Lukijain kysymyksiä

● Voidaanko kristityn odottaa maksavan veroa valtiolle, jonka hallitus harjoittaa sellaista, mikä on vastoin hänen uskoaan?

Raamattu osoittaa selvästi, että kristittyjen on oikein maksaa veroa. Kun Jeesukselta Kristukselta kysyttiin, oliko luvallista maksaa henkilöveroa keisarille vai ei, niin hän vastasi: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matt. 22:17, 21) Käsitellessään alamaisuutta valtion viranomaisille apostoli Paavali kirjoitti: ”Teillä on . . . pakottava syy olla alamaisia, ei vain tämän [laittomia ihmisiä vastaan kohdistuvan] vihan vuoksi, vaan myös omantuntonne vuoksi. Sillä sen vuoksi te verojakin maksatte; sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten. Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero.” – Room. 13:5–7.

Ei Jeesuksen eikä apostoli Paavalinkaan sanoissa ole vihjaustakaan siihen suuntaan, että Jumalan palvelija olisi jollakin tavoin vastuussa siitä, miten valtion viranomaiset käyttävät verorahan. Tilanne on verrattavissa siihen, että maksetaan sähkömiehelle, putkimiehelle tai muulle työmiehelle suoritetuista palveluksista.

Valtion viranomaiset ovat ”Jumalan julkisia palvelijoita” siinä mielessä, että kristityt hyötyvät heidän palveluksistaan, joihin sisältyvät postinkuljetus, palontorjunta, veden varaaminen, koulutus, julkinen liikenne, teiden rakentaminen ja ylläpito sekä poliisiviranomaisten ja oikeusjärjestelmien varaama suoja. Vaikka hallitukset harjoittaisivatkin sellaista, mikä on vastoin kristityn uskoa, hän saa silti hyötyä näistä palveluksista.

Kuten Jeesus osoitti, raha myös kuuluu ”keisarille”. Tämä johtuu siitä, että valtiovalta laskee rahan liikkeelle ja määrää sille tietyn arvon. Kun siis valtio vaatii, että osa rahasta on palautettava vastineeksi suoritetuista palveluksista, kristityn velvollisuus on totella.

Hallituksia, jotka käyttävät valtaansa väärin, pitää Jumala tilivelvollisina. – Room. 12:19.