”Lopetin tupakoimisen!”
JEESUKSEN velipuoli Jaakob kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla henkeytetyn kirjeen niille ympäriinsä hajaantuneille, jotka halusivat palvella Jehovaa. Hän neuvoi mm.: ”Olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” – Jaak. 1:22.
Samoin kuin tuolla vuosisadalla, nytkin tulee niistä, jotka saavat tiedon Jumalan tahdosta, ”sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita”. Toissa kesänä Jehovan todistajien konventeissa kerrotut kaksi kokemusta valaisevat tätä.
Muuan todistaja Yhdysvaltain Mississipissä sai ystävältään kirjeen, jossa häntä pyydettiin käymään erään naishenkilön luona, joka asui sillä alueella. Todistajasisar teki käynnin ja sai järjestetyksi raamatuntutkistelun perheelle. Evankeliuminpalvelija kertoo: ”Tosi Jumalaa ja epäjumalia koskevan ensimmäisen tutkistelun jälkeen tuo nainen pani pois suuren uskonnollisaiheisen taulun, joka oli ollut huomattavalla paikalla huoneessa. Jonkin ajan kuluttua autoin heitä ymmärtämään Valtakunnansaliin tulon tärkeyden. Mutta valitettavasti he muuttivat samalla viikolla yli 30 kilometrin päähän maaseudulle eivätkä sallineet minun tulla niin kaukaa noutamaan heitä. Lopulta he hankkivat auton. Samalla viikolla he olivat sunnuntain kokouksessa Valtakunnansalissa.
”Mikä oli tulos? Muuttunut perhe. Perheenjäsenet olivat lujasti vakuuttuneita siitä, että tämä oli Raamatun totuus, ja heitä hämmästytti jokaisen ystävällisyys. Se teki niin syvän vaikutuksen 40-vuotiaaseen tyttäreen, että hän alkoi tuntea syyllisyyttä huonojen tapojensa takia. Hän sanoi ensimmäisen kokouksensa jälkeen: ’Lopetin tupakoimisen!’ Myöhemmin hän selitti: ’Kun Jehova antoi minulle niin paljon, niin miten saatoin tulla kotiin ja tehdä jotain, mitä hän ei hyväksy? Pelkäsin odottaa. Me emme koskaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu, ja jos olisin odottanut, en ehkä olisi koskaan saanut tilaisuutta lopettaa ja todistaa rakastavani Jehovaa.’”
Todistaja lisäsi: ”Merkittävä seikka oli se, että tämä nainen on rampa. Savukkeet ovat olleet hänelle kuin kainalosauvat kaikki nämä vuodet, mutta siitä, mitä hän oppi Valtakunnansalissa yhdessä kokouksessa, hän sai kannustimen luopua huonosta tavastaan. Toisessa kokouksessa hän ojensi kätensä ja sanoi: ’Eikö se ole kaunis? Se ei ole enää ruskea ja tahriintunut tupakasta.’ Hän käy nyt säännöllisesti kokouksissa.”
Eräässä Rochesterin (N.Y.) konventissa selitti muuan pariskunta pitämäänsä raamatuntutkistelua sanoen: ”Pariskunta tupakoi kovasti, ja kun tulimme kotiin tutkistelusta haisimme kuin savusilli. Vähitellen mies ja vaimo alkoivat käydä kokouksissa Valtakunnansalissa. Myöhemmin he alkoivat osallistua kenttäpalvelukseen ja ilmaisivat halunsa mennä kasteelle. Mutta heidän pulmansa oli, että kumpikin tupakoi kovasti.
”He ajattelivat, että voisivat tulla kastetuiksi ja sitten lakata tupakoimasta. Sanoimme heille, ettei se, että he eivät olleet luopuneet tuosta tavasta, estäisi heitä menemästä kasteelle, mutta he voisivat vetää salassa sauhuja pitkän aikaa.
”He päättivät mielessään lopettaa tupakoimisen joulukuussa, mutta sitten vitkastelivat. Joka kerta, kun he yrittivät lopettaa, he tulivat hermostuneiksi ja ärtyneiksi. Lopulta eräs todistaja näytti Vartiotornista ja Herätkää!-lehdestä heille kirjoituksia, jotka käsittelivät tupakointia. Kun he oivalsivat Raamatun kannan asiassa, he päättivät lopettaa tupakoimisen kierroskonventin tulon aikaan. He pitivät kiinni päätöksestään, mutta ilmoittivat, että se oli koettelevaa heille molemmille, sillä he olivat kovin ärtyisiä ja hermostuneita kaksi ensimmäistä viikkoa. Ajan mittaan kuitenkin tupakan kaipuu kaikkosi. Viime piirikonventissa heidät kastettiin vertauskuvaksi antautumisestaan Jumalalle. Ja he tekivät sen puhtain omintunnoin hylättyään tuon saastaisen tavan. Vaimo on siitä pitäen iloinnut lomatienraivauksen edusta kahdesti, ja se on tehnyt hänet hyvin onnelliseksi.”