’Olen niin kiitollinen siitä, että he kävivät luonamme’
BROOKLYNISSA New Yorkissa oleva Vartiotorni-seura sai seuraavan kiitoskirjeen eräältä Uudessa-Seelannissa asuvalta naiselta:
”Kirjoitan tämän kirjeen ilmaistakseni arvostukseni suurenmoista järjestöänne kohtaan. Olen kolmen pojan 25-vuotias äiti. Olin jonkin aikaa halunnut ymmärtää Pyhää Raamattua. Mieheni oli baptisti ja minulla ei ollut lainkaan mitään uskonnollista taustaa. Kun hän antoi minulle Raamatun, aloin käydä kirkossa hänen kanssaan, mutta en oppinut siellä mitään Raamatusta. Poikiemme synnyttyä emme voineet käydä kirkossa ja olimme liian ujoja ottamaan yhteyttä baptisteihin uudella alueella, jolle muutimme.
”Eräänä päivänä eräs nuori nainen tuli kysymään, haluaisimmeko ilmoittaa poikamme pyhäkouluun. Suostuimme, ja hän kertoi, että meille ilmoitettaisiin, milloin voisimme viedä heidät. He eivät koskaan ilmoittaneet sitä. He eivät olleet kiinnostuneita meistä. Jehovan todistajia oli käynyt luonamme, mutta en ollut koskaan kuunnellut heitä. Otin heidän kirjallisuuttaan, mutta en koskaan lukenut sitä. Ajattelin heidän olevan vain joukko omituisia ihmisiä.
”Petyttyämme baptisteihin emme tienneet mitä tehdä. En tiennyt, miten voisin löytää oikean uskonnon, enkä voinut kuvitella meneväni kaikkiin kirkkoihin. Se oli mahdotonta! Eräänä päivänä halusimme niin epätoivoisesti ymmärtää Raamattua, että rukoilimme Jumalaa osoittamaan meille totuuden. Kolme päivää myöhemmin ovellemme koputettiin ja siellä seisoi mies, joka sanoi: ’Olen raamatuntutkija.’ Olin niin haltioissani, että suorastaan vedin hänet sisään. Hyväksyin innokkaana hänen tarjouksensa auttaa minua ymmärtämään Raamattua. Vasta hänen lähdettyään tajusin, että hän oli Jehovan todistaja, ja tämä sai minut hieman epäileväksi. Aloin kuitenkin tutkia Raamattua ja niin alkoi miehenikin myöhemmin.
”Ajan mittaan tiesimme, että olimme löytäneet tosi uskon. Elämäni onnellisin päivä oli silloin, kun molemmat menimme kasteelle vuoden 1969 ’Rauha maassa’ -konventissa. Polvistun ja kiitän Jehova Jumalaa siitä, että hän vastasi rukouksiimme tuona päivänä. Kiitän tosiaan häntä siitä, että hänen todistajansa kävivät luonamme säännöllisesti. Säästä riippumatta he tulivat auttamaan meitä. He olivat todellakin aidon kiinnostuneita meistä.
”Jos tuo todistaja ei olisi lähtenyt saarnaamistyöhön tuona aamuna, meillä ei ehkä olisi nyt Jumalan totuutta. Jehovan todistajat toivat meille suurimman lahjan, minkä kukaan voisi tuoda – toivon siitä, että saamme elää lastemme kanssa iäti Jumalan uudessa järjestyksessä.”