmisten tietoon.” (Fil. 4:5) Korostaen tätä opetuslapsi Jaakob sanoi, että Jehovan viisaus on ”järkevä”. – Jaak. 3:17, Um.

Kristityt, jotka ovat hengellisesti kypsiä ja arvostavat Raamatun periaatteitten soveltamisen tärkeyttä, ilmaisevat tämän osoittamalla järkevyyttä. Tarvitsematta erikoissäädösten pitkää luetteloa he noudattavat huolellisuutta siinä, että pelkät muotomenot eivät varjosta vihkiäisten hengellisiä näkökohtia.

Kuitenkaan ei ole kovin kauan siitä, kun eräät vihkiäiset Brasiliassa muodostuivat erittäin suurisuuntaisiksi ottaen huomioon avioituvien varallisuuden ja poikkeuksellisen upeiksi vaatimattomalle valtakunnansalille, missä raamatullinen puhe pidettiin. Järjestelyjen ylenmääräisyys, ylellinen puku, morsiusneitojen ja saattajien runsaus sekä muut yksityiskohdat vetivät siinä määrin monien läsnä olleitten huomion puoleensa, että ne himmensivät Raamatusta tarjotut erinomaiset neuvot. Todellakin, kun järkevyys menetetään, niin monet, myös morsian ja sulhanen, menettävät muutakin.

HÄÄTAVAT

Koska on niin monenlaisia perinteellisiä tapoja, niin pitäisikö kristityn yrittää karttaa kaikkia paikkakuntansa häätapoja? Ei välttämättä. Hän voi olla valikoiva. Toisinaan häätavoilla on käytännöllinen perusta, esimerkiksi avioliiton solmiminen päivänä, jolloin useimmat ovat vapaat maallisesta työstä, tai viileään aikaan päivästä ”siestan” jälkeen. Tai perinteellä saattaa olla paikallisvärin vivahde: ei juuri voi odottaa, että ihmiset kotikaupungissaan Koreassa pukeutuisivat samalla lailla kuin syntyperäiset libanonilaiset, suomalaiset tai fidžiläiset.

Jotkin tavat ovat tietysti epäraamatullisia, joten ne ovat vastenmielisiä kristityille. Useissa maissa noudatetaan outoja tapoja, jotta morsiamella ja sulhasella tai heidän vieraillaan olisi ”hyvä onni”. Jehovan todistajat eivät palvo hyvän onnen jumalaa. (Jes. 65:11; Gad = hyvän onnen jumala.) Eivätkä he noudata perinteitä, jotka saattaisivat huomioitsijat ajattelemaan heidän palvovan sellaista jumalaa. Toiset tavat ovat selvästi väärän palvonnan menoja. Häitä suunnittelevan on sen tähden hyvä tutkia paikkakunnallaan yleisiä tapoja ja ottaa selville, miten ihmiset suhtautuvat niihin. Jos havaitaan, että jokin tapa on yhteydessä väärään uskontoon tai ”hyvään onneen”, niin kristitty karttaa sitä. – 2. Kor. 6:14–18.

Toiset perinteet ovat järjettömiä tai rakkaudettomia. Monissa maissa on yleistä heittää riisiä morsiamen ja sulhasen päälle. Mikä tämän tavan ydin on? ”Jotkut kansat uskovat, että riisi on ravintoa, joka pitää pahat vaikutukset loitolla morsiamesta ja sulhasesta. Muutamat sanovat sen varmistavan avioparin hedelmällisyyden.” (Science News Letter, 8.6.1963, s. 357) Tämä valaisee sitä, että jonkin tavan alkuperästä on usein joukko mielipiteitä. Mutta olkoonpa tämän tavan tausta mikä tahansa, niin ottavatko kristityt tavallisesti ruokaa ja heittävät sitä ystäviensä päälle liaten kulkutiensä? Harkitse myös lähimmäisesi rakastamista niin kuin itseäsi rakastat. Panisiko kristillinen rakkaus ketään tekemään kepposia morsiamen ja sulhasen saattamiseksi hämilleen? Jeesus sanoi: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” – Luuk. 6:31; 10:27.

Sitten on vihkisormusta koskeva perinne. Asian tutkiminen jättää sinut todennäköisesti epävarmaksi vihkisormuksen alkuperästä ja merkityksestä; väitteet ovat moninaiset, tosiseikat hämärtyneet. Vaikkei Raamattu mainitsekaan suoraan vihkisormuksia, niin on selvää, että Jehovan palvelijat voivat käyttää sormuksia. (Job 42:11, 12; Luuk. 15:22) Mutta entä jos maan väestö uskoo, että vihkisormus kuvaa avioparin murtumatonta uskoa, rakkautta ja kiintymystä? Kristityt eivät liitä mitään kuvaannollista merkitystä vihkisormukseen, vaikka he kehittävätkin mainittuja ominaisuuksia avioliitossa ja vaikka monet maailmassa ulkokultaisesti väittävätkin ilmaisevansa niitä. Vihkisormus ei takaa mitään. Se ilmaisee vain julkisesti henkilön olevan avioliitossa. Ei ole sopimatonta, että kristitty antaa osoituksen avioitumisestaan käyttämällä vihkisormusta, olkoonpa se sitten oikeassa kädessä, kuten Saksassa, tai vasemmassa. Kuitenkaan tämä ei ole välttämätöntä, missä sitä ei laillisesti vaadita. Aviopari voi siis päättää, mitä tekee sopusoinnussa taloudellisen asemansa ja henkilökohtaisten mieltymystensä kanssa.

Me voimme sen tähden olla häätapojen suhteen valikoivia ja kysyä itseltämme: Mikä tämän tavan merkitys on nykyään tällä paikkakunnalla? Loukkaako se toisia? Onko se rakkaudellinen? Onko se järkevä?

HÄÄPUKU

Eräs ratkaisu, mikä avioparin on ratkaistava ennen häitä, koskee pukeutumista. Häät ovat erikoinen tilaisuus, joten tavallisesti kiinnitetään huomio siihen, että ollaan iloisen ja miellyttävän näköisiä. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että pitäisi olla pukeutunut tietynlaiseen asuun. On hyvä ottaa huomioon paikalliset tyylit sekä kustannukset ja henkilökohtaiset maut.

Raamatullisina aikoina oli morsiamella ja sulhasella usein hyvin hienot vaatteet. (Ps. 45:14, 15; Jer. 2:32) Pyhä kaupunki Uusi Jerusalemkin kuvataan ”valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu”. (Ilm. 21:2) Aistikkaat hääpuvut eivät siis ole epäraamatullisia. Ne eivät ole kuitenkaan välttämättömät häitten onnellisuudelle. Hengellinen asu on tärkeämpi. – 1. Piet. 3:3, 4.

Jos kihlapari haluaisi ostaa esimerkiksi erikoispuvun ja olosuhteet sen sallisivat, niin se on heidän ratkaistava. Mutta olisiko kuitenkaan järkevää ostaa niin kallista pukua, että se aiheuttaisi heille tai muille taloudellisen taakan? Eräs kristitty Pohjois-Euroopassa luopui aarteesta olla erikoistehtävässä kokoajan evankeliuminpalvelijana tehdäkseen maallista työtä, jotta olisi saanut ylen hienon hääpuvun. Kummalla mielestäsi olisi ollut pysyvämpi merkitys hänelle? Entä morsiustytöt ja sulhaspojat, jos sellaisia on? Tuntevatko hekin velvollisuudekseen ostaa kalliit vaatteet morsiamen puvun komeuden takia?

Vaatetusasiaa voidaan käsitellä eri tavoilla. Vaikka monet ovat ostaneet tai vuokranneet häävaatteet, jotkut morsiamet ovat iloinneet saadessaan käyttää jonkun hyvän ystävän tai sukulaisen pukua. Toiset ovat saaneet suurta tyydytystä valmistaessaan itse morsiusasunsa mahdollisesti saaden siten vaatteet, joita voidaan käyttää toisissa tilaisuuksissa tulevaisuudessa. – Sananl. 31:13, 22.

On myös täysin sopivaa vihkiä pari heidän parhaissa tavallisissa vaatteissaan, jotka on siistitty ja puhdistettu tilaisuutta varten. Jotkut ovat tehneet näin voidakseen käyttää säästetyn rahan tienraivauspalvelukseen pääsemistä tai sen jatkamista varten. Toiset, jotka ehkä voisivat järjestää komeat vihkiäiset, haluavat ehkä henkilökohtaisesti pitää vaatimattomat vihkiäiset, koska ajat ovat kriittiset, pitäen ”tarkoin mielessä Jehovan päivän läsnäolon”. – 2. Piet. 3:12, Um.

Vaikka hyväaikeisilla ystävillä ja sukulaisilla saattaa olla ajatuksia sen suhteen, miten he järjestäisivät vihkiäiset ja vaikka jotkut kokemukseen perustuvat ehdotukset voivat olla avuksi, niin avioituvan parin tulee antaa vihkiäistensä heijastaa sitä, mitä he itse pitävät parempana ja suunnittelevat tulevaisuutta silmällä pitäen. Ja jos ajatuksissa on pieniä eroavuuksia, niin morsian ja sulhanen voivat ratkaista ne rakkaudellisella tavalla. Näin tulee tapahtua vihkiäisten jälkeisissäkin asioissa kummankin tunnustaessa Jumalan järjestämän perheenpään aseman. Tämän tulee siis olla heillä tilaisuus osoittaa kykynsä toimia yhdessä rakkaudessa ja jumalisten periaatteitten mukaan. – Ef. 5:22–33.

’Mutta entä valkoinen puku ja huntu?’ jotkut ovat kyselleet. Ajatukset näiden niin kuin muidenkin perinteiden merkityksestä vaihtelevat suuresti. Joillekuille Saksassa valkoinen puku merkitsee neitsyyttä. Toiset uskovat siellä sen estävän pahoja henkiä tuntemasta morsianta. Japanissa jotkut pitävät valkoista pukua surun vertauskuvana; morsian ’kuolee’ vanhemmilleen ja pysyy miehensä luona kuolemaansa asti. Mutta monille ihmisille ympäri maailman valkoinen puku on vain siro perinne, jolla ei ole mitään erityistä merkitystä. Kristityn morsiamen ei tarvitse ajatella valkoisen puvun olevan välttämätön eikä toisaalta yleisesti kielletty.

Hunnusta voidaan ajatella samalla tavalla. Raamattu ei paheksu sitä, että nainen kantaa päänpeitettä tulevan aviomiehensä läsnä ollessa. (1. Moos. 24:63–67) Jos morsiushuntua kannetaan viehättävänä vaatekappaleena, niin sitä vastaan ei siis ole mitään muistuttamista. Mutta jos paikkakunnalla vallitsee huomattavassa määrin sellainen käsitys, että morsiushunnulla on väärä uskonnollinen tai taikauskoinen merkitys, niin pariskunnan tulee ottaa se huomioon.

Toisia häävaatteita koskevia esimerkkejä ei tarvitse tarkastella. Hääpuvun suhteen tulee pitää mielessä, että olkoonpa se upea tai yksinkertainen, niin se ei ole tärkein asia. Sen ei pidä antaa olla kompastuksen eikä onnettomuuden aihe. (1. Kor. 8:13) Se himmenee pian muistista, mutta järkevien kristillisten vihkiäisten onnellisuus kestää, kun mies ja vaimo soveltavat saamiaan raamatullisia neuvoja.

ITSE VIHKIÄISET

Tämä häitten antoisien hengellisten piirteitten kypsä tähdentäminen koskee erityisesti itse vihkiäisiä. Mikään erikoinen muotomeno ei ole tarpeellinen, paitsi mitä maan laki saattaa vaatia. Useimmat yksityiskohdat voidaan siis laatia henkilökohtaisesti. Näihin sisältyvät sellaiset kysymykset kuin tuleeko hääpari saliin tietyllä tavalla, ”luovuttaako” kukaan morsiamen, onko morsiusneitoja ja sulhasen ystäviä (”sulhaspoikia”) tai muita vihkiäisiin osallistuvia ynnä muut sellaiset asiat, jotka ovat todellisuudessa vähäisiä muodollisuuksia. (Ps. 45:15; Joh. 3:29) Jos mikä tahansa niistä mukaan otettuna riistäisi tilaisuudelta sen asianmukaisen ilon, niin miksi se sisällytettäisiin ohjelmaan?

Ennen kuin vihkiäiset voidaan pitää Jehovan todistajien valtakunnansalissa, niin kristityllä parilla tulee olla järjestelyille salista vastuullisten evankeliuminpalvelijoiden hyväksymys. Nämä kypsät miehet eivät halua määrätä vihkiäisiä henkilökohtaisen makunsa mukaiseksi. He huolehtivat kuitenkin siitä, ettei valtakunnansalin yhteydessä tehdä mitään, mikä häiritsisi siellä pidettäviä kokouksia tai kompastuttaisi tai häiritsisi seurakunnassa tai yhdyskunnassa olevia. He pitävät mielessään neuvon: varmistautukaa siitä, ”mikä paras on, että te . . . olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi”. – Fil. 1:10; Ps. 133:1.

Tämän ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa mitään vaikeutta, koska avioituva kristitty pariskunta yrittää soveltaa samaa Raamatun neuvoa. Morsian ja sulhanen voivat osoittaa periaatteellista rakkauttaan ja huomaavaisuuttaan läsnä olevia kohtaan esimerkiksi määräämällä vihkiäisille ajan ja sitten pyrkimällä olemaan paikalla aikanaan. Tämä Jeesuksen kymmenen neitsyen vertauksessa hyväksymyksen saanut täsmällisyys (Matt. 25:10–12) leimaa kristilliset vihkiäiset erilaisiksi kuin monet maailmassa, missä toisten halveksinta ja naisen epäjumalointi useasti paljastuvat siten, että morsian tarkoituksellisesti myöhästyy.

Jos tämä on ensimmäinen kerta, jolloin parin maailmalliset sukulaiset ovat valtakunnansalissa, niin tällaiset eroavuudet voivat hyvinkin tehdä heihin vaikutuksensa. He saattavat huomata, että jos musiikkia esitetään, se perustuu Jehovan todistajien laulukirjasta otettuihin raamatullisiin aiheisiin eikä maallista musiikkia sisältäviin perinteellisiin marsseihin. Ja varsinkin Jumalan henkeytettyyn Sanaan perustuvan hyödyllisen vihkiäispuheen pitäisi vaikuttaa heihin.

Jehovan todistajat haluavat todella olla erilaisia kuin maailma monilla elämän aloilla, joten he eivät tunne pakkoa tutkia kirjoja, joissa esitetään pääpiirteissään, miten vihkiäiset ”täytyy” pitää. He ymmärtävät, että kuvaillut maailmalliset vihkiäiset usein osoittautuvat ylellisiksi, loistaviksi tapahtumiksi, jotka jättävät asianosaiset uupuneiksi, pettyneiksi ja velkaantuneiksi. Ja aineelliset seikat ja muodollisuudet vievät sellaisissa vihkiäisissä niin paljon aikaa ja huomiota, että vihkiäisten syvä hengellinen merkitys häviää. Kypsät kristityt sen sijaan ilmaisevat vihkiäisissä samoin kuin muuallakin Jumalan sanan tutkimisesta saamaansa tasapainoa ja järkevyyttä olemalla kohtuullisia, huomaavaisia ja rakkaudellisia. Siten he antavat ’järkevyytensä tulla kaikkien ihmisten tietoon’. – Fil. 4:5.

[Alaviitteet]