”Palvelkaa Jehovaa iloiten”
”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” – Ps. 144:15, UM.
1. Onko Jehovan palvelijoiden elämä onnetonta?
”VIHDOINKIN onnellinen.” Eräs ruotsalainen hallitusmies määräsi kerran, että hänen hautakirjoituksessaan tulee olla nämä sanat (latinaksi Tandem felix). Miten hän lieneekin ymmärtänyt tämän sanonnan, voidaan epäillä, oliko sellaisella miehellä tosi onnea elämässään. Monet ihmiset, jotkut sellaisetkin, jotka ovat antautuneet uskonnollisiin harrastuksiin, ovat kokeneet paljon onnettomuutta ja lienevät kuolleet tuntien, että heidän elämänsä sai hyvin vähän aikaan hyvää. Mutta se ei pidä paikkaansa niistä, jotka palvelevat Jumalaa uskollisesti kuolemaan asti. Jumalisilla teoillaan he vahvistavat hyvän nimen Jehovan silmissä ja ovat vakuuttuneita kuolleista nousemisestaan. – Saarn. 7:2; Joh. 5:28, 29; Apt. 24:15.
2. Mikä on seuraus nuhteettomuuden säilyttämisestä Jehovan edessä?
2 Herodotos (5. vuosisadalla eaa. elänyt kreikkalainen historioitsija) sanoi: ”Älä kutsu ketään ihmistä onnelliseksi, ennen kuin tiedät hänen elämänsä lopun. Siihen mennessä häntä voidaan pitää enintään onnen suosimana.” Ihmisen elinaikanahan voi tapahtua hyvää ja pahaa. Mutta mitä ihmisten täytyneekin kohdata, niin ne, jotka todella rakastavat Jumalaa, säilyttävät uskollisuuden häntä kohtaan niin kuin muinainen Job, joka sanoi päättäväisesti: ”Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani [nuhteettomuudestani, Um].” (Job 27:5) Job kuoli Jehovan suosiossa, ja hän sai suotuisan maininnan myöhemmissä Raamatun kirjoissa. (Job 42:12; Hes. 14:14, 20; Jaak. 5:11) Israelin Daavid lausui kerran: ”Minä vaellan nuhteettomasti.” (Ps. 26:11) Hän oli Jumalan oman sydämen mukainen mies, ja hänkin säilytti nuhteettomuuden kuolemaansa asti. (Apt. 13:22, 23; Hepr. 11:32–34) Sekä Job että Daavid saavat elämän ylösnousemuksen tänne maan päälle Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikana. (Ilm. 20:11–14) Kaikki kääntyy hyväksi myös nykyisille uskollisille, jumalisille ihmisille, jotka ’palvelevat Jehovaa iloiten’. – Ps. 100:2, Um.
3. Millä keinoin Jehova antaa palvelijoilleen tarvittavan voiman kuolemankin kohtaamiseen? Mainitse esimerkkejä, jotka osoittavat tämän.
3 Jehova antaa pyhän henkensä eli toimivan voimansa välityksellä rohkeutta ja voimaa, mitä tarvitaan kuolemankin kohtaamiseen hänen palvelijanaan. (Fil. 4:13) Tämän ilmaisevat lausunnot, joita löytyy natsien keskitysleireissä kirjoitettujen Jehovan todistajien kirjeistä. Eräs nuori kristitty, joka oli tuomittu kuolemaan mestaamalla, kirjoitti vanhemmilleen:
”On jo yli puolen yön. Minulla on vielä aikaa muuttaa mieleni. Saattaisinko olla onnellinen enää tässä maailmassa kiellettyäni Herramme? En varmastikaan! Mutta nyt voitte olla varmoja, että jätän tämän maailman onnellisena ja rauhallisena.”
Toinen todistaja kirjoitti vaimolleen:
”Tämä on minun viimeinen yöni. Minulle on luettu tuomio, ja olen syönyt viimeisen ateriani. Kun siis saat tämän kirjeen, niin minun elämäni on päättynyt. Me tiedämme, että kuoleman oka on poistettu ja haudasta on saatu voitto. Tämä näyttää tietysti äärimmäisen tyhmältä ja naurettavalta useimmista ihmisistä, mutta sillä ei ole paljoa merkitystä. Tulee hetki, jolloin kaikkivaltiaan Jumalan nimi on kunniaan saatettu ja ihmiskunta näkee sen. . . . Ja niin minä katson vielä kerran Sinun tyyniin ja säteileviin silmiisi ja pyyhin pois viimeisen murheen sydämestäsi. Nosta tuskasta huolimatta pääsi ja iloitse, ei kuolemasta, vaan siitä elämästä, minkä Jumala antaa niille, jotka rakastavat Häntä.”
Kumpikin näistä Jehovan todistajista ja monet muut olivat uskollisia Jumalalle kuolemaan asti natsien käsissä. Mutta koeteltakoonpa nuhteettomuus Jumalaa kohtaan kuolemaan asti tai ei, uskollisuus Jehovalle koituu aina hyväksi ja on jyrkkä vastakohta jumalattoman kohtalolle, niin kuin ilmenee sanoista: ”Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan [nuhteettomuudessaan, Um].” – Sananl. 14:32.
HYVIÄ ILOITSEMISEN SYITÄ PALVELTAESSA JEHOVAA
4. Miksi Jehovan palvelijana oleminen on onnellisuuden syy?
4 Sen ohella, että Jehova ylläpitää uskollisia palvelijoitaan kuolemankin uhatessa ja asettaa heidän eteensä ylösnousemustoivon, on monia muitakin syitä, joiden takia voidaan sanoa: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” (Ps. 144:15, Um) Ensiksikin on arvaamattoman kallis ja riemullinen etu palvella Jehovaa, joka on ”Korkein kaikessa maassa”. (Ps. 83:19) Hänen palvelijanaan olossa ei totisesti ole mitään ahdistavaa, sillä ”Jumala on rakkaus”. (1. Joh. 4:8) Jehovan todistajat voivat varmasti iloita, koska heille on tänä suuren ahdistuksen aikana uskottu ”onnellisen Jumalan ihana hyvä uutinen”. (1. Tim. 1:11, Um) Ja miten iloisia he voivatkaan olla siksi, että he ilahduttavat Jehovan sydäntä Jumalalle suorittamallaan uskollisella palveluksella. – Sananl. 27:11.
5. Mitä tulevaisuudesta tietäen kristityt voivat iloita päinvastoin kuin ihmiskunnan suuret joukot?
5 Edelleen kristityt voivat iloita, koska he ovat tietoisia siitä, mitä huomispäivä tuo tullessaan, toisin kuin ihmiskunnan suuret joukot, joille tulevaisuus on synkkä tai kokonaan pimeä. Jumala on rakkaudellisesti paljastanut heille tulevaisuuden Sanassaan Raamatussa olevien ennustusten avulla sekä henkensä välityksellä, joka ”tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin”. (1. Kor. 2:10) Jehovan palvelijat tietävät näin ollen elävänsä tämän asiainjärjestelmän viimeisiä päiviä, ja he voivat ’nostaa päänsä, sillä heidän vapautuksensa on lähellä’. (Luuk. 21:25–28; Matt. 24:3–14, 34; 2. Tim. 3:1–5) Ps. 37:37, 38:n sanat saavat täydemmän merkityksen: ”Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus, mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.” Sille, joka turvaa Jumalaan ja palvelee Jehovaa ilolla, on taattu onnellinen tulevaisuus. Seuraavat sanat ovat näin ollen todella paikkansa pitävät: ”Herra Sebaot, autuas [onnellinen, Um] se ihminen, joka sinuun turvaa!” – Ps. 84:13.
6. Miksi kristittyjen seura on ilon aihe?
6 Jehova Jumalalle antautuneet ihmiset voivat iloita myös siitä, että heillä on parasta seuraa. Vaikka joidenkuiden kristittyjen on täytynyt jättää isä tai äiti tai muut perheen jäsenet siksi, että nämä ovat kovasti vastustaneet heidän raamatullisia pyrkimyksiään, niin tällaiset Jumalan palvelijat ovat onnellisia, sillä he ovat henkilökohtaisesti todenneet Jeesuksen Kristuksen lausunnon: ”Ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” (Mark. 10:29, 30) Koska uskolliset kristityt soveltavat Jumalan sanaa elämäänsä, niin he ovat moraalisesti puhtaita ja suoria. (Room. 12:2) He ovat riisuneet pois vanhan persoonallisuuden ja pukeutuneet uuteen. (Kol. 3:8–11) Heidän käytöksensä osoittaa heidän olevan sopusoinnussa kristityn apostoli Pietarin kanssa, joka sanoi: ”Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.” (1. Piet. 4:3) Kristityt eivät enää antaudu langenneen lihan tekoihin vaan kehittävät ja ilmaisevat Jumalan pyhän hengen hedelmiä ja noudattavat kehotusta: ”Hengessä vaeltakaamme.” (Gal. 5:19–26) Mikä ilo onkaan omata sellaista seuraa!
7. a) Mikseivät maailman aatteelliset tai poliittiset eroavuudet riko kristittyjen välejä? b) Minkä takia tosi kristityillä ei ole rotuennakkoluuloja?
7 Aatteelliset tai poliittiset eroavuudet rikkovat usein maailmallisten tuttavusten välit. Mutta tällaista ei tapahdu niiden kesken, jotka ’palvelevat Jehovaa iloiten’. He pysyvät puolueettomina kaikissa maailman asioissa ja soveltavat itseensä Jeesuksen Kristuksen sanoja: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh. 17:16) Vaikka kristityt ovatkin suhteellisesti alamaisia hallitsevalle ”esivallalle” ja maksavat takaisin ”keisarille, mikä keisarin on”, niin he myös antavat ”Jumalalle, mikä Jumalan on”. (Room. 13:1; Mark. 12:17) Milloin Jehovan tahto ja ihmisen tahto ovat ristiriidassa keskenään, heidän ”täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä”. (Apt. 5:29, Um) Lisäksi ei tosi kristityillä ole sellaisia maailmallisia ennakkoluuloja kuin rotuennakkoluulo, sillä he tietävät, että Jehova ”on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta [ihmisestä, Um] asumaan kaikkea maanpiiriä” ja ”ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen”. (Apt. 17:26; 10:34, 35) On tosi ilo olla sellaisten ihmisten seurassa, joilla on tällaiset raamatulliset näkemykset.
8. Miksi ihminen voi iloita, kun hänen käytöksensä on Raamatun mukaista?
8 Ihmisellä on syytä iloita, kun hänen käytöksensä on sopusoinnussa Raamatun kanssa ja miellyttää Jehovaa. Kristitty apostoli Paavali sanoi: ”Minä . . . ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.” (Apt. 24:16) Nykyiset kristityt menettelevät samalla tavalla, eikä heidän siksi tarvitse pelätä Jumalan kostoa, joka kohtaa varmasti tahallisia ja katumattomia väärintekijöitä. (Matt. 12:22–32; Hepr. 10:26–31) Kristityt tottelevat myös seuraavaa Raamatun kehotusta ja saavat siten kokea myös siinä olevien vakuutusten täyttymyksen: ”Säilytä neuvokkuus ja taidollisuus [varjele käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä, Um], niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi. Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi. Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea. Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää. Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni.” (Sananl. 3:21–26) Millaiset siunaukset ovatkaan seurauksena, kun Jehovaa palvellaan iloiten!
9. Miksi kristityt voivat olla iloisia Suuren Babylonin olemassaolosta huolimatta?
9 Mutta tarkastakaamme vielä erästä tärkeää kristillisen ilon syytä. Suuri Babylon, väärän uskonnon koko maailman käsittävä mahti, ”istuu paljojen vetten päällä”, jotka tarkoittavat ”kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä”. Mutta se ei kuvaannollisesti ”istu” Jehovaa palvovien päällä eli ei vaikuta heihin eikä valvo heitä uskonnollisesti. (Ilm. 17:1, 15) He ovat noudattaneet taivaasta tullutta varoitusta, lähteneet siitä ulos ja ymmärtävät sen tuhon olevan lähellä. (Ilm. 18:4, 5, 8) Koska he ovat päässeet sen kynsistä, niin he eivät ole sen saastaisen väärän uskonnon uhreja. He eivät tunne uskonnollista valhetta vaan Raamatun totuuden, joka tekee omistajansa todella vapaaksi. (Joh. 8:31, 32) Tämän vapauden omaaminen on yksi syy kristittyjen iloitsemiseen.
JEHOVAN TODISTAJIEN ILONTÄYTEINEN ELÄMÄ MENNEINÄ AIKOINA
10. a) Mitä Mooses olisi voinut saavuttaa puolustamalla Egyptin etuja? b) Mitä siunauksia koitui Moosekselle Jumalan panemisesta ensi sijalle?
10 Ne entisaikain ihmiset, jotka omistivat elämänsä Jehovalle, kokivat suurta onnea. Mooses oli yksi heistä. Stefanus sanoi Mooseksen varhaisesta elämästä Egyptissä: ”Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja kasvatti hänet pojaksensa. Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.” (Apt. 7:21, 22) Perimätiedon mukaan Mooses johti kerran onnistunutta sotaretkeä Etiopiaa vastaan ja palasi Egyptiin voittajana. (Josephus, Antiquities of the Jews, II kirja, X luku) Tämä on vain perimätieto. Raamattu ei kerro sitä, vaikka Mooses luultavasti saattoi saada sotilaallista tai poliittista kuuluisuutta tai aineellisia voittoja puolustamalla Egyptin etuja. Mutta Raamattu ilmoittaa: ”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa.” Miksi? ”Katsoen ’Kristuksen pilkan’ [edun olla Jumalan voitelema] suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” (Hepr. 11:24–26) Jumala oli ensi sijalla Mooseksella. Uskollisen vaelluksensa takia Mooses sai iloita pitkästä antoisasta elämästä ja edusta johtaa Jehovan välikappaleena Jumalan kansan pois Egyptin orjuudesta. Mooses ei varmastikaan kuollut tuntien elämänsä olleen hedelmätön, turhaan kulunut. Ja koska hän uskollisesti palveli Jehovaa, niin hänet herätetään kuolleista Raamatun lupaamassa uudessa järjestyksessä, missä hän palvelee yhtenä ’ruhtinaista kaikessa maassa’ Jumalan messiaanisen Vapauttajan, Suuremman Mooseksen, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa. – Ps. 45:17; 72:1, 4, 12–14.
11. Minkä uskonnollisen ratkaisun Ruut teki, ja miten se johti onnellisuuteen?
11 Mooabilainen Ruut teki oikean uskonnollisen ratkaisun, mikä johti onnellisuuteen. Israelin tuomarien päivinä vallinneen nälänhädän aikana tuli beetlehemiläisestä Elimelekistä ja hänen vaimostaan Noomista sekä heidän kahdesta pojastaan Mooabin asukkaita. Elimelek kuoli, ja hänen poikansa ottivat mooabilaisnaiset Orpan ja Ruutin vaimoikseen. Myöhemmin nämä miehetkin kuolivat, ja sitten oli kolme leskeä yksin. Aikanaan he lähtivät Juudaan. Kun Noomi voimakkaasti kehotti nuoria vaimoja palaamaan heidän kansansa luo, niin Orpa kyynelöiden myöntyi ja palasi ”oman kansansa ja jumalansa luo”. Mutta Ruut kieltäytyi jättämästä anoppiaan ja sanoi: ”Mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.” (Ruut 1:1–16) Vaikka Ruutille oli ilmeisestikin opetettu pakanauskontoa ainakin hänen lapsuudessaan, niin hän ei ollut antautunut väärille jumalille. Noomin Jumala Jehova oli oleva Ruutin Jumala. Aikanaan tästä uskollisesta mooabilaisesta naisesta tuli Booaan vaimo ja Oobedin, Daavidin isoisän, äiti. (Ruut 4:13–17) Mutta ajattelehan! Ruut sai edun olla Jeesuksen, Messiaan, esiäiti! (Matt. 1:1–16) Kun hänet herätetään maan päälle Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikana, niin hän saa varmasti iloita siitä, että piti lujasti kiinni sanoistaan: ”Sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.”
12. Miten eräitten on tarvinnut muuttaa asennettaan demonismiin nähden palvellakseen Jehovaa?
12 Jotkut ovat hylänneet suoranaisen demonismin palvellakseen Jehovaa iloiten. Apostoli Paavalin evankeliuminpalveluksesta Efesossa kerrotaan: ”Monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa. Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui.” (Apt. 19:18–20) Demonistiset tavat eivät sovi Jehovan palvelijoille, ja ”velhot [spiritismin harjoittajat, Um]” ovat niiden jumalattomien joukossa, joiden ennustettu osa on ”siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa”. He kokevat siten ”toisen kuoleman”, josta ei ole ylösnousemusta. (Ilm. 21:8; 5. Moos. 18:10–12; Jes. 8:19, 20) Mutta kuvittele sitä uutta ja onnellista elämää, joka avautui efesolaisille, jotka hylkäsivät demonismin, polttivat taikakirjansa ja ryhtyivät ’palvelemaan Jehovaa iloiten’.
13. Mikä oli seurauksena, kun jotkut korinttolaiset tekivät suuret moraaliset muutokset?
13 Muinainen Korintto Kreikassa on kuvattu ”kuuluisaksi ja elostelevaksi kaupungiksi, missä idän ja lännen paheet kohtasivat toisensa”. Kristitty apostoli Paavali saarnasi siellä ja perusti sinne kristillisen seurakunnan ensimmäisellä vuosisadalla. (Apt. 18:1–11) Kun apostoli myöhemmin kirjoitti uskoville tovereilleen tuohon kaupunkiin, niin hän osoitti, etteivät huorintekijät, epäjumalanpalvelijat, varkaat, juopot eivätkä muut senkaltaiset peri Jumalan valtakuntaa. Sitten hän huomautti: ”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” (1. Kor. 6:9–11) Jehova oli tosiaan auttanut monia heistä tekemään suuret moraaliset muutokset, ja niin he pääsivät onnelliseen ja terveempään elämään. Kun he sen lisäksi ovat pysyneet uskollisina Jumalalle kuolemaan asti, niin heillä on ollut ilo tulla herätetyiksi kuolemattomaan taivaalliseen elämään Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. – 1. Kor. 15:42–57.
14. Mikä merkityksellinen muutos oli tapahtunut Paavalin elämässä?
14 Muutos oli tapahtunut Paavalin omassakin elämässä. Kristuksen seuraajien raivokkaana vainoojana hän oli kerran matkalla Damaskoon jatkamaan vastustustaan siellä, kun kirkastetun Jeesuksen Kristuksen yliluonnollinen ilmestyminen pysähdytti hänen vastustuksensa. Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä tuosta entisestä vainoojasta tuli yksi Kristuksen vainotuista, uskollisista seuraajista ja ”pakanain apostoli”. (Room. 11:13; Apt. 9:1–20) Sellaisena hän kesti paljon kärsimyksiä Jeesuksen tähden. (2. Kor. 11:23–27; 12:10) Jumalan avulla Saulus muuttui ja palveli Jehovaa iloiten. Tällä apostolilla on nyt ”vanhurskauden seppele” toisten uskollisten voideltujen kristittyjen kanssa taivaassa. – 2. Tim. 4:6–8.
NYKYISTEN JEHOVAN TODISTAJIEN ILONTÄYTEINEN ELÄMÄ
15. Miten eräs kristitty ilmaisi ajatuksensa palveltuaan vuosikymmeniä uskollisesti hengellisessä sodassa?
15 Jehovan palvelijoilla on useita syitä iloita. Erilaiset ihmiset ovat muuttaneet elämänsä menneisyydessä palvellakseen Jehovaa. Yksilöt tekevät yhä näin suurin joukoin, ja eräissä tapauksissa heidän tekemänsä muutokset ovat verrattavissa niiden henkilöiden tekemiin, jotka asennoituivat Jehovan puolelle muinaisaikoina. Eräs nykyajan uskollinen kristitty, joka halusi olla Jeesuksen Kristuksen sotamies (2. Tim. 2:3, 4) sen sijaan että olisi jatkanut sotilasuralla ja tavoitellut maailmallisia materialistisia etuja, saattoi iloisesti sanoa palveltuaan vuosikymmeniä uskollisesti hengellisessä sodassa: ”Olen onnellinen, että saatoin 71-vuotiaana käydä Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin Brooklynissa vuonna 1964 ja saada teokraattista lisävalmennusta. Rukoukseni on, että ’Jehova, sotajoukkojen Jumala’, ja hänen määräämänsä Ylipäällikkö, Kristus Jeesus, vahvistaisivat kaikkia hengellisiä sotureitaan pysymään uskollisina lopulliseen voittoon asti. – Jer. 38:17.”
16, 17. a) Mainitse esimerkki muutoksesta väärästä palvonnasta oikeaan. b) Mitä muita muutoksia jotkut ovat tehneet ’palvellakseen Jehovaa iloiten’?
16 Tuhannet henkilöt ovat tehneet uskonnollisen muutoksen ja kääntyneet väärästä palvonnasta oikeaan uskontoon niin kuin Ruut teki. Harkitsehan esimerkiksi tätä kertomusta:
”Useita vuosia sitten uskoi eräs nuori nainen, joka oli syntynyt Saksassa ja oli hurskas protestantti ja Raamatun tutkija, voivansa palvella köyhiä ja puutteenalaisia paremmin, jos hän omaksuisi roomalaiskatolisen uskon ja rupeaisi nunnaksi. Niin hän tekikin. Hän liittyi Pyhän Sydämen Sisarkuntaan, jonka johtajattarena oli ’äiti’ Cabrini. Tästä sisaresta tuli Cabrinin matkatoveri, ja hänet korotettiin myöhemmin abbedissan asemaan. . . . Hän tuli Amerikkaan, ja hän sekä hänen sihteerinsä, eräs toinen nunna, avasivat orpokodin New Yorkin kaupungin ulkopuolella. Hän huusi Jumalan puoleen pyytäen häntä näyttämään totuuden. Hän osti pienen radion ja alkoi kuunnella erilaisia uskonnollisia ohjelmia. Eräänä päivänä hän osui WBBR:n aaltopituudelle [WBBR oli yhteen aikaan Vartiotornin radioasema], kuunteli, ja suuri valotulva tuli hänen sydämeensä ja mieleensä. Hän oli löytänyt totuuden! Hän tilasi kirjallisuutta ja alkoi todistaa nunnanpuvussa lähimmäisilleen. Hänen sihteerinsäkin sai totuuden ja alkoi todistaa. Ei kestänyt kauan, kun muotomenouskonnon viitat hävisivät ja tilalle tulivat Suuren Jehovan ylistysvaatteet!”
17 ’Palvellakseen Jehovaa iloiten’ jotkut ovat nykyään hylänneet okkultismin, samoin kuin monet noituuden harjoittajat tekivät muinaisessa Efesossa tullakseen kristityiksi. Toiset taas – niin kuin eräät, jotka omaksuivat kristillisyyden Korintossa – ovat tehneet suuret moraaliset muutokset elämässä. Ja vielä useat, jotka nyt palvelevat Jehovaa, vainosivat ennen uskollisia kristittyjä, niin kuin Saulus Tarsolainen ennen apostoli Paavaliksi tuloaan. Eräs kristitty mies, joka kärsi vainoa natsien käsissä, osoitti, miten Jehovan todistajat keskitysleireissä antoivat vangitsijoilleen rohkean ja avoimen todistuksen, mikä johti sellaisiin muutoksiin:
”Tällaisen pelottoman saarnaamisen ja lähimmäisenrakkauden johdosta syntyi usein usko jalopeurain luolassa. Siellä täällä eri leireissä SS-vartijat luopuivat natsivalastaan ja julistivat uskovansa Jehovaan. Näistä ’Sauluksista’, vainoojistamme, tuli ’Paavaleita’, vankitovereitamme!”
OSOITA ILOSI PALVELEMALLA JEHOVAA
18. Mitä etuja voidaan saada, jos harjoitetaan tosi palvontaa?
18 Sitä ei voida kieltää. Mooses teki oikean uskollisuusvalinnan. Ruutin uskonnollinen ratkaisu oli asianmukainen. Ne, jotka kääntyivät noituudesta kristillisyyteen muinaisessa Efesossa, menettelivät viisaasti samoin kuin Korinton asukkaatkin, jotka tekivät moraalisen muutoksen tullakseen Jumalan palvelijoiksi. Ja Saulus Tarsolainen menetteli varmasti viisaasti ja oikein omistaessaan elämänsä Jehovalle ja tullen kristityksi apostoli Paavaliksi. Tällaisille henkilöille ja toisille heidän kaltaisilleen äskeisempinä aikoina ovi siunauksiin ja arvaamattomiin etuihin Jumalan edessä ponnahti auki. Mahdollisesti sinä kuulut jo heidän joukkoonsa. Tai ehkä sinä olet päättänyt noudattaa tosi palvontaa tästä lähtien ja ’palvella Jehovaa iloiten’. Jos näin on, niin sinua odottavat runsaat siunaukset, sillä Jehovasta on sanottu: ”Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.” (Ps. 145:16) Sinulla saattaa esimerkiksi vielä olla riemullinen etu auttaa toisia hyväsydämisiä ihmisiä mukauttamaan elämänsä Jumalan vanhurskaisiin vaatimuksiin saarnaamalla heille ja opettamalla heille hänen Sanaansa.
19, 20. a) Mainitse esimerkkejä, jotka osoittavat, että Jehovan palveleminen koituu siunaukseksi ja iloksi. b) Mitä vaaditaan täydellisen tyydytyksen ja tosi onnen nauttimiseksi?
19 Uskolliset kristityt evankeliuminpalvelijat eivät koe epätyydyttävän tai hedelmättömän elämän murhetta. Sen sijaan sai vuosien palvelus Jumalalle ja hänen Valtakunnan saarnaamistyölle antamansa ilmeinen siunaus vainosta huolimatta erään Jehovan todistajan kirjoittamaan: ”Kuinka tyydyttävää onkaan, että on saanut kokea kaiken tämän! Miten usein olenkaan tuntenut Jehovan avun ja suojeluksen! Kerran toisensa jälkeen olen katsonut kuolemaa kasvoista kasvoihin, mutta voin yhtyä psalmistan kanssa sanomaan: ’Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.’ . . . Tosiaan Jehova siunaa meitä yli sen, mitä voimme koskaan pyytää tai käsittää, kun vastaamme hänen kutsuunsa ja kokosydämisesti tartumme evankeliuminpalvelukseen hänen todistajinaan.” (Ps. 23:1) Eräs toinen todistaja, joka oli kauan ollut evankeliuminpalvelija, saattoi 93-vuotiaana sanoa: ”Koko aikani kuluttaminen Jehovan palveluksessa on ollut elämäni ilo, ja odotan saavani jatkaa sitä ikuisesti Jeesuksen Kristuksen ja hänen ’valkeudessa olevien pyhiensä’ kanssa. – Kol. 1:12.”
20 Tällainen on niiden kokemus, jotka uskollisesti ’palvelevat Jehovaa iloiten’. (Ps. 100:2, Um) He voivat luottavaisesti puhua Jumalasta niin kuin Daavid, joka sanoi: ”Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.” (Ps. 16:11) Mutta jotta voisi nauttia täyttä tyydytystä ja tosi onnea, niin Jumalan huoneen täytyy olla rakas.
[Kuva s. 319]
Tosi kristityt toteavat, ettei Jumala ole puolueellinen, että hän ”on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta” ihmisestä