Onko synti vaihtaa uskontoa?

OIKEASSA palvontatavassa pysyminen on kiitettävä asia. Apostoli Paavali neuvoi Timoteusta: ”Pysy . . . siinä, minkä olet oppinut . . . lapsuudestasi saakka.” – 2. Tim. 3:14, 15.

Mutta käskikö Paavali tässä Timoteusta pysymään vanhempiensa uskonnossa siitä huolimatta millainen se oli? Se ei olisi ollut järkevää, koska Paavali itsekin oli vaihtanut uskontoaan muutamia vuosia aikaisemmin, kun hän havaitsi, että hänen esi-isiensä ”juutalaisuus” ei ollut sopusoinnussa Raamatun kanssa. (Gal. 1:14–17) Paavali tunsi Timoteuksen entisyyden ja tiesi, että hänelle oli opetettu ”pyhät kirjoitukset” lapsuudesta asti. (2. Tim. 3:15; 1:5) Hän oli totuuden tiellä, joten hänen tuli ’pysyä siinä’ eikä poiketa pois siltä.

Ajatteletpa miten vilpittömästi tahansa, että sinulla on totuus, niin oletko verrannut kirkkosi opetuksia ”pyhiin kirjoituksiin”, Raamattuun, nähdäksesi ovatko ne sopusoinnussa sen kanssa? Onko uskontosi sama kuin Timoteuksen, Paavalin ja Jeesuksen? Mitä tekisit, jos rehellisen tutkimuksen suoritettuasi huomaisit, ettei uskontosi pidäkään enää kiinni Jeesuksen Kristuksen opettamasta alkuperäisestä kristillisyydestä? Eikö sinusta olisi siinä tapauksessa järkevää vaihtaa uskontoa? Eikö se olisi synti, ettet vaihtaisi uskontoa, jos saisit varmasti tietää, ettei nykyinen uskontosi miellytä Jumalaa? Pyhät kirjoitukset sanovat: ”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” – Jaak. 4:17.

Monet vilpittömät ihmiset ovat suorittaneet tällaisen rehellisen tutkistelun ja ottaneet suuren askeleen vaihtaessaan uskontoa. Kun vertaat heidän kokemuksiaan siihen, mitä itse olet havainnut uskonnostasi, niin se saattaa auttaa sinua rehellisesti arvioimaan palvontatapasi. Toivomme vilpittömästi sen vaikuttavan siten.

EI LUJA OIKEITTEN PERIAATTEITTEN PUOLESTA

Eräs 63-vuotias filippiiniläinen mies Caviten kaupungista kirjoittaa: ”Katolilaisena tunsin olevani vapaa tekemään mitä halusin. Vaikka vaimoni ja minä elimme yhdessä ilman avioliiton etua, ei kukaan koskaan tiedustellut asiaa, eikä kukaan neuvonut meitä solmimaan laillista avioliittoa. Antoipa seurakuntamme pastori minulle edun palvella suntionakin, missä asemassa olin kymmenen vuotta. Vasta kun tutkin Raamattua Jehovan todistajien kanssa ymmärsin, ettemme olleet puhtaita Jumalan silmissä ja että meidän piti mennä avioliittoon. Huomasin myös, ettei maallinen työnikään ollut sopusoinnussa Raamatun kanssa. Vasta kun olin mennyt naimisiin ja järjestänyt kuntoon maallisen työni, minut hyväksyttiin yhdeksi Jehovan todistajista, ja minut kastettiin sellaisena vuonna 1970.” Ajatteletko sinä ’olevasi vapaa’ tekemään mitä haluat, vai vaatiiko uskontosi sinua mukautumaan tarkasti Raamatun periaatteisiin? – Hepr. 13:4; 1. Kor. 6:9, 10.

Eräs mies Caloocanin kaupungista sanoo: ”Sen sijaan että yhteyteni ’Mustan rukousnauhan’ seuraan olisi rakentanut minua hengellisesti, se johti minut juopottelemaan, tupakoimaan, pelaamaan uhkapeliä ja tanssisaleihin. Katolilaisena en ollut koskaan edes pitänyt Raamattua kädessäni enkä ollut kuullut mainittavan Jumalan nimeä. Kun setäni, yksi Jehovan todistajista, tutki kanssani Raamattua, niin ymmärsin mitä tosi kristillisyys merkitsee ja löysin mielenrauhan hylkäämällä huonot tapani.” Millaisia tapoja sinun uskonnolliset seuralaisesi suosivat? – Ef. 4:20–24.

OPETUKSET EIVÄT PERUSTU RAAMATTUUN

Eräs entinen Filippiinien riippumattoman kirkon jäsen Negros Occidentalissa kertoo, että kun hän oli nuori mies, ”tapasin katsella kynttilöitä ja ruokaa pantavan kotimme alttarin eteen pyhäinpäivänä. Minulle uskoteltiin, että syy ruoan kylmenemiseen myöhemmin oli se, että sielut olivat kulkeneet sen yli ja koskettaneet sitä. Tämä vaivasi minua vuosikausia, kunnes Jehovan todistajat osoittivat minulle Raamatusta 1. Moos. 2:7:stä ja 4. Moos. 23:10:stä, että sielu on ihminen itse ja että kuolleet ovat tiedottomia eivätkä palaa ’ahdistamaan’ ihmisiä.”

Eräs Davaon kaupungista kotoisin oleva, katolisessa koulussa kasvatettu nuori nainen huomasi kolminaisuusopin vaikeasti omaksuttavaksi. Kun hän oli saanut epätyydyttäviä vastauksia katolisilta opettajiltaan, niin hän hämmästyi yksinkertaisia, mutkattomia Raamatun vastauksia, jotka hän sai Jehovan todistajilta: kolminaisuutta ei opeteta lainkaan Raamatussa. (Mark. 12:29, 30; Joh. 14:28) Päästyään harhakuvitelmistaan hän sanoi: ”Kirkon johtajien pitäisi puhua totuutta ja noudattaa sitä. Väärä oppi ja totuuden kätkeminen pakottivat minut tutkimaan Raamattua itsekseni.” Oletko sinä tutkinut itseksesi Raamattua nähdäksesi opettavatko kirkkosi johtajat sitä, mitä se sisältää?

JÄSENIÄ EI KOHDELLA SAMALLA TAVALLA

Eräs katolilaiseksi kasvatettu mies havaitsi, että kirkossa ”oli kaikki keinotekoista, rikkaita kunnioitettiin suuresti ja köyhien olemassaoloa pidettiin itsestään selvänä.” Eräs nuori katolinen opiskelija Baguion kaupungista sanoo: ”Keskuudessamme ei ollut lainkaan rakkautta, rauhaa, tasa-arvoisuutta eikä ykseyttä. Pappeja kunnioitetaan ja puhutellaan aina ’Isänä’.” Eräs Quezon Cityn paikallisen Iglesia ni Kristo -uskonnon jäsen näki saman seikan: ”Jäsenten ja pappien, saarnaajien ja kuuntelijain välillä vallitsee suuri ero.”

Jeesus sanoi kuitenkin: ”Te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.” (Matt. 23:8, 9) Mistä voidaan löytää tällainen tasa-arvoisuus ja veljeys? Edellä mainitut henkilöt löysivät sen Jehovan todistajien keskuudesta. ”He kohtelevat toisiaan tasa-arvoisesti”, sanoo eräs. ”He ovat kaikki kristittyjä veljiä ja sisaria yli koko asutun maan”, huomauttaa toinen. Oltuaan heidän kansainvälisessä konventissaan lokakuussa vuonna 1969 Manilassa ja nähtyään tosi veljeyden toiminnassa nuori Baguion kaupungista oleva opiskelija sanoi: ”Täällä on vihdoinkin se rakkaus, rauha, tasa-arvoisuus ja ykseys, jota olen etsinyt.”

AITO RAKKAUS PUUTTUU

Jeesus sanoi: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Eräs Pasayn kaupungista oleva naishenkilö, joka halusi vilpittömästi palvella Jumalaa, tähyili tätä kristillisyyden merkkiä kirkostaan. Mutta hän sanoi: ”Yritykseni olivat turhia, koska jäsenien keskuudessa ei ollut rakkautta. Kun lähdimme kirkosta, niin ihmiset tönivät ja tyrkkivät kovasti toisiaan, mikä johti riitoihin ja loukkaantuneisiin tunteisiin.” Eräs Foursquare Gospel -kirkossa toiminut pyhäkoulun opettaja lähti saarnaajien kesken vallitsevan epäsovun ja pikkumaisten kinastelujen takia. Eräs nuori pariskunta Negros Occidentalissa sanoi kirkossakävijätovereistaan: ”He näyttävät tarkkailevan ihmistä löytääkseen virheitä eikä auttaakseen.” Oletko huomannut tällaista omassa kirkossasi?

Nämä ja monet muut ovat huomanneet erilaisen hengen Jehovan todistajain keskuudessa. Eräskin nainen Manilasta sanoi: ”Kuvitelkaahan! Jehovan todistajat kävivät luonani säännöllisesti kaksi vuotta, kun taas pappi ei käynyt kotonani kertaakaan kaikkina niinä vuosina, joina olin katolilainen.” Käytyään ensimmäisessä Jehovan todistajien kokouksessa eräs toinen selitti: ”Varsin monet tulivat tervehtimään minua ja minut esiteltiin melkein jokaiselle siellä. Millainen vastakohta katoliselle kirkolle, missä jokainen saa huolehtia itse itsestään!” Eräs toinen huomautti: ”Kun olin ensimmäisessä kokouksessani, niin kättelin useita ja minua tervehdittiin lämpimästi. Myöhemmin, kun sairastuin, valvoja kävi luonani sairaalassa ja veljet huolehtivat tarpeistani.” Eräs naishenkilö, joka kävi heidän ”Rauha maassa” -konventissaan lokakuussa vuonna 1969, hämmästeli sitä, että vaikka siellä oli todella tungosta, niin ”ei kukaan tyrkkinyt, vaan jokainen antoi ystävällisesti tietä ja tervehti toisia iloisesti”. – 1. Joh. 4:7–11, 20.

MUUTOS PAREMPAAN

Ovatko nämä ihmiset pahoillaan, kun he vaihtoivat uskontoaan? Päinvastoin! Kuuntelehan mitä muutamat heistä sanovat:

”Minä olin pää talossamme, ja mieheni oli toisella sijalla. Tutkittuamme Raamattua muutamia viikkoja mieheni huomasi minussa muutoksen. Tapani käsitellä asioita parani, ja nyt vallitsee kodissamme todellinen rauha ensimmäistä kertaa.” – Ef. 5:22, 23, 33.

”Vaimoni kanssa oli vaikeata tulla toimeen, ja me olimme eronneet. Suunnittelin mennä naimisiin toisen naisen kanssa, kun tapasin Jehovan todistajia. Saatuani tietää, miten Jumala katselee avioliiton pyhyyttä, palasin vaimoni luo, ja nyt me molemmat olemme onnellisia, että opin noudattamaan oikeita periaatteita.”

”Hyvä ystäväni oli tappanut itsensä pulmien takia, ja minä olin sen johdosta hermoromahduksen partaalla. Toistuvista rukouksista ei ollut apua. Vasta tutkittuani Raamattua Jehovan todistajien kanssa sain takaisin luottamuksen itseeni ja Jumalaan. Hermostuneisuuteni hävisi vähitellen. Ensimmäisen kerran elämässäni tunsin, että elämälläni oli tarkoitus.”

Sen sijaan, että nämä ihmiset olisivat tunteneet syyllisyyttä uskontonsa vaihtamisesta, he ovat vapautuneet pelosta, masennuksesta ja huonoista tavoista, kun Jumalan sanan totuus on vaikuttanut heidän elämässään!

EIVÄT ERILLISIÄ TAPAUKSIA

Henkilöt, joista olet lukenut tässä, ovat ainoastaan muutamia niistä yksistään Filippiineillä olevista 9 908:sta, jotka ovat vertauskuvanneet tämän muutoksen elämässään vesikasteella viimeisten 18 kuukauden kuluessa 550:n nopeudella kuussa! 1 835 heistä kastettiin yhtenä ainoana päivänä, 24.10.1969, Jehovan todistajain ”Rauha maassa” -konventissa Manilassa! He ovat vain osa suuresta joukosta, joka hylkää kirkot kautta maailman, mutta ei tullakseen ateisteiksi vaan tosi kristityiksi. Kahtena viime vuonna on 250 000 henkeä tehnyt tämän muutoksen eri puolilla maailmaa.

Nämä luvut tulevat vielä vaikuttavammiksi, kun otamme huomioon, että ennen kuin ketään hyväksytään kasteelle, hän on huolellisesti seurannut määrättyä raamatuntutkistelukurssia tavallisesti vähintään kuusi kuukautta ja on tehnyt ratkaisevat muutokset elämässään mukautuakseen Jumalan vanhurskaisiin lakeihin.

Tässä ei ole kuitenkaan kaikki. Jokainen näistä monista tuhansista yrittää osoittaa aitoa rakkautta yhtälailla vanhempiaan, sukulaisiaan ja lähimmäisiään kohtaan tarjoutumalla auttamaan heitäkin palvelemaan Jumalaa otollisesti. He saattavat käydä kotonasi jonain päivänä. Koska tiedät miten vakavasti he suhtautuvat uskontoonsa, niin eikö olisi viisasta, että kuuntelisit heitä ja tutkisit Jumalan sanaa heidän kanssaan? Jos teet siten, tulet toteamaan, että tosi kristillisyys elää ja kukoistaa eikä ainoastaan Filippiineillä vaan koko asutussa maassa!