Miksi he jättivät kirkkonsa
TUHANNET ihmiset jättävät nykyään kirkkonsa. Monet tekevät siten, koska he ovat huomanneet, ettei heidän kirkossaan opeteta eikä harjoiteta tosi kristillisyyttä. Englannista ja Yhdysvalloista on tullut kaksi valaisevaa kokemusta.
”Olin yli 70 vuotta pelastusarmeijan toimelias kannattaja sen pyrkiessä auttamaan köyhiä ja puutteenalaisia. Olin monta kertaa mukana saarnaamassa ja laulamassa kadulla tamburiineineni ja lippuineni Brightonissa Englannissa. Vaikka monet pelastusarmeijan opit askarruttivat minua, niin luin Raamattuani ja rukoilin jatkuvasti Jumalalta apua.
”Viitisen vuotta sitten sain halvauskohtauksen, joka pakotti minut pysymään kotona noin vuoden. Sairausaikani loppupuolella sain kirjeen pelastusarmeijalta. En ollut nähnyt pelastusarmeijalaisia enkä kuullut heistä kohtauksen saatuani. Kun avasin heidän kirjeensä, niin löysin hämmästyksekseni kuoresta muistutuksen erääntyneestä jäsenmaksusta, kolme pennyä viikossa, ’kieltäymysviikko’ -kirjekuoren ja kirjekuoren ’elonkorjuujuhlaa’ varten. Nyt, palveltuani ja kannatettuani heitä säännöllisesti niin monta vuotta, huomasin heidän olevan kiinnostuneempia rahastani kuin hyvinvoinnistani.
”Kohta tämän jälkeen tapasin erään Jehovan todistajan taloni ulkopuolella. Tämän naisen lämmin hymy ja onnellinen tulevaisuudennäkemys saivat minut hyväksymään hänen tarjouksensa tutkia Raamattua kanssani kodissani maksutta. Minun täytyy sanoa, että olen oppinut enemmän Raamatusta vain lyhyessä ajassa kuin yli 70 vuotenani pelastusarmeijassa. Niin minut sitten kastettiin 25.10.1968 Brightonissa kuvaukseksi antautumisestani palvelemaan tosi Jumalaa Jehovaa. Olin silloin 82-vuotias. Nyt tiedän, mikä piti minua pelastusarmeijassa. Se oli pelko, iankaikkisen vaivan opin herättämä pelko. Miten usein pelastusarmeijan kapteenit muistuttivatkaan meille, että jollemme kävisi kongressisalissa, niin se saattaisi merkitä kidutusta tulessa kuoleman jälkeen!
”Mikä ilo onkaan tuntea Raamatun totuus näistä asioista! (Saarn. 9:5) Niin ja millaisen ihmeellisen tulevaisuuden Jumala onkaan varannut niille, jotka rakastavat häntä ja uskollisesti palvelevat häntä!”
Eräs kalifornialainen mies kirjoittaa: ”Vuonna 1964 liityimme baptistikirkkoon (True Baptist Church) Paramountissa Kaliforniassa. Saarnaaja näytti olevan kiinnostuneempi siitä miten paljon rahaa panimme kolehtilautaselle kuin Raamatun opettamisesta meille. Eräs ystäväni ja minä pyysimme usein häntä aloittamaan raamatuntutkistelukurssin, mutta hän torjui meidät jatkuvasti. Joka sunnuntai me huomasimme hänen saarnansa jälkeen ihmettelevämme, mitä hänen saarnansa tarkoitti.
”Kun vaimoni sairastui ja hänen oli mentävä sairaalaan, pappi sanoi minulle, että voisin käydä häntä katsomassa, mutta että minun on ensin suoritettava velvollisuuteni kirkkoa kohtaan. Hän sanoi minulle, että minun oli kirkon mekaanikkona korjattava bussi ja apulaispapin kuorma-auto. Minun oli tehtävä se heti. Vaikka en tiennytkään paljon Jumalan totuudesta, niin saatoin helposti nähdä, ettei hän antanut hyvää esimerkkiä eikä opettanut Jumalan sanaa. Sanoin vaimolleni, että aioin jättää kirkon.
”Siksi menin sunnuntaiaamuna kirkkoon varhain ja sanoin papille, etten voi rehellisesti tulla enää kirkkoon, koska en ole yhtä mieltä hänen opetustensa ja käyttäytymisensä kanssa. Sanoin hänelle, että minä en totisesti tarvitse häntä sanomaan itselleni, milloin voin käydä katsomassa vaimoani sairaalassa. Selitin eroavani hänen kirkostaan. Hän yritti saada puhumalla minut luopumaan aikeestani. Kun hän huomasi, etten muuttaisi mieltäni, niin hän tarjoutui lukemaan Raamatusta sanoen, että joutuisin helvetin tuleen, jollen palaa hänen kirkkoonsa.
”Kun kuulin tämän, sanoin: ’Olen kuullut teidän sanovan omasta saarnastuolistanne Saatanan ottavan lainauksia omaksi edukseen.’ Tällöin hän suostui eroamiseeni.
”Koko tämän ajan Jehovan todistajat opettivat vaimolleni Raamattua. Kun me myöhemmin muutimme Romolandiin lähes sadan kilometrin päähän, niin todistajat ryhtyivät rakkaudellisesti jatkamaan vaimoni auttamista tutkimaan Raamattua ja kehottivat minuakin tutkimaan. Hyväksyin heidän tarjouksensa, ja oli hämmästyttävää mitä opin! Minuun teki syvän vaikutuksen todistajien vilpittömyys, kun he halusivat vain opettaa Raamattua ja näkivät niin paljon vaivaa auttaakseen meitä tuntemaan sitä. Nyt vaimoni ja minä olemme myös Jehovan todistajia.”