Kun haluaisit huutaa

KUN jokin aika sitten nelivuotias poika astui äitinsä keittiöön, niin pieni ämpäri luiskahti hänen kädestään. Hiekka kaatui vasta puhdistetulle lattialle. Vihaisena äiti huusi ja löi poikaansa niin, että tämä kaatui lattialle. Jatkettuaan huutamista äiti ryntäsi ulos keittiöstä ja jätti lapsen lattialle.

Oletko milloinkaan nähnyt tapahtuvan tällaista? Onko sellaista sattunut omassa kodissasi?

Huutaminen on tavanomaista monissa perheissä nykyisin. Eivät ainoastaan vanhemmat huuda lapsilleen, vaan usein aviopuolisotkin huutavat solvauksia toisilleen. Miksi?

Joistakuista se saattaa tuntua normaalilta. Heidän vanhempansa huusivat toisilleen. Heidän tuttavansa tekevät siten. Ovatpa he saattaneet kuulla, että on vahingollista hillitä tunteitaan. Niin he sitten katsovat aiheelliseksi huutaa, kun he ovat vihaisia.

Naiset huutavat usein tuntiessaan olevansa paineen alla. Voi olla, että lapset ovat sairaita ja ärtyisiä. Ehkäpä äiti itsekään ei voi oikein hyvin. Illallisen valmistus on saattanut keskeytyä. Suurin piirtein kaikki voi näyttää menneen vinoon, ja äiti tuntee olevansa neuvoton. Tällaisissa olosuhteissa ei ole ihme, että hän haluaa huutaa.

Miehetkin ovat yhä suuremman paineen alla. Heillä on usein taloudellisia huolia. Isän edessä saattaa olla työpaikan menettäminen. Hänen hermonsa voivat olla riekaleina. Silloin vähäisinkin ärsytys, kuten esimerkiksi meluavat lapset, voi herättää hänessä halun räjähtää sanatulvaan.

Onko sellainen sanatulva hyödyllinen? Päinvastoin, se saattaa olla vahingollista monellakin tavalla sekä huutajalle itselleen että niille, joille huudetaan. Ota huomioon, mitä ihmiselle tapahtuu fyysisesti, kun hän puhkeaa huutamaan vihaisesti.

Verenpaine kohoaa. Se vaikuttaa haitallisesti verenkiertoon. Ruoansulatus häiriintyy. Ruumiin puolustusjärjestelmä joutuu kohtuuttomaan rasitukseen. Niinpä seurauksena voi olla esimerkiksi halvaus tai sydänkohtaus. Vihaiset sanatulvat voivat todella lyhentää ihmisen elinikää!

Entä vaikutus toisiin – esimerkiksi aviopuolisoon, jolle huudetaan? Saako tällainen hänet haluamaan olla puolisonsa kanssa? Onko hän halukas näkemään puolisonsa illalla ja pitämään häntä sylissään?

Vaikutuksesta lapseen, jolle usein huudetaan, eräs newyorkilainen lääkäri sanoi: ”Se vaikuttaa varmasti vahingollisesti lapsen tunteisiin. Hän tuntee itsensä useasti vieraantuneeksi vanhemmistaan. Hänestä tulee monesti itseensä sulkeutunut ja hän saattaa omaksua epänormaaleja, jopa rikollisia käyttäytymistapoja.”

Onko huutaminen tuollaisten mahdollisten ruumiillisten ja tunneperäisten vaikutusten arvoista? Parantaako se kulloistakin tilannetta? Onko lapsi, jolle huudetaan, taipuvaisempi suhtautumaan sinuun kunnioittaen ja rakastaen? Vai tunteeko hän olonsa epämukavaksi läsnä ollessasi, ja vältteleekö hän sinua?

Merkitseekö tämä sitä, ettei kenenkään sovi koskaan korottaa ääntään? Vanhempien on toisinaan oltava lujia lapsilleen, ja hiukan vahvempi ääni voi antaa pontta asialle. Mutta se ei vaadi hillitöntä sanatulvaa eikä räjähdystä.

Jumalan sana Raamattu katselee asioita käytännöllisesti ja antaa seuraavan erinomaisen kannustuksen: ”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” – Ef. 4:31, 32.

Saatat myöntää tämän olevan hyvä neuvo. ”Mutta, mitä voin tehdä, kun olen suunniltani enkä tunne voivani estää huudon ja herjauksen tulvaa?” kysynet.

Lääketehtaat mainostavat, että silloin on aika hankkia jotakin niiden rauhoittavista lääkkeistä. Mutta lääkkeisiin turvautuminen ei tarjoa pysyvää parannusta. Sen sijaan se voi jopa pahentaa tilannetta.

Eräs yleinen neuvo, kun tunnet haluavasi huutaa, on ’laskea kymmeneen’. Ajatus on se, että se suo sinulle aikaa lauhtua ja pidättää vihaiset sanasi. Se saattaa auttaa.

Mutta on jotakin hyödyllisempää, mitä Jumalaa rakastava voi tehdä. Hän voi pysähtyä, ja sinä hetkenä, jolloin hän tuntee halua huutaa, rukoilla Jehova Jumalaa. Viitaten siihen, miten tehokasta on odottaa Jumalalta apua, eräs Kristuksen apostoleista sanoi, että Jumala ”voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme”. – Ef. 3:20.

Varmasti Hän, joka kehotti, että ”huuto ja herjaus . . . olkoon kaukana teistä”, voi auttaa sinua tyyntymään, kun haluaisit huutaa. Mutta sinun täytyy kääntyä hänen puoleensa rukouksessa ja pyytää hänen apuaan.

Toinen käytännöllinen toimenpide, kun haluaisit huutaa, saattaa olla eristäytyminen harmista tai pulmasta mikäli mahdollista. Lähde kävelylle. Kuuntele rauhoittavaa musiikkia. Tai mene jonnekin, missä voit istua lukemaan Raamattua ja miettimään sen kautta Jumalalta tulevaa rohkaisua. Jotta saisimme Jumalan jatkuvan hyväksymyksen, meidän täytyy noudattaa sitä, mitä hän sanoo, myös hänen kehotustaan lopettaa huutamistapa.

Mutta onko huutaminen milloinkaan aiheellista? Kyllä se on. Esimerkiksi silloin, kun henkesi on uhattuna tai kun yrität torjua hyökkääjän. Jumalan muinaiselle Israelille antaman lain mukaan kihlattu neitsyt, joka oli vaarassa joutua raiskatuksi, oli velvollinenkin huutamaan. Mutta nämä ovat poikkeustapauksia, eivätkä ne merkitse itsehillinnän menettämistä. – 5. Moos. 22:23–27.

Jos muissa tilanteissa haluaisit huutaa, pysähdy ja harkitse sen vaikutuksia. Haluatko vahingoittaa itseäsi ruumiillisesti, vieroittaa toisia ihmisiä ja vaikuttaa haitallisesti asemaasi Jumalan edessä? Jos et, niin ponnistele ankarasti ollaksesi ystävällinen, anteeksiantava ja hellän sääliväinen. Jumalan avulla pystyt hillitsemään itsesi, kun haluaisit huutaa.