Uuden järjestyksen yhteiskunnan tuomarit ja neuvonantajat
”Minä palautan sinun tuomarisi muinaiselleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaan olivat. Sitten sinua kutsutaan ’vanhurskauden linnaksi’, ’uskolliseksi kaupungiksi’.” – Jes. 1:26.
1. Millainen oli tilanne Israelissa Jesajan aikaan, ja mihin se johti? Milloin heidän tuomarinsa asetettiin ennalleen?
KUN Jumala lausui yllä olevat sanat profeetta Jesajan kautta Israelin kansalle 8. vuosisadalla eaa., niin Israel oli hänen lakinsa alaisuudessa elävä kansa, mutta jokaisen oli vaikea saada oikeutta, ja epävanhurskauden sallittiin rehottaa maassa. (Jes. 1:23) Tämä johti lopulta niin suureen romahdukseen, että Jumala salli Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan joutua assyrialaisten vankeuteen. Myöhemmin vei Babylonian kuningas Nebukadnessar Juudan ja Benjaminin eteläisen valtakunnan pakkosiirtolaisuuteen. Jumala palautti kansansa entiselleen vuonna 537 eaa., sen jälkeen kun Persian kuningas ja Babylonian valloittaja Kyyros oli julkaissut juutalaisten vapauttamista koskevan säädöksen. Mutta jälleen tuo kansa turmeltui, ja sen tuomarit turmeltuivat. – Matt. 23:23; Luuk. 20:47.
2. Miten Jumala asetti ennalleen vanhurskaat tuomarinsa täydemmässä ja tärkeämmässä merkityksessä?
2 Jumala täytti täydemmässä ja tärkeämmässä merkityksessä lupauksensa asettaa ennalleen vanhurskaat tuomarit ja saada aikaan tosi uskollisuus hänen vanhurskaita lakejaan kohtaan, kun kristillinen seurakunta perustettiin. Jumalan laki pantiin erottautumaan silmiinpistävänä täydessä selvyydessään ja puhtaudessaan ensimmäisellä vuosisadalla, kahdentoista apostolin eläessä. Kristillisen seurakunnan valvojiksi asetetut olivat vanhurskaita miehiä, joita Jumalan pyhä henki johti. Jeesus Kristus itse määräsi virkaan kaikki päätuomarit heidän keskuudessaan, nimittäin uskolliset apostolit. (Mark. 3:14; Apt. 9:15) Nämä tuomarit ja neuvonantajat ohjasivat seurakuntaa menestyksellisellä ja onnekkaalla tavalla. Me luemme esim. Apt. 16:4, 5:stä: ”Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.”
”LAHJOJA IHMISINÄ”
3. Mitä ”lahjat ihmisinä” tekivät seurakunnalle?
3 Jumala valitsi myös lisää miehiä ”lahjoina” seurakunnalle ja antoi heille erikoiskykyjä, niin että nuori järjestö saattoi perustua lujaksi, kuten on kirjoitettu Ef. 4:8, 11, 12:ssa (Um): ”Sen tähden hän sanoo: ’Kun hän nousi korkeuteen, niin hän vei pois vankeja, hän antoi lahjoja ihmisinä.’ Ja hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankeliumin saarnaajiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Kristuksen apostolit määräsivät pyhän hengen ohjauksessa virkoihin toisia miehiä, kuten Timoteuksen ja Tiituksen, innokkaita ja uskollisia miehiä, joiden tuli olla tuomareita ja neuvonantajia ja pitää huoli siitä, että vanhurskaus säilyi seurakunnan sisäpuolella. (1. Tim. 1:3, 4; 5. luku; Tiit. 1:5–13) Apostolit ja toiset kypsät miehet antoivat lisäksi paljon neuvoja kirjoittamalla. Kun nämä kirjoitukset lisättiin Heprealaisiin kirjoituksiin, niin voidaan todella sanoa, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, asiain oikaisemiseksi, kurittamiseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysikelpoinen, täydelleen varustautunut jokaiseen hyvään työhön”. – 2. Tim. 3:16, 17, Um.
SUOJA LUOPUMUSTA VASTAAN
4. Miten kauan seurakunta iloitsi vanhurskaista tuomareista ja neuvonantajista?
4 Niin kauan kuin apostolit elivät ja jossain määrin niiden uskollisten virkaan määrättyjen elinaikana, jotka saattoivat elää apostolien jälkeen, seurakunta vaelsi uskollisesti Jumalan palvelemisen tiellä. Jotkut yrittivät tuoda siihen epävanhurskautta ja vääryyttä, mutta apostolien voimakas arvovalta pidätti heitä. (2. Tess. 2:7, 8) Voimme esimerkkinä viitata apostolien nopeaan tuomitsemis- ja oikaisutoimintaan.
5–7. Mainitse esimerkkejä vanhurskaitten tuomareitten ja neuvonantajien toiminnasta seurakunnan pitämiseksi puhtaana Jumalan edessä.
5 Kun Ananias ja Safiira suunnittelivat sydämessään valehdella Jumalalle tuoden ulkokultaisuutta seurakuntaan, niin Pietari näki Jumalan hengen ohjaamana heidän ulkokultaisuutensa läpi ja lausui tuomion, joka oli todellisuudessa Jumalan oma tuomio heille. – Apt. 5:1–11; Matt. 18:18.
6 Seurakuntaa yritettiin saastuttaa myös tuomalla siihen törkeää moraalittomuutta. Tämä tapahtui Korinton seurakunnassa. Korinton seurakunnasta vastuussa olevat olivat välinpitämättömiä tämän salakavalan solutuksen suhteen, mutta apostoli Paavali toimi tuon syövänkaltaisen paheen puhdistamiseksi pois heidän keskuudestaan. 1. Kor. 5:1–5, 13:ssa Paavali kirjoitti: ”Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne? Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on – sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen – Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä [henki, Um] pelastuisi Herran päivänä. . . . ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.’” Toiset yrittivät tuoda väärää oppia ja väärää henkeä samaan seurakuntaan, ja sellaiset miehet väittivät olevansa apostoleita. He alkoivat hallita ylpeästi kristittyjä veljiään ja panna alulle lahkoja liehakoimalla ja seuraamalla ihmisiä. – 1. Kor. 1:10–13; 4:8; 2. Kor. 11:19, 20.
7 Tuossa seurakunnassa tapahtui muitakin väärintekoja ja hairahtumisia Kristuksen laista, mutta ilmeisesti Paavalin kirjeet oikaisivat suurimman osan niistä. Tämä ilmenee hänen heille lähettämästään toisesta kirjeestä. Hän kiitti heitä siitä jumalisesta murheesta, mitä he olivat ilmaisseet sen moraalittomuuden johdosta, mikä oli ilmennyt, ja heidän katumuksestaan ja tarmokkaasta toiminnastaan sen puhdistamiseksi pois. Hän puhui hyvää heidän parantuneesta hengestään ja antoi sitten lisäneuvoja väärien apostoleitten suhteen. (2. Kor. 7:9–11; 11:12–15) Tämänkaltaiset apostolien voimakkaat kirjeet suojelivat seurakuntia ja palauttivat ne takaisin sopusointuun Kristuksen lain kanssa. Viitaten tähän Paavali kirjoitti 2. Kor. 10:5, 6:ssa: ”Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.”
8, 9. Mm. mitä Jumalan lain rikkomisia Paavali, Juudas, Jaakob ja Jeesus oikaisivat estääkseen Saatanaa kukistamasta kristillistä seurakuntaa?
8 Apostolien oli oikaistava muitakin lakia ja Kristuksen henkeä vastaan tehtyjä rikkomuksia, esimerkiksi ylösnousemusta koskevat väärinymmärrykset, kun jotkut opettivat, että se oli jo tapahtunut, että se oli jonkinlainen elossa olevien ”hengellinen ylösnousemus”, todellisen kuolleitten ylösnousemuksen sijasta. (2. Tim. 2:18) Toiset sanoivat suoraan, ettei ylösnousemusta olekaan. ”Mutta”, niin kuin Paavali kirjoitti 1. Kor. 15:12, 35, 36:ssa, ”jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Mutta joku ehkä kysyy: ’Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?’ Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!” Eräät juutalaistajat, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, yrittivät palauttaa kristityt synnin kahleisiin luottamalla Mooseksen lain tekoihin. Tämä ei johtunut siitä, että he olisivat rakastaneet Jumalaa ja hänen kansaansa, vaan siitä, että he pelkäsivät juutalaisten taholta tulevaa vainoa. Paavalin kirje galatalaisille oikaisi tämän väärän opetuksen. – Gal. 5:2–4; 6:12, 13.
9 Juudaan, joka ei ollut apostoli vaan Jeesuksen Kristuksen velipuoli, kirjoittama kirje nuhteli voimakkaasti moraalittomuutta, jolla eräät, jotka yrittivät soluttautua seurakuntaan, koettivat turmella sen. Me luemme Juud. 4:stä: ”Teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” Jaakob, toinen Jeesuksen velipuoli, kirjoitti tuomiten suosikkijärjestelmän ja sanoi: ”Teidän keskuudessanne on luokkaeroja, ja teistä on tullut tuomareita, jotka tekevät vääriä päätöksiä.” (Jaak. 2:1–4, Um) Vuosia myöhemmin, vähää ennen apostoli Johanneksen kuolemaa, nämä paheet nostivat päätään seurakunnassa, ja Jeesuksen sanoma seitsemälle seurakunnalle oli ankara nuhde, kuten kerrotaan Ilm. 2:6, 14, 15, 20:ssä. Saatana taisteli ankarasti kukistaakseen varhaisseurakunnan alkuunsa. Niin kauan kuin apostolit elivät tuomareina ja neuvonantajina, seurakunta säilyi puhtaana eikä luopumus voinut pitää puoliaan. Mutta se tapahtui apostolien kuoltua. (2. Tess. 2:6–8) Paavalihan sanoi Apt. 20:29, 30:ssä: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
NYKYISET TUOMARIT JA NEUVONANTAJAT
10. Miten voidaan sanoa, että Jesajan ennustuksen lopullinen täyttymys on tullut?
10 Ja nyt on tullut Jesajan ennustuksen lopullinen ja suurenmoinen täyttymys! Jehovan järjestö on jälleen perustettu täysin teokraattiselle pohjalle, sillä yli 25 000 Jehovan todistajain seurakuntaa ympäri maailman on täydessä ykseydessä ja noudattaa samaa lakia jokaisessa seurakunnassa. Tämä laki on meillä Jeesuksen ja hänen apostoliensa ja opetuslastensa opetuksessa. Järjestö on apostolinen, ts. se toimii samoin kuin se toimi apostolien välittömässä valvonnassa. Kypsät, uskolliset miehet on määrätty valvojiksi ja apulaispalvelijoiksi johtamaan seurakuntaa ja käsittelemään Jumalan lain rikkomisia.
11. Miten Jumalan kansan seurakunta muodostaa nykyään tosi palvonnan linnoituksen, ja mitä se tarjoaa niille, jotka näkevät tämän maailman epäonnistuvan?
11 Kristillinen seurakunta voidaan pitää nykyään puhtaana, se voi säilyttää Jumalan suosion ja yksimielisyyden suorittaessaan työtä. Jumalan kansan maailmanlaajuinen seurakunta muodostaa nykyisin tosi palvonnan linnoituksen. (1. Tim. 3:15) Kaikki, jotka näkevät tämän maailman epäonnistumisen ja käsittävät sen vääryydenteot, voivat siten tulla paikkaan, missä noudatetaan oikeutta, ja voivat katsoa kohti sitä lähellä olevaa aikaa, jolloin Jumalan laki pannaan täytäntöön koko maailmassa ja se jakelee oikeutta ja vanhurskautta kaikille eikä salli enää koskaan kapinallisuuden aiheuttaa kukistumista. Ennustaen tämän Jes. 60:17, 18 sanoo: ”Minä tuon vasken sijaan kultaa, ja raudan sijaan minä tuon hopeata, puun sijaan vaskea ja kiven sijaan rautaa. Ja minä panen sinulle esivallaksi rauhan ja käskijäksi vanhurskauden. Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajaisi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi.”
12. Miten Jumalan kansan seurakuntia hallitaan nykyään?
12 Näinä ”viimeisinä päivinä”, jolloin kristillinen seurakunta on saavuttanut täyden kypsyyden, on maalliset Valtakunnan edut uskottu ”uskolliselle ja ymmärtäväiselle palvelijalle”, Jumalan ”palvelija”-luokalle, joka koostuu Kristuksen hengestä siinneitten veljien maan päällä jäljellä olevista jäsenistä. (Matt. 24:45–47) Pysyen Raamatussa esitetyssä Kristuksen laissa he ohjaavat Jehovan todistajien seurakuntia kautta maailman. Pyhä henki on heidän välityksellään asettanut miehiä seurakuntiin Raamatun vaatimusten mukaan käsittelemään Jumalan lain mahdollista rikkomista koskevia asioita. Paavali sanoi siitä syystä: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [oman Poikansa verellä, Um] on itselleen ansainnut.” – Apt. 20:28.
13. Miten asian käsitteleminen on järjestetty, kun Jumalan lakia vastaan tehdään vakava rikos?
13 Tällaisen tapauksen käsittelee tavallisesti kolme kypsää miestä, nimittäin seurakunnanpalvelija eli valvoja, apulaisseurakunnanpalvelija ja raamatuntutkistelunpalvelija. Näiden täytyy olla miehiä, jotka ovat osoittautuneet uskollisiksi ja jotka rakastavat oikeutta ja armoa. (1. Tim. 3:1–10) Nämä kolme virkaan määrättyä miestä, jotka tunnetaan ”seurakunnan palveluskomiteana”, käsittelevät sellaiset vakavat väärinteot, jotka vaikuttavat seurakuntaan ja sen asemaan Jumalan edessä, sekä asiat, jotka tuottavat häpeää seurakunnalle. Nämä miehet toimivat suojellakseen seurakunnan opillista ja moraalista puhtautta. – 1. Tim. 4:11–16; 5:19–21; 6:3–5, 13, 14, 20; Tiit. 3:9–11.
14. a) Miten kiistojen käsitteleminen oli järjestetty varhaiskristillisessä seurakunnassa? b) Miksei kristittyjen tule nostaa oikeusjuttuja toisiaan vastaan maailman oikeusistuimissa?
14 Varhaiskristillisessä seurakunnassa ei ollut mitään etuoikeutettua luokkaa. (Matt. 23:8; Room. 12:10) Jokaisella oli sama tilaisuus ja samat oikeudet hengellisesti virkaan määrättyjen valvojien edessä. (Sananl. 28:21; 1. Tim. 5:21) Jos seurakunnan jäsenten välillä oli jotain vaikeutta, niin he voivat viedä tämän kiistan näiden miesten eteen ja saada Jumalan lakiin perustuvan vanhurskaan päätöksen. Apostoli Paavali neuvoi, ettei kristittyjen tarvitse vetää toisiaan maallisiin oikeuksiin, vaan että heidän tulee viedä kiistansa seurakunnan eteen. Tämä oli järkevää, koska ne, jotka Jumala oli valinnut perijätovereiksi Kristuksen kanssa taivaissa, tulisivat Hänen määräaikanaan tuomitsemaan maailmaa, jopa enkeleitäkin. Sen tähden he olisivat todellisuudessa sivuuttaneet teokraattisen järjestyksen ja aiheuttaneet itselleen häviön, jos he kristillisenä seurakuntana olisivat nostaneet oikeusjuttuja toisiaan vastaan maallisissa oikeuksissa. Se olisi ollut heille häpeä, tappio. Miten he olisivat voineet väittää edustavansa kaikkien Tuomaria Jumalaa ja hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, niin, miten he olisivat voineet kehottaa toisia hylkäämään maailman ja liittymään heihin, jolleivät he itse olisi voineet käsitellä omia erimielisyyksiään? – 1. Kor. 6:1–8.
VALAISEVA ESIMERKKI
15. a) Mitkä ovat komitean kaksi päätarkoitusta, kun se käsittelee väärintekotapauksia? b) Mikä on asetelma valaisevassa esimerkissä?
15 Valaistaksemme, miten seurakunta nykyään ilmaisee tuomion väärintekoa kohtaan, esitämme lyhennetyn kertomuksen kuvitellusta tapauksesta, joka on ilmaantunut eräässä seurakunnassa. Sinä huomaat, että menetelmätapa on yksinkertainen, mutkaton ja vailla muodollisuuksia. Tarkoituksena on: 1) seurakunnan pitäminen puhtaana Jehovan silmissä ja moitteettomana ja 2) rikkojan auttaminen mikäli mahdollista. Kaikkia asianosaisia kohdellaan aina ystävällisesti. Kysymyksessä on antautunut teini-ikäinen poika, jonka vanhemmat ovat Jehovan todistajia. Hän on menetellyt vastoin vanhempiensa ohjeita ja joutunut joidenkin naapurin poikien huonoon seuraan, mikä on johtanut lopulta varkauteen. Kun vanhemmat havaitsivat sen, he tiesivät sen vaikuttavan seurakunnan maineeseen yhdyskunnassa, koska eivät ainoastaan vanhemmat ole Jehovan todistajia, vaan poikakin on seurakunnan antautunut jäsen. He saattavat asian seurakunnan vastuullisten jäsenten huomioon oikaisua varten, jotta häpeä voitaisiin poistaa seurakunnalta.
16. a) Mikä on pojan asenne komitean edessä? b) Miten komitea käsittelee kuulustelun?
16 Poika, jonka vanhemmat havaitsivat varastavan, oli yrittänyt salata asian. Mutta seurakunnan komitean edessä hän näkee väärinteon vakavuuden ja tunnustaa sen ilmaisten katumuksen henkeä ja halua tehdä niin kuin on oikein. Asian kaikki todisteet, olosuhteet ja tekijät esitetään selvästi. Kuullaan vanhempien, vahingon kärsineen ja erityisesti pojan lausunnot. Hän varasti erään seurakunnan jäsenen kodista rahaa mennäkseen maailmallisten ystäviensä kanssa baariin ja tanssiaisiin. Se, jolta hän varasti, on halukas antamaan pojalle anteeksi hänen ilmeisen katumisensa takia. Sitten komitea poistuu ja keskustelee Jumalan lain soveltamisesta tämän tapauksen tosiseikkoihin sekä puhuu jälleen perheelle. Kuulemme seurakunnan valvojan, veli Kristityn, puhuvan pojalle, jota voimme kutsua nimellä Juhani Itsepäinen. (Mainitaan raamatunpaikkoja asiaan liittyvien periaatteiden ilmaisemiseksi.)
17. Miten seurakunnanpalvelija, veli Kristitty, laskee perustuksen komitean päätöksen esittämiselle?
17 Kristitty: ”Juhani, komitea on harkinnut tästä tapauksesta esitettyjä todistuksia ja kaikkia siihen liittyviä olosuhteita ja tekijöitä. Kuten sinä hyvin tiedät, niin sen harjoittaminen, mihin olet syyllistynyt, voisi estää sinua pääsemästä Jumalan valtakuntaan. Se on niin vakavaa. [1. Kor. 6:9, 10] Kristillisen seurakunnan velvollisuus on pitää itsensä puhtaana sellaisista, jotta Jehovan henki säilyisi seurakunnassa. [5. Moos. 23:14] Sinä olit huonossa seurassa, Juhani, ja halveksit tyystin vanhempiesi neuvoja [Ef. 6:1] sekä menettelit vastoin meidänkin varoitustamme, [Sananl. 10:17; 12:1] ja sen tähden sinä jouduit tähän syntiin Jehovaa vastaan.”
18. a) Miten Juhani näyttää ilmaisevan tosi katumusta? b) Mitkä periaatteet veli Kristitty esittää Juhanin menettelyn suhteen, kun hän salasi asian, ja Juhanin katumuksen huomioon ottaen?
18 Äiti ja isä puhuvat sitten pojalle sen vakavuudesta, ettei hän ole kuunnellut heidän neuvoaan, ja sen joukon huonoista vaikutuksista, jonka mukana hän on ollut. Keskustelu etenee sitten näin:
Juhani: ”Pyydän anteeksi, isä ja äiti. Olin aivan väärässä. Hain tovereita väärästä paikasta, myönnän sen nyt ja tunnustan tehneeni syntiä Jehovaa ja seurakuntaa vastaan. Haluan jatkaa Jumalan palvelemista seurakunnan jäsenenä. Olen halukas tekemään mitä tahansa komitea käskee ja ottamaan vastaan kaiken kurin, mikä minulle kuuluu ja mikä auttaa minua pääsemään takaisin hyvään asemaan seurakunnassa ja oikeaan hengelliseen tilaan Jehovan edessä.”
Kristitty: ”No niin, Juhani, sinä olet ollut kapinallinen; sinä olet etsinyt seuraa väärien ihmisten joukosta. Olet nyt 19-vuotias – varmasti kyllin vanha valitaksesi itse oikean suunnan. Mutta sinä teit väärin ja yritit pitää sen salassa, ja sinun vanhempiesi piti tuoda sinut meidän luoksemme. [Job 31:33] On kuitenkin hyvä, että kun näit miten huono asemasi oli Jehovan edessä sinä tunnustit [Jaak. 5:16], ja me uskomme, että sinä nyt osoitat jumalista murhetta – tosi katumusta. [Sananl. 28:13; 2. Kor. 7:9, 10] Uskomme myös sinun nyt ymmärtävän, miten vääriä tekosi olivat, ja haluavan oikaista asiat Jehovan edessä.”
Juhani: ”Minä käsitän, etten käyttänyt hyvää arvostelukykyä; en tiedä mikä minuun meni ja mikä sai minut suistumaan niin kauas pois raiteilta. Ymmärrän nyt, että olin todella onnettomalla tiellä. Ja, veljet, minä haluan todella pysyä Jehovan järjestössä, jos saan. Kuten sanoin aikaisemmin, ryhdyn toimenpiteisiin maksaakseni takaisin mitä varastin. Olen halukas alistumaan mihin tahansa, mitä näette Jumalan lain vaativan minulta.”
19. a) Miten veli Kristitty osoittaa sen tottelemattomuuden Jumalan lakia kohtaan, mikä oli Juhanin vaikeuksien pohjalla? b) Millä perusteella komitea voi olla erottamatta Juhania?
19 Kristitty: ”Niin, Juhani, on niin kuin Raamattu sanoo: ’Huono seura hyvät tavat turmelee’ – se on niin yksinkertaista. [1. Kor. 15:33] Tämän pitäisi olla opetus sinulle. Vaikka sinä jouduit kaikkeen tähän ’vaikeuteen, niin sinä osoitat nyt katuvaa asennetta ja haluat palvella Jehovan järjestön mukana. Siksi sinulle voidaan osoittaa armoa Kristuksen uhrin perusteella, joka peittää sinun syntisi. [1. Joh. 2:1, 2] Siksi komitea on päättänyt, ettei se erota sinua seurakunnasta, Juhani. [Jaak. 2:13] Mutta me järjestämme sinulle koeajan.”
Juhani: ”Veli Kristitty, arvostan tilaisuutta pysyä Jumalan järjestön yhteydessä ja teen kaiken mitä käskette yrittääkseni oikaista asiat siinä määrin kuin on mahdollista. Tiedän, että minut olisi voitu erottaa sen takia mitä tein.”
Kristitty: ”Niin, mutta nyt olet palannut järkiisi; olet tunnustanut mitä varastit sekä summan ja olet ottanut ensi askeleen kohti sen tekemistä, mikä on oikein, suostumalla korvaamaan täysin varastamasi.”
Isä: ”Minä huolehdin siitä, että hän tekee niin, veli Kristitty.”
20. a) Millä perusteella seurakunta voi vaatia Juhania maksamaan korkoineen takaisin varastamansa? b) Miten vanhemmat voivat auttaa Juhania, ja miksi hänen on ilmoittauduttava säännöllisesti jollekulle komitean jäsenelle? c) Miten Juhanista oli todellisuudessa tullut orja?
20 Kristitty: ”Erinomaista, veli Itsepäinen. Sinun tulee huolehtia siitä, että hän tekee työtä joko sinulle tai jollekulle muulle, niin että hän itse ansaitsee riittävästi maksaakseen takaisin korkoineen kaiken mitä varasti. [2. Moos. 22:3, 7] . . . Juhani, Jumalan lain mukaan ovat nyt sinun vanhempasi vastuussa sinusta, ja sen tähden me annamme heidän valvoa tätä asiaa ja auttaa sinua palaamaan terveeseen hengelliseen tilaan. Sinun vanhempiesi on rajoitettava sinun juoksentelemistasi poikajoukon mukana. [Sananl. 22:15] He auttavat sinua vahvistumaan huolehtimalla myös siitä, että sinä käyt seurakunnan kokouksissa [Hepr. 10:24, 25], ja auttavat sinua muillakin tavoilla toipumaan. Sinua vaaditaan ilmoittautumaan minulle tai jollekulle muulle komitean jäsenelle kerran kuussa. Tämä ilmoittautuminen ei tapahdu yksistään sinun valvomiseksesi, Juhani. Se on myös sitä varten, että komitea voisi auttaa sinua sekä saada selville miten sinä edistyt [1. Tess. 5:14], jotta seurakunta ei joutuisi Jehovan epäsuosioon sallimalla väärinteon jäädä tarkkailematta jäsentensä keskuudessa. [1. Kor. 5:5, 6] Katsos, Juhani, sen sijaan että sinä olisit ollut Jehovan orja, joka tottelee hänen lakiaan, sinusta tuli todellisuudessa tuon huonon poikajoukon orja, jonka mukana sinä kuljit. [Room. 6:16] Sinä luulit olevan älykästä tehdä sitä, mitä he tekivät, etkä huomannut, missä orjuudessa todellisuudessa olit.”
21. a) Mihin suureen vaaraan Juhani oli saattanut itsensä juoksentelemalla maailmallisen poikajoukon mukana? b) Mikä tekee nyt Juhanin sekä seurakunnan onnelliseksi?
21 Isä: ”Niin. Ja ajattelehan millä tavalla nuo pojat ajavat autojaan! Sinähän olisit voinut olla heidän mukanaan, kun joku olisi saanut surmansa. Olisit todella voinut joutua vikapääksi vereen Jehovan edessä!” – 4. Moos. 35:11, 25, 34.
Kristitty: ”Aivan niin, Juhani. Veli ja sisar Itsepäinen, jos Juhani tekee niin kuin hän sanoo päättäneensä tehdä ja jos te kiinnitätte häneen hyvin tarkkaa huomiota ja annatte uutterasti apua, niin hänen pitäisi edistyä hyvin, ja miten paljon onnellisempia me kaikki olemmekaan!” – Luuk. 15:7; Jaak. 5:19, 20.
22. a) Onko Jumalan lain soveltaminen monimutkainen asia? b) Mitä komitean tulee aina koettaa tehdä mikäli mahdollista, ja millä perusteella se tehdään?
22 Tämä valaisee, miten yksinkertaisesti tällainen tapaus käsitellään. Pysytään Jumalan selvässä ja yksinkertaisessa laissa. Väärintekoa ei voida antaa anteeksi, mutta armoa tulee osoittaa, jos sille havaitaan perusteita, kun henkilön asenne ja olosuhteet otetaan huomioon. Tässä liittyy Kristuksen uhrin ansio asiaan.
23. Kun Juhanille osoitetaan armoa, niin mitkä toiveet ovat hänen edessään, ja miksi hän ei saa luisua takaisin?
23 Jos poika toipuu, niin hänet asetetaan aikanaan täysin seurakunnan yhteyteen. Jos hän luiskahtaa takaisin väärään menettelytapaansa ja on katumaton syntinen, varas tai pahantekijä, tai jos hän itsepintaisesti on toisten mukana pahanteossa, niin hänet erotetaan, ts. karkotetaan kristillisestä seurakunnasta. – 1. Kor. 5:11–13.
24. Mikä on ollut seurauksena Jehovan todistajille siitä, että he ovat huolellisesti noudattaneet Jumalan lakia seurakunnan puhtaana pitämisessä?
24 Kristityt ovat onnellisia sen tähden, että Jehova on ystävällisesti antanut seurakunnalle ”lahjoja ihmisinä”, kypsiä henkilöitä, jotka ymmärtävät Jumalan lakia ja pitävät siitä kiinni tuomareina ja neuvonantajina. Jehovan todistajat noudattavat Raamatun esittämää menettelytapaa. He pitävät tunnontarkasti huolta sen valvomisesta, että järjestö pidetään puhtaana. Jehova on osoittanut olevansa heidän kanssaan antamalla heille erinomaisen aseman edessään ja maailman ihmisten suulla hyvän tunnustuksen heidän puhtaasta moraalistaan ja lainkuuliaisista periaatteistaan. (1. Tim. 3:7; 1. Piet. 4:15, 16) Jumala suo heille yhä suuremman hengellisen menestyksen ja kasvun, ja kymmenet tuhannet liittyvät heidän riveihinsä joka vuosi omistaen elämänsä Jehovalle silmämääränä elämä uudessa järjestyksessä, missä ei ole laittomuutta. Jes. 60:22:ssa onkin kirjoitettu: ”Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.”
[Kuva s. 415]
Apostolien kirjeet auttoivat varhaiskristittyjä pysymään sopusoinnussa Kristuksen lain kanssa
[Kuva s. 418]
Hengellisesti kypsät miehet palvelevat tuomareina ja neuvonantajina Jehovan todistajien nykyisessä järjestössä