Sitä ei ole Raamatussa!
MONIA ajatuksia, joiden yleensä luullaan olevan Raamatusta lähtöisin, ei ole siellä lainkaan. Tarkasta seuraavassa käsitellyt kohdat – katso, luulitko Raamatun opettavan niitä. Tutki sitten, mitä se todellisuudessa sanoo. Se voi lisätä kiinnostustasi tähän kirjaan ja siihen, mitä se merkitsee meille nykyään.
”JUMALA TEKI MAAN SEITSEMÄNÄ 24-TUNTISENA PÄIVÄNÄ”
Yleinen vastaväite, joka esitetään Raamatun luomiskertomuksen hyväksymistä vastaan, on luulo, että se sanoo Jumalan tehneen maan seitsemänä 24-tuntisena päivänä. Halunnet lukea tämän kertomuksen, joka alkaa Raamattusi aivan ensimmäiseltä sivulta, 1. Mooseksen kirjan 1. luvun 1. jakeesta, ja jatkuu 2. luvun 4. jakeeseen asti.
Kun luit sen, niin havaitsitko mitään sellaista, missä olisi sanottu, että siinä mainitut ”päivät” olivat rajoitetut 24-tuntisiksi? Sana ”päivä” ei voi aina merkitä 24-tuntista ajanjaksoa tässä kohdassa, sillä kertomuksen lopussa kutsutaan koko ajanjaksoa, joka sisältää kaikki siinä mainitut ”päivät”, ”siksi päiväksi, jona Jehova Jumala teki maan ja taivaan”. (1. Moos. 2:4, Um) Sana ”päivä” ei ilmeisestikään tarkoita tässä 24 tuntia, koska se sisältää koko luomiskauden.
Sana ”päivä” voi merkitä myös ’aikakautta’. Monissa kielissä puhutaan ”Nooan päivästä”, ”Caesarin päivästä” tai muista ajanjaksoista, jotka olivat paljon pitempiä kuin 24 tuntia, mutta joilla oli täsmällinen alku ja täsmällinen loppu.
On huomattava, että nämä seitsemän suurta luomis-”päivää” eivät sisällä maailmankaikkeuden luomista vaan ainoastaan maan valmistamisen ihmistä varten. Raamattu ei sano, milloin aurinko, tähdet ja planeetat, myös maa, luotiin. 1. Moos. 1:1 sanoo: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” Mutta se ei sano, milloin tuo ”alku” oli eikä miten paljon aikaa kului kaikkeuden luomisen ja sen välillä, jolloin seuraavassa jakeessa mainittu ensimmäinen ”päivä” niistä seitsemästä alkoi.
Toinen tärkeä seikka on, että kuusi ensimmäistä päivää päättyivät – mutta ei seitsemäs! Kuuden ensimmäisen päivän selostus päättyy samanlaiseen lausuntoon kuin kuudennen päivän selostus: ”Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.” (1. Moos. 1:5, 8, 13, 19, 23, 31) Mutta tällaista loppulausetta ei esitetä seitsemännestä päivästä, jona Jumala lepäsi.
Apostoli Paavali ymmärsi yli 4 000 vuotta myöhemmin, että tämä seitsemäs päivä, lepopäivä, oli yhä meneillään. Hän viittasi erityisesti tähän 1. Mooseksen kirjassa mainittuun lepopäivään ja sanoi: ”Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon.” (Hepr. 4:4, 11) On täysin johdonmukaista, että Jeesuksen Kristuksen (jonka ilmaistaan Matt. 12:8:ssa olevan ”sapatin herra”) rauhaisa tuhatvuotishallituskin kuuluu Jumalan suureen Sapattiin eli lepopäivään. Näin ollen Jumalan maanpäällisestä aineellisesta luomisesta lepäämisen suuri ”seitsemäs päivä” käsittää lähes 6 000 vuotta Raamatun historiaa Aadamista lähtien ynnä ne Kristuksen hallituksen 1 000 vuotta, joiden Ilm. 20:1–6 osoittaa vielä olevan tulossa. Jos siis muut kuusi tämän seitsemän suuren luomis-”päivän” ryhmästä ovat yhtä pitkät kuin viimeinen, niin jokaisen niistä on täytynyt olla 7 000 vuotta pitkä!
1. Mooseksen kirjassa kuvaillut suuret luomiskaudet olivat siis tuhansia vuosia kestäviä ajanjaksoja, joiden kuluessa Raamattu sanoo ryhdytyn tiettyihin toimiin Jumalan valmistaessa maata ihmistä varten.
”SUKUPUOLISUHTEET OLIVAT ’ALKUPERÄINEN SYNTI’”
Oliko Eevan ”alkuperäinen synti” Aadamin viettely, niin kuin monet näyttävät ajattelevan? Ei Raamatun mukaan!
Raamattu sanoo, että Jumala teki Eevan ”avuksi” eli ”täydennykseksi” Aadamille. Raamatun kertomus sanoo heitä ”mieheksi ja hänen vaimokseen”. (1. Moos. 2:20, 25, Um) Heidän suhteensa ei ollut haureus (naimattomien välinen suhde) eikä aviorikos (suhde jonkun toisen aviopuolison kanssa). Heidän aviosuhteensa oli sen sijaan pyhä, sillä Jumala oli neuvonut heitä saamaan lapsia. Hän sanoi: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi.” – 1. Moos. 1:28.
Mikä heidän syntinsä sitten oli? Juuri se, mikä Raamattu sanoo sen olleen: vain sen kirjaimellisen hedelmän (Raamattu ei sano sen olleen ”omena”) syöminen, jota Jumala oli kieltänyt heitä syömästä. Tämä oli yksinkertainen asia, mutta se oli erittäin vakava. Se merkitsi Jumalan auktoriteetin pilkkana pitämistä. Eeva halusi itse päättää, mikä oli ”hyvää ja pahaa” – mitä hänen piti tehdä tai olla tekemättä – sen sijaan että olisi hyväksynyt Jumalan päätöksen asiassa. Aadamin synti oli Eevan seuraaminen tässä tottelemattomassa menettelyssä.
”JEESUS KUOLI ’RISTILLÄ’”
”Tiedän Jeesuksen kuolleen ristillä”, joku saattaa sanoa. ”Olen lukenut siitä monta kertaa.”
Mutta monien hämmästykseksi Raamatussa ei ole mitään, mikä ilmaisisi, että Jeesuksen teloituspaalussa olisi ollut poikkipuu. Todistukset ovat todellisuudessa päinvastaiset. Louis Réau, kuuluisa ranskalainen uskonnollisen taiteen asiantuntija, kirjoitti: ”Evankeliumit eivät kerro meille mitään nimenomaista ristin muodosta. Kreikkalainen sana stauros voi merkitä yksinkertaista pylvästä eikä merkitse niin kuin latinassa crux kahden hirren ristiinpanemista. Näyttää siltä, että Kristus esitettiin alun perin kiinnitetyn paaluun.” – Ks. Apt. 5:30; 10:39.
”Risti” oli uskonnollinen vertauskuva kauan ennen Kristuksen aikaa. Eräs ranskalainen katolinen sanakirja myöntää: ”Ei voida kieltää, että pakanat olivat käyttäneet ristiä uskonnollisena vertauskuvana. Se tavataan eri muodoissa lukuisissa aasialaisissa, eurooppalaisissa ja amerikkalaisissakin muistomerkeissä.”
Koska Raamattu ei esitä mitään kuvausta sen muodosta ja Raamatun käyttämät kreikkalaiset sanat merkitsivät ’paalua’, ’pylvästä’ tai ’puuta’ eikä ’ristiä’, niin niillä, jotka sanovat, että pylväässä, jossa Kristus kuoli, oli poikkipuu, on todellisuudessa velvollisuus todistaa se. Ja koska Jeesuksen apostolien kirjoituksissa ei kuvailtu lainkaan ”ristin palvontaa”, vaan se oli ”pyhä” vertauskuva pakanoille, sen palvontaa ei voida suositella tosi kristityille nykyään.
”PAPPIEN EI PITÄISI MENNÄ NAIMISIIN”
Tämä kiistanalainen asia on herättänyt paljon kiihtymystä nykyään, erityisesti niiden keskuudessa, joiden läheinen sukulainen on tehnyt uhrauksen tässä suhteessa.
Roomalaiskatoliset oppineet huomauttavat, että apostoli Paavali ei määrännyt selibaattia. Katoliset oppineet, jotka kirjoittavat Raamatun sanakirjassa Encyclopedic Dictionary of the Bible, sanovat: ”Useimmat, jolleivät kaikki apostolit, olivat olleet naimisissa, niin kuin Pietari varmasti oli.” Todistukseksi Pietarin avioliitosta tämä katolinen kirja lainaa kaksi raamatunkohtaa: Matt. 8:14:n ja 1. Kor. 9:5:n. Edellinen puhuu Pietarin ”anopista”. Toisessa Paavali sanoo: ”Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?”
Keillä oli vaimo, kuten tämä Raamatun jae osoittaa? ”Muilla apostoleilla.” ”Herran veljillä.” ”Keefaalla.” Kuka Keefas oli? Ei kukaan muu kuin apostoli Pietari, jonka katolinen uskonto opettaa olleen ensimmäinen paavi. Ja Paavali sanoi Pietarin olleen naimisissa!
Raamattu ei määrännyt selibaattia Israelin papeille eikä kristillisen seurakunnan valvojille. Niinpä edellä lainattu roomalaiskatolinen Raamatun sanakirja sanookin viitaten Jeesuksen apostolien raamatullisiin kirjoituksiin: ”Apostoli Paavali tekee täysin selväksi, että kukaan kristitty ei ole velvoitettu noudattamaan n. [naimattomuutta].” Se lisää: ”Pappien selibaattia ei ole vaadittu eikä edellytettykään missään kohdassa Ut:ssa [Uudessa testamentissa].”
”JEESUKSELLA OLI NIMI – JUMALALLA EI OLE”
Jumalan Pojalla on nimi: Jeesus. Mutta onko Isällä?
”Jumala” ei ole hänen nimensä. Sana ”jumala” ei ole erisnimi vaan arvonimi. Se tarkoittaa ’mitä tahansa ihmisen jumalana palvomaa’, epäjumalat ja toiset ihmiset mukaan luettuina. (Websterin New Collegiate Dictionary, v:n 1960 painos, s. 355) Onko kaikkivaltiaalla Luojalla nimi, joka erottaa hänet kaikista vääristä jumalista?
On. Taivaan ja maan suuri Luoja ilmaistaan tuhansia kertoja nimellään alkuperäisessä heprean kielessä, jolla noin kolme neljäsosaa Raamatusta kirjoitettiin. Niin katoliset kuin protestanttisetkin uskonnolliset oppineet myöntävät auliisti tämän tosiasian, vaikka monet heidän kirkkojensa jäsenet tietävätkin vähän tästä nimestä.
Raamatun tietosanakirja Encyclopædia of the Bible sanoo: ”Jehova eli pikemminkin Jahve on Israelin Jumalan todellinen, täysin omakohtainen ’erisnimi’.” Protestanttinen Raamatun sanakirja New Bible Dictionary sanoo: ”Tarkasti sanoen Jahve on Jumalan ainoa ’nimi’. Missä kohdassa tahansa 1. Mooseksen kirjassa sana šem (’nimi’) liittyy jumalolentoon, se nimi on Jahve. Kun Aabraham tai Iisak rakensi alttarin, niin ’hän kääntyi Jahven nimen puoleen’.”
Ranskalainen Raamatun sanakirja Dictionnaire de la Bible, joka on katolisen papin F. Vigouroux’n toimittama, sanoo: ”Jehova, Jumalan persoonanimi Vanhassa testamentissa. Mitään jumalan nimeä ei käytetä niin usein heprealaisessa Raamatussa. Se toistetaan noin 6 000 kertaa joko yksin tai jonkin toisen Jumalan nimen yhteydessä.”
Jehova ja Jahve ovat eri muotoja, joilla Jumalan nimi on käännetty heprealaisesta tetragrammatonista suomeksi. Tätä nimeä käytettiin ennen tavallisessa keskustelussa tosi Jumalan erottamiseksi vääristä jumalista. Suomalainen raamatunkäännös käyttää kuitenkin sanaa ”Herra” Jumalan nimen asemesta. Vain kahdessa alaviitteessä Jumalan nimi esiintyy muodossa ”Jahve” Uudessa kirkkoraamatussa. Mutta monet raamatunkäännökset ovat aivan oikein säilyttäneet Jumalan todellisen nimen joka kohdassa, missä se esiintyi siinä kielessä, jolla Raamattu alun perin kirjoitettiin, ja kirjoittavat sen joko muodossa ”Jehova” tai ”Jahve”.
MITÄ RAAMATTU OPETTAA?
Niin, se, mitä Raamattu todella sanoo, eroaa suuresti siitä, mitä siitä usein on opetettu. Eikö tämä tosiseikka herätä tiedonhaluasi? Etkö haluaisi tietää mitä Raamattu todella opettaa ja sen suurenmoisen toivon, jonka se tarjoaa ihmiskunnalle tulevaisuuden varalle?
Kysy joltakulta Jehovan todistajalta, ehkä siltä, joka toi sinulle tämän lehden, ilmaista Raamatun kotitutkistelua. Se on Raamatun perusopetuksia käsittelevä oppikurssi, joka tarjotaan kuudeksi kuukaudeksi, joka kestää tunnin viikossa eikä maksa sinulle mitään ja joka pidetään oman kotisi rauhassa.
Sinä saat tietää vastaukset esimerkiksi seuraaviin raamatullisiin kysymyksiin: Miksi me vanhenemme ja kuolemme? Missä kuolleet ovat? Miksi Jumala sallii pahuutta? Opettavatko kristikunnan kirkot todella sitä, mitä Raamattu sisältää? Mitä nykyiset rauhattomat maailman olosuhteet todella merkitsevät? Mitä tulevaisuudella on tarjolla sinulle ja perheellesi?
Yli miljoona perhettä hyötyy jo tästä ilmaisesta viikkotutkistelusta. Ne saavat tietää mitä Raamattu todella opettaa. Ja ne innostuvat siitä niin, että lähtevät kymmenin tuhansin kertomaan siitä lähimmäisilleen.
Jollet tunne ketään Jehovan todistajaa, niin kirjoita tämän lehden julkaisijoille. Joku lähelläsi oleva Jehovan todistaja käy näyttämässä sinulle, miten sinäkin voit oppia tuntemaan Jumalan sanan Raamatun sisältämät sykähdyttävät tosiasiat.
Harjoitatpa nyt jotain uskontoa tai et, niin velvollisuutesi itseäsi kohtaan on tietää, mitä totuuksia todella on tuossa vanhassa henkeytetyssä kirjassa. Voitpa sinä huomata tämän sykähdyttävän tiedon kannustavan sinut sellaiseen intoon, toimintaan ja henkilökohtaiseen menettelyyn, jollaista ensimmäisen vuosisadan kristityt osoittivat kauan sitten!