Täydellisyys – mitä se oikeastaan merkitsee?
RAAMATTU sanoo Jumalasta: ”Täydelliset ovat hänen tekonsa.” – 5. Moos. 32:4.
Jumalan kätten työnä kiertotähti Maan on täytynyt olla täydellinen. Miksi Jumala sitten käski Aadamia ja Eevaa ’tekemään maan alamaiseksi’? – 1. Moos. 1:28.
Samoin Jumalan toiminnan tuote, ensimmäinen ihmispari, oli myös täydellinen. Miten se sitten saattoi tehdä syntiä?
Miten vastaisit näihin kysymyksiin? Mitä ”täydellisyys” oikeastaan merkitsee? Tiedätkö, mitä Raamattu siitä opettaa? Miellyttäisikö sinua elää täydellisyydessä täällä maan päällä? Vai ajatteletko sinä, että täydellisyys veisi kaikki haasteet pois elämästä, tekisi sen mekaanisen säännölliseksi, ikävystyttäväksi?
TODELLISEN MERKITYKSEN LÖYTÄMINEN
Useimmilla ihmisillä on todellisuudessa hyvin epätäydellinen käsitys siitä, mitä sana ”täydellinen” merkitsee. Voidaan esimerkiksi nähdä mainostettavan paitoja ”9,50/kpl” ja rinnalla voi olla huomautus ”19,50, jos täydellinen”. Onko se oikeaa ”täydellinen”-sanan käyttöä?
Jotkut voisivat vastata kieltävästi. He saattaisivat sanoa: ”Ei ole olemassakaan sellaista kuin ’täydellinen’ paita.” Miksi? He voivat ajatella, että ”täydellisellä” paidalla olisi hämmästyttävät ominaisuudet, se ei ehkä kuluisi koskaan, vaan kestäisi ikuisesti. Mutta jos paita olisi tehty kankaasta, joka ei koskaan kuluisi, niin miten sellaista kangasta voitaisiin ensinnäkin leikata? Jos sitä voitaisiin leikata, niin se voisi myös kulua. Ja jollei sitä voitaisi leikata, niin sen pitäisi olla kovempaa kuin mikään muu olemassa oleva aine, kovempaa kuin timantitkin. Miltähän sellainen paita tuntuisi hartioillasi?
Kyllä mainoksen käyttämä sana ”täydellinen” olisi oikein. Sanakirja sanoo, että ”täydellinen” on sellainen ’joka sisältää kaiken asiaan kuuluvan, ajateltavissa olevan, vaadittavan tms., josta ei puutu mitään’. Se on myös ’ominaisuuksiltaan kaikin puolin ko. käsitettä vastaava, sellainen kuin vaaditaan’.
Kysymys on siis: kuka ratkaisee, mikä on asiaan kuuluvaa ja mitkä kulloinkin ovat vaatimukset? Paidan ollessa kysymyksessä asian ratkaisee tehtailija, tekijä, jolla on määrätyt vaatimukset ja mittapuut. Kun ne on täytetty, niin paita on ”täydellinen”. Jos paita on urheilupaita ja ostaja haluaa puvun paidan, niin paita ei luonnollisestikaan ole hänen näkökannaltaan ”täydellinen” hänen käyttöönsä, siihen tarkoitukseen, mikä hänellä on mielessä.
Näin ollen henkilö, joka vastustaa ”täydellinen”sanan käyttöä paidasta tai jostakin samanlaisesta tavarasta, katsoo siis todellisuudessa asiaa henkilökohtaisen ”ihanteensa” mukaan. ”Ihanne” on henkilön oma ajatus eli käsitys erinomaisuudesta eli täydellisyydestä, siitä, millainen hänen mielestään tavaran tulee olla. Mutta eri ihmisillä on erilaiset ihanteet. Minkä sinä sanoisit olevan miehen ”täydellinen” pituus, millainen naisen kasvojen ”täydellinen” muoto tai edes omenapiirakan ”täydellinen” tuoksu? Sinun vastauksesi edustaisi tietysti vain sinun omaa mieltymystäsi, sinun ihannettasi.
Mitä tekemistä tällä on Raamatun kanssa tai täydellisyydessä elämisen kanssa maan päällä? Hyvinkin paljon. Sillä vaikka nämä seikat näyttävät yksinkertaisilta, niin niiden pitäminen mielessä voi auttaa meitä ymmärtämään monia asioita Jumalan sanasta, mm. tämän esityksen alussa tehtyjä kysymyksiä. Tämä johtuu siitä, että niillä heprealaisilla ja kreikkalaisilla sanoilla, joita Raamatun kirjoittajat käyttivät ilmaisemaan täydellisyyttä, on hyvin samanlainen merkitys kuin suomalaisella sanalla ”täydellinen” pohjimmiltaan. Ne ilmaisevat ajatuksen sellaisesta, mikä on ”kokonainen”, ”loppuun suoritettu”, ”viimeistelty”, ”täysin kehittynyt”, ”saavuttanut määrätyn tarkoituksen eli päämäärän”. Katsokaamme siis, miten tämä kaikki auttaa meitä ymmärtämään Raamattua ja sen lupaamaa elämää täydellisyydessä.
TÄYDELLISYYDEN LOPULLINEN RATKAISIJA
Koko luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan Jumalalle. Toisin sanoen Hän on lopullinen Tuomari sen suhteen, onko jokin täydellinen vai ei. Jos se täyttää hänen mittapuunsa hänen tyydytyksekseen, jos se kelpaa hänen tarkoitukseensa siten kuin hän haluaa, niin se on täydellinen. Siksi voimme aivan oikein sanoa, että Jumalan luomakunnan minkä tahansa osan täydellisyys on suhteellinen eikä ehdoton. Toisin sanoen se kaikki on suhteessa Jumalan sille asettamaan tarkoitukseen, riippuu siitä, ja vasta kun me tiedämme hänen tarkoituksensa, me voimme tietää, onko jokin täydellinen hänen silmissään vai ei.
Esimerkiksi Jumala valmisti kiertotähti Maan ihmisen asunnoksi ja täytti sen kasveilla, linnuilla, maaeläimillä ja kaloilla sekä loi lopuksi ihmisen maan päälle. Katsellessaan työtään Jumala ilmoitti, että se, mikä oli saatettu valmiiksi, ”oli sangen hyvää”. (1. Moos. 1:31) Se täytti hänen täydelliset mittapuunsa. Mutta pane merkille, että Jumala silti neuvoi Aadamia ja Eevaa ’tekemään maan alamaisekseen’ tarkoittaen ilmeisesti sitä, että heidän piti viljellä sitä ja tehdä koko planeetta, eikä vain Eeden, Jumalan puutarhaksi. (1. Moos. 1:28; 2:8) Voisimme verrata tätä rakentajaan, joka tekee sopimuksen, että hän rakentaa hyvän talon perheelle, mutta antaa sitten perheenjäsenten suorittaa sen maalaamisen, kaunistamisen ja kalustamisen. Kun rakentaja luovuttaa talon perheelle, hänen työnsä on loppuun suoritettu, viimeistelty, vaatimuksia vastaava. Onko se ”epätäydellinen”, koska muuta on vielä tehtävänä? Ei, sillä tämähän oli etukäteen päätetty järjestely.
Jumala antoi sitten myös israelilaisille käskyn rakentaa tabernaakkeli eli palvontateltta erämaahan ja antoi heille täsmälliset ohjeet sen valmistamista varten. Työ oli erinomaista laadultaan ja tehty ”niinkuin Herra oli käskenyt”. (2. Moos. 36:1, 2; 39:32, 42, 43) Voisimmeko sanoa sen olleen täydellinen? Ehdottomasti, sillä kun se oli valmis, niin Jumala hyväksyi sen ja ilmaisi läsnäolonsa siellä. (2. Moos. 40:16, 33–38) Kuitenkin Jumala antoi määräaikana pysyvän temppelin Jerusalemissa korvata tuon kannettavan teltan ja salli myöhemmin tuhota jopa tuon temppelinkin. Miksi? Koska noiden rakennelmien piti olla vain esikuvia eli pienoiskokoisia profeetallisia esityksiä ”suuremmasta ja täydellisemmästä majasta”, Jehovan taivaallisesta järjestelystä, missä ylösnoussut Kristus Jeesus toimii Ylimmäisenä Pappina. (Hepr. 9:11–14, 23, 24) Maallinen teltta oli täydellinen, koska se tyydytti kaikkia Jumalan vaatimuksia. Ja se täytti sille määrätyn tarkoituksen. Toisaalta sen täydellisyys, mitä se edusti, Jumalan taivaallisen järjestelyn täydellisyys, oli paljon korkeampilaatuinen, ja se toteuttaa Jumalan lopullisen tarkoituksen hävittää synti tyystin. Tässä merkityksessä oli siis se, mitä maallinen teltta edusti, ”suurempi ja täydellisempi”.
Me emme näin ollen voi noudattaa omia ajatuksiamme näissä asioissa, tai muuten me yritämme tehdä itsestämme jumalan ja panna oman ajattelumme Luojamme ajattelun yläpuolelle. Koska hän on Tekijä, Valmistaja, niin hän tietää, mitä hän haluaa, ja hänellä on täysi oikeus päättää, millaiset täydellisyyden mittapuut pitää olla hänen toiminnassaan ja luomistyössään.
TÄYDELLISYYS IHMISTEN KESKUUDESSA
Kun palaamme nyt ensimmäiseen ihmispariin, niin näemme, että Aadam ja Eeva luotiin täydellisiksi – ruumiillisesti ja henkisesti. Jumala antoi myös heille täydellisen moraalisen alun, sillä hän juurrutti ihmiseen omantunnon. Siitä syystä apostoli saattoi oikeutetusti sanoa, että Jumalan laki ’on kirjoitettu ihmisten sydämiin’. (Room. 2:15) Voiko tuo täydellinen ihmispari tehdä syntiä? Vai pitikö heidän, ollakseen täydellisiä, olla kyvyttömiä tekemään syntiä, tehdyt siten, että he saattoivat ainoastaan totella, kulkea vain oikeaa tietä poikkeamatta koskaan heille viitoitetusta suunnasta? Jos tekisit koneen, sanokaamme auton, niin etkö tekisikin sitä siten, että se kulkisi aina siihen suuntaan, mihin kääntäisit ohjauspyörää? Eikö siis ensimmäisen ihmisparinkin olisi pitänyt olla tällainen ollakseen täydellinen?
Ei. Miksei? Koska näistä ihmisistä ei tehty koneita, jotka olisivat toimineet koneellisesti. Jumala, Tekijä, tarkoitti, että heillä piti olla moraalinen toimintavapaus, ts. heidän piti kyetä tekemään henkilökohtaisia moraalisia ratkaisuja, valitsemaan oikean ja väärän välillä, tottelevaisuuden ja tottelemattomuuden välillä. Muista, että Tekijä määrää mittapuut ja vaatimukset, hänen tahtonsa hallitsee. Jollei siis ihmisparilla olisi ollut tätä valintakykyä, niin se olisi todellisuudessa ollut epätäydellinen Jumalan mittapuiden mukaan. – Vrt. 1. Moos. 2:15–17; 3:2, 3; 5. Moos. 30:19, 20; Joos. 24:15.
Mutta olettakaamme, että joku väittää: ”Niin, mutta jos he olisivat olleet täydellisiä, niin heidän olisi pitänyt valita ainoastaan se, mikä on oikein.” Tämä on samaa kuin sanoisi, ettei heillä ollut valinnan varaa, sillä jos sinä voit ”valita” ainoastaan yhden asian, niin et todellisuudessa valitse lainkaan. Tällainen väitös merkitsee näin ollen vain henkilökohtaisen ajatuksen panemista Jumalan omien mittapuiden sijaan. Nuo mittapuut vaativat sitä, että ihmisparin piti kyetä valitsemaan joko hyvä tai paha. Miksi? Koska vain silloin voi rakkaus liittyä mukaan. Jos he olisivat totelleet siksi, etteivät olisi kyenneet tekemään muuta kuin tottelemaan, niin heidän palveluksensa olisi ollut automaattista. Mutta Jumala soi heille kyvyn valita, niin että he saattoivat palvella sydämessään olevasta rakkaudesta. Tai he voivat tulla tottelemattomiksi siksi, että heidän sydämestään oli tullut itsekäs. Miten se voi tapahtua?
Se oli riippuva siitä, millä he ravitsisivat sydäntään, josta heidän vaikuttimensa lähtivät. Samoin kuin heidän ruumiinsa vaativat oikealaatuista ravintoa toimiakseen hyvin, vaikka ne olivatkin täydelliset, heidän piti ruokkia myös sydäntään oikeilla ajatuksilla ja järkeilyillä. Täydellinen Aadam ei voinut syödä likaa, soraa eikä puuta ja silti nauttia täydellisestä fyysisestä terveydestä; jos hän olisi yrittänyt hengittää vettä ilman sijasta, hän olisi hukkunut. Hänen täydellisyytensä oli suhteellinen, rajoitettu ihmisen elämänpiiriin. Samalla tavalla jos hän halusi antaa mielensä ja sydämensä käyttää ravinnokseen vääriä ajatuksia, niin se oli johtava väärän halun hellimiseen ja aiheuttava lopulta synnin ja kuoleman. Näin juuri tapahtuikin, ja Aadamista tuli tottelemattomuutensa takia omavalintaisesti epätäydellinen. – Jaak. 1:14, 15; vrt. 1. Moos. 1:29 ja Matt. 4:4.
IHMISKUNNAN PALUU TÄYDELLISYYTEEN MAAN PÄÄLLÄ
Vastauksena rukoukseen: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa”, Jehova Jumala tulee poistamaan maan päältä kaiken, mikä ei täytä hänen mittapuitaan, sovi hänen vanhurskaaseen tarkoitukseensa. Hänen lupauksensa mukaan siitä seuraa, ’ettei ole enää kyyneleitä, kuolemaa, murhetta eikä parkua eikä kipua’. (Matt. 6:10; Ilm. 21:3–5) Hänen Poikansa taivaallisen valtakunnan hallitessa maan asukkaita tuhat vuotta tottelevaiset ihmiset saatetaan ruumiilliseen ja henkiseen täydellisyyteen, sen kaltaisiksi kuin ensimmäinen ihmispari oli ennen synnintekoaan. – 1. Kor. 15:25, 26; Ilm. 20:4–6.
’Ottaako tämä pois kaikki haasteet elämästä’ tehden elämän ’mekaanisen säännölliseksi ja ikävystyttäväksi’? Aivan päinvastoin. Syy siihen, miksi joillakuilla on tällainen ajatus, on se, että he kuvittelevat täydellisen ihmisen kykenevän tekemään suurin piirtein kaiken, mitä hän haluaa, itse asiassa ponnistelematta. Otaksukaamme, että sinä päättäisit haluta soittaa viulua. Sinä vain ottaisit sen käteesi ja, vaikkei sinulla olisi koskaan aikaisemmin ollut viulua käsissäsi, soittaisit nyt jonkin sellaisen kappaleen kuin Sarasaten Zigeunerweisen (Mustalaislauluja) erehtymättä kertaakaan! Jotkut näyttävät ajattelevan näin. Mutta se on pelkkä kuviteltu ihanne. Raamattu ei anna sellaista käsitystä.
Jeesus Kristus syntyi täydellisenä ihmisenä. Kuitenkin hänen oli opittava syömään kiinteää ravintoa, kävelemään ja puhumaan samoin kuin kaikki ihmislapset tekevät. Jos hän työskenteli, niin kuin näyttää todennäköiseltä, puusepän ammatissa kasvatusisänsä Joosefin kanssa, niin hänen oli varmasti opeteltava käsittelemään puusepän työkaluja. Se ei käynyt automaattisesti siksi, että hän oli täydellinen. Yhtä vähän oli muukaan tieto automaattista, ei edes hänen Isänsä sanan ja tarkoituksen tuntemus. Luuk. 2:52 sanoo hänestä 12-vuotiaasta eteenpäin: ”Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.” – Luuk. 2:45–52.
Täydellisyys ei siis poista haasteita elämästä. Jokaisessa tehtävässä on ratkaistava sille ominaiset ongelmat. Ponnistelua, ajattelua ja suunnittelua vaaditaan yhä. Mutta täydellisyys tulee poistamaan turhauman, pettymyksen, turhanpäiväisyyden, joita elämä epätäydellisessä, synnin raatelemassa maailmassa nyt tuottaa meille, jolloin esteet tai elinikämme lyhyys tai syntisen luontomme heikkoudesta johtuva epäonnistuminen tekee tyhjäksi parhaimmatkin ponnistelumme niin usein.
Iankaikkisen elämän odote itsessään haastaa Jumalan uudessa järjestyksessä eläviä oppimaan yhä enemmän, oppimaan suurenmoisesta maasta, missä he elävät, ja Jumalan luomistöiden suunnattomasta moninaisuudesta. Se antaa haasteen jokaisen tuotteliaisuudelle, aloitekyvylle, neuvokkuudelle ja yritteliäisyydelle, kekseliäisyydelle ja omaperäisyydelle. Se, mitä kukin henkilö aikaansaa kotien, puutarhojen, pukujen, käsitöitten ja taideteosten alalla, heijastaa hänen omia persoonallisia mieltymyksiään ja tarkoituksiaan, joskin ne kaikki ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tämä takaa loputtoman vaihtelun maailmanlaajuisesti eikä koskaan samankaltaisuutta eikä yksitoikkoisuutta.
Ymmärrä siis, että meidän tulee oppia nyt kaikkea, mitä voimme, todella arvokkaan tiedon Lähteestä. Käsitä, että ”mitä tosi Jumalaan tulee, niin täydellinen on hänen tiensä; Jehovan sana on puhdistettu”. Luota hänen Sanaansa, pane se vaikuttamaan elämässäsi nyt ja tee hänestä turvasi ja voimasi lähde luottaen hänen lupauksiinsa tulevaisuuteen nähden. Silloin voit sanoa psalmistan kanssa: ”Tosi Jumala vyöttää minut tiukasti elämäntarmolla, ja hän suo tieni olla täydellinen.” – Ps. 18:31–33, Um.