Siunauksia siitä, että suhtautuu vakavasti evankeliuminpalvelukseen
JOS olet tosi kristitty evankeliuminpalvelija, niin sinulla on erittäin suosittu asema. Sinulla on luja perustus uskollesi Jehova Jumalaan. Sinulla on myös kirkas tulevaisuudentoivo, Jumalan valtakunta. – Hepr. 11:6; Ilm. 21:3, 4.
Mutta miten syvästi olet kiinnostunut niistä, joille sinulla on etu kertoa näitä hyviä asioita? Oletko todella kiinnostunut heidän ikuisesta hyvinvoinnistaan? Jos olet, niin noudatat seuraavia Jeesuksen Kristuksen seuraajilleen antamia ohjeita: ”Menkää sen tähden ja tehkää . . . opetuslapsia . . . opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” Ja sinä suhtaudu vakavasti Raamatun käskyyn: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” – Matt. 28:19, 20, Um; 2. Tim. 4:2.
EVANKELIUMINPALVELUKSEN VAKAVUUS
Miten tärkeätä Jumalan palvelijoitten todella on osallistua tähän saarnaamis- ja opettamistyöhön? Onko se työtä, jonka voi laiminlyödä ja silti saada Jumalan suosion?
Kristitty apostoli Paavali ilmaisi palveluksen vakavuuden rohkaistessaan työtoveriaan Timoteusta: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” Evankeliuminpalvelus on tosiaan näin tärkeätä! Tunnollinen osallistuminen siihen voi merkitä Jumalan valtakunnan siunauksista nauttimista ikuisesti, sen sijaan että tulisi eristetyksi elämästä iäksi. – 1. Tim. 4:16.
Jehova Jumalan palvelijat ovat nyt samanlaisessa asemassa kuin Jumalan profeetta Hesekiel noin 2 500 vuotta sitten. Hesekiel palveli vartijana varoittamassa kansaa Jehovan tulevista tuomioista. Siksi Jumala sanoi hänelle: ”Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.” – Hes. 33:7, 8.
Kristityillä on nykyään myös varoitustyö suoritettavana. Jumala on antanut heille tehtäväksi varoittaa lähestyvästä ”suuresta ahdistuksesta”, joka hävittää perin pohjin koko tämän asiainjärjestelmän ja ne, jotka kuuluvat osana siihen. Elämä on siis kysymyksessä. Kyseessä ei ole ainoastaan niiden elämä, joita varoitetaan, vaan myös niiden Jumalan omien palvelijoitten elämä, joiden tehtäväksi varoittaminen on annettu.
Asian vakavuuden takia kristittyjen evankeliuminpalvelijoiden on siis oltava perusteellisia evankeliuminpalveluksessaan. Oletko sinä? Suhtaudutko sinä tosiaan vakavasti palvelukseesi?
UUDELLEEN KÄYMINEN EI-TAVATTUJEN LUONA
Noudattaen Jeesuksen ja hänen apostoliensa esimerkkiä Jehovan kristityt todistajat käyvät ihmisten luona heidän kodeissaan. Mutta entä jos jossakin kodissa ei ole ketään kotona? Merkitsisikö heidän unohtamisensa suhtautumista vakavasti evankeliuminpalvelukseen?
Ihmisten löytäminen kotoa merkitsee usein käymistä toiseen aikaan päivästä. Miksi? Koska jotkut ihmiset, esimerkiksi ne, jotka käyvät kirkossa joka sunnuntaiaamu, eivät totuttuun tapaansa ole kotona määräaikoina. Heidät on siis tavoitettava sunnuntai-iltapäivisin tai jonain muuna aikana viikosta. Jollet voi käydä muuna aikana, niin ehkä voit järjestää toisen evankeliuminpalvelijan tekemään sen.
Sitä, miten tärkeää on yrittää tavata ihmiset joka kodissa, valaisee tapaus, jolloin ketään ei tavattu eräässä talossa kolmeen vuoteen. Lopulta sieltä tavattiin nainen, joka oli odottanut koko sen ajan, että joku todistaja olisi tullut aloittamaan hänelle jälleen raamatuntutkistelun, joka hänellä oli ollut ennen tähän paikkaan muuttoaan.
Eräässä toisessa tapauksessa kristitty evankeliuminpalvelija ajatteli, ettei hän yrittäisi uudelleen paikkaan, jossa ei oltu kotona, koska ovenavaaja oli edellisillä käynneillä kovasti Raamatun sanomaa vastaan. Käynti kuitenkin tehtiin, ja evankeliuminpalvelijan yllätykseksi olikin taloon muuttanut uusi perhe. Evankeliuminpalvelija kertoo:
”Nainen kutsui minut sisälle. Pidin hänelle raamatullisen saarnan, ja hän tilasi Herätkää!-lehden. Voin aloittaa hänelle raamatuntutkistelun tällä ensi käynnillä. Kolmen viikon jälkeen hän kävi valtakunnansalin kokouksissa. Nähtyään Seuran filmin ’”Iankaikkisen hyvän uutisen” julistaminen’ hän havaitsi, että todistajilla on todella oikea ymmärrys Jumalan sanasta. Hän alkoi osallistua Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen, ja kuuden kuukauden kuluttua ensimmäisestä käynnistäni tässä paikassa, jossa ei ollut ketään tavattu, hän vertauskuvasi vesikasteella antautumisensa tekemään Jehovan tahdon.”
Valtakunnan julistajat, jotka ovat perusteellisia evankeliuminpalveluksessaan, ovat tosiaan iloinneet monista siunauksista. Voitko nähdä mahdollisuuksia tavata henkilöitä, jotka eivät aikaisemmin olleet kotona?
UUSINTAKÄYNTIEN TEKEMINEN
On myös tarpeellista tuntea huolta uusintakäyntien tekemisestä niiden luo, jotka osoittavat kiinnostusta. Seuraava tosi elämän kokemus tähdentää, miten tarpeellista on yrittää hellittämättä tavata tällaisia henkilöitä.
Eräs kristitty evankeliuminpalvelija jätti kaksi lehteä nuorelle miehelle, joka oli vasta vapautunut palveluksesta meriväessä. Hän näytti etsivän jotain parempaa. Tämän takia evankeliuminpalvelija, joka jätti lehdet hänelle, piti tärkeänä tavata hänet uudelleen. Mutta koska hän ei tavannut häntä kotoa, niin hän pyyhki muutamien yritysten jälkeen hänen nimensä pois luettelostaan.
Tämä evankeliuminpalvelija tapasi sitten eräänä päivänä Jehovan todistajain puolivuotiskierroskonventissa tämän miehen toisen evankeliuminpalvelijan seurassa, joka oli löytänyt hänet ja tuonut hänet konventtiin. Heidän ikänsä ja muiden harrastustensa samanlaisuuden tähden päätettiin, että ensimmäinen evankeliuminpalvelija tutkisi Raamattua hänen kanssaan.
Entinen merisotilas edistyi nopeasti ja osallistui pian kristilliseen evankeliuminpalvelukseen. Kun nämä kaksi olivat sitten kerran evankeliuminpalveluksessa talosta taloon, niin tuo evankeliuminpalvelija kävi läpi vanhoja muistiinpanojaan ja löysi tämän miehen nimen pyyhittynä pois luettelosta ei-kiinnostunena, koska ei ollut tavannut häntä kotoa yritettyään muutamia kertoja. Ja tässä hän nyt istui hänen vieressään, itse yhtenä Jehovan todistajista!
Tämä painoi totisesti tuon nuoren evankeliuminpalvelijan mieleen, kuinka tärkeätä on, ettei hellitä uusintakäyntien tekemisessä. Ajattelehan, minkä siunauksen hän oli vähällä menettää, siunauksen saada auttaa tuo henkilö iankaikkisen elämän tielle! Menetätkö sinä samanlaisia siunauksia siten, ettet ole hellittämätön yrittäessäsi tavata ihmisiä, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta?
Samaa asiaa – että usein tarvitaan hellittämättömyyttä silloinkin, kun löydetään kiinnostuneita – korostaa toinenkin tosi elämän kokemus.
Eräs evankeliuminpalvelija jätti kaksi lehteä perheeseen. Huolehtivaisena hän päätti käydä uudelleen perheen luona. Hänen onnistui tällä käynnillä saada tilaus Herätkää!-lehdelle. Tekemällä hellittämättä uusintakäyntejä hän saattoi kahden kuukauden kuluttua aloittaa raamatuntutkistelun perheelle. Kun tutkistelu alkoi, niin vanhemmat pyysivät lapsia menemään viereiseen huoneeseen, jotta he eivät häiritsisi tutkistelua. Mutta kristitty evankeliuminpalvelija oli huolissaan myös lasten hengellisestä hyvinvoinnista ja ehdotti, että he jäisivät ja liittyisivät mukaan tutkisteluun, mitä ehdotusta vanhemmat arvostivat kovasti.
Evankeliuminpalvelija osoitti edelleen huolenpitoaan kutsumalla perheenjäseniä tulemaan todistajien kokouksiin heidän valtakunnansaliinsa. He ottivat auliisti kutsun vastaan, ja kun he kävivät näissä kokouksissa, he edistyivät vielä enemmän. Niinpä kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun raamatuntutkistelu aloitettiin tälle perheelle, molemmat vanhemmat asennoituivat Jehova Jumalan ja hänen valtakuntansa puolelle ja antautuivat palvelemaan Jehovaa, ja heidät kastettiin.
Jos olet kristitty evankeliuminpalvelija, teetkö uusintakäynnin jokaiseen paikkaan, missä osoitetaan kiinnostusta? Yritätkö hellittämättä aloittaa raamatuntutkistelun? Voit iloita samanlaisista siunauksista, jos teet niin.
Toisaalta voi uusintakäynnin tekemättä jättäminen, kun on luvannut tulla, aiheuttaa todellisen pettymyksen. Eräs evankeliuminpalvelija jätti kaksi raamatuntutkistelun apuvälineitä eräälle naiselle ja lupasi tulla takaisin. Mutta jostain syystä hän ei pitänytkään sanaansa. Hän on ehkä ajatellut, että hän oli niin monta kertaa palannut toisten luo tapaamatta lainkaan kiinnostusta. Mutta oli asian laita miten tahansa, tämä nainen sattui olemaan erilainen. Hän oli kiinnostunut siinä määrin, että hän luki heti kirjat.
Pettyneenä siitä, että evankeliuminpalvelija ei tullutkaan takaisin niin kuin oli luvannut, tämä nainen kirjoitti kirjojen julkaisijoille, Vartiotorni-seuralle, ja kertoi kiinnostuksestaan sekä pyysi jotakuta tulemaan luokseen. Seura lähetti kirjeen seurakunnalle, jolle määrätyllä alueella kirjoittaja asui. Kun evankeliuminpalvelija kuuli kirjeestä ja tunsi kirjoittajan naiseksi, jonka luona hän oli käynyt, niin miltä hänestä tuntui? Hän varmaan näki tarpeelliseksi suhtautua evankeliuminpalvelukseensa vakavammin!
TILAPÄISTODISTUS
Entä tilapäistodistus – puhuminen ihmisille Jumalan tarkoituksista missä tahansa ja milloin tahansa satut tapaamaan heitä jokapäiväisessä elämässäsi? Ne, jotka ovat valppaita tekemään näin, saavat usein monia huomattavia iloja ja siunauksia. Eräs Puerto Ricossa asuva evankeliuminpalvelija alkoi todistaa yliopistossa opiskelevalle nuorukaiselle ajaessaan hänen kanssaan taksilla. Tämä tilapäistodistus saattoi tuon nuoren miehen elämän tielle. Hän on nykyään palvelija eräässä seurakunnassa.
Muuan kristitty evankeliuminpalvelija kuuli eräänä päivänä maallisessa työpaikassaan jonkun naisen sanovan, että sosialismi on ainoa vastaus maailman pulmiin. Se antoi todistajalle tilaisuuden kertoa naiselle Valtakunnan toivosta, joka hänellä oli. Kohta nämä työpaikalla käydyt keskustelut johtivat säännölliseen raamatuntutkisteluun kotona. Muutaman kuukauden kuluttua nainen alkoi todistaa toisille ja on nyt itse innokas kristitty evankeliuminpalvelija samoin kuin hänen miehensäkin.
Eräässä radioyhtiössä työskenteli hyvin harras roomalaiskatolinen mies. Hän oli käyttänyt neljä vuotta korkeamman matematiikan opiskeluun yliopistossa, mutta etsi sydämessään Raamatun totuutta. Hän meni kerran työpaikallaan erään päällikön luo tiedustelemaan eräitä lausuntoja, jotka tämän päällikön oletettiin esittäneen. Päällikkö sattui olemaan Jehovan todistaja, joka oli suorittanut tilapäistodistusta, mutta hänen sanojaan oli vääristelty. Hän oli iloinen saadessaan antaa tälle roomalaiskatoliselle totuuden etsijälle oikeaa tietoa. Hän ehdotti, että olisi parasta keskustella näistä asioista kotona eikä yhtiön työaikana.
Muutamia päiviä myöhemmin mies tuli jälleen kysymään todistajalta, milloin he voisivat tavata keskustellakseen asiasta. Niin järjestettiin käynti, ja miehelle jäi useita raamatuntutkistelun apuvälineitä.
Viikkoa myöhemmin hän kysyi, voisiko hän olla läsnä jossain kokouksessa, mutta kun hänen työpäivänsä alkaa kello 4 aamulla, niin hän voi olla vain ensimmäisessä kokouksessa, teokraattisessa palveluskoulussa. Hän havaitsi sen niin kiinnostavaksi, opiskelijat niin varmoiksi ja niin paljon tietäviksi ja koulunpalvelijan niin hyväksi opettajaksi, että hän tuskin saattoi uskoa korviaan. Kun häneltä kysyttiin, mitä hän piti siitä, niin hän sanoi: ”En ole koskaan nähnyt niin ystävällisiä, varmoja ihmisiä . . . kuin lapsetkin olivat.”
Hän tiedusteli seuraavaa kokousta, ja sen sanottiin olevan sunnuntaiaamuna. Koska miehen vaimo oli poissa muutamia viikkoja, niin todistaja pyysi hänet lounaalle kokouksen jälkeen. Seurauksena oli, että he jatkoivat keskustelua kello 14:stä 23.30:een, jona aikana hän hankki myös lisää Raamatun tutkimisen apuvälineitä sekä Jehovan todistajien vuosikirjan (engl.). Hän kävi seurakunnan kokouksissa tiistai-iltana ja torstai-iltana seuraavalla viikolla ja osallistuikin niihin.
Seuraava sunnuntai oli hyvin samalainen – kokoukset ja lounas, jota seurasi kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään tutkistelu kello 14:stä 23.30:een. Sen viikon keskiviikkona he saivat Totuus-kirjan tutkituksi, minkä jälkeen hän kysyi: ”Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?” Häntä kehotettiin ottamaan yhteys seurakunnan valvojaan, minkä hän tekikin. Hän luki pian kirjat ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu” ja Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa. Kolmen viikon kuluttua – ei kuuden kuukauden – siitä, kun hän alkoi tutkia Totuus-kirjaa, hänet kastettiin!
Tämä henkilö on edelleen innokas Jehovan kristitty todistaja, julistaa keskimäärin 40–60 tuntia kuussa, enimmäkseen saarnaten ovelta ovelle. Maallisen työaikansa takia hän voi ottaa johdon todistamistyössä keskellä viikkoa. Kun hänen vaimonsa lähti matkalle muutamiksi viikoiksi, hän ei ollut vielä alkanut tutkia. Kun vaimo palasi, mies oli jo antautunut Jumalan kristitty evankeliuminpalvelija, joka odotti tulevansa kastetuksi. Se oli miltei liikaa vaimolle, mutta ei mennyt montakaan tutkistelua, ennen kuin hän kertoi sukulaisilleen niistä suurenmoisista asioista, joita hän oli oppinut Raamatusta. Miten suurenmoisia siunauksia tosiaan voikaan tulla tilapäistodistuksesta!
Jos olet kristitty evankeliuminpalvelija, niin suhtaudu siis vakavasti evankeliuminpalvelukseesi. Yritä tavoittaa kaikki, jotka eivät ole kotona, kun käyt ensi kerran ovelta ovelle viemässä hyvää uutista. Palaa uudelleen aina kun ihmiset osoittavat kiinnostusta Jumalan tarkoituksia kohtaan. Äläkä sivuuta niitä monia tilaisuuksia, jolloin voit antaa tilapäistodistusta. Muista, että joka kylvää runsaasti, saa myös niittää runsaasti. – 2. Kor. 9:6.