Kuuluuko paasto kristityille?

SINULLE on saatettu sanoa tähän kysymykseen vastattaessa: ”Kyllä, sillä Jeesus suositteli paastoa seuraajilleen.” Jos olet käytännössä uskoaan toteuttava katolilainen, niin vastaat myöntävästi, sillä sinä otat huomioon määrätyt paastopäivät ja paastoat erityisesti aina ennen kuin nautit ”pyhän ehtoollisen”.

Suositteliko Jeesus todella paastoa seuraajilleen tai käskikö hän heitä paastoamaan?

Raamatussa kerrotuissa tapauksissa paastottiin surun ja syntien katumuksen ilmaukseksi tai oltaessa huolestuttavissa olosuhteissa. (Dan. 10:2, 3; 1. Sam. 31:13; 2. Aikak. 20:3, 4) Ihmiset saattoivat paastota myös, kun he kipeästi tarvitsivat Jumalan ohjausta, tai aikoina, jolloin oli välttämättä keskityttävä poikkeuksellisesti johonkin Jumalalle suoritettavaan palvelukseen. – Tuom. 20:26; Est. 4:16.

SOVITUSPÄIVÄ JA SEN PAASTO KUVAANNOLLISIA

Mutta ei Jeesus Kristus eivätkä hänen apostolinsa käskeneet kristittyjä paastoamaan. Raamattu ei toisaalta kiellä heitä paastoamasta. Niissä tapauksissa, joissa Jeesus antoi ohjeita paastoamisesta, hän puhui lakiliiton alaisille juutalaisille. (Matt. 6:16–18; Luuk. 18:9–14) Lain alaisuudessa piti paastota tiettyinä aikoina ja määrätyissä tilanteissa, varsinkin sovituspäivänä.

Tuona päivänä, seitsemännen kuukauden kymmenentenä päivänä, juutalaisten piti ’kurittaa itseään’. (3. Moos. 16:29–31) Siihen sisältyi paasto, kuten Daavidin sanat osoittavat, kun hän sanoi kokemistaan surullisista olosuhteista: ”Minä vaivasin itseäni paastolla.” – Ps. 35:13; vrt. Jes. 58:1–5.

Juutalainen ylimmäinen pappi esitti sovituspäivänä uhreja koko kansan syntien edestä. Se päivä muistutti juutalaisia heidän perisynnistään. Se oli heille aika tunnustaa syntinen tilansa Jumalan edessä ja ilmaista surua ja katumusta. Siksi heitä vaadittiin paastoamaan. Eikä se ollut pelkkää muodollisuutta.

Miksi juutalaisten piti kuitenkin paastota yhä uudelleen, joka vuosi, jota vastoin kristillistä seurakuntaa ei käsketä paastoamaan lainkaan?

Apostoli Paavali auttaa meitä ymmärtämään tämän lain alaisuudessa uhrattuja uhreja koskevilla selityksillään. Hän sanoo, että nuo uhrit pyhittivät uhraajat ”lihanpuhtauteen”, mutta eivät tehneet heitä ’täydellisiksi heidän omassatunnossaan’. Jumala piti noita juutalaisia palvojia puhtaina siinä määrin, että he saattoivat lähestyä häntä. He eivät olleet niin kuin epäpuhtaat pakanat. Mutta heitä muistutettiin heidän synneistään jälleen seuraavana vuonna sovituspäivänä. Heidän nauttimansa puhtaus oli vain muodollista puhtautta ja kuvasi täydellistä omantunnonpuhtautta, josta kristityt iloitsevat Kristuksen ”kerran” ainiaaksi antaman uhrin perusteella. – Hepr. 9:9, 13, 28.

Koska kristillinen seurakunta on puhdistettu synneistään, niin sen ei tarvitse varata mitään päivää paastoamista ja katumista varten joka vuosi. Jeesus Kristus sovitti seurakuntansa synnit uhritiellään. Hän täytti sen, mitä sovituspäivä esikuvasi. Tämä ”päivä” kesti täyttymyksessä hänen kasteensa ajasta siihen asti kun hän ilmestyi jälleen taivaaseen Jumalan eteen esittämään uhrinsa ansion. (Hepr. 9:24–26) Vuoden 33 helluntaina tuli yhdellä kertaa lisää noin 3 000 henkeä, jotka tunnustivat syntinsä ja katuivat niitä. Heidän synteihinsä sisältyi verivelka Kristuksen kuolemaan. Usko hänen uhriinsa koitui todella puhdistumiseksi synnistä. – Apt. 2:37–39, 41.

Mutta eikö yksityisen kristityn tarvitse paastota, kun hän tekee tahattomasti syntejä päivästä päivään? Ei, hän voi turvautua Kristuksen uhriin, joka annettiin ”kerran” ainiaaksi. Hän voi tämän uhrin perusteella aina ’käydä sentähden uskalluksella armon [ansaitsemattoman hyvyyden, Um] istuimen eteen, että saisi laupeuden ja löytäisi armon, avukseen oikeaan aikaan’. – Hepr. 4:16.

”PYHÄ EHTOOLLINEN” ELI ”HERRAN ILLALLINEN”

Mutta entä ”pyhä ehtoollinen”, jota kutsutaan myös ”Herran ehtoolliseksi” eli ”Herran illalliseksi”? Raamattu tekee hyvin selväksi, ettei paastoamista sen vieton edellä vaadita.

Apostoli Paavali kirjoitti Korinton kaupungissa oleville kristityille tästä muistoateriasta. He olivat pitäneet tätä tilaisuutta aikana, jolloin he yhdessä ensin söivät kokouspaikassa. Se johti tietysti huonoihin seurauksiin heidän lahkolaisuutensa vuoksi. Vaikka joillakuilla oli runsaasti syötävää ja juotavaa, toisilla ei ollut mitään syötävää, vaan he olivat nälkäisiä. Tämä edelsi ehtoollisateriaa, ja koska jotkut mässäilivät, niin heiltä himmeni Herran ehtoollisen merkitys. Paavali nuhteli heitä sanoen: ”Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne?” ja: ”Jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne.” – 1. Kor. 11:21, 22, 34.

Lisäksi, koska ”Herran illallinen” on ’yhteysateria’ (johon yhdessä osallistutaan), niin se ei ole syntien suremis- ja katumistilaisuus. Yhteysaterioiden perusta on laissa, eivätkä yhteysateriat olleet siinä tilaisuuksia, joissa olisi esitetty uhreja surussa ja synnin katumisessa. Ne luokiteltiin vapaaehtoisiksi lupaus- tai kiitosuhreiksi. (3. Moos. 7:11, 12, 16) ”Herran illallinen” tarjoaa sen tähden tilaisuuden kerrata sitä, mitä Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet kristittyjen hyväksi Kristuksen uhrin kautta, olla siitä kiitollisia ja tarkastella Kristuksen seurakunnan ja sen palveluksen ykseyttä, johon kaikki yhdessä osallistuvat. (1. Joh. 1:3) Se ei ole ahdistavaa eikä murheellista aikaa. Paastoaminen jonkin aikaa ennen tätä ateriaa ei ole sen tähden raamatullinen vaatimus.

MYÖHEMPIÄ LISÄYKSIÄ HENKEYTETTYYN TEKSTIIN

Mutta joku voi kysyä: Kun Jeesuksen opetuslapset eivät ymmärtäneet, miksi he eivät olleet kyenneet karkottamaan erästä demonia, niin eikö Jeesus sanonut: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”? (Mark. 9:29) Ei, hän ei sanonut näin, sillä vanhimmissa ja parhaissa käsikirjoituksissa ei ole sanoja ”ja paastolla”. Raamatun jäljentäjät ovat ilmeisesti lisänneet nämä sanat. Nämä jäljentäjät ovat nähtävästi puoltaneet ja harjoittaneet paastoamista ja niin lisänneet viittaukset siihen yhä uudelleen missä sitä ei ollut aikaisemmissa jäljennöksissä. Näin ei ole tehty ainoastaan Mark. 9:29:ssä vaan myös Matt. 17:21:ssä, mihin he liittivät koko edellä lainatun lauseen, sekä Apt. 10:30:ssä, missä Kornelius on pantu sanomaan, että hän paastosi, ja 1. Kor. 7:5:ssä, missä Paavalin sanotaan suositelleen paastoamista aviopareille.a

TAPAUKSIA JOLLOIN KRISTITYT OVAT PAASTONNEET

Mikä oli sitten Jeesuksen tarkoitus, kun hän paastosi 40 päivää ja yötä? Tämä tapahtui silloin, kun Jumalan henki johdatti hänet erämaahan, missä Saatana kiusasi häntä. Tämä oli huolestuttava tilanne, jossa hän tarvitsi kipeästi Jumalan apua. Hän keskittyi myös tällöin syvällisesti edessään olevaan uhritiehen. Sekä Mooses että Eliakin paastosivat 40 päivää ja yötä. Nämä miehet saivat epäilemättä kaikissa näissä tapauksissa Jumalan avun. – Matt. 4:1, 2, 11; 5. Moos. 9:9; 1. Kun. 19:7, 8.

Jeesuksen seuraajatkin paastosivat erikoistilanteissa, varsinkin silloin, kun he tarvitsivat suuresti Jumalan ohjausta. Niinpä luemme eräistä Antiokian kristillisessä seurakunnassa olleista profeetoista ja opettajista, jotka ”palvelivat julkisesti Jehovaa ja paastosivat”. Tämä tapahtui aikana, jolloin opetuslapsia vainottiin kovasti ja jolloin Jumalan henki ohjasi lähettämään Paavalin ja Barnabaan heidän ensimmäiselle lähetysmatkalleen pakanoiden keskuuteen. – Apt. 13:2, 3, Um.

Kun Paavali ja Barnabas perustivat seurakuntia Galatiaan, niin he tarvitsivat jälleen voimakkaita, kypsiä miehiä ottamaan johdon vastamuodostetuissa seurakunnissa. Ollakseen varmat siitä, että heidän valintansa oli oikea, he ’rukoilivat ja paastosivat’ antaessaan virkamääräyksiä. – Apt. 14:23.

Jeesus ei antanut opetuslapsilleen käskyä paastota sanoessaan: ”Päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat.” Jeesus ennusti vain, mitä todella tapahtui hänen seuraajilleen myöhemmin, kun hänet surmattiin. He olivat epäilemättä niin järkyttyneitä, etteivät halunneet syödä. – Matt. 9:15.

Apostoli Paavali kertoo paastonneensa, kuten 2. Kor. 6:5 ja 11:27 osoittavat. Mutta tällöin ovat tilanteet, joista apostoli puhuu, olleet ilmeisesti sellaiset, ettei hän ole voinut hallita niitä. Lausunnot kuuluvat oikeammin käännettyinä: ”ruoattomina aikoina” ja ”nähdä nälkää”, ”olla nälissään”, ”ilman ruokaa”. – Um; The Jerusalem Bible; Revised Standard Version.

ASKEETTISUUS

Kolossan kristillisessä seurakunnassa joutuivat jotkut asketismin ansaan. Tämä johtui epäilemättä etupäässä niiden juutalaisten vaikutuksesta, jotka yrittivät saada kristityt takaisin lain alaisuuteen ja vaativat heitä noudattamaan sen määräyksiä. Paavali kirjoitti harhaan johdetuille: ”Miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” – Kol. 2:20–23.

Kristityt voivat siis nykyään paastota jonkin aikaa käytännöllisistä syistä. Mutta heidän ei pidä tehdä siten ajatellen sen olevan kristilliselle seurakunnalle asetettu uskonnollinen vaatimus. Mitä he tekevätkin, sen he tekevät tarkoituksena palvella Jehovaa täydemmin, kuten apostoli sanoi: ”Joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” – Room. 14:6.

[Alaviitteet]