Lukijain kysymyksiä

● Voivatko antautuneet kristityt olla läsnä toisten uskontojärjestöjen toimeenpanemissa kirkollisissa hautajaisissa? – C. S., USA.

Jotkut kristityt voivat ajatella olevansa velvollisia olemaan läsnä kirkollisissa hautajaisissa, koska ovat kiitollisuuden velassa, koska on kysymyksessä läheinen sukulainen tai koska epäuskoinen puoliso painostaa. Mutta ennen kuin tekee siten jokaisen tulee harkita asiaan liittyviä eri tekijöitä ja mahdollisia vaihtoehtoja. Vaikkei kristillinen seurakunta kiellä niin tekemästä, se on varmasti täynnä vaaroja ja pulmia.

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että kirkollisia hautajaisia ei pidetä etupäässä sitä varten, että tarjottaisiin ystäville tilaisuus lohduttaa surevaa perhettä. Tavallisesti se tehdään etukäteen ottamalla yhteys tuohon perheeseen. Kirkollinen hautaus on todellisuudessa uskonnonmeno. Siihen sisältyy sen tähden todennäköisesti puhe, joka tukee epäraamatullisia käsityksiä, esimerkiksi sielun kuolemattomuutta ja ajatusta, että kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen. Siihen saattaa myös kuulua epäraamatullisia menoja, kuten ristinmerkin teko ja mitä luultavimmin yhtyminen yhteisrukoukseen toisen uskontokunnan papin tai saarnaajan kanssa. Kristitty ei luonnollisestikaan voisi osallistua sellaiseen ottaen huomioon Ilm. 18:4:ssa olevan käskyn.

Tässä suhteessa japanilaiset hautajaiset ovat tosi koetus antautuneille kristityille vaimoille, joiden miehet ovat epäuskoisia. Jos he ovat läsnä hautajaisissa, niin heidän nimensä huudetaan julki, ja heidän odotetaan menevän uhraamaan suitsutusta ja esittämään rukous kuolleelle. Monet japanilaiset kristityt ovat sen tähden päättäneet, että on parempi olla menemättä sellaisiin hautajaisiin.

Jotkut antautuneet kristityt ovat olleet kirkollisissa hautajaisissa, koska he ovat halunneet olla lähiomaisten lähellä ja tukea heitä. Niin he ovat menneet kirkolliseen hautaustilaisuuteen ja haudallekin. He ovat saattaneet tehdä tämän kaiken suorittamatta henkilökohtaisesti mitään väärää uskonnollista tekoa. Tietysti on olemassa hengellisiä vaaratilanteita, kun menee johonkin väärän palvonnan paikkaan.

Tosin kristitty vaimo, jonka mies on epäuskoinen ja haluaa vaimonsa olevan läsnä kirkollisissa hautajaisissa, voi katsoa Naemanin esimerkkiä. Hän oli syyrialainen kenraali, joka parani spitaalitaudista peseytymällä seitsemän kertaa Jordan-virrassa profeetta Elisan käskystä. Tämän ihmeparannuksen johdosta Naeman päätti olla koskaan palvomatta muuta jumalaa kuin Jehovaa. Mutta hänen oli vaikea tehdä niin, koska hän oli yhä kuninkaansa palveluksessa. Hän auttoi kuningasta liikkumaan, joten hänen piti mennä kuninkaan kanssa pakanajumala Rimmonin temppeliin. Hänen piti ehkä jopa auttaa kuningasta kumartumaan. Siksi hän pyysi, että Jehova Jumala antaisi hänelle anteeksi eikä laskisi sitä syyksi häntä vastaan. Naeman, josta oli tullut Jehovan tosi palvoja, ei itse palvonut tuota väärää jumalaa; hän oli siellä vain käskystä. – 2. Kun. 5:1–19.

Sama koskee kristittyä vaimoa, jolla on epäuskoinen mies. Jos hänen miehensä vaatisi häntä lähtemään mukaansa jossain tapauksessa sukulaisen tai perheen ystävän kirkollisiin hautajaisiin, niin hän saattaisi ajatella, että hän voisi menetellä samoin kuin Naeman – olla läsnä tilaisuudessa osallistumatta mihinkään väärän uskonnon tekoihin. Mutta hänen on itse päätettävä mennäkö vai ei. Hänen on ratkaistava ristiriita, joka vallitsee hänen miehensä toiveiden kunnioittamisen ja Jehovan tottelemisen ja hänen Jumalan sanan valmentaman omantuntonsa antamien ohjeiden välillä. – 1. Piet. 3:16.

Asiaan tosiaan liittyy hänen omatuntonsa. Miksi? Koska toiset saattaisivat nähdä hänen, yhden Jehovan todistajista, menevän kirkkoon, ja he voisivat kompastua. Hänen täytyisi siis ottaa huomioon sekin mahdollisuus. Apostoli Paavalihan kirjoitti: ”Voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi.” – Fil. 1:10.

Olisi parempi, jos sellainen vaimo yrittäisi selittää asemansa miehelleen. Hänen olisi hyvä valita aika, jolloin mies on rentoutunut ja hyvässä mielentilassa, ottaen oppia kuningatar Esteristä, ja sitten tahdikkaasti koettaa selittää, miksi hän ei mielestään voisi olla sellaisissa kirkollisissa hautajaisissa. Hän voisi muun muassa osoittaa, että jos hän menisi sinne eikä osallistuisi menoihin, niin se voisi olla hyvin kiusallista toisille ja erityisesti hänen miehelleen. Epäuskoinen mies saattaisi hyvinkin olla samaa mieltä, koska hän rakastaa vaimoaan, kunnioittaa hänen uskonnollista omantunnonarkuuttaan ja haluaa välttää kiusallista tilannetta. – Est. 5:1–8

Mutta saattaisiko hänen pois jäämisensä loukata surevaa perhettä? Saattaisi, jos hän sivuuttaisi kokonaan kuolemantapauksen. Sitä ei tarvitse tehdä. Hän voisi tehdä jotain osoittaakseen, että hän on myötätuntoinen ja halukas auttamaan. Hän voisi etukäteen ilmaista osanottonsa perheelle ja tarjota jotain käytännöllistä apua. Hän voisi viedä ruokaa, jos se on tarpeen, tai valmistaa aterian siellä perheelle tai hoitaa lapsia ja vapauttaa vanhemmat hetkeksi siitä velvollisuudesta. Silloin tuo perhe ei pitäisi häntä rakkaudettomana vain siksi, ettei hän ollut läsnä kirkollisissa hautajaisissa.

Kristityn ei siis tarvitse katsoa olevansa velvollinen menemään toisen uskontojärjestön kirkollisiin hautajaisiin, joissa voi olla kiusaus antaa perään jollekin painostukselle ja noudattaa joukon menettelyä, kun kaikki muut suorittavat jonkin väärän – uskonnollisen teon. Siten voidaan välttää myös se vaara, että syyllistyy johonkin luopumuksen ilmaisevaan tekoon ja on miellyttämättä Jehova Jumalaa. Mutta jokaisen on itse ratkaistava asia olosuhteitten ja oman omantuntonsa perusteella.