Pidätkö sanasi?

Hyödyllisiä tosiasioita, joita nuoret haluavat tietää

ON OLEMASSA sanonta: ”Mies on sanansa mittainen.” Samoin voidaan sanoa naisestakin. Henkilö, joka tunnetaan siitä, että hän pitää sanansa, ansaitsee kunnioitusta. Ihmiset oppivat luottamaan siihen, joka on ”sanansa mittainen”. Oletko sinä sellainen henkilö?

Valitettavasti me olemme usein taipuvaisia odottamaan toisilta enemmän kuin itseltämme tässä suhteessa. Poika tai tytär olisi syvästi loukkaantunut, jos hänen vanhempansa eivät täyttäisi jotakin lupaustaan – ehkä lupausta ostaa jotakin lapselle, viedä hänet retkelle tai lupausta jostakin erikoisedusta. Mutta pitääkö lapsi asiaa yhtä vakavana, jos hän ei pidä kiinni siitä, mitä sanoi vanhemmilleen? Ystävyyskin kärsii, kun sopimuksia ei pidetä. Voihan joku tosin tulla odottamatta sairaaksi, voi sattua onnettomuus, tai jokin muu tilanne voi estää jonkin tekemisen. Mutta toisaalta on helppo puolustella itseään; kuitenkin me tunnemme pettymystä, kun toiset pettävät meidät.

Millainen sinä olet tässä suhteessa? Jos sinä sanot jollekulle auttavasi häntä tekemään jotakin tai tarjoudut suorittamaan jotakin palvelusta, niin pidätkö aina sanasi? Jos sovit jonkun tapaamisesta määräaikaan, niin tuletko paikalle ja aikanaan? Minkä arvoinen sanasi on?

Jotkut voivat ajatella, että nuorten pitäisi olla vapaampia kuin vanhemmat ihmiset näissä asioissa, ettei heiltä tule odottaa yhtä paljon. Mutta nuoruus on oikea aika alkaa kehittää tottumusta olla sanansa mittainen. Se, pidätkö sinä sanasi vai et, puhuu paljon siitä, millainen olet sisimmässäsi nyt, ja sillä on myös muovaava vaikutus mieleesi ja sydämeesi. Siitä muodostuu asenne, suhtautumistapa, joka voi saada aikaan pitkäikäisiä persoonallisuuden piirteitä.

Jos olet nyt luotettava, niin olet todennäköisesti vastaisuudessakin. Ja päinvastainen pitää yhtä hyvin paikkansa. Jos sinä esimerkiksi et nyt pidä sanaasi, niin saatat myöhempinä vuosinasi luvata varmasti suorittaa jonkin työn tai tehtävän – ja sitten kohta haluta perua sanasi. Monet tekevät niin, mutta muut eivät suhtaudu heihin arvostaen.

Sama epäluotettavuus voi ilmetä avioliitossakin. Monet rikkovat lyhyessä ajassa sen juhlallisen lupauksen, jonka he tekivät avioituessaan. Siten he turmelevat elämänsä ja aiheuttavat murhetta toisille. Ehkä he eivät pitäneet sanaansa ennen avioitumistaankaan.

Ei riitä, että pidät sanasi vain ’suurissa asioissa’, asioissa, joita pidät tärkeämpinä. ’Suuria asioita’ ei satu joka päivä eikä joka viikko, ei kyllin usein luotettavuuden ominaisuuden rakentamiseksi. Sinun täytyy pitää sanasi joka päivä.

Se, että olet kiinnostunut täyttämään lupauksesi pienemmissä asioissa, rakentaa päättäväisyyttä ja lujuutta pysyä sanassasi suuremmissa asioissa. Jos olet voittanut toisten luottamuksen sillä, että sinulla on luotettavuuden maine pienemmissä asioissa, niin ahkeroit kovasti säilyttääksesi sen maineen ja siitä koituvat edut suuremmissakin asioissa.

Mutta jos sinä osoittaudut epäluotettavaksi pienemmissä asioissa, niin kuka pyytää sinua milloinkaan ottamaan vastuullesi suurempia? Jeesus osoitti, että niin ei yksinkertaisesti tapahdu, varsinkaan kun on kysymyksessä Jumalan menettelyt ihmisten kanssa. – Luuk. 16:10.

MISSÄ PULMA ON

Miksi ihmiset eivät pidä sanaansa? Ensiksikin sanansa pitäminen asettaa rajoituksia ihmiselle, se velvoittaa häntä. Kun tulee aika pitää sopimus tai jokin lupaus, niin jokin muu saattaa näyttää mieluisemmalta. Henkilö voi usein myös huomata, että sanansa pitäminen edellyttää häneltä paljon suurempaa työtä kuin hän luuli antaessaan sanansa. Hän voi ajatella saavansa aineellista hyötyä jostakin sopimuksesta, mutta havaitsee myöhemmin, että se tuottaakin tappiota.

Mitä sinä teet sellaisessa tapauksessa? Pysytkö sinä sanassasi, vaikka se merkitseekin jotakin vaikeutta tai menetystä sinulle? Vai tahdotko sinä, että toinen henkilö on vahingon kärsijä, koska sinä et halua täyttää lupaustasi? Esimerkiksi jos emme pidä sopimustamme, niin varastamme jonkun aikaa pitäen hänet odottamassa turhaan. Jos emme tee jotakin työtä, niin voimme aiheuttaa hänelle toisia pulmia ja hidastuttaa hänen joidenkin päämääriensä saavuttamista, ehkä estää häntä täyttämästä lupauksiaan, jotka hän itse on tehnyt. Meidän on siis kysyttävä itseltämme: Millainen ihminen olen tai haluan olla? Olenko itsekäs, vai osoitanko aitoa huomaavaisuutta toisia kohtaan?

Joku saattaa sanoa: ”Mutta en tiennyt, mihin olin joutumassa!” Todellinen kysymys tässä on: Kenen syy se oli? Liittyikö siihen petollisuutta tai vilppiä tuon toisen henkilön puolelta? Jollei, niin silloin sinä opit arvokkaan läksyn, jonka tulet muistamaan, jollet peräänny vaan kestät, vaatikoonpa sanasi täyttäminen mitä vaikeutta tahansa. Siis: Ajattele ennen kuin puhut, ennen kuin annat sanasi. Kun sitten puhut, niin tarkoita myös mitä sanot. – Sananl. 10:19.

Jos sanot ”kyllä” johonkin vain siksi, että ajattelet sen miellyttävän jotakuta – mutta ajattelematta ensin seurauksia – niin se voi saattaa sinut vaikeuksiin. Päinvastoin taas, jos olet huolellinen lupauksiesi tekemisessä, jos ajattelet asiat pohjaan asti ja harkitset, miten ne vaikuttavat tulevaan elämääsi, niin sinun on paljon helpompi pitää sanasi, kun olet sitoutunut johonkin. Sinä olet valmistanut sydämesi ja mielesi uskollisiksi sanallesi.

Sinä et tietenkään voi nähdä edeltä kaikkea. Olosuhteet saattavat muuttua siitä, kun annat sanasi, siihen mennessä, jolloin se on toteutettava, tai sen toteuttamisen aikanakin. Mutta jos tuo toinen henkilö ei puolestaan ole osoittautunut vilpilliseksi, niin miksi sinä osoittautuisit?

Osoittaen Jumalan näkemyksen tästä Psalmi 15 herättää kysymyksen, millainen ihminen saa ”vierailla” Jumalan luona, ja vastaa sitten sanoen: ”Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; . . . joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen.” – Ps. 15:2, 4.

Ei ole yllättävää, että Jumala laskee ystävikseen vain ne, jotka pitävät sanansa. Miksi niin? Koska hän itse pitää sanansa pettämättömästi. Siksihän Joosua voi sanoa Israelin kansalle: ”Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” (Joos. 23:14) Raamattu on suureksi osaksi kertomusta Jehovan pitämistä lupauksista. Hänen luotettavuutensa menneisyydessä antaa meille sellaisen varmuuden tulevista siunauksista hänen lupaustensa täyttyessä.

Haluatko sinä Jumalan hyväksyntää? Jos haluat, niin kun havaitset antaneesi sanasi ’vaikka olet vannonut vahingoksesi’, älä muuta sitä rikkomalla sopimustasi. Se ei merkitse luonnollisestikaan ’vahinkoa’ siinä merkityksessä, että myöhemmin huomaat jonkin olevan vastoin Jumalan sanan periaatteita. Sillä jos olet sanonut Jumalalle haluavasi palvella häntä, niin hänelle antamasi sana on ensi sijalla. (Apt. 4:19, 20; 5:29) Sinä olisit siinä tapauksessa uskoton hänelle, jos pitäisit kiinni sopimuksesta tehdä väärin.

Samoin voivat vanhempasi peruuttaa joitakin sopimuksiasi, jotka sinä olet voinut tehdä, niin kuin isä tai aviomies muinoin Israelissa voi peruuttaa tyttärensä tai vaimonsa antaman lupauksen, jos hän katsoi viisaaksi perheen päänä niin tehdä. – 4. Moos. 30:3–15.

Jeesus oikaisi aikanaan henkilöitä, joiden tapana oli ilmeisesti vannoa tekevänsä sitä tai tätä käyttäen sellaisia valoja monista vähemmän tärkeistä asioista. (Vrt. 3. Moos. 5:4:ään.) Jeesus sanoi heille: ”Älkää ensinkään vannoko, . . . vaan olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei’. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” – Matt. 5:33–37.

Tämä merkitsee sitä, ettei meidän tule purjehtia kahden lipun alla. Sanamme pitämisen tulee olla säännöllinen tapamme, eikä valan vannominen pitäisi olla tarpeen sen takeeksi. Valan vannominen ei ole suinkaan kielletty, jos joku vaatii sitä meiltä joko haluten erikoisvakuutta tai epäilyn takia. Mutta meidän ollessa kysymyksessä sanamme tulee olla aina luotettava, liittyköönpä siihen vala tai ei. Pitääkö tämä paikkansa sinusta? Merkitseekö sinun ”on”-sanasi aina on? Ja kun sanot ”ei”, niin osoittaako sinun toimintasi aina sinun tarkoittavan sitä?

Koska olet epätäydellinen, niin sinä voit joskus tehdä liikaa sitoumuksia ja huomata luvanneesi tehdä jotakin, mikä osoittautuukin olevan ristiriidassa jonkin jo aikaisemmin tekemäsi sopimuksen kanssa. Mitä teet silloin? Ensin tekemäsi sitoumus on melkein joka tapauksessa se, joka tulisi pitää. Henkilökohtaisen mieltymyksen ei tule olla ratkaisun peruste. Sinun tulee siis olla kyllin nöyrä ja huomaavainen mennäksesi kyseisen henkilön luo selittämään, miksi et voikaan täyttää lupaustasi. Siten ainakin osoitat olevasi vilpittömästi huolissasi sanasi luotettavuudesta.

Jos sanasi pitäminen toisille ihmisille on tärkeätä, niin miten paljon tärkeämpää onkaan sanasi pitäminen Jumalalle! Jos olet kääntynyt hänen puoleensa vilpittömästi katuen, ehkä ottanut kasteaskeleenkin ja olet siten pyytänyt häntä sallimaan sinun olla hänen palvelijansa, niin älä peru sanaasi. Se maksaisi sinulle iankaikkisen elämän toivosi.

Jos me rakastamme Jumalaa ja koetamme vilpittömästi miellyttää häntä, niin hän auttaa meitä ja antaa meille voimaa pitää sanamme. Hän lupaa tämän avun. Ja hän pitää sanansa. – 5. Moos. 31:6; Ps. 27:9, 10; Hepr. 13:5.