Älä käänny ennusteluun!
JOKAINEN haluaa tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Se saattaa koskea vain säätä. ”Voinko kylvää viljani huomenna?” ”Voinko niittää heinän seuraavalla viikolla?” ”Minkähänlainen ilma on kuukauden päästä juhliemme aikana?”
Eikä uteliaisuus tulevaisuuden suhteen rajoitu vain sääennusteisiin. Ihmisiä kiinnostavat kaikkialla tulevat tapahtumat kansallisissa ja kansainvälisissä asioissa, kaupankäynnissä ja liike-elämässä, ja varsinkin asiat, jotka vaikuttavat henkilökohtaisesti heihin ja heidän omaisiinsa. Tämä voimakas luonnollinen halu panee varsin monet ihmiset kääntymään ennustelun puoleen, jotta he saisivat vastaukset tulevaisuutta koskeviin kysymyksiinsä.
”Ennustelua” käytetään seuraavassa tarkoittamaan kaikenlaisen salaisen tiedon hankkimista erityisesti tulevaisuudesta spiritistisokkulttisten voimien välityksellä. Se eroaa taikuudesta ja velhoudesta siinä, että ennustelu käsittää yleensä vain pyrkimyksen tuntea tulevia tapahtumia eikä yritystä muuttaa ja hallita niitä, kuten taikuudessa tapahtuu.
Ennustelun harjoittajat väittävät, että yli-inhimilliset jumalat kykenevät paljastamaan tulevaisuutta niille, jotka ovat harjaantuneet lukemaan ja selittämään tiettyjä merkkejä ja enteitä, joita he sanovat välitettävän eri tavoilla: taivaan ilmiöillä (kiinto- ja kiertotähtien asemilla ja liikkeillä, pimennyksillä, meteoreilla); maan fysikaalisilla voimilla (tuulella, myrskyillä, tulella); luontokappaleiden käyttäytymisellä (koirien ulvonnalla, lintujen lennolla, käärmeitten liikkeillä); teelehtien kuvioilla kupeissa tai öljykuvioilla vedenpinnalla tai putoavien nuolten suunnalla; uhrieläinten maksan, keuhkojen ja sisälmysten ulkomuodolla sekä kämmenen viivoilla ja kuolleitten ”hengillä”.
Ennustelun ala on niin laaja, että se on jaettu eri osiin ja niille on annettu omat nimet. Esimerkiksi auguria, joka oli suosittua roomalaisten keskuudessa, on lintujen lennon tutkimista; kiromantia ennustaa tulevaisuutta ihmisen kämmenen viivoista; hepatoskopia tarkastelee maksaa; haruspeksi tutkii sisälmyksiä; aksinomantia ennustaa kirveenhamaroitten avulla; belomantia nuolien avulla; rabdomantia käyttää taikasauvaa; oneiromantia on unien selittämistä ja nekromantian väitetään tiedustelevan kuolleilta. Kristallipallon katsominen ja oraakkeliennustus ovat taas toisia muotoja, ja ehkä yleisintä nykyään on astrologia.
ENNUSTELUN HISTORIA OSOITTAA, ETTEI SE OLE HYVÄKSI
Ennustelun syntysija oli Babylonia, kaldealaisten maa, ja sieltä nämä okkulttiset menetelmät levisivät ympäri maailman ihmiskunnan hajaantuessa. (1. Moos. 11:8, 9) Siitä osasta Assyrian kuninkaan Assurbanipalin kirjastoa, joka on kaivettu esiin, sanotaan neljäsosan sisältäneen ennetaulukkoja, jotka pyrkivät selittämään kaikki taivaissa ja maassa havaittavat omituisuudet sekä jokapäiväisen elämän sattumat ja tapaturmat. Kuningas Nebukadnessar teki päätöksensä hyökätä Jerusalemin kimppuun vasta kun hän oli turvautunut ennusteluun, josta on kirjoitettu: ”Hän pudistaa nuolia, kysyy kotijumalilta, tarkkaa maksaa. Hänen oikeaan käteensä tulee Jerusalemin arpa.” – Hes. 21:21, 22.
Maksan katsominen enteitä etsien perustui siihen uskoon, että kaikki elinvoima, tunne ja kiintymys keskittyi tähän elimeen. Kuudesosa ihmisen verestä on maksassa. Vaihtelut sen lohkoissa, tiehyissä, lisäkkeissä, suonissa ja harjanteissa selitettiin jumalten merkeiksi eli enteiksi. On löydetty suuri määrä maksan muotoisia savimalleja, vanhimmat Babylonista, ja niissä on nuolenpääkirjoituksella laadittuja ennustajien käyttämiä enteitä ja tekstejä. Muinaisia assyrialaisia pappeja kutsuttiin nimellä baru, ”tarkastaja” eli ”se joka näkee”, sen huomattavan aseman takia, mikä maksan tarkkaamisella oli heidän tulevaisuutta povaavassa uskonnossaan.
Kaikki ennustelun eri muodot ovat niiden erikoisluonteesta huolimatta jyrkästi Pyhän Raamatun vastaisia. Jehova varoitti Mooseksen kautta ankarasti ja yhä uudelleen Israelia, ettei se omaksuisi näitä muiden kansojen ennustelumenetelmiä, sanoen:
”Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi.” – 5. Moos. 18:9–13; 3. Moos. 19:26, 31.
Ennustelijat eivät vapautuneet tuomiosta, vaikka heidän profeetalliset merkkinsä ja ennustuksensa olisivat toteutuneetkin. (5. Moos. 13:1–5; Jer. 23:32; Sak. 10:2) Raamatun tavaton vihamielisyys ennustelijoita kohtaan ilmenee sen määräyksessä, että kaikki sellaiset piti ehdottomasti surmata. – 3. Moos. 20:27.
Mutta näistä toistuvista käskyistä huolimatta nousi luopioita ivaamaan Jehovaa, ei ainoastaan sellaisia tavallisia ihmisiä kuin Een-Doorissa asuva vaimo, vaan esimerkiksi mahtava kuningas Saul ja Manasse ja kuningatar Iisebel. (1. Sam. 28:7, 8; 2. Kun. 9:22; 21:1–6; 2. Aikak. 33:1–6) Vaikka hyvä kuningas Joosia puhdisti pois ennustelun harjoittajat aikanaan, niin se ei riittänyt pelastamaan Juudaa samanlaiselta hävitykseltä, millä sen sisarvaltakunta Israel oli hävitetty. (2. Kun. 17:12–18; 23:24–27) Mutta Jehova lähetti kuitenkin laupeudessaan ensin profeettojaan varoittamaan heitä heidän iljetyksistään, samoin kuin hänen profeettansa varoittivat kaiken ennustelun äitiä Babylonia. – Jes. 3:1–3; 8:19, 20; 47:9–15; Jer. 27:9; 29:8; Hes. 13:6–9; Miika 3:6–11.
Ennustelu oli suuresti vallalla myös Jeesuksen ja apostolien maallisen palveluksen aikana. Ollessaan Kyproksen saarella apostoli Paavali kohtasi noidan nimeltä Barjeesus, jonka apostoli löi sokeudella. Ja Makedoniassa Paavali ajoi ennustelevan demonin (Um) pois eräästä kiusallisesta tytöstä tämän isäntien suureksi tyrmistykseksi, he kun saivat paljon tuloja tytön okkulttisen ennustusvoiman takia. (Apt. 13:6–11; 16:16–19) Mutta toiset, kuten samarialainen Simon, luopuivat vapaaehtoisesti noituuden harjoittamisestaan, ja Efesossa oli niin paljon taikakirjojensa polttajia, että niiden arvon sanottiin olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa (ehkä 30 000 mk). – Apt. 8:9–13; 19:19.
ENNUSTELU JUMALALLISEN ILMOITUKSEN VASTAINEN
Jumalan paljastuneen totuuden ja ennustelun kautta saadun tiedon välillä on jyrkkä vastakohta. Näkymättömät demonivoimat tempaavat usein väkivaltaisin kouristuksin ne, jotka kääntyvät jälkimmäisen ennustuslähteen puoleen. He kiihottavat toisinaan itsensä raivoon salaperäisellä musiikilla ja huumausaineilla. Kreikkalainen ”ennustelua” tarkoittava sana tulee verbistä mainesthai joka merkitsee ’raivoamista’ ja jota käytetään kuvaamaan sellaista, jonka suu vaahtoaa ja jonka tukka on pörröinen ja takkuinen.
Vastauksessaan pakanafilosofi Celsuksen hyökkäykseen, että ”[kristityt] eivät anna arvoa Pythian papittaren oraakkeleille”, Origenes (3. vuosisadalla) selitti:
”Pythian papittaresta, jonka oraakkeli näyttää olleen kuuluisin, on sanottu, että kun hän istuutui Kastalian luolan suulle, niin Apollonin profeetallinen henki meni hänen sukupuolielimiinsä. . . . Sitä paitsi ei jumalallisen hengen tehtävä ole saattaa naisprofeettaa sellaiseen hurmion ja mielipuolisuuden tilaan, että hän menettää itsensä hallinnan. . . . Jos Pythian papitar on siis suunniltaan ennustaessaan, niin mikä sen hengen täytyy olla, joka täyttää hänen mielensä ja sumentaa hänen arvostelukykynsä pimeydellä, jollei se ole samaa lajia niiden demonien kanssa, joita monet kristityt ajavat ulos?” – Origen Against Celsus (Origenes Celsusta vastaan), VIII kirja, luvut 3, 4.
Jehovan tosi palvelijat eivät kokeneet mitään sellaisia ruumiillisia eivätkä henkisiä luonnottomuuksia, kun pyhä henki pani heidät puhumaan. (Apt. 6:15; 2. Piet. 1:21) Jumalan profeetat puhuivat velvollisuudentajuisina ilmaiseksi, maksutta. Pakanaennustajat sen sijaan harjoittivat ammattiaan itsekkään henkilökohtaisen voiton vuoksi.
Raamatussa ei missään kohdassa anneta millekään ennustelumuodolle hyvää merkitystä. Tuomitsevissa raamatunkohdissa puhutaan monesti spiritistisistä ennusteluista yhdessä aviorikoksen ja haureuden kanssa. (2. Kun. 9:22; Naah. 3:4; Mal. 3:5; Gal. 5:19, 20; Ilm. 9:21; 21:8; 22:15) Jumalan silmissä ennustelu on verrattavissa kapinallisuuden syntiin. (1. Sam. 15:23, Um) On sen tähden epäraamatullista puhua Jehovan kanssakäymisestä palvelijoittensa kanssa ”hyvän” ennustelun ilmauksena.
Ennustelu-unia anoi hartaasti niiden näkijä. Näin ei ollut, kun unet olivat alkuisin Jehovalta. Ne olivat joko niin selviä ja yksikäsitteisiä, ettei ollut epäilystäkään siitä, että ne tulivat Jehovalta (1. Moos. 20:3–7; Tuom. 7:13–15; 1. Kun. 3:5; Matt. 1:20; 2:12, 13, 19, 22), tai kun ne olivat hämäriä ja kätkettyjä, niin ei yksikään ennustelija voinut ymmärtää niitä, ja ainoastaan Jehovalle antautuneet palvelijat osasivat selittää ne. – 1. Moos. 40:5–19; 41:1–32, 39; Dan. 2:1–47; 3:31–4:25.
Arvanheitto oli luvallista, kun piti ratkaista Jehovan tahto jossain asiassa. ”Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.” (Sananl. 16:33; 18:18; 3. Moos. 16:7–10; 4. Moos. 26:55, 56; Joos. 14:2; Apt. 1:26) Rikollisen Aakanin paljastaminen ja Saulin valinta kuninkaaksi ilmaistiin ehkä arvalla. (Joos. 7:13–19; 1. Sam. 10:20, 21) Uurim ja tummim, joita ylimmäinen pappi kantoi ja joita käytettiin ratkaisutapauksissa (2. Moos. 28:30; 4. Moos. 27:21), kasukan läsnäolo (1. Sam. 23:9; 30:7) ja Gideonin vesikoe lampaanvilloilla (Tuom. 6:36–40) ovat toisia esimerkkejä siitä, miten Jehova ilmaisi päätöksensä ihmiselle ilman demonien ennustelua.
JEHOVA NOLAA ENNUSTELIJAT
Jehovan rajaton voima verrattuna noituutta harjoittavien pappien perin rajoitettuun voimaan on näytetty Mooseksen ja Aaronin esiintyessä faaraon edessä. Kun Aaronin sauva muuttui käärmeeksi, niin Egyptin noidat toistivat sen taidonnäytteen salaisilla keinoillaan. Mutta millaisen nolauksen nämä saivatkaan, kun Aaronin sauva nieli noitien sauvat! Egyptin papit muuttivat näennäisesti vettä vereksi ja saivat sammakoita nousemaan maalle. Mutta kun Jehova pani tomusta tulemaan sääskiä, niin noitien oli myönnettävä: ”Tämä on Jumalan sormi.” – 2. Moos. 7:8–12, 19–22; 8:5–11, 16–19; 9:11.
Jumalaton Haaman heitätti ilmeisesti jollakin astrologilla ”puur’ia, se on arpaa, jokaisesta päivästä ja jokaisesta kuukaudesta”, jotta olisi saatu selville sopivin aika Jehovan kansan hävittämiselle. (Est. 3:7–9) Me luemme tästä ennustusmenetelmästä:
”Turvautuessaan tähän menetelmään varmistuakseen suopeimmasta päivästä hirvittävän suunnitelmansa toimeenpanolle Haaman menetteli niin kuin Persian kuninkaat ja ylhäissukuiset ovat aina tehneet: he eivät koskaan ryhtyneet mihinkään yritykseen kysymättä neuvoa astrologeilta ja varmistautumatta onnekkaasta hetkestä.” – Jamieson’s Commentary, II osa, s. 639.
Noudattaen demonisten neuvojiensa opastusta Haaman alkoi heti toteuttaa jumalatonta suunnitelmaansa. Kuitenkin ilmeni jälleen Jehovan voima kansansa vapauttamiseksi, ja Haaman, joka luotti ennusteluun, hirtettiin juuri siihen paaluun, jonka hän oli valmistanut Mordokaita varten. – Est. 9:24, 25.
Eräs esimerkki Jehovan ylivoimasta okkulttisia voimia vastaan on se tapaus, jossa mooabilaiset tulivat ”tietäjänpalkka mukanansa” palkatakseen mesopotamialaisen taikurin Bileamin kiroamaan Israelin. (4. Moos. 22:7) Vaikka Bileam lähti ”ennusmerkkejä etsimään”, niin Jehova pani hänet kuitenkin lausumaan vain siunauksia. Eräässä tunnetussa lausunnossaan Bileam myönsi Jehovan pakottavan voiman alaisena: ”Ei ole turmiollista loitsua Jaakobia vastaan eikä ennustelua Israelia vastaan.” (Um) – 4. Moos., luvut 23, 24.
Kun otamme huomioon ennustelun huonon historian, niin kuinka tyhmää onkaan tänä ”lopun aikana” kääntyä sen puoleen etsimään neuvoa tulevaisuuden suhteen! Ihminen haluaa luonnollisesti tuntea tulevaisuuden, ja hän voi tyydyttää parhaiten tämän halunsa, kun hän palvoo ja palvelee suurenmoista Luojaansa. Jehova on kuitenkin ainoa luotettava tiedon lähde tulevaisuuden suhteen. Yksin hän tietää lopun alusta pitäen. (Jes. 46:9, 10) Sen lisäksi hän paljastaa rakkaudellisesti tiedotuskanavansa, Sanansa Raamatun, kautta etukäteen sen, mikä on hyvä ihmisen tietää. – Aam. 3:7.
Mutta kun ihmiset kääntyvät pois Jehovasta ja vieraantuvat siitä Ainoasta, joka tuntee tulevaisuuden, niin he joutuvat helposti spiritististen demonien vaikutuksen alaisuuteen. Saul on siitä huomattava esimerkki, hän, joka ensin etsi Jehovalta tietoa tulevista tapahtumista, mutta joka, kun hänet eristettiin Hänen yhteydestään uskottomuuden takia, kääntyi demonien puoleen Jumalan opastuksen korvikkeena. (1. Sam. 28:6, 7; 1. Aikak. 10:13, 14) Varmistaudu siitä, ettet koskaan tee samaa virhettä!