Jumalalle otolliset uhrit

1. Miltä Jehovasta tuntui, kun hänen muinaiset palvelijansa esittivät hänelle uhreja?

KUN muinaiset Jumalan palvelijat uhrasivat hänelle oikealla tavalla, niin se oli mieluista hänelle. Kun koko maapallon käsittävä vedenpaisumus oli pyyhkäissyt pois kaikki jumalattomat ja Nooa rakensi alttarin Jehovalle ja uhrasi sillä polttouhreja, niin kertomus sanoo: ”Ja Herra [Jehova, Um] tunsi suloisen tuoksun.” (1. Moos. 8:21) Se tuotti ilmeisesti Hänelle erittäin suurta tyydytystä. Sama piti paikkansa niistä uhreista, joita hänen kansansa uhrasi Israelin maassa silloin, kun se teki sen hänen ohjeittensa mukaan.

2. Ottiko Jumala kaikki uhrit suosiollisella tavalla vastaan ja miksi?

² Toisaalta kertomus osoittaa selvästi, ettei Jehova ottanut vastaan kaikkia uhreja näin suotuisalla tavalla. Kun Saul, Israelin ensimmäinen kuningas, oli tottelematon Jehovalle Amalekin kansaa koskevassa asiassa ja säästi sen kuninkaan Agagin sekä parhaat amalekilaisten karjasta ja lampaista puolustellen siten, että ne olisivat erinomainen uhri, niin Samuel sanoi: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” – 1. Sam. 15:21–23.

3. Miten Jehova suhtautui Malakian aikana uhrattuihin uhreihin?

³ Israelilaisten pakkosiirtolaisten palattua Babylonin vankeudesta Malakian aikana Jumala havaitsi sekä kansan että papit syyllisiksi alttarilla hänen temppelissään esitettyjen uhrien ollessa kysymyksessä. Kun papit kysyivät: ”Miten me olemme sinut saastuttaneet?” niin Jumala vastasi: ”Siten, että sanotte: ’Herran pöytä on halpana pidettävä’. Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen?” (Mal. 1:7, 8) Jehova ei empinyt oikaista asioita, jotka koskivat hänen temppeliään ja alttariaan. Ulkokultaisuutta eli epärehellisyyttä uhreissa ei suvaittu.

4. Mitä Miika 6:6–8 auttaa meitä ymmärtämään Jehovasta ja uhreista?

⁴ Jehova teki hyvin selväksi, mitä hän halusi kansaltaan. Itse eläinten piti olla heidän parhaitaan. Ne piti myös uhrata puhtaasta sydämestä lähtevin hyvin vaikuttimin. Pane merkille Miika 6:6–8: ”’Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen, kumartua korkeuden Jumalan eteen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuodenvanhoja vasikoita? Ovatko Herralle mieleen tuhannet oinaat, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?’ – Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” On ilmeistä, että Jehova oli kiinnostunut uhrin takana olevasta hengestä.

5. a) Onko Jehova yhä kiinnostunut uhreista, ja mistä me tiedämme sen? b) Sisältyykö uhreihin nykyään ainoastaan saarnaaminen ja opettaminen vai kuinka?

⁵ Vaikka eläinuhrien tarve poistettiin, kun lakiliitto kumottiin, niin Jumala on silti yhä kiinnostunut nykyäänkin uhreista. Hänellä on myös sama mielenkiinto oikealaatuisia uhreja kohtaan. Apostoli Paavali tekee sen selväksi siinä, mikä on kerrottu Hepr. 13:15:ssä: ”Uhratkaamme siis hänen [Kristuksen] kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.” Ylistysuhrin uhraaminen Jumalalle sisältää Valtakunnan hyvän uutisen kertomisen toisille ja sen tekemisen oikealla tavalla. Mutta paitsi totuuden saarnaamista ja opettamista, mikä oli tässä Paavalin mielessä, kristitty uhraa uhreja Jumalalle lukuisilla tavoilla. Onhan hänen koko antautuneen elämänsä oltava uhrivaellusta, niin kuin Pietari osoitti sanoessaan: ”Siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte [tarkkaan, Um] hänen jälkiänsä.” (1. Piet. 2:21) Huomaa, mitä Pietari edelleen sanoo siitä, että antautuneen, kastetun kristityn käytöksen tulee yleensä olla otollista: Vaeltakaa ”nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä”. (1. Piet. 2:12) Apostoli Paavalikin painottaa näitä kohtia sanoessaan: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” Ja tehdäkseen selväksi, ettei tällä vaelluksella ole mitään tekemistä sen menettelytavan kanssa, jota tässä vanhassa jumalattomassa asiainjärjestelmässä olevat noudattavat, hän jatkaa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:1, 2) Niin, vaikka Jumala ei ole enää kiinnostunut eläinuhreista, niin häntä kiinnostavat ne uhrit, joita hänen palvelijansa esittävät nykyään maan päällä puhtaan palvonnan hyväksi, ja näihin uhreihin kuuluu heidän koko elintapansa. Jumala on tehnyt selväksi nykyään kansalleen, mitä hän vaatii, samoin kuin hän teki israelilaistenkin hyväksi.

6. Mitä muuta sellaista Jumala on tehnyt kansalleen, mikä osoittaa hänen suosineen sitä?

⁶ Onko Jumala tehnyt muuta kansansa hyväksi näinä ”viimeisinä päivinä”, niin että sen jäsenet voivat olla varmoja hänen suosiostaan? Kyllä hän on. Hän vapautti hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksensä Suuren Babylonin vankeudesta vuonna 1919 ja pani heidät työskentelemään palveluksessaan. Kun kävi ilmeiseksi, että koko hänen voidellun jäännöksensä kokoaminen oli suoritettu vuoden 1935 vaiheilla, niin hän pani heidät kokoamaan niitä, jotka muodostavat ”suuren joukon”, jotka itsekin avustavat tätä suurta kokoamistyötä. Näitä lampaankaltaisia ihmisiä, joita on yli 1 100 000, paimennetaan nyt huolellisesti ja rakkaudellisesti yli 25 000 seurakunnassa ympäri maapallon. Hän ruokkii heitä runsaalla hengellisellä ravinnolla sopivaan aikaan, ja he kasvavat alituisesti hengellisessä voimassa. Hän on antanut tälle ”yhdelle laumalle” suunnattoman tehtävän suoritettavaksi. Siihen kuuluvien on saarnattava ”valtakunnan hyvää uutista” koko asutussa maassa todistukseksi ennen kuin loppu tulee. (Matt. 24:14, Um) Heidän suosittu asemansa ja ne suojelevat järjestelyt, mitkä Jumala on tehnyt heidän hyväkseen, on kuvailtu Jes. 32:1, 2:ssa: ”Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan. Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.” Jehovan kansa tietää asemansa ja on onnellinen ja tyytyväinen.

7. Jos Jumala on osoittanut suosionsa kansalleen niin monin tavoin, niin mitkä kysymykset voisimme hyvin tehdä?

⁷ Koska tämä kaikki on totta, niin miksi meidän pitäisi olla niin kiinnostuneita niiden uhrien laadusta, jotka ovat otollisia Jumalalle? Olemme sanoneet, että nyt on tehty selväksi, mitä Jumala vaatii. Hän on myös osoittanut hyväksymyksensä järjestölleen. Eikö meidän pitäisi luottaa siihen, että Jumala on hyväksynyt antaumuksemme ja mieltynyt työhömme? Mitä muuta tarvitaan?

8. Mitä kristittyjen on välttämättä aina tehtävä ja miksi?

⁸ Vaikka saattaa olla totta, että Jehova on osoittanut hyväksymyksensä kansalleen, on siunannut sitä ja antanut menestystä sen toiminnalle, niin kristittyjen on aina välttämättä tutkittava itseään ja mitä he tekevät ollakseen varmoja siitä, että he pysyvät tässä suositussa asemassa ja siten uhraavat otollisia uhreja Jumalalle. Huomaa Paavalin varoitus kristityille, jotka olivat jo lujittuneet totuudessa hänen aikanaan: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi.” – Hepr. 3:12, 13.

9. Mitä toiset raamatunkirjoittajat sanovat itsetutkistelun tarpeellisuudesta?

⁹ On siis ilmeisesti mahdollista alkaa kehittää itsessään pahaa sydäntä ennen kuin tietääkään sitä, ja siksi meidän täytyy olla varuillamme. Niinpä Jeremiakin sanoo: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9) Ja Paavali neuvoo: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.” (2. Kor. 13:5) Hän sanoi myös: ”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 10:12) Meidän on tosiaan tarpeellista tutkia jatkuvasti itseämme.

TOTUUDEN TUNTEMISEN TARVE

10. Mitkä asiat mm. auttavat meitä tutkimaan itseämme ja uhraamaan Jumalalle otollisia uhreja?

¹⁰ Miten tämä voi toteutua? Ensiksikin meidän on pysyteltävä totuuden tasalla. Jos Jehova on rakkaudellisesti varannut totuuden käytettäväksemme nyt ja jos hän jatkuvasti lisää sitä, niin meidän täytyy osoittaa arvostustamme hänelle tämän johdosta tutkimalla sitä ja oppimalla sitä. Maailmassa sanotaan nykyään teknisen ja tieteellisen tiedon kehittyvän niin nopeasti niin moneen suuntaan, että sitä on vaikea merkitä edes muistiin. Samoin on totuuden laita. On paljon opittavaa, ja sen oppimisaika on rajallinen. Miten me voimme kuitenkin olla varmat siitä, mitä Jumala nimenomaan vaatii meiltä juuri nyt, jollei meitä kiinnosta ajan tasalla pysyminen?

11. Miksi on niin välttämätöntä todella tuntea totuus?

¹¹ Täsmällinen ajankohtainen tieto ei ole tärkeä ainoastaan omaksi hyödyksemme vaan myös siksi, että meitä vaaditaan opettamaan sitä toisille. Opettajan tarvitsee tietää. Kiinnostuneet kykenevät tuntemaan totuuden, kun se esitetään, jos me todella tunnemme sen ja ymmärrämme sen. Tämä oli totta Jeesuksesta Kristuksesta ja niistä, jotka kuuntelivat häntä. Matt. 7:28, 29 sanoo: ”Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” Meidän ei pidä ajatella, että yksistään Jeesuksen voimakas esitys ja vaikuttava ulkonäkö hämmästyttivät ihmisiä. Epäilemättä nämäkin liittyivät asiaan, mutta voimme olla varmat siitä, että se, mitä hän sanoi, oli vakuuttavampaa. Esitystapa on tärkeä, mutta aineisto eli se, mitä sanotaan, on vielä tärkeämpää. Tämä piti paikkansa apostoli Paavalista. Hän ei ilmeisestikään ollut henkilökohtaisesti vaikuttava enempää kuin nähtävästi hänen esityksensäkään. Mutta se, mitä hän sanoi, oli, ja hän sai monet lähtemään kristillisyyden tielle.

12, 13. Mikä valaisee täsmällisen ja täydellisen tiedon arvoa ja tärkeyttä?

¹² Tosi tietämisen tärkeyttä valaisee se huolellisuus, millä ihmiset suhtautuvat rahaansa. Kun he ostavat jotain, niin he eivät halua tulla petetyiksi, vaan he haluavat saada laatutuotetta parhaalla mahdollisella hinnalla. Mutta ennen kuin he suorittavat loppuvalinnan, he puhuvat mielellään jollekulle, joka tuntee sen asian. Jos hän on koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella asiantuntija tällä alalla, niin hänen tietonsa on arvaamattoman kallis. Tämä pitää erityisesti paikkansa, jos hän on läheinen ystävä, joten voit todella luottaa häneen. Yleensä ei sellaisella tietolähteellä ole korviketta.

¹³ Sama pätee terveytemme ollessa kysymyksessä. Silloin haluamme tietää todellisen tilamme. Haluamme, että meille esitetään yksinkertainen totuus tavalla, minkä ymmärrämme. Vain silloin voimme alkaa järjestää hoitoa, mikä aikaansaa toipumisen eli paranemisen. Tällöin haluamme puhua jollekulle, joka on asiantuntija sillä alalla. Kaipaamme sellaista, joka tietää ja johon voimme luottaa.

14. Miksi tämä on vielä tärkeämpää totuuden suhteen?

¹⁴ Paljon suuremmassa määrin on näin Jumalan sanan totuuden suhteen. Maailmassa on yhä nykyään sellaisia, joita kiinnostaa heidän iankaikkinen elämänsä. Kun me tunnemme todella totuuden ja kykenemme vastaamaan heidän kysymyksiinsä ja selittämään yksinkertaisesti ja selvästi, mitä Jumala on tehnyt ja tulee vielä tekemään, niin se vaikuttaa vakuuttavasti. Vielä on nykyään ihmisiä, jotka ovat hämmästyneitä asioihin perehtyneen kristityn opetustavasta, koska he ymmärtävät sen totuudeksi ja tulevat vakuuttuneiksi. Mutta meidän tulee arvostaa tutkimisen ja tietämisen tarpeellisuutta voidaksemme opettaa ja saada vakuuttumaan. Se, joka ahkerasti ryhtyy hankkimaan tietoa tästä epäitsekkäästä syystä, voi luottaa siihen, että Jumalan henki auttaa häntä, ja voi olla varma siitä, että hänen Jumalalle esittämänsä julkisen julistamisen uhrit ovat otollisia.

15. a) Miten syvälle tiedon tulee ulottua ihmisessä? b) Kun totuus koskettaa sydäntä, niin mikä on seuraus?

¹⁵ Tällaista tietoa hankittaessa on tärkeätä huolehtia siitä, mihin se menee. Sen ei tulisi mennä yksistään päähän vaan myös sydämeen. Mistä johtuu, että jollakulla saattaa olla hyvä totuuden tuntemus, mutta hän ei ole innokas evankeliuminpalveluksessa, jota vastoin toisella, joka ei ole niin lahjakas henkisesti, ei ole erinomaista tietoa totuuden syvemmistä asioista, mutta hän on kuitenkin innokas ryhtymään palvelukseen ja halukas kertomaan toisille mitä on oppinut? Tähän liittyy epäilemättä joukko asioita, joita emme luultavasti koskaan tule tietämään, mutta epäilemättä asialla on paljon tekemistä sen kanssa, miten totuus koskettaa sydäntä. Se, mitä viimeksi mainittu on oppinut, on vaikuttanut häneen oikealla tavalla. Koska se on tavoittanut hänen sydämensä, niin hän haluaa tehdä hyvää sillä käyttäen sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on tärkeätä, jos aiomme olla jatkuvasti Jehovan suosiossa ja kyetä uhraamaan hänelle uhreja, jotka ovat otollisia.

16. a) Miten Jehova ja Jeesus suhtautuvat ihmisiin? b) Miten tämän pitäisi antaa meille esimerkki?

¹⁶ Kun totuus koskettaa sydäntä, niin asianomainen tulee kiinnostuneemmaksi toisista. Kun olet kiinnostunut ihmisistä, se tekee varmemmaksi sen, että uhrisi ovat Jumalan hyväksymiä. Muista, että Jumala on enemmän kiinnostunut ihmisistä kuin asioista. Ilmeisesti siitä syystä hän loi ihmisen viimeksi, aineellisen kaikkeuden ja eläinluomusten jälkeen. 1. Moos. 1:26 esittää Jumalan sanoneen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme”, mikä merkitsee sitä, että ihmisellä oli oleva samanlaisia ominaisuuksia kuin Jehovalla. Joh. 3:16 sanoo: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Se merkitsee sitä, että Jumala tuntee rakkautta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat pelastettavassa tilassa, vaikka eivät tällä haavaa tunnekaan ”hyvää uutista” eivätkä ole vielä antautuneet hänelle. Samoin Jeesus Kristus. Matt. 9:36 sanoo hänestä: ”Nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” Monet niistä, joita hänen kävi sääli, eivät koskaan asennoituneet totuuden puolelle eivätkä tulleet hänen seuraajikseen. Hänellä oli kuitenkin luonnollista kiinnostusta heitä kohtaan ja halu auttaa.

17. Mitä toiset raamatunkirjoittajat sanovat henkilökohtaisesta kiinnostuksesta toisia kohtaan, ja miten tämä soveltuu nyt?

¹⁷ Tätä lämmintä, henkilökohtaista kiinnostusta toisia kohtaan me emme halua koskaan kadottaa. Se on ominaisuus, minkä Jumala arvioi hyvin korkealle. Kun meillä on tämä jumalallinen ominaisuus, niin se merkitsee sitä, että me olemme kiinnostuneita elämästä, emmekä ainoastaan ihmisystävälliseltä kannalta vaan Jumalan näkökannalta. Mielessämme ovat hänen korkeammat päätöksensä ihmiseen nähden. Ei ole hyvä antaa itsensä tulla välinpitämättömäksi veljiemme ja muiden pulmista eikä etäiseksi suhteessamme heihin. Jeesus sanoi: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Psalminkirjoittaja arvosti tätä tarvetta ja sanoi: ”Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.” (Ps. 119:63) Apostoli Paavali sanoo: ”Älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” (Hepr. 13:16) Apostoli Pietari ymmärsi tarpeen olla rakkaudellisesti kiinnostunut toisista, erityisesti veljistämme. Mutta hän myös varoitti sallimasta väärän vaikuttimen hiipiä asiaan sanoessaan: ”Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta.” (1. Piet. 4:9) Henkilökohtaisen kiinnostuksen kehittäminen toisia kohtaan saa todella Jumalan hyväksymyksen.

18. a) Mikä on auttanut joitakuita palvelemaan Jumalaa otollisesti useita vuosia? b) Miksi tämä on ollut apu? c) Mitä on sanottava niistä, jotka noudattavat Jumalan hyväksymää menettelyä?

¹⁸ Uhriemme pitäminen sellaisina, että ne ovat otollisia Jumalalle, vaatii ilmeisesti alituista tarkkailua. Se merkitsee kestävyyttä. Haluatko tietää, mikä on auttanut monia uskollisia Jumalan palvelijoita säilyttämään tämän asenteen kauan aikaa? He ovat velvoittautuneet Jumalan palvelemisen elämäntehtävään, joka on pitänyt heidät täysin uppoutuneina Valtakunnan etuihin. Henkilökohtaiset uhrautuvaisuusteot päivästä päivään ovat erinomaisia. Mutta velvoittautuminen palvelemaan Jehovaa koko ajallaan, jos se on hänen tahtonsa, on paljon parempi. Se on todellisuudessa paljon helpompaakin. Kysy vain keneltä hyvänsä kokoajansaarnaajalta. Useimpien näiden henkilöitten mielessä ei ole enää kysymystä siitä, mitä he aikovat tehdä. Uhrautuvaisuus on heidän elämänkulkuaan. Ei niin, etteivät jatkuva soveltaminen ja päättäväisyys olisi yhä välttämättömiä. Ne ovat. Mutta aikataulu eli tottumus, jota he ovat tietoisesti ja halukkaasti velvoittautuneet noudattamaan, merkitsee sitä, että ratkaisu on tehty ja työ on nyt heidän edessään tehtävänä, viitoitettuna etukäteen heidän suoritettavakseen. Kun Jesaja sanoi: ”Tässä minä olen, lähetä minut”, niin voimme olla varmat, että hän sitoutui vapaaehtoisesti suorittamaan elinikäistä palvelusta niin kuin Jumala häntä ohjaisi. Voimme olla myös varmoja, että sen jälkeen hänen oli helpompi noudattaa tätä Jumalan hyväksymää elämäntapaa.

19. a) Miksi oikealaatuiset uhrit tekevät onnelliseksi? b) Miten tämä ilmenee Daavidin ja muiden tapauksessa?

¹⁹ Jumalaa miellyttävät uhrit eivät eräässä mielessä muistuta lainkaan uhreja. Miksi? Koska uhraaja saa iloa siitä, vaikka siihen sisältyykin jotain menetystä eli vaikeutta. Kaiken arvollisen suorittaminen vaatii kuitenkin työtä. Meidän ei tule ajatella, että kuningas Daavidin elämä oli kauttaaltaan tyvenessä vedessä purjehtimista. Hän oli varhaisvuosinaan taistelutantereella sotilaineen, ja hän kantoi aina kuninkaanvirkansa raskaita vastuuvelvollisuuksia. Tultuaan vanhaksi hän katsoi kuitenkin taakseen elämäänsä Jehovan palveluksessa tyytyväisenä, tyydytyksen saaneena. Hän ei sanonut ainoastaan tarkoittaen omaa antautunutta elämäänsä vaan myös toisten Jumalan palvelijoitten: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” (Ps. 37:25) Daavid ei puolestaan pahoitellut niitä uhreja, jotka hän oli antanut eläessään Jumalan palveluksessa. Tehtyään sen, mikä oli oikein, hän oli onnellinen, niin kuin Sananlaskut sanoo: ”Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään.” – Sananl. 21:15.

20. Minkä kansan keskuudesta löytyy onnea ja tyytyväisyyttä nykyään?

²⁰ Sama pitää paikkansa nykyään. Se, joka on käyttänyt elinaikansa Jumalan palveluksessa, on tyytyväinen. Tämä on totta niistä, jotka ovat viettäneet 20, 30, 40 vuotta tai enemmänkin Brooklynin Beetelissä. Onko se kaikki ollut helppoa? Ei todellakaan. Täällä Vartiotorni-seuran päätoimistossa jokainen tulija joutuu koetukselle, kun hänestä tulee yksi noin tuhannesta muusta, joista kullekin on määrätty tehtävänsä, mikä ei toisinaan ole helpointa eikä mieluisinta työtä. Mutta täällä on tilaisuus omistaa epäitsekkäästi kaikki valveillaolotuntinsa suurimmassa määrin toisten hyväksi. Jokaiselle varataan elämän välttämättömyydet, niin että hän voi antautua kokonaan Valtakunnan eduille. Hän on kypsien kristittyjen seurassa, jotka tietävät, minne ovat menossa, ja ovat tienneet sen jo vuosia. Eräs, joka oli viettänyt monta vuotta tässä palveluksessa ja joka yhä iloitsee siitä, sanoi sen seuraavasti: ”Vaikkei Harmagedonin jälkeen olisikaan uutta järjestystä, en olisi halunnut olla palvelematta Jumalaa täällä, koska pelkkä täälläolo nyt on itsessään riittävä palkka.” Tämä ei juuri kuulosta uhraukselta, vai mitä?

21. Mistä ei löydy esimerkkejä sellaisista uhreista, joihin Jumala on mielistynyt, ja miksi?

²¹ Kuulostaako se samanlaiselta johtopäätökseltä, mihin jotkut kristikunnan papit ovat tulleet nyt, kun heitä on valmennettu monta vuotta uskonnollisissa oppilaitoksissaan ja kun he sitten ovat palvelleet jonkin aikaa kirkoissaan? Eipä se juuri kuulosta. Monet heistä ovat lakanneet teeskentelemästä uskovansa Jumalaan ja hänen Raamattuunsa. He muuttavat menettelytapaansa, ja heistä tulee vastalausemarsseihin ja mellakoihinkin yllyttäjiä. He päättelevät, että pelkkä Raamatun opettaminen ei riitä. Heistä tuntuu, että voidakseen saada jotain aikaan riistetyn kansan hyväksi he eivät voi odottaa Jumalan toimivan, vaan heidän on oltava siellä, missä on toimintaa, vaikka se merkitsisi väkivaltaakin, minkä Jumala tuomitsee ja ”keisarin” hallitukset tuomitsevat. Näistä emme suinkaan löydä esimerkkejä niistä, jotka uhraavat sellaisia uhreja, joihin Jehova mielistyy.

MITÄ ON VAROTTAVA

22. a) Mitä täytyy varoa uhrien pitämiseksi otollisina? b) Mainitse esimerkki.

²² Kaikessa tässä on varottava pahastumasta. Joku voisi helposti sallia kehittyä sellaisen tunteen, että vaaditaan liikaa. Näin voi käydä kenelle hyvänsä. Siten kävi Mooseksellekin, joka oli ”sangen nöyrä mies”. Israelilaiset olivat juuri päässeet aloittamaan vaelluksensa erämaan halki kohti Kanaanin maata, kun kansa alkoi valittaa lihan puutteen vuoksi. Mooses sanoi Jehovalle: ”En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas. Ja jos näin aiot kohdella minua, niin surmaa minut mieluummin, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.” (4. Moos. 11:14, 15) Jehova ei ole vaatinut meiltä liian paljon. On tosin paljon työtä tehtävänä, mutta oikea näkemys auttaa meitä selviytymään, samoin kuin Moosestakin autettiin saamaan oikea näkemys ja selviytymään.

23. a) Mitä muuta täytyy varoa uhriensa pitämiseksi otollisina? b) Mainitse esimerkki.

²³ Meidän on oltava varuillamme myös kateutta vastaan. Sellaistakin voi sattua kenelle tahansa. Niin kävi Aaronille ja Mirjamille, Mooseksen veljelle ja sisarelle. He ajattelivat ilmeisesti, että Mooseksella oli liian paljon valtaa ja valtuuksia, ja niin he sanoivat hänelle: ”Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra puhuu? Eikö hän puhu myös meidän kauttamme?” (4. Moos. 12:2) Jehova löi Mirjamin spitaalilla, ja hän parantui vasta kun Mooses rukoili hänen puolestaan. Tuntuuko meistä, että joitakuita toisia suositaan enemmän vastuutehtävillä ja eduilla kuin meitä? Annammeko me toisinaan tietämättämme kehittyä itsessämme halun saada hiukan huomattavamman aseman seurakunnassa? Eikö sitä olekin tarkkailtava? On paljon parempi iloita, kun toisia veljiämme palkitaan hyvin suoritetusta työstä, ja todella kannustaa heitä suurempiin tekoihin puhtaan palvonnan hyväksi.

24. Mitä on sanottava väärästä uhrautuvaisuudesta?

²⁴ Me haluamme myös olla varuillamme väärää uhrautuvaisuutta vastaan. Oletko joskus ajatellut tehdä ylityötä tai antaa vaimosi mennä ansiotyöhön, jotta poikasi voisi mennä korkeakouluun? Se on ’uhri’, mutta onko se todella sen arvoinen? Nämä pojat ovat kovin usein päässeet korkeakoulusta omaten vain vähän tai ei ollenkaan uskoa Jumalaan tai rakkautta ja kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, jotka ovat tehneet niin kovasti työtä tehdäkseen korkeamman koulutuksen mahdolliseksi. Tällainen kokemus on ollut katkera pettymys joillekuille. Se on väärälaatuinen uhri. Toisaalta taas vanhemmat, jotka ovat ensi sijassa huolissaan kristillisen kasvatuksen antamisesta lapsilleen ja antavat heille kristillisen esimerkin noudatettavaksi, huomaavat sen uhriksi, joka miellyttää Jumalaa.

25. Mikä tekee meidät onnellisiksi Jehovalle esitettyjen uhrien ollessa kysymyksessä?

²⁵ On hyvä elää aikana, jolloin sellaisia uhreja, joista Jehova iloitsee enimmän, voidaan uhrata hänelle. Me olemme iloisia siitä, että näitä voidaan uhrata järkevien ja valistuneitten kristittyjen ylistyksellä eikä muodollisella lahkolaistavalla. Se, mistä Jumala iloitsee, on tehty selväksi. Mikä etu onkaan tuntea uhrit, jotka ovat otollisia hänelle, ja uhrata niitä!

[Kuva s. 446]

Kun Raamatun totuus koskettaa jonkun sydäntä, hän kiinnostuu enemmän toisista ja yrittää säännöllisesti uhrata julkisen julistuksen uhreja Jumalalle