Anteeksiantamaton orja

Kirjoitus on laadittu erityisesti vanhempien luettavaksi lastensa kanssa

ONKO joku joskus tehnyt sinulle jotain väärää? Jos on ja jos hän loukkasi sinua tai sanoi sinulle jotain epäystävällistä, niin eikö se tehnytkin sinut surulliseksi?

Kun jotain sellaista tapahtuu, niin pitäisikö sinun kohdella tuota toista ihmistä samalla epäystävällisellä tavalla kuin hän kohtelee sinua? Mitä luulet?

Monet loukkaavat heti takaisin, jos joku loukkaa heitä. Mutta Jeesus sanoi, ettei se ole sopivaa. Hän opetti, että meidän tulee antaa anteeksi niille, jotka tekevät meille vääryyttä.

Mutta entä jos joku kohtelee meitä halpamielisesti tai epäystävällisesti monta kertaa? Kuinka monta kertaa meidän tulee antaa hänelle anteeksi? Apostoli Pietari halusi eräänä päivänä tietää juuri tämän. Niinpä hän kysyikin Suurelta Opettajalta: ’Onko minun annettava hänelle anteeksi niinkin monesti kuin seitsemän kertaa?’

Jeesus ei sanonut Pietarille, että seitsemän kertaa olisi ollut paljon. Hän sanoi: ’Sinun on annettava anteeksi seitsemänkymmentäseitsemän kertaa’, jos joku tekee syntiä sinua kohtaan niin monesti.

Se merkitsee, että on annettava monta kertaa anteeksi jollekulle! Emmehän me edes muista, että meitä kohtaan olisi tehty niin monta kertaa vääryyttä tai pahuutta. Juuri tämän Jeesus osoitti. Meidän tulee antaa anteeksi toisille yhä uudelleen. Meidän ei pidä yrittää muistaa kuinka monta kertaa toiset saattavat tehdä meille vääryyttä. Jos he pyytävät anteeksi, niin meidän tulee antaa heille anteeksi.

Jeesus halusi osoittaa opetuslapsilleen, miten tärkeätä on olla anteeksiantava. Vastattuaan Pietarin kysymykseen hän sen tähden esitti opetuslapsilleen kertomuksen. Haluaisitko kuulla sen?

Olipa kerran kuningas. Hän oli hyvä kuningas. Hän oli erittäin ystävällinen. Hän jopa lainasi rahaa orjilleen, kun nämä tarvitsivat apua.

Mutta tuli päivä, jolloin kuningas halusi saada rahansa takaisin. Niin hän kutsui ne orjat, jotka olivat hänelle velkaa, ja pyysi heitä maksamaan hänelle sen. Hänen luokseen tuotiin mies, joka oli kuninkaalle velkaa 60 miljoonaa hopearahaa! Se on aika paljon rahaa! Se on enemmän rahaa kuin minulla on ollut koko elämässäni.

Orja oli kuluttanut kuninkaan rahat, eikä hänellä ollut mitään millä maksaa takaisin. Niin kuningas käski myydä tämän orjan. Kuningas käski myymään myös orjan vaimon ja hänen lapsensa sekä kaiken, mitä orja omisti. Kuninkaalle piti sitten maksaa kaupasta saatu raha. Miltä luulet orjasta tuntuneen?

Orja tuli hyvin surulliseksi. Ja hän lankesi suoraa päätä kuninkaan eteen ja painoi kasvonsa maahan. ’Ole hyvä, älä tee sitä minulle’, hän anoi kuninkaalta. ’Suo minulle enemmän aikaa, niin minä maksan takaisin kaiken, mitä olen sinulle velkaa.’ Jos olisit ollut kuningas, niin mitä olisit tehnyt orjalle?

Hyvä kuningas sääli orjaansa. Niinpä hän sanoikin orjalle, ettei hänen tarvinnut maksaa takaisin mitään siitä rahasta. Hänen ei tarvinnut maksaa takaisin yhtä ainoatakaan niistä 60 miljoonasta rahasta! Orja oli varmaan hyvin onnellinen!

Mutta mitä orja sitten teki? Hän meni ulos ja tapasi toisen orjan, joka oli hänelle velkaa vain sata kolikkoa. Se oli hyvin vähän verrattuna 60 miljoonaan rahaan. Tuo mies tarttui toveriaan niskasta kiinni ja alkoi kuristaa häntä. Ja hän sanoi hänelle: ’Maksa takaisin ne sata rahaa, jotka olet minulle velkaa.’

Voitko kuvitella ihmisen tekevän jotain tuollaista? Kuningas oli antanut tälle orjalle niin paljon anteeksi, ja nyt hän kääntyi ympäri ja vaati orjatoveriaan maksamaan takaisin sata rahaa. Se ei ollut ystävällinen teko.

Orja, joka oli velkaa vain sata rahaa, oli köyhä. Hän ei voinut maksaa tuota rahaa takaisin siinä paikassa. Ja niin hän lankesi orjatoverinsa jalkoihin ja anoi: ’Ole hyvä ja anna minulle enemmän aikaa, niin minä maksan sinulle takaisin mitä olen sinulle velkaa.’ Olisiko tuon miehen pitänyt antaa orjatoverilleen enemmän aikaa? Olisitko sinä antanut?

Tämä mies ei kuitenkaan ollut ystävällinen, niin kuin kuningas oli ollut. Hän tahtoi, että hänelle maksetaan heti paikalla. Ja koska hänen orjatoverinsa ei voinut maksaa, niin hän heitätti hänet vankilaan. Hän ei totisesti ollut anteeksiantava.

Toiset orjat näkivät tämän kaiken tapahtuvan. He eivät pitäneet siitä. He säälivät orjatoveriaan, joka heitettiin vankilaan. Niin he menivät kertomaan siitä kuninkaalle.

Kuningaskaan ei pitänyt tapahtuneesta. Hän vihastui kovin anteeksiantamattomalle orjalle. Ja hän kutsui hänet luokseen ja sanoi: ’Sinä paha orja, enkö minä antanut sinulle anteeksi sitä, mitä sinä olit velkaa minulle? Eikö sinunkin olisi pitänyt antaa anteeksi orjatoverillesi?

Hänen olisi pitänyt ottaa oppia hyvästä kuninkaasta. Mutta hän ei ollut oppinut. Ja niin kuningas heitätti nyt anteeksiantamattoman orjan vankilaan, kunnes hän maksaisi takaisin ne 60 miljoonaa hopearahaa. Eikä hän voinut tietenkään vankilassa koskaan ansaita sellaista rahamäärää maksaakseen takaisin. Niin hänen piti joutua olemaan siellä kuolemaansa asti.

Kun Jeesus lopetti tämän kertomuksen, hän sanoi seuraajilleen: ’Samalla tavalla menettelee minun taivaallinen Isäni myös teidän kanssanne, jollette anna kukin veljellenne anteeksi sydämestänne.’ – Matt. 18:21–35.

Me kaikkihan olemme Jumalalle velkaa hyvin paljon. Kaikki hyvä, mitä meillä on, on tullut Jumalalta. Elämämme tulee Jumalalta, mutta koska me teemme sitä, mikä on väärin, niin hän voisi ottaa sen pois meiltä. Me emme kykenisi koskaan koko elinaikanamme ansaitsemaan riittävästi rahaa maksaaksemme Jumalalle sen, mitä olemme hänelle velkaa.

Siihen verrattuna, mitä me olemme velkaa Jumalalle, toiset ihmiset ovat meille velkaa hyvin vähän. Se, mitä he ovat velkaa meille, on kuin ne sata kolikkoa, jotka toinen orja oli toiselle velkaa. Mutta se, mitä me olemme velkaa Jumalalle, on kuin ne 60 miljoonaa, jotka orja oli velkaa kuninkaalle.

Jumala on erittäin ystävällinen, ja hän antaa meille anteeksi mitä olemme velkaa hänelle. Mutta hän antaa anteeksi vain, jos uskomme hänen Poikaansa Jeesukseen ja annamme anteeksi muille, jotka tekevät väärin meitä kohtaan. Eikö siinä ole meille ajateltavaa?

Jos joku tekee jotain epäystävällistä sinulle, mutta sitten sanoo olevansa pahoillaan, niin mitä sinä teet? Annatko hänelle anteeksi? Entä jos se tapahtuu useita kertoja? Annatko silti hänelle anteeksi?

Jos olisimme anteeksipyytäjinä, niin emmekö haluaisi tuon toisen antavan meille anteeksi? Meidän pitäisi tehdä samoin häntä kohtaan. Meidän ei tule vain sanoa, että annamme hänelle anteeksi, vaan meidän tulee todella antaa hänelle anteeksi sydämestämme. Kun teemme siten, niin osoitamme todella haluavamme olla Suuren Opettajan seuraajia.