Keitä heettiläiset olivat?
HEETTILÄISET mainitaan vanhassa kirjassa, joka tunkeutuu aivan ihmiskunnan historian alkuun asti. Tämä kirja, Raamattu, paljastaa heidän olleen Nooan pojanpojan pojan Heetin jälkeläisiä. Koska Heet oli Kanaanin poika ja Haamin pojanpoika, niin heettiläiset olivat kanaanilaisia. – 1. Moos. 10:1, 6, 15.
Jo ennen kuin patriarkka Aabraham muutti Kanaaniin vuonna 1943 eaa., heettiläiset olivat asettuneet asumaan sinne. Heidän tiedetään asuneen eteläisen Palestiinan vuoristoalueella, täsmällisemmin sanoen Hebronissa ja sen läheisyydessä. (1. Moos. 15:18–20; 23:2–20) Vuosisatoja myöhemmin heidän havaittiin yhä asustavan vuoristoseuduilla, mutta Raamatussa ei ole esitetty täsmällisesti heidän alueensa laajuutta. – 4. Moos. 13:29; Joos. 11:3.
Kanaanilaisista nähtävästi ainoastaan heettiläiset pysyivät huomattavana ja voimakkaana kansana melkoisen pitkän ajan israelilaisvalloituksen jälkeen. (1. Kun. 10:29) Raamatussa mainitaan heillä olleen kuninkaita ja sotavoimia vielä Israelin kuninkaan Jooramin hallituksen aikana (n. 917–905 eaa.). (2. Kun. 7:6) Mutta Syyrian, Assyrian ja Babylonian valloitettua vuoroin maan heidän voimansa ilmeisesti murtui.
Ottaen huomioon heettiläisten huomattavan aseman ennen muinoin voisi odottaa arkeologisten löytöjen antaneen lisää yksityiskohtia. Lukuisat hakuteokset osoittavat näin olevankin ja arkeologian todella osoittaneen oikeaksi Raamatun todistuksen heettiläisten olemassaolosta. Tämä herättää kysymyksen: Lepääkö arkeologinen todistus lujalla perustuksella vai onko se kyseenalainen?
Assyrialaisissa nuolenpääkirjoitusteksteissä olevat viittaukset nimeen ”Hatti” sijoittavat sen tavallisesti Syyriaan tai Palestiinaan ja voivat sen vuoksi tarkoittaa Raamatun heettiläisiä. Nimen ”Hatti” perusteella ovat eräät oppineet kuitenkin sivuuttaneet assyrialaiset nuolenpääkirjoitustekstit ja yrittäneet yhdistää Raamatun kertomuksen heettiläiset valtakuntaan, jonka pääkaupunki oli Vähässä-Aasiassa kaukana pohjoisessa ja lännessä Kanaanin maasta.
Boghazköissä (aikaisempi nimi Hattušas), paikassa, jonka on ajateltu olleen tämän valtakunnan pääkaupunki, on maasta kaivettu useita vanhoja tekstejä. Sen perusteella, että sanat ”Hattušas” ja ”Hatti” kuulostavat samanlaisilta, jotkut oppineet ovat kutsuneet eräitten Boghazköistä löydettyjen tekstien kieltä nimellä ”hatti” eli ”heetti”. Nykyinen teoria on, että voittajat, jotka toivat maahan eri kielen, valloittivat alueen varhaiset asukkaat. Tämä kieli käytti nuolenpääkirjoitusta. Myöhemmin jälleen toinen kieli, joka käytti hieroglyfikirjoitusta, syrjäytti nuolenpääkirjoituksen. On otaksuttu, että nuo kolme eri kieltä edustavat kolmea ihmisryhmää.
Mutta ei ole mitään keinoa todistaa varmasti, että mikään näistä ryhmistä pitäisi samastaa Raamatun heettiläisten kanssa. Tunnustaen samastukseen liittyvän vaikeuden historioitsija E. A. Speiser huomauttaa: ”Raamatun heettiläisten ongelma on – – mutkikas. Ensinnäkin on kysymys siitä, ketkä heettiläiset kuuluvat mihinkin esitettyyn raamatunkohtaan: hattilaiset, indoeurooppalaiset nuolenpääkirjoituskertomusten heettiläiset vai hieroglyfiheettiläiset.” – The World History of the Jewish People, 1964, 1. osa, s. 160.
On myös huomattavaa, etteivät mitkään Boghazköistä löydetyt nuolenpääkirjoitustekstit itse sano kieltä ”heetiksi”. Tämä on vain eräitten oppineitten tekemä johtopäätös. Ja I. J. Gelb sanoo ”heettiläisestä” hieroglyfikirjoituksesta: ”Heettiläisen hieroglyfikirjoituksen alkujuuret ovat yhä melko epäselvät, mutta kaikki merkit viittaavat Aigeian kulttuurialueeseen sen alkulähteenä.” (A Study of Writing, 1952, s. 83) Aigeian meri on Vähän-Aasian ja Kreikan välissä. Tämä näyttäisi poistavan sen Raamatun heettiläisten valtakunnasta.
Edellä olevasta voidaan nähdä, ettei Raamatun heettiläisiä voida varmasti yhdistää ”heettiläisvaltakuntaan”, jonka pääkaupunkina oli Hattušas. Nimien ”heettiläinen” ja ”Hattušas” samankaltaisuutta tuskin voidaan pitää varmana todisteena samastamiselle.
Mutta sen seikan, etteivät Raamatun ulkopuoliset lähteet varaa varmaa tunnistusta, ei pidä olla huolestumisen aihe. Koska arkeologisia löytöjä voidaan usein tulkita monin eri tavoin, niin ne eivät ole Pyhään Raamattuun uskomisen luotettava perusta. Suoraan Raamatun sivuilla on runsaasti todisteita siitä, että se on totuuden kirja. Sen jokapäiväiselle elämälle antamien neuvojen viisautta ja käytännöllisyyttä, sen vilpittömyyttä ja sopusointua sekä sen monia ennustuksia ja niiden täyttymyksiä ei voi olla huomaamatta.
”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, asiain oikaisemiseksi, kurittamiseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysikelpoinen, täydelleen varustautunut jokaiseen hyvään työhön.” – 2. Tim. 3:16, 17, Um.