Mistä Mooses sai tietonsa?

ITSE Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, todistus osoittaa Mooseksen Raamatun ensimmäisen kirjan, 1. Mooseksen kirjan, kirjoittajaksi. (Luuk. 24:27, 44) Koska tuossa kirjassa kerrotut tapahtumat sattuivat ennen Mooseksen syntymää, niin herää kysymys, mistä hän sai tietonsa.

Jo 18. vuosisadalla hollantilainen oppinut Vitringa pohti tätä kysymystä. ”Tämä on kertomus” -lauseen käytön perusteella Vitringa päätteli, että joka kerta, kun tämä ilmaisu esiintyy 1. Mooseksen kirjassa, se ilmaisee jo olemassa olleen asiakirjan. Äskeisempinä vuosina ovat toiset tulleet samanlaiseen johtopäätökseen. Esimerkiksi arkeologi P. J. Wiseman kirjoittaa selittäessään ilmaisua ”tämä on kertomus” (tai ”tämä on . . . historia” tai ”nämä ovat . . . alkulähteet”): ”Se on kunkin osan päätöslause ja viittaa sen tähden taaksepäin jo muistiin merkittyyn kertomukseen. . . . Se viittaa tavallisesti historian kirjoittajaan tai sen sisältävän taulun omistajaan.” – New Discoveries in Babylonia About Genesis, s. 53.

Mutta näiden historioitten sisällön tutkimus herättää kuitenkin huomattavasti epäilyä tämän katsantokannan todenmukaisuudesta. Tämän näkemyksen mukaan esimerkiksi se osa, joka alkaa 1. Mooseksen kirjan 36. luvun jakeesta 10, päättyisi 1. Moos. 37:2:n sanoihin: ”Tämä on kertomus Jaakobin suvusta”, mutta lähes koko kertomus koskeekin Eesaun jälkeläisiä ja viittaa vain satunnaisesti Jaakobiin ja hänen perheeseensä. Jos tuo teoria olisi oikea, niin se merkitsisi sitä paitsi sitä, että Ismael ja Eesau kirjoittivat tai omistivat laajimmat asiakirjat Jumalan menettelyistä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Tämä ei näytä järkevältä, sillä se tekisi niistä, joilla ei ollut osuutta Aabrahamin kanssa tehdyssä liitossa, kaikkein kiinnostuneimpia tuosta liitosta. Olisi vaikea käsittää, että Ismael olisi ollut siinä määrin kiinnostunut Aabrahamin huonekuntaan liittyvistä tapahtumista, että olisi yrittänyt saada siitä yksityiskohtaisen kertomuksen, joka käsittää useita vuosia sen jälkeen, kun hänet äitinsä Haagarin kanssa lähetettiin pois. – 1. Moos. 11:27b–25:12.

Samaten ei Eesaulla, joka ei lainkaan arvostanut pyhiä asioita, olisi ollut mitään syytä kirjoittaa tai omistaa kertomusta, joka käsittelee laajakantoisesti Jaakobin elämän tapahtumia, joiden silminnäkijä Eesau ei ollut. (1. Moos. 25:19–36:1; Hepr. 12:16) Ei näytä myöskään johdonmukaiselta päätellä, että Iisak ja Jaakob olisivat suureksi osaksi jättäneet huomioon ottamatta Jumalan toimenpiteet heidän suhteensa ja tyytyneet vain lyhyihin kertomuksiin jonkun toisen sukutauluista. – 1. Moos. 25:13–19a; 36:10–37:2a.

Vaikkei ilmaisua ”tämä on kertomus” voidakaan joka tapauksessa järkevästi yhdistää kyseisen historian kirjoittajaan tai omistajaan, niin se ei välttämättä tee tyhjäksi sitä, että Mooses sai joitakin tietojaan aikaisemmin kirjoitetuista muistiinmerkinnöistä, mm. kertomuksista, jotka kirjoitettiin muistiin ennen Nooan ajan vedenpaisumusta. Vaikkei Raamatussa olekaan selviä viittauksia kirjoittamiseen ennen vedenpaisumusta, niin on huomattava, että kaupunkien rakentaminen, soitinten kehittäminen ja rauta- ja kupariesineiden taonta alkoi kauan ennen vedenpaisumusta. (1. Moos. 4:17, 21, 22) On näin ollen järkevää ajatella, ettei kirjoitusmenetelmänkään kehittäminen ollut ihmisille kovin vaikeaa. Ja arkeologiset todisteet osoittavat, että kirjoitusta oli olemassa jo huomattavan kauan ennen Mooseksen aikaa. On kuitenkin myönnettävä, että suoranaisia todisteita vedenpaisumusta edeltäneestä kirjoittamisesta ei ole olemassa.

Tosin Assyrian kuningas Assurbanipal sanoi lukeneensa ”kiveen tehtyjä piirtokirjoituksia, jotka olivat tulvaa edeltäneeltä ajalta”. Mutta nämä piirtokirjoitukset ovat saattaneet edeltää vain huomattavan suurta paikallista tulvaa tai ovat voineet olla kertomuksia, jotka pyrkivät käsittelemään vedenpaisumusta edeltäneitä tapahtumia. Esimerkiksi se, mikä tunnetaan ”Sumerin kuningasluettelona”, sanoo mainittuaan kahdeksan kuninkaan hallinneen 241 000 vuotta: ”(Sitten) tulva vyöryi yli (maan).” Tällainen kertomus ei selvästikään ole luotettava.

Raamatun aikalaskun mukaan Nooan ajan maailmanlaajuinen vedenpaisumus tapahtui vuonna 2370 eaa. Arkeologit ovat ajoittaneet tätä aiemmiksi lukuisia savitauluja, jotka he ovat kaivaneet esiin. Mutta nämä savitaulut eivät ole päivättyjä asiakirjoja. Siitä syystä niille määrätyt ajoitukset ovat pelkästään olettamuksia eivätkä tarjoa varmaa perustetta määritellä niiden ajallista suhdetta Raamatun vedenpaisumukseen. Minkään esiin kaivettujen, ihmisten tekemien esineitten ei tiedetä ehdottomasti olevan vedenpaisumusta edeltäneiltä ajoilta. Arkeologit, jotka ovat ajoittaneet esineitä vedenpaisumusta edeltäneelle kaudelle, ovat tehneet sen sellaisten löytöjen perusteella, joiden voidaan parhaassa tapauksessa vain selittää todistavan suuresta paikallisesta tulvasta.

Ei ole siis mitään keinoa vahvistaa ehdottomasti sitä, että Mooses sai joitakin tietojaan vedenpaisumusta edeltäneistä ja sen jälkeisistä kertomuksista. Ei ole myöskään mitään perustetta kumota hänen tehneen niin, sillä kirjoitusta on käytetty kauan tietojen välittämisessä. Kuitenkaan ei Mooseksen tietojen alkulähteenä ole tarvinnut olla aikaisemmin kirjoitettuja kertomuksia. On ilmeistä, että jonkun täytyi saada tieto ihmisen luomista edeltäneistä tapahtumista Jumalan ilmoituksen kautta. Mooseshan oli voinut saada sen samoin kuin muunkin aineistonsa suoranaisena ilmoituksena Jumalalta. Mutta jos se ilmoitettiin jollekulle muulle kuin Moosekselle, niin tämä tieto ja 1. Mooseksen kirjan muun sisällön perusaineisto voitiin toimittaa Moosekselle suullisena perinteenä. Senaikaisten ihmisten pitkän eliniän takia tieto oli saattanut kulkea ensimmäiseltä ihmiseltä Aadamilta Moosekselle vain viiden yhdysrenkaan kautta, jotka olivat Metusalah, Seem, Iisak, Leevi ja Amram. Tämä olisi vaatinut luonnollisesti sitä, että viimeisellä perinnettä välittäneellä yhdysrenkaalla Amramilla olisi ollut päässään koko 1. Mooseksen kirja.

Tätä nykyä ei voida tehdä mitään ehdotonta johtopäätöstä siitä, mistä välittömästä tietolähteestä Mooses sai muistiin merkitsemänsä tiedot. Hän oli saattanut saada ne suoranaisen ilmoituksen, suullisen perinteen tai kirjoitettujen asiakirjojen välityksellä. Ehkä kaikki nämä kolme tietolähdettä olivat käytössä. On muistettava kuitenkin, että tärkeä ei ole välitön tietolähde vaan se tosiasia, että Jehova Jumala ohjasi henkensä välityksellä profeetta Moosesta kirjoittamaan luotettavan kertomuksen, joka on säilytettynä 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa.