Miten kirkkosi suhtautuu homoseksuaalisuuteen?

Tiedätkö sen varmasti? Oletko kysynyt papiltasi?

KIRKOISSA on tapahtunut suunnattomia muutoksia, mukaan luettuina muutokset niiden katsantokannoissa homoseksuaalisuuden suhteen. The Christian Century sanoi 15. joulukuuta 1971:

”Yhä useammat suuret uskontokunnat sekä Englannissa että Yhdysvalloissa ovat nyt valmiit lausumaan homoseksualistit tervetulleiksi jäsenikseen ja osallistumaan elämäänsä.”

Sinä huomaat siis, että tässä tehdyt kysymykset ovat sopivia. Tiedätkö sinä todella, miten sinun kirkkosi suhtautuu homoseksuaalisuuteen?

Niiden kirkkojen ilmeinen menestys, jotka on erityisesti perustettu homoseksualisteja varten, on vaikuttanut huomattavalla tavalla siihen, että suuret kirkot ovat muuttaneet asennettaan homoseksuaalisuuteen. Ensimmäinen homoseksualistinen kirkko organisoitiin vuonna 1968, mutta nyt ilmoitetaan 19:ssä Yhdysvaltain osavaltiossa ja Lontoossa olevan 43 homoseksualistiseurakuntaa ja kautta maailman 15 000 jäsentä! Kaliforniassa on myös homoseksualistisynagooga Beth Chayim Chadashim, ja rabbiini Erwin Herman sanoo, että sen ”mahdollisuudet ovat erinomaiset” päästä Amerikan heprealaisten seurakuntien liiton jäsenyyteen.

On luonnollisesti yhä totta, että jos jotkin suuret kirkot saavat tietää, että niiden pappi on homoseksualisti, niin ne voivat panna hänet viralta. Mutta sellainen menettely on yleisen suuntauksen vastainen. Esimerkiksi New Yorkissa sijaitsevasta Union Theological Seminarysta ei enää eroteta sellaisia papiksi opiskelevia, joiden tiedetään olevan homoseksualisteja. Itse asiassa kesäkuussa vuonna 1972 vihki Kristuksen yhdistynyt kirkko, jossa on kaksi miljoonaa jäsentä, papiksi avoimesti homoseksualistiksi julistautuvan. Äänestettäessä 27 pappia suositteli papiksi vihkimistä, 13 vastusti.

Tällaisten muutosten vuoksi julistautuvat nyt jotkut uskonnolliset johtajat avoimesti homoseksualisteiksi. Eräskin kirjoitti lehdessä The Christian Century 27. syyskuuta 1972:

”Minulla on korkein arvo, minkä uskonnon alalla voi saada; olen opettanut yliopistotasolla melkein 20 vuotta; ja minut on vihitty papiksi. . . . Pidän enemmän miesten seurasta vuoteessa ja muualla.”

Inhottaako tämä sinua? Jos rakastamme Jumalaa ja hänen henkeytettyä Sanaansa, niin se inhottaa, sillä Raamattu sanoo: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” Ja sen sijaan, että apostoli Paavali olisi kohdellut homoseksualisteja kristittyinä, hän sanoi: ”Älkää erehtykö; eivät moraalittomat . . . eivätkä homoseksualistit . . . peri Jumalan valtakuntaa.” He voisivat tulla kristityiksi vain hylkäämällä moraalittomat tavat. – 3. Moos. 18:22; 1. Kor. 6:9, 10, Revised Standard Version.

Näistä selvistä Raamatun lausunnoista huolimatta monet kirkot ottavat tervetulleina vastaan homoseksuaalisuuden harjoittajia. Itse asiassa Washington Daily News ilmoitti: ”Lisääntyvä määrä (sekä homoseksuaalisia että heteroseksuaalisia) pappeja toimittaa sekä mies- että naishomoseksualistien ’vihkimisiä’.” Esimerkiksi Boston Globe -lehti mainitsi 8. huhtikuuta 1973:

”Kaksi bostonilaista miestä, jotka tapasivat opiskellessaan Yhdistyneitten metodistien papeiksi, ’vihittiin’ eilen uskontokunnan Vanhassa läntisessä kirkossa . . . Homoseksuaalisen vihkitoimituksen . . . suoritti pastori William E. Alperts.”

Sinä saatat sanoa: ”Minun kirkkoni ei kuitenkaan hyväksyisi koskaan moista.” Mutta oletko varma? Oletko tiennyt, että monet episkopaalisten, presbyteeristen, luterilaisten, katolisten, metodististen, baptististen ja muiden uskontokuntien johtajat hyväksyvät homoseksuaalisuuden?

EPISKOPAALINEN piispa, New Yorkissa sijaitsevan Union Theological Seminaryn johtaja, J. Brooke Mosley sanoi äskettäin:

”Uskon vahvasti, että homoseksuaalisuuteen suuntautuva ihminen voi olla hyvä ja uskollinen kristitty; ja vielä enemmän, että hän voi olla vihkiytynyt kristitty pappi – ja eräät heistä ovat jo.”

YHDISTYNEEN PRESBYTEERISEN KIRKON 182. yleiskokous julkaisi ja suositteli vuonna 1970 tutkittavaksi raportin, jossa sanotaan:

”Kristillisen yhteiskunnan eettisten suhtautumisten ja henkilökohtaisten asenteiden pitäisi olla sellaiset, ettei homoseksuaalisia henkilöitä saateta tuntemaan, että heidän sukupuolinen mieltymyksensä on ratkaisemattomassa ristiriidassa heidän kristillisen seuran jäsenyytensä kanssa.”

Myös AMERIKAN LUTERILAINEN KIRKKO (LCA) hyväksyi vuonna 1970 viidennessä joka toinen vuosi pidettävässä kokouksessaan seuraavan lausunnon homoseksuaalisuudesta:

”Homoseksuaaliseen käyttäytymiseen antautuvat henkilöt ovat synnintekijöitä ainoastaan siinä kuin kaikki muutkin ihmiset – vieraantuneet Jumalasta ja lähimmäisestä. . . . On tärkeätä ymmärtää, että sellaisilla henkilöillä on oikeus saada osakseen ymmärtämystä ja oikeudenmukaisuutta kirkossa ja yhteiskunnassa.”

ROOMALAISKATOLINEN pappi Henry Fehren kirjoitti syyskuussa 1972 U.S. Catholic -lehdessä, joka ”julkaistiin kirkon hyväksynnällä”:

”Jos Jumala ei inhoa vaan pikemminkin rakastaa homoseksualistia sen luontoisena kuin hänet luotiin, niin me emme voi rakastaa vähemmän. Ja tämä merkitsee sitä, että meidän täytyy hyväksyä homoseksualisti sellaisena kuin hän on. . . .

”Homoseksuaalinen rakkaus voi olla yhtä jalo, kaunis ja pyhä kuin heteroseksuaalinenkin rakkaus.”

Pyhän Paavalin teologisen METODISTI-koulun professori W. Paul Jones Kansas Cityssa Missourissa Yhdysvalloissa kirjoitti lehdessä Pastor Psychology joulukuussa 1970:

”Me päättelemme, että . . . kahden samaa sukupuolta olevan jäsenen syvällinen suhde ei ole ainoastaan moraalisesti luvallinen, vaan sitä tulee tavoitella, suosia, tukea ja mahdollistaa kaikin käytettävissämme olevin voimin. Sellaisella suhteella ei ole mitään korviketta, eikä sitä tule homoseksuaaliselta kieltää.”

Ja professori John H. Boyle sanoi Yhdysvaltain ETELÄOSIEN BAPTISTIEN teologisen seminaarin Louisvillessä Kentuckyssa julkaisemassa lehdessä Review and Expositor keväällä 1971:

”Synnin juuret eivät ole itsessään homoseksuaalisessa teossa. . . .

”Jos kirkko on uskollinen kutsumukselleen, sen täytyy rohkeasti julistaa, että homoseksualistit ovat Jumalan kuviksi tehtyjä ihmisiä, joiden edestä Kristus kuoli, ja että Jumalan armosta ne, jotka eivät olleet kansaa, ovat Jumalan kansaa, sillä ennen he eivät olleet saaneet armoa, mutta nyt he ovat saaneet armon.”

Suurten kirkkojen huomattavat uskonnolliset johtohenkilöt hyväksyvät siis homoseksuaalisuuden. He ovat hylänneet Raamatun. Episkopaalinen piispa Brooke Mosley sanoi: ”Käsityksemme kristillisestä moraalista on edistynyt kauas Vanhan testamentin lakien . . . ja Pyhän Paavalin käskykirjeitten ohi.” Jos suurten kirkkojen johtajat sanovat näin, niin voitko sinä olla todella varma siitä, että sinun pappisi ei ajattele saamalla tavalla? Miksi et kysyisi häneltä?