”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni”
MONET uskonnot väittävät nykyään olevansa kristillisiä. Tämä tekee nähtävästikin vaikeaksi sen uskonnon tunnistamisen, joka todella edustaa Jeesuksen Kristuksen opetuksia. Mutta voidaanko se tunnistaa? Kyllä, sillä Jeesus Kristus sanoi: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni.” (Joh. 10:27) Hänen äänensä voidaan tunnistaa nykyajan uskonnollisesta sekaannuksesta huolimatta. Jehovan kristittyjen todistajien kokemukset valaisevat tätä hyvin.
● Eräs nuori mies ja hänen perheensä Saksassa tutkivat Raamattua aivan omin neuvoin. Se, mitä he oppivat tästä yksityistutkistelusta, sai heidät säilyttämään puolueettoman asenteen poliittisissa asioissa ja pidättymään rikkomasta veren pyhyyttä koskevaa Jumalan lakia. Myöhemmin tuo nuori mies näki erään naispuolisen Jehovan todistajan kadulla tarjoamassa ihmisille Vartiotorni- ja Herätkää!-lehteä. Mies meni hänen luokseen ja pyysi, että hänen kotonaan käytäisiin. Sisar lupasi tehdä niin, mutta ei sopinut käynnin täsmällistä aikaa. Seuraavaan lauantaihin mennessä kukaan ei ollut käynyt miehen luona. Niinpä tämä nuori mies meni tapaamaan erästä kadulla olevaa miestodistajaa ja kertoi hänelle pyynnöstään. Seuraavana maanantaina nämä kaksi todistajaa kävivät nuoren miehen kodissa. Mutta hän oli poissa työssä. He jättivät sen tähden hänen vaimolleen kutsun valtakunnansalin raamatulliseen esitelmään.
Nuori mies tuli esitelmään ja jäi sitä seuraavaan kokoukseen, jossa tutkittiin Raamattua Vartiotornin avulla. Hän jopa vastaili vapaaehtoisesti tutkistelun aikana. Kun todistajat kävivät maanantaina, he tapasivat hänet valmistautuneena: hän oli kirjoittanut kaksi sivua täyteen kysymyksiä, joihin hän halusi saada vastaukset. Seuraavan sunnuntain kokoukseen tämä mies tutki perusteellisesti tarkasteltavan Vartiotornin kirjoituksen katsomalla jokaisen viitatun raamatunkohdan ja tekemällä merkintöjä lehden reunaan.
Noin kaksi kuukautta myöhemmin hän oli koko perheensä kanssa Jehovan todistajien kierroskonventissa ja osallistui onnellisena totuuden löytämisestä saarnaamistoimintaan ensi kerran.
● Vaikka eräs opettajatar rautaesiripun takaisessa maassa ei ollutkaan henkilökohtaisesti kiinnostunut Raamatusta, hän salli 12-vuotiaan tyttärensä tutkia Raamattua Jehovan todistajan kanssa. Myöhemmin äidiltä murtui käsivarsi ja hän sai sairaslomaa. Koska hänellä oli ylimääräistä aikaa, hän ikävystyi ja alkoi sen tähden lukea kirjaa Totuus joka johtaa ikuiseen elämään, jonka julkaisun todistaja oli jättänyt sinne. Kirjan sisältö lumosi hänet siinä määrin, että hän luki sen kokonaan loppuun. Kun todistaja seuraavan kerran tuli tutkimaan tyttären kanssa, opettaja sanoi kirjan vakuuttavasti selvittäneen hänelle monta asiaa. Hän noudatti todistajan kehotusta saapua kokoukseen. Hän oli seuraavanakin sunnuntaina kokouksessa ja sanoi jälkeenpäin: ”Olen kiitollinen siitä, että käsivarteni murtui, koska se antoi minulle aikaa lukea kirjan ja löytää elämän tien.”
● Eräs aviopari määrättiin Tšadissa tekemään Raamatun sanomaa tunnetuksi alueella, jolla yksikään Jehovan todistaja ei ollut koskaan saarnannut ovelta ovelle. Vaikka paikkakunnan pappi varoitti ihmisiä kuuntelemasta tätä pariskuntaa, niin heidän kiinnostuksensa oli herännyt ja he ilmaisivat kaipaavansa totuutta. Aviomiestodistaja kertoo: ”Kun nousemme aamulla, huomaamme ihmisten jo odottavan meitä ovella toivossa saada kuulla jotakin Raamatusta. Kun menemme pois ja palaamme, tapaamme aina ihmisiä odottamasta meitä. Me puhumme heille usein klo 23 yöllä. Me nautimme harvoin päivällistä. Monesti illallinenkin unohtuu, koska meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa syödä. Ihmisiä tulee 15–20 kilometrin päästä, emmekä me mitenkään voi aiheuttaa heille pettymystä.”
● Muuan mies otti samassa maassa kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään eräältä Jehovan todistajalta. Mies lähetettiin myöhemmin virka-asioissa noin kahdeksantoista kilometrin päässä olevaan kylään. Hän kertoi ihmisille keskustelleensa kaupungissa Jehovan todistajien kanssa. Heti hänet ympäröi ryhmä kiinnostuneita ihmisiä, jotka halusivat kuulla, mitä Jehovan todistajat saarnasivat Raamatusta. Koska mies ei itse asiassa itse tiennyt mitään, hän luki koko kirjan luku luvulta ihmisille. Vaikka hänen piti viipyä vain yksi päivä, häntä viivytettiin koko viikko, ja kyläläiset tahtoivat välttämättä pitää kirjan. Sitten he lähettivät hänen mukanaan sanan, että Jehovan todistajat tulisivat opettamaan heitä, koska heilläkin oli oikeus saada tietoa Jumalan uudesta järjestyksestä.
Totisesti Jeesuksen ”lampaat” tunnistavat hänen äänensä ja vastaavat siihen kertomalla toisille oppimiaan hyviä asioita.