Ketkä tekevät opetuslapsia?

ON JOUKOITTAIN uskontoja, jotka väittävät olevansa kristillisiä. Ovatko ne kaikki todella sellaisia? Mistä voimme tietää sen? Yksi seikka, josta se voidaan todeta, on opetuslasten tekeminen.

Kristitty on Jeesuksen Kristuksen seuraaja. Hänen seuraajanaan oleminen ei merkitse vain sitä, että on uskova, vaan myös sitä, että on jäljittelijä. Jeesus käytti kasteestaan kuolemaansa asti paljon aikaansa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen ja opettamiseen. Häntähän puhuteltiinkin ”Opettajaksi”. (Joh. 13:13; Matt. 23:8) Häntä sanotaan myös ”uskolliseksi ja totiseksi todistajaksi”, sillä hän todistaa uskollisesti Isänsä tahdosta ja tarkoituksesta. – Ilm. 3:14; Joh. 18:37; 1. Tim. 6:13.

Jeesus käski opetuslapsiaan tekemään samoin kuin hän teki. Ennen taivaaseen kohoamistaan hän sanoi heille: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä . . . opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” Edelleen hän sanoi heille: ”Te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” – Matt. 28:19, 20, Um; Apt. 1:8.

Ilman tällaista todistamista ei kristityillä tosiaankaan ole pelastusta. Apostoli Paavali osoittaa tämän selvästi sanoen: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Jeesus esitti saman ajatuksen sanoessaan, että hän tunnustaa Isänsä edessä taivaassa ainoastaan ne, jotka ovat tunnustaneet hänet ihmisten edessä maan päällä. – Room. 10:10; Matt. 10:32, 33.

Kirkon johtajat tunnustavat yleensä todistamisen ja opetuslasten tekemisen kristityn velvollisuudeksi. Tunnettu baptistisaarnaaja Billy Graham tunnustaa: ”Meidän kaikkien pitäisi olla todistajia Kristuksen puolesta.” Toisten uskontojen papit ovat usein ilmaisseet samanlaisia ajatuksia. Mutta millainen tilanne vallitsee todellisuudessa kirkoissa?

Todistavatko kirkon jäsenet yleensä Jumalan ja hänen Poikansa puolesta, ja tekevätkö he opetuslapsia opettamalla toisia, niin kuin Jeesus sanoi seuraajiensa pitävän tehdä? Entä sinä itse? Onko sinun pastorisi kehottanut sinua tekemään näin? Onko hän tai sinun kirkkosi opettanut ja varustanut sinua täyttämään tätä saarnaamis- ja opettamistehtävää?

Jos sinun olisi todistettava toisille, niin mitä sanoisit? Miten menettelisit kristittyjen opetuslasten tekemiseksi toisista? Yritätkö sinä todistaa naapureillesi tai työtovereillesi hyvästä uutisesta? Todellisuudessa hyvin harvat kristityiksi tunnustautuvat tekevät näin. Epäilemättä siinä on syy, miksi kirja What Americans Believe and How They Worship (Mitä amerikkalaiset uskovat ja miten he palvovat, 1962) sanoo: ”Stanley Jones osui levottomuutta herättävän lähelle totuutta huomauttaessaan, että nykyinen kirkko on paremminkin evankelioimiskenttä kuin sen voima.” Miksi niin?

Monet kirkon jäsenet myöntävät suoraan, etteivät he tunne olevansa valmistautuneita opetuslasten tekemiseen. Monet muut eivät yksinkertaisesti ole koskaan tunteneet kirkkonsa odottaneenkaan sitä heiltä. Kuitenkin ovat Kristuksen Jeesuksen omat sanat, jotka asettavat tämän tehtävän hänen seuraajilleen, kiistattoman selvät. Ja nykyään on sellaisia, jotka tekevät juuri niin kuin hän neuvoi ja tekevät niin yksimielisenä joukkona. Katsokaamme eräitä uskonnollisten johtohenkilöiden selityksiä, jotka osoittavat näin olevan.

Tanskan huomattavimpiin päivälehtiin kuuluva Berlingske Tidende (9.8.1969) sanoi pääkirjoituksessaan: ”Olisi toivottavaa, että kirkko toimisi puoliksikin niin innokkaasti levittääkseen tietoa siitä, mitä kristillisyys on, kuin [Jehovan] todistajat tekevät levittäessään” vakaumuksiaan. Ja eräs johtava protestanttipastori Brooklynissa sanoi seurakunnalleen: ”Ihailen sitä, että todistajat puhuvat uskonnostaan . . . Me olemme vaiteliaisuuden salaliitossa. Uskonto on ainoa asia, josta me emme koskaan puhu. . . . Todistajat antavat todistusta, suullista todistusta, joka päivä uskostaan. He puhuvat suoraan.”

Katolinen pappi ja toimittaja J. B. Sheerin kirjoitti kerran, että todistajat ”ovat haaste meille katolilaisille”. Miksi? Koska ”he ottavat eräitä piirteitä tosi uskonnosta ja noudattavat niitä täydellisesti, kun taas me katolilaiset laiminlyömme nämä uskontomme piirteet”. Kerrottuaan todistajien innosta hän kysyi: ”Oletteko kuulleet mistään katolisesta konventista, jonka jäsenet nousevat aamulla varhain jaellakseen katolisia lehtisiä konventtikaupungin kadunkulmissa?”

Kun kuulet, että Jehovan todistajia on yli puolitoista miljoonaa ympäri maailman, niin se ei merkitse, että niin monta ihmistä on heidän kanssaan heidän kokouksissaan. Ei, se merkitsee, että niin monta todistajaa osallistui Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen joka kuussa viime ”palvelusvuonna” 1970–1971. Jehovan todistajat laskevat todistajiksi vain ne, jotka todella todistavat!

Ei tosin ole helppoa todistaa Jumalasta ja Kristuksesta ja heidän valtakunnastaan jumalattomassa pahassa maailmassa. On pilkkaajia, ivaajia, jotka ehdottomasti kieltäytyvät kuuntelemasta mitään, mikä koskee Jumalaa ja Raamattua. Paitsi näitä on myös eräitä, joiden korvat ja mieli ovat sulkeutuneet kaikelle muulle kuin heidän oman kirkkonsa uskonnolliselle sanomalle. He ovat perineet kyselemättä uskontonsa vanhemmiltaan eivätkä pidä siitä, että kukaan häiritsee heitä pyytämällä heitä ajattelemaan, miksi he uskovat niin kuin uskovat. Jeesuksen tosi seuraajana oleminen todistaen hänen tavallaan on sen tähden uskon koetus.

Miksi Jehovan kristityt todistajat pystyvät suorittamaan tätä kovaa työtä, josta toiset vetäytyvät pois? He pystyvät siihen siksi, että he ymmärtävät Jumalan sanaa ja ovat varustautuneita tähän evankeliuminpalvelukseen. He ovat tulleet tuntemaan Jehova Jumalan ja rakastavat häntä koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan sekä rakastavat lähimmäisiään niin kuin itseään. Pelkästä kiitollisuudesta taivaallista Isäänsä kohtaan ja epäitsekkäästä kiinnostuksesta lähimmäisiään kohtaan he antautuvat työhön opetuslasten tekemiseksi. – Mark. 12:29–31.

Voidakseen siis todistaa asianmukaisesti Jumalan ja Kristuksen puolesta, tehdäkseen sen viisaasti, kestävästi ja rohkeasti Jehovan kristityt todistajat kokoontuvat kolmesti viikossa kokouksiin. Näissä kokouksissa he oppivat ymmärtämään Raamatun totuuksia, näkemään, miten Raamatun ennustukset täyttyvät, heitä opetetaan soveltamaan Raamatun periaatteita elämässään, ja he saavat ohjeita sen suhteen, miten tulee menetellä todistettaessa toisille.

He menevät saarnaamaan sunnuntaisin ja muina sopivina aikoina, ja kokeneemmat auttavat aloittelevia. He tulevat ihmisten luo hymyillen ystävällisesti ja yrittävät saada ovenavaajat keskustelemaan nykyisistä olosuhteista, siitä, että ihmiskunta tarvitsee paremman hallituksen ja miten sen varaa Jumalan valtakunta, josta Jeesus puhui ja jota hän opetti seuraajiaan rukoilemaan. Kiinnostuneille jätetään raamatullista kirjallisuutta ja heidän luokseen tehdään uusintakäyntejä, jotta kotiin saataisiin raamatuntutkistelu. Vanhat ja nuoret, miehet ja naiset, jopa lapsetkin osallistuvat toimintaan opetuslasten tekemiseksi.

Apostoli Paavali käski Korinton kristittyjä: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” Paavali osallistui toimeliaasti opetuslasten tekemiseen saarnaten ja opettaen julkisesti sekä opettaen kiinnostuneita heidän yksityiskodeissaan. Koska apostoli Paavali oli silmiinpistävästi saarnaaja ja opettaja, niin siitä seuraa, että kaikkien, jotka noudattavat hänen kehotustaan, on samoin oltava saarnaajia ja opettajia. Haluatko sinä olla tällainen Jeesuksen ja Paavalin jäljittelijä? – 1. Kor. 11:1, Um; Apt. 20:20.

Jollei sinun pastorisi varusta sinua tähän, jollei kirkkosi opeta sinulle, miten tulee olla Jumalan ja Kristuksen todistaja, niin miksi et kävisi Jehovan kristittyjen todistajien kokouksissa, joista voit löytää sellaisia esimerkkejä ja apua? Olet mitä tervetullein!