Nuoren pojan päätös

MITEN vanha täytyy ihmisen olla, ennen kuin hän kykenee tekemään oikeita päätöksiä sen suhteen, mikä on oikein? Luulisitko 11-vuotiaan olevan liian nuori?

Eräs Jehovan todistaja kertoi todistajien suuressa konventissa Stuttgartissa Saksassa kokemuksen, joka hänellä oli joulukuun alussa vuonna 1966. Eräänä päivänä koputti 11-vuotias naapurin poika hänen ovelleen ja seisoi siinä kainalossaan Raamatun tutkimisen apuväline Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin. Kun evankeliuminpalvelija tiedusteli, mitä poika halusi, tämä pyysi, että hänelle alettaisiin pitää raamatuntutkistelua tuon kirjan avulla. Hänen vanhempi sisarensa oli tutkinut sen aikaisemmin, ja kirja oli nyt hänen hallussaan, ja hän päätti haluta oppia tuntemaan Raamatun totuuden.

Ja sen hän oppi. Seuraavat kolme vuotta hän tutki säännöllisesti evankeliuminpalvelijan kanssa. Sitten, ennen kuin hän oli täyttänyt 14 vuotta, hän teki toisen päätöksen. Saksassa voi lapsi lain mukaan erota kirkosta 14-vuotiaana ilman vanhempiensa suostumustakin. Poika päätti, että hänen oli tehtävä niin, sillä hän saattoi nähdä, että hänen perheensä uskonto ei perustunut Raamatun totuuteen.

Pojan isä ja isoäiti olivat yllättyneitä hänen päätöksestään eivätkä pitäneet siitä. He omistivat kukkakaupan, ja suuri osa heidän liiketoimestaan käsitti kukkakoristeiden valmistamista uskonnollisia pyhäpäiviä varten. Heidän monista varoituksistaan ja painostuksestaan huolimatta poika pysyi lujana päätöksessään käyttää laillista oikeuttaan erota kirkosta.

Kokemuksen konventissa kertonut evankeliuminpalvelija huomautti, että nuorukainen oli jatkuvasti innokas Jumalan palvoja: ”Nuoruudestaan huolimatta hän on ryhtynyt ’hyvään uskon kilvoitukseen’ ja on päättänyt jatkaa sitä Luojansa avulla ja hänen kunniakseen.” Niin kauan kuin poika on vanhempiensa vallan alaisuudessa, hänen täytyy olla tottelevainen poika kaikessa, mikä ei ole suoranaisesti ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Mutta viisas on poika, joka ymmärtää, että kun ihmisten käskyt ovat ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa, niin hänen velvollisuutensa Jumalaa kohtaan ovat ensi sijalla. – Ef. 6:1; Apt. 5:29; Saarn. 12:1.