Kun nuorilla on jotakin minkä vuoksi elää
YHDYSVALLOISSA on arvioitu, että toiseksi yleisin kuolemansyy 15–24 vuoden ikäisten opiskelijoiden keskuudessa on itsemurha. Varsinkin korkeakoulujen opiskelijat näyttävät olevan alttiita sille, sillä itsemurhien määrä heidän keskuudessaan on 50 prosenttia korkeampi kuin muiden samaan ikäluokkaan kuuluvien opiskelijain keskuudessa. Miksi niin monet nuoret ihmiset, joiden elämä on vasta alussaan, päättävät, ettei heillä ole mitään, minkä vuoksi elää?
Eräs nuori tyttö sanoi, ettei elämällä ole mitään merkitystä. Muuan Harvardin ylioppilas väittää, ettei hänellä ole mitään arvoja, joihin uskoisi. Eräs 14-vuotias poika, joka pidätettiin, kun hän oli murtautunut siirtomaatavarakauppaan, sanoi: ”Olen kyllästynyt kotiin, tympääntynyt kouluun ja ikävystynyt elämään.”
Useissa tapauksissa syy on vanhemmissa, koska he ajattelevat enemmän aineellista omaisuutta ja menestystä liikemaailmassa kuin tarvetta esittää lapsilleen ansiollisten arvojen järjestelmä, jotain, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi. Eräs nuori tyttö sanoi: ”Tunnen syvästi niiden arvojen riittämättömyyden, jotka opin tuntemaan kasvaessani. Käsitteet, joilla on yhteiskunnallista arvoa; tavaroiden ja ihmisten omistamisen tavoittelu . . . – kaikki nämä luhistuvat etsittäessä sitä, mikä on todella tärkeätä, ja elämäntyyliä, jossa on arvokkuutta.”
Toisaalta on vanhempia, jotka ovat esittäneet lapsilleen erinomaisen arvojen järjestelmän. Sellaiset nuoret ovat löytäneet jotakin, minkä tähden kannattaa todella elää. Eräs tällainen nuori mies on Keski-Amerikasta. Hänelle tarjottiin stipendiä, jotta hän olisi voinut opiskella musiikkia Itävallassa, ja se olisi voinut johtaa lupaavalle elämänuralle musiikin alalla. Toinen tarjous antoi hänelle tilaisuuden opiskella optiikkaa Saksassa hyvätuloisen toimen odottaessa. Mutta hän hylkäsi molemmat tarjoukset, koska ne eivät hänen mielestään olisi antaneet elämälle todellista tarkoitusta. Koska hänet olivat kasvattaneet vanhemmat, jotka opettivat hänelle Jumalan sanan syvät arvot ja sen tarjoaman rauhaisan uuden asiainjärjestelmän toivon maan päällä, niin hän valitsi Jumalan palvelemisen Jehovan todistajana. Hän huomautti, että ”ei ole toista tointa, joka voisi antaa niin paljon tyydytystä, levollisuutta ja syytä elää kuin tämä palvelus”. Se ohjaa ihmisen voimat toisten auttamiseen.
Hänellä oli hyvä syy päätellä näin. Sen hyöty vaikuttaa syvästi sekä nykyiseen että tulevaan elämään. Juuri sen, minkä monet nuoret haluavat nähdä, – rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kunnialliset hallitsijat – on Jumala vakuuttanut tulevan todellisuudeksi maailmanlaajuisesti. (Jes. 2:4; 32:1) Tämä antoi tuolle nuorukaiselle varman toivon tulevaisuudesta, mitä silmällä pitäen hän voi ruveta työskentelemään ja suunnittelemaan.
Hän saattoi myös nähdä, että Raamatun opettamat arvot ovat nyt käytännöllisiä. Se opettaa esimerkiksi rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään. Eikö tämä ole järkevä keino saavuttaa rauhaisat suhteet kansojen välillä? Jos jokainen ilmaisisi tällaista rakkautta, niin miten voisi olla sotaa? Kuinka voisi tapahtua murhia, raiskauksia ja varkauksia? Eivätkö nuoret, jotka pyytävät rakkautta sodan asemesta, voi uskoa juuri tähän? Se on Raamatun peruskäsky. – Matt. 22:39.
Raamattu käskee myös: ”Älkää valehdelko toisillenne.” (Kol. 3:9, Um) Eikö tämä ole järkevä käsky, joka tekisi mahdolliseksi sen, että ihmiset voisivat luottaa toisiinsa ja elää sopusoinnussa yhdessä? Tällaiset Raamatun käskyt ovat käytännöllisiä jokapäiväiselle elämälle, ja ne antavat merkitystä ihmisen elämälle. Ne antavat hänelle arvojen järjestelmän, joka opastaa häntä.
Tämä osoittautui todeksi sille nuorukaiselle, joka oli ennen nuorisojengien jäsen New Yorkin kaupungissa. Siihen aikaan, jolloin hän kuljeskeli kaduilla ja joutui vaikeuksiin poliisin kanssa, hän eli kunkin päivän sellaisena kuin se tuli. Hänellä ei ollut mitään tulevaisuudensuunnitelmia eikä mitään, minkä vuoksi elää. Ympäristössä vaikuttava säälimätön omanvoitonpyynti muovasi hänen elämäänsä.
Hänellä ei ollut keitään tosi ystäviä, joiden kanssa hän olisi voinut puhua ja joilta olisi voinut saada neuvoa sen suhteen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Hän tarvitsi rakkautta niin kuin kaikki teini-ikäiset, mutta sitä ei ollut hänen maailmassaan. Vasta kun hän joutui kosketuksiin Jehovan todistajien kanssa ja kävi yhdessä heidän konventissaan, hän näki elämäntavan, joka erosi hänen omastaan niin kuin päivä eroaa yöstä. Hän huomasi heidät lämpimiksi ja rakkaudellisiksi. He osoittivat kiinnostusta häntä kohtaan ja olivat halukkaita opettamaan hänelle oikeita periaatteita, mitä ketkään muut aikuiset, joiden kanssa hän oli ollut yhteydessä, eivät olleet yrittäneetkään.
Heidän hänelle johtamissaan raamatuntutkisteluissa hän oppi Jumalan sanan opettamat erinomaiset periaatteet. Ne tarjosivat hänelle arvojen järjestelmän, joka antoi merkitystä hänen elämälleen. Hän sai myös ensi kerran päämäärän elämäänsä sen uuden asiainjärjestelmän vuoksi, minkä Jumala on päättänyt maata varten. Nyt tämä nuori mies auttaa toisia saamaan sellaista, minkä vuoksi elää.
Eräs toinen nuorukainen, jolla on jotakin, minkä vuoksi elää, järkyttyi sen korkeakoulun oppilaitten ja opettajien äärimmäisen materialistisen näkökannan vuoksi, missä hän opiskeli. Opiskelijoilla ei ollut lainkaan tosi tulevaisuudentoivoa, vaan he halusivat ottaa kaiken irti elämästä tänään, koska huomenna he saattoivat olla kuolleita. Tämä ja järjestelmällinen lunttaus tutkinnoissa sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että sillä, mitä hän oli oppinut tutkiessaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa, oli suurempi arvo kuin korkeakoululla. Hän lopetti opiskelunsa siellä ja edistyi siinä määrin, että hän saattoi omistaa koko aikansa toisten auttamiseen Jumalan päätösten tuntemukseen. Raamattu oli antanut hänelle arvoja, joihin uskoa, ja merkityksen elämälle.
On myös erään 17-vuotiaan ”hipin” kokemus. Jehovan todistajien seurassa tämä tyttö alkoi oppia tuntemaan Jumalan sanan käytännöllisiä periaatteita ja sitä uutta asiainjärjestelmää, joka on Jumalan päätös maan suhteen. Se muutti hänen elämänsä. Hän sanoi: ”Huomaan, että koko tämä ’hippimaailma’ huumausaineineen oli vain Saatanan ansa meidän nuorten tuhoamiseksi.” Sen sijaan että hän ajelehtisi tarkoituksettomasti ja toivottomana sinne tänne, hänellä on nyt päämäärä, jonka vuoksi elää.
Me näemme täten, että on nuoria, jotka ovat löytäneet jotakin, minkä vuoksi elää, jotakin, mikä antaa tarkoitusta heidän elämälleen ja arvojen järjestelmän, johon he voivat uskoa. Nyt heillä on erinomaiset ohjaavat periaatteet, rakastavia ystäviä ja loistava tulevaisuus.