Pitäisikö meidän pysyä sellaisina kuin olemme?

ONKO OLEMASSA PÄTEVIÄ SYITÄ MUUTOKSEN TEKOON?

MONET näyttävät ajattelevan, että heidän tulee pysyä sellaisina kuin ovat, ainakin uskonnon ollessa kysymyksessä. He sanovat, että heidän vanhempansa ja isovanhempansa kuuluivat johonkin tiettyyn uskontoon, eivätkä he näe mitään syytä muutoksen tekoon. Persoonallisuudenkin alalla jotkut sanovat itse asiassa: ”Ota minut sellaisena miksi minut havaitset.” He näyttävät toimivan sen otaksuman mukaan, että Jumala teki heidät sellaisiksi kuin he ovat ja ettei sen vuoksi ole tarvetta muuttua.

Mutta mitä sinä ajattelet asiasta? Onko heidän katsantokantansa viisas? Etkö myönnä, että meillä kaikilla on aihetta tehdä muutoksia parempaan suuntaan?

Mehän teemme muutoksia monissa tavallisissa asioissa elämässä. Esimerkiksi kun sinä nyt olet aikuinen, niin sinä et hyväksy jokaista vanhempien ihmisten ilmaisemaa ajatusta uskoen siihen samalla lailla kuin lapsena ollessasi. Kun he esittävät nyt lausuntoja, niin sinä luultavasti punnitset mielessäsi heidän lausuntojensa paikkansapitävyyttä ja joko hyväksyt tai hylkäät ne. Sinä saat jatkuvasti enemmän tietoa ja kokemusta, joten olet paremmin varautunut tekemään tosiseikkoihin perustuvia johtopäätöksiä. Sinä opit koulussa epäilemättä asioita, joita ei tunnettu silloin, kun isovanhempasi kävivät koulua. Jos tieto on oikea, niin sinä et haluaisi hylätä sitä ja pitää kiinni ajatuksesta, jota opetettiin aikaisemmalle sukupolvelle.

MIKSI VAIHTAA USKONTOA?

Uskonnonkin alalla on syitä ainakin harkita katsantokannan muutosta. Monet ovat sen uskontojärjestön tuotteita, joka tarttui heidän käteensä lapsuudessa, suojeli heitä huolellisesti kaikilta muilta opeilta paitsi omaltaan ja määräsi tarkalleen mitä heidän täytyy uskoa. Heille, samoin kuin heidän vanhemmilleen ja isovanhemmilleenkin, opetettiin iänikuisten perinteiden kokoelma.

Mutta nyt valistuneet, valveutuneet ihmiset tekevät tutkivia kysymyksiä kirkon perinteistä, uskontunnustuksista, opinkappaleista ja muotomenoista, eivätkä vastaukset ole aina tyydyttäviä. Kirkkojärjestöt ovat käymistilassa, niin sekavia ovat käsitykset. Roomalaiskatolisen kirkon jäsenet pitivät selviönä, että esimerkiksi lihansyönnistä kieltäytyminen perjantaina, tiettyjen pyhimysten rukoileminen ja pappien avioitumiskielto olivat Pyhään Raamattuun perustuvia käsityksiä. Nyt he oppivat kuitenkin tietämään, että he voivat syödä lihaa perjantaisin ja että eräät pyhimykset ovat paljastuneet väärennyksiksi, ja he kuulevat pappien jatkuvasti puhuvan pappien avioliiton puolesta. – 1. Tim. 4:1–3; Hepr. 13:9.

Älykkäät ihmiset alkavat luonnollisesti ajatella, miten monet muut heidän kirkkonsa opit voivat todella kestää Raamatun avulla suoritetun perusteellisen tutkimuksen. Olisiko viisasta karttaa tällaista tutkimista peläten, että saattaisi herätä toisiakin kiusallisia kysymyksiä ja että voisi todeta lisää syitä muutoksen tekemiselle uskonnollisessa näkemyksessä? Sellainen ei totisesti olisi viisasta. Kristitty apostoli Paavali kehotti palvojatovereitaan: ”Varmistautukaa kaikesta, pitäkää kiinni siitä, mikä on oivallista.” – 1. Tess. 5:21, Um.

Kun Jeesus palveli juutalaisten keskuudessa 1 900 vuotta sitten, niin useimmat heistä luottivat siihen, että heidän uskontonsa oli saanut alkunsa Jumalasta. He eivät välittäneet tarkistaa rabbiiniensa perinteellisiä opetuksia ja verrata niitä Mooseksen ja profeettojen kirjoituksiin. He eivät voineet nähdä tarpeelliseksi tehdä minkäänlaista muutosta. Mikä oli seuraus? Useimmat heistä tuhoutuivat tai menivät orjuuteen, kun pakanalliset roomalaiset valloittivat ja hävittivät heidän kansansa.

Toisaalta pieni juutalaisjäännös otti vaarin Jeesuksen ja hänen opetuslastensa sanomasta. He vertailivat ahkerasti hänen sanojaan omiin pyhiin kirjoituksiinsa ja havaitsivat ne tosiksi. Kun sitten hävitys kohtasi heidän maataan, Jerusalemia ja sen temppeliä, niin he olivat jo turvassa Juudean rajojen ulkopuolella, kun olivat ottaneet vaarin Jeesuksen varoituksesta ja paenneet määräaikaan. (Luuk. 21:20–24) He eivät pysyneet itsepäisesti sellaisina kuin he olivat – sellaisen Jumalan antaman uskontojärjestelmän innokkaina kannattajina, joka oli rappeutunut siinä määrin, että Jumala oli hylännyt sen. – Matt. 23:37, 38.

SAMANLAINEN TILANNE NYKYÄÄN

Samoin kuin juutalaiset silloin, myös kristikunnan uskontojen kannattajat nykyään otaksuvat olevansa Jumalan omaa kansaa. He ajattelevat olevansa paljon suositumpia kuin niin sanotun pakanamaailman kansat. He näyttävät ajattelevan, että koska sanoja ”Jumala” ja ”Kristus” käytetään useasti heidän palvontamenoissaan, niin kaikki on hyvin. Nykyiset Jeesuksen askeleiden seuraajat kaiuttavat myös ahkerasti heidän korviinsa Jumalan kirjoitetun sanan Raamatun varoitussanomaa. Raamatun perusteella heitä varoitetaan siitä uhkaavasta tuhosta, jonka Jumala toimeenpanee kaikille väärille uskontojäriestelmille ja niiden kannattajille – mikä on Jehovan todistajien laajalti julistama sanoma – mutta enemmistö ei näe kuitenkaan aihetta muutoksen tekemiseen. He mieluummin pysyvät sellaisina kuin ovat.

Monet omaksuvat tosin sellaisen näkökannan, että heidän yliopistoissa opiskelleiden pappiensa pitäisi tietää enemmän Raamatusta kuin Jehovan todistajat tietävät. Mutta eikö sekin ole totta, että kun Jeesus oli maan päällä, niin ihmisjoukot luottivat ennemmin ammattimaisiin uskonnollisiin johtajiin kuin kiinnittivät huomiota Jeesuksen ja hänen kalastajatovereittensa sanoihin? Koska sinulla on käytössäsi historian antama opetus, niin sinun ei tarvitse syyllistyä samaan hairahdukseen. Voit ainakin kiinnittää asiaan huomiota ja tutkia sitä tarkoin.

Saadakseen Jumalan hyväksymyksen ja siunauksen ihmisen on ’koeteltava itseään, onko uskossa’. (2. Kor. 13:5) Se ei merkitse käytöksensä vertaamista siihen, mitä jokin uskontojärjestö vaatii. Se merkitsee käytöksensä vertaamista siihen, minkä Raamattu selvästi sanoo olevan Jumalan tahto. Raamattuhan voi oikaista kaikki asiat ja varmistaa asemasi Jumalan edessä. – 2. Tim. 3:16, 17.

PERSOONALLISUUDEN MUUTOS MAHDOLLINEN

Muutos parempaan on mahdollinen paitsi uskonnollisessa ajattelussa myös persoonallisuudessa. Ja tällaisen muutoksen tekeminen on usein hyvin aiheellista. Joku voi olla pahansisuinen, irstaskäytöksinen, taipuvainen olemaan epärehellinen tai ylpeä tai haluton ottamaan vastaan neuvoja. Joku on ehkä lapsena kasvatettu sellaisten ihmisten huonon vaikutuksen alaisena, joilla on ollut yksi tai useampia noista huonoista luonteenominaisuuksista. Mutta kun lapsi kasvaa, siirtyy yhteiskuntaan ja saa kokemusta, niin hänen ei tarvitse enää pitää kiinni samasta vanhasta katsantokannasta.

Seuraavassa on kokemus nuoresta naishenkilöstä, jota eräs Jehovan todistaja kehotti hyväksymään raamatuntutkistelun kotiinsa. Nainen vastasi: ”Pitäisin siitä kovasti, mutta en todellakaan ole hyvä, olen paha. En usko, että minulla on mitään toivoa.” Häntä kehotettiin yrittämään raamatuntutkistelua. Se luonnistui hyvin, sillä hän alkoi pian puhdistaa elämäänsä, joka oli siihen asti ollut moraalitonta. Jumalalle Hän ei pysynyt sellaisena kuin oli. Hänestä tuli harras Raamatun tutkija, hän liittyi Jehovan todistajiin ja sai iloa ja tyydytystä elämässä. Hän ei elänyt enää vain tyydyttääkseen haluaan aistillisia mielitekoja kohtaan.

Tällaiset persoonallisuuden muutokset eivät ole harvinaisia eivätkä poikkeuksellisia. Ennen muinoin, kun apostoli Paavali saarnasi kautta Välimeren maailman, tapahtui tällaisia muutoksia. Hän kirjoitti kerran viitattuaan lainrikkojiin, juoppoihin, pilkkaajiin, haureellisiin, avionrikkojiin ja kiristäjiin: ”Tuommoisia te olitte, jotkut teistä [kristityistä].” (1. Kor. 6:9–11) Mutta he olivat tehneet sellaisen muutoksen persoonallisuudessaan Jumalan sanan ja hengen ja jumalisten seuralaisten avulla, että he nyt olivat otollisia Jeesuksen seuraajina.

Tällaisen muutoksen tekeminen ei luonnollisestikaan ole helppoa. Se vaatii kestävyyttä tutkimisessa ja Raamatusta opittujen periaatteitten soveltamisessa. Kaikki uskonnot eivät kannusta ihmisiä tutkimaan Raamattua, vaan antavat heidän ymmärtää, että uskonnollisten pappien esittämät rukoukset saavat heidät oikeaan suhteeseen Jumalaan. Siksi eräät kirkon jäsenet järkeilevät: Miksi viitsiä tehdä muutosta, jos synnin sovitus voidaan saada maksamalla säännöllisesti rukouksista? Mutta se on pelkästään ihmisten keksimä perinne. Raamattu opettaa, että on vain ”yksi . . . välimies Jumalan ja ihmisten välillä, . . . Kristus Jeesus”, ja tekee siten tyhjäksi pappien välimiehyyden minkään arvoisena. – 1. Tim. 2:5.

Sen sijaan että luottaisi jonkin uskontojärjestön otaksuttuun pyhyyteen liittyvään pitkään historiaan tai siihen voimaan, mikä väitetään olevan sen papeilla saattaa ihmiset oikeaan suhteeseen Jumalaan, niin kuinka paljon parempi onkaan hyväksyä apostoli Paavalin henkeytetty neuvo: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käyttäytymistapaanne”, ja ”uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea päällenne uusi persoonallisuus”. (Ef. 4:22–24, Um) Niin, Raamatun sivuilla olevien Jumalan ajatusten paneminen ihmisten ajatusten ja perinteiden sijaan on keino ”uudistua” mieleesi vaikuttavan voiman avulla.

Jollei sinun nykyisessä uskonnollisessa seurassasi kannusteta tutkimaan säännöllisesti ja edistyvästi Raamattua, niin miksi pysyisit sellaisena kuin olet? Miksi et muuttuisi? Etkö kaipaakin iankaikkista elämää rauhassa ja onnessa? Tällaiseen arvokkaaseen päämäärään johtavan tien ilmaisi Kristus Jeesus selvin ja yksinkertaisin sanoin: ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää, että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja siitä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” (Joh. 17:3, Um) Tällaisen tiedon ainoa luotettava lähde on Raamattu.

Raamatun tutkiminen Jehovan todistajien yhteydessä osoittautuu sinulle mitä antoisimmaksi. Sinua autetaan edistymään aidolla tavalla. Sinä tulet tietämään, mitä Jumala sinulta todella odottaa. Ja kun mukautat elämäsi Raamatun opetuksiin, niin näkemyksesi uskonnosta ja koko persoonallisuudestasi kokee ratkaisevan muutoksen, muutoksen parempaan.

Sinun ei ole viisasta pysyä sellaisena kuin olet, edistymättä. Silloin kun muutokset auttavat sinua saattamaan elämäsi sopusointuun Jumalan tahdon kanssa, sinun tulisi tehdä ne.