Miten sinun kirkkosi suhtautuu abortteihin?
YHDYSVALTAIN korkein oikeus teki 22. tammikuuta 1973 päätöksen vapaampien aborttilakien hyväksi. Toisetkin maat ovat menetelleet samansuuntaisesti.
Miten suhtaudut tällaisiin muutoksiin? Uskotko olevan oikein tuhota kehittyvä, joskin syntymätön, lapsi? Uskooko kirkkosi niin?
Monet kirkot uskovat. Esimerkiksi USA:n amerikkalaiset baptistikirkot vaativat 31. toukokuuta 1968 hyväksymässään päätöksessä, ”että lainsäädännöllä pitäisi määrätä mahdolliseksi, että raskauden keskeyttäminen . . . on asianomaisten yksilöiden pyydettävissä ja sitä pidetään valinnanvaraisena lääketieteellisenä menetelmänä.”
Myös Kanadan yhdistyneen kirkon yleinen kirkolliskokous vahvisti, ”että abortti on moraalisesti hyväksyttävä tietyissä lääketieteellisissä, yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa tilanteissa, ja sen tulee olla naisen ja hänen lääkärinsä välinen yksityisasia.”
Sadat papit olivat ensimmäisinä kannustamassa aborttilakien tekemistä vapaammiksi. Esimerkiksi Jacksonissa Michiganissa Yhdysvalloissa ilmestyi 6. marraskuuta 1972 Citizen Patriot -lehdessä vetoomus äänestää aborttilain uudistuksen puolesta. Sen oli allekirjoittanut 178 pappia, ja siinä sanottiin:
”Me uskomme, että abortti – samoin kuin uskontokin – on asia, joka tulee ratkaista henkilökohtaisesti, ja että valtion ei pitäisi estää naista noudattamasta omantuntonsa ääntä.”
Pappien nimien pitkän luettelon jälkeen lehti sanoi:
”Edellä luetelluilla papeilla on kirkollinen arvo 14 kirkkokunnassa, joiden kansalliset elimet ovat julkaisseet aborttilain uudistusta kannattavia lausuntoja.”
Niiden monien kirkkojen joukossa, jotka kannattavat vapaampia aborttilakeja, ovat Kristuksen yhdistynyt kirkko, Yhdistynyt presbyteerinen kirkko, Amerikan luterilainen kirkko (LCA) ja Yhdistynyt metodistikirkko. New Yorkin kaupungin kirkkojen neuvosto, johon kuuluu noin 23 kirkkokuntaa, sanoi lehdessään Metropolitan Church News:
”Kirkolliskokouksen johtohenkilöt ja henkilökunta ottivat syvästi arvostaen vastaan uutisen korkeimman oikeuden päätöksestä, joka hyväksyi naisten oikeuden ratkaista, tehdäänkö heille abortti vai ei.”
Roomalaiskatoliset korkeimmat johtajat tosin ilmaisevat tyytymättömyytensä. Kuitenkin jotkut papit kannattavat aborttia. Ja National Catholic Reporter sanoi 15. syyskuuta 1972: ”Viimeksi tehdyn aborttia koskevan mielipidetutkimuksen mukaan 56 prosenttia kansakunnan [Yhdysvaltain] katolilaisista uskoo, että ’yksinomaan naisen ja hänen lääkärinsä’ tulee tehdä ratkaisu raskauden keskeyttämisestä.”
Puolustaen kumouksellista päätöstään korkein oikeus huomautti, että syntymättömiä ei ”tunnusteta lain mukaan persooniksi täydessä merkityksessä”. Siksi oikeus sallii lopettaa syntymättömän elämän aina raskauden 28. viikkoon asti.
Mutta useimmat abortit suoritetaan aikaisemmin, tavallisesti ennen kolmattatoista raskausviikkoa. Ja siksi korkein oikeus kumosi kaikki osavaltioitten lait, jotka kieltävät abortit tai rajoittavat niitä näiden kolmentoista viikon kuluessa. Oikeus väitti, että tällaiset abortit ovat naiselle suhteellisen vaarattomia.
Mutta luonnollisesti äidin sisässä oleva kehittyvä lapsi tuhotaan. Mikä muodostaa todella syntymättömän lapsen? Onko se vain tuskin havaittavissa oleva kudosmöykky!
Tri Denis Cavanaugh sanoi tästä lehdessä Ob. Gyn. [Obstetrical Gynecological] News:
”[Raskauden] toisen viikon lopulla alkaa sydänverisuoniston ja hermoston erilaistuminen. Kuuden viikon lopulla [mikä on suunnilleen aika, jolloin nainen tavallisesti varmistuu raskaudestaan] kaikki täydellisen ihmisen sisäelimet ovat olemassa . . .
”Kahdeksannen viikon lopulla on luuranko alkanut muodostua, ja silmät, sormet ja varpaat ovat ilmeiset, niin että alkiota sanotaan nyt sikiöksi. . . . Kahdeksannen viikon jälkeen ei mitään uusia suurempia rakenteita tule lisää, ja kasvu jatkuu jo olemassa olevien rakenteitten täydellistymisena ja kehittymisenä pikemmin kuin minkään uuden muodostumisena.”
Tri P. G. Coffey kirjoitti Toronto Daily Star -lehdessä näin:
”Biologisesti ei ole mitään olennaista eroa syntymättömän pienokaisen ja syntyneen välillä, tai jos haluat nimenomaisen esimerkin, 2–3-kuukautisen sikiön ja vastasyntyneen pienokaisen välillä, paitsi että toinen on täydellistyneempi kuin toinen.”
On selvää, että kehittyvä lapsi, joka tuhotaan, ei ole mikään tuskin havaittavissa oleva kudosmöykky! Jotkut lain sallimassa ajassa lähdetetyt lapset liikkuvat ja hengittävät; jotkut jopa säilyvät elossa läpi aborttitoimituksen. The New York Times sanoi 1. helmikuuta 1972:
”Synnytyshuoneissa työskentelevät sairaanhoitajattaret olivat tottuneet kaikkiin kuviteltavissa oleviin yrityksiin pienokaisten, 1/2–11/2 kiloa painavienkin, pelastamiseksi, ja he huomasivat toisinaan lähdettävänsä suolaliuoksella suurempia lapsia kuin ne, joiden pelastamiseksi he olivat työskennelleet. . . . Äskettäin tuli eräs vauva suolaliuoksella lähdetettynä vielä elossa esiin.”
Eikö siis ole ymmärrettävää, miksi tri George C. Manning kirjoitti, että abortti on ”yhtä varmasti murha kuin on murha sekin, että 700 gramman keskosen keskoskehdosta katkaistaan tahallisesti lämpö”? Jotkut ovat huolissaan siitä, mikä seuraava mahdollinen askel saattaisi olla. Sir John Peel, Obstetrikkojen ja gynekologien kuninkaallisen yliopiston rehtori, kysyi:
”Jos yhteiskunta antaa hyväksymyksensä elämän tuhoamiselle joissakin olosuhteissa, joiden se väittää koituvan yhteiskunnan hyväksi, niin miksei se hyväksyisi epänormaalin vastasyntyneen lapsen, henkisesti vajaakykyisen, rikollisen, parantumattoman, vanhuudenheikon surmaamista?”
Voisitko sinä hyväksyä avuttoman vastasyntyneen lapsen surmaamisen? Mutta eikö ole yhtä väärin surmata pienokainen ennen sen syntymää? Mooseksen kautta annetun Jumalan lain mukaan katsottiin ihmisalkio eli -sikiö eläväksi ihmiseksi, ja Jumalan laki suojeli sen elämää. (2. Moos. 21:22, 23) Eikö meillä pitäisi olla samanlainen kunnioitus syntymätöntä kohtaan? Kuitenkin monen monet uskonnot omaksuvat asenteen, joka on vastoin sitä, mitä Jumalan sana sanoo. Millainen asenne sinun kirkollasi on?
[Kuva s. 444]
Kun Yhdysvaltain korkein oikeus hyväksyi abortit, jotka tappavat tämänkaltaisia lapsia, niin monet kirkot hyväksyivät päätöksen. Miten luulet Jumalan suhtautuvan sellaisiin kirkkoihin?