Sinä voit vapautua tupakoimistottumuksesta
MIKSI miljoonat ihmiset tupakoivat, kun ylenpalttiset todisteet osoittavat sen olevan vahingollista terveydelle? Miksi niin monet ilmaisevat haluavansa lopettaa ja kuitenkin jatkavat yhä tupakoimista? Se johtuu, kuten äskeinen Science World -lehden numero sanoi, siitä, että tupakoiminen aiheuttaa ”riippuvaisuutta”. Kuitenkin on tupakoitsijoiden määrän lisääntymisestä huolimatta ihmisiä, jotka ovat huomattavan vapaita tupakointitottumuksesta.
Nämä ihmiset ovat Jehovan todistajia. Yhdysvaltain Evansvillen (Indiana) Courier-lehdessä ollut uutinen mainitsi eräästä heidän tuossa kaupungissa pitämästään konventista: ”Saattoi olla ensimmäinen kerta stadionin historiassa, että 6 000–7 000 ihmistä täytti sen istuinpaikat eikä savu-usva peittänyt näkyvistä puhujaa.”
Miksi tupakoimattomuus on niin yleistä Jehovan todistajien keskuudessa? Siksikö, etteivät Jehovan todistajiksi tulevat ole koskaan olleet savukkeitten orjia?
Ei suinkaan. Ne, joista tulee Jehovan todistajia, kuuluvat tavalliseen kansaan, josta Guardian Weekly -lehti sanoi: ”Kaksi jokaisesta kolmesta miehestä on tupakoitsijoita, vaikka vain yksi neljästä naisesta.” On näin ollen järkevää olettaa, että suhteellisesti suunnilleen sama määrä Jehovan todistajista on ennen tupakoinut.
Oliko näiden kymmenien tuhansien todistajien helppo lopettaa tupakoiminen? Miten he kykenivät tekemään sen? Jos olet sellainen, joka haluaa vapautua tästä tottumuksesta, niin heidän kokemuksensa voivat auttaa sinua.
VAIKUTUS TUPAKOITSIJOIHIN ERILAINEN
Lopettaminen ei ole jokaisella tupakoitsijalla äärimmäisen vaikeaa aikaa. Jotkut tupakoivat suhteellisen vähän ja tekevät siten pääasiassa seuran vuoksi. Niinpä 10,2 miljoonaa amerikkalaista lopetti tupakoinnin äskettäin neljän vuoden aikana erään tutkimuksen mukaan. Enemmistö näistä oli ehkä sellaisia, joiden ei ollut erityisen vaikeata lopettaa.
Tyypillinen tällaisista tupakoijista on eräs Harvardin yliopiston loppututkinnon suorittanut, joka tupakoituaan useita vuosia kohtuullisesti lopulta päätti luopua saastaisesta tavastaan. Hän yksinkertaisesti heitti pois savukkeensa eikä enää tupakoinut. Se oli suhteellisen helppoa hänelle; hän ei tuntenut mitään todellista epämukavuutta ja myöhemmin hiukan jos lainkaan halua tupakoimiseen. Mutta toiset tapaukset ovat eittämättä hyvin erilaisia.
Muuan entinen tupakoitsija Saskatchewanista Kanadasta selitti: ”Elimistöni puhdistaminen nikotiinista oli kuvaamattoman vaikea koetus minulle. Rintaani puristi toisinaan kovasti, ikään kuin lihakset olisi sidottu solmuun. . . . Tunsin oloni toisinaan niin vaikeaksi, että ajattelin voivani kuolla.” Eräs kova tupakoitsija Länsi-Virginiasta Yhdysvalloista sanoi, että kun hän lakkasi tupakoimasta, niin hän oli niin sairas ja heikossa kunnossa, että hänen oli mentävä vuoteeseen kahdeksi päiväksi. Tällaiset kokemukset epämukavuudesta ja sairaudesta nikotiinista vieroittauduttaessa eivät ole tavattomia. Niiden, jotka haluavat luopua tupakointitottumuksesta, on hyvä ymmärtää tämä.
TAISTELUN VOITTAMINEN
Ehkä olet yksi niistä, jotka ovat taistelleet monta vuotta päästäkseen tupakoimisesta mutta tuloksetta, ja sinä voit olla hyvin masentunut. Älä hellitä! On toisia, jotka ovat olleet yhtäläisesti nikotiinin orjia ja ovat voittaneet tuon tottumuksen.
Eräs 56-vuotias lääketieteen tohtori ja kirurgi sanoi äskettäin: ”Muistan päivän, jona lopetin. Se oli maanantai 15. toukokuuta 1950 Santa Barbarassa Kaliforniassa. Kokemus on antanut minulle luottamusta, sillä siitä lähtien, kun eteeni on tullut vaativia ongelmia tai tilanteita, olen tavallisesti ajatellut itsekseni: ’Jos saatoin lopettaa tupakoimisen, voin tehdä tämänkin.’ Voitto tupakoinnista oli minulle niin merkityksellinen, koska olin epäonnistunut niin monta kertaa.
”Joka kerta kun olin päättänyt lopettaa, päädyin katselemaan ympäri huonetta haeskellen savukkeen tumppeja. Tai saatoin pukeutua yöllä ja mennä ulos ostamaan tupakkaa. Jälkeenpäin olin harmissani, kun olin taas epäonnistunut.
”Niihin aikoihin aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Saatoin pian nähdä, että se, mitä opin, ei sopinut yhteen tupakointitottumuksen kanssa. Kuitenkin jatkoin tupakoimista. Kokousten aikana minulla oli tapana pujahtaa baariin polttamaan savuke. ’Kuinka typerää täysi-ikäisen miehen hiiviskellä ympäri kuin pikkupoika polttaen salaa’, ajattelin. En kerta kaikkiaan saattanut elää sillä tavalla, ulkokultailijana. Koska olin vakuuttunut siitä, että Jehovan todistajilla oli totuus Jumalan sanasta, niin ymmärsin, että minun oli tehtävä valinta – joko luopua tupakasta tai totuudesta.
”Muistan sen sunnuntain vuonna 1950 – kuten tavallista, tupakoin kokouksen väliajalla. Mutta sinä iltana meni viimeinen savukkeeni, ja vannoin, etten tuo taloon enää ainoatakaan. Pidin kuitenkin savukkeita vastaanottopaikassani kaupungissa. Kun saavuin sinne seuraavana aamuna, huomasin, että muutamia oli jäljellä. Poltin ne loppuun noin klo 11:een mennessä, mutta olin päättänyt mielessäni, etten polta koskaan enää yhtään, enkä ole polttanut.”
TURVAUTUMINEN JEHOVAAN
Tämä lääkäri ei jättänyt huomioon ottamatta rukouksen arvoa. (Ps. 55:23) Ja sinäkin voit Jehovan, tosi Jumalan, avulla onnistua voittamaan tupakoimistottumuksen. Apostoli Paavali sanoi: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13) Sellaisen miehen kokemus, joka oli alkanut tupakoida 6-vuotiaana poikana Etelä-Dakotassa Yhdysvalloissa, on valaiseva esimerkki siitä, miten tämä Jehova Jumalalta tuleva voima riittää auttamaan ihmistä voittamaan tupakoimistottumuksen. Hän selitti äskettäin:
”Tapani oli polttaa kaksi pakkausta päivässä ja kuluttaa 50 sikaria sisältävä laatikko viikossa. Käteni, hampaani, hengitykseni, minä kokonaisuudessaan olin nikotiinin saastuttama. En voinut nauttia ateriaa keskeyttämättä polttaakseni savukkeen. Viimeiseksi ennen nukkumaan menoani oli tapanani tupakoida; yleensä heräsin yölläkin polttamaan savukkeen; ja ensimmäiseksi aamulla tavallisesti tupakoin.
”Äitini oli huolissaan minusta. Kun sitten olin noin 21-vuotias, niin hän löi vetoa 1 000 dollaria (3 700 mk), etten voi lopettaa tupakointia kahdeksi päiväksi. Sanoin hänelle, etten halunnut lopettaa ja ettei minulla ollut aikomustakaan luopua mistään, mikä tuotti minulle niin paljon mielihyvää.
”Myöhemmin aloin käydä Jehovan todistajien kokouksissa ja päätin, että miellyttääkseni Jumalaa ja hänen kansaansa lopetan tupakoinnin. Mutta en voinutkaan. Rikoin jatkuvasti päätökseni. Muistan kysyneeni eräältä todistajalta asiaa. Hän kysyi: ’Oletko rukoillut apua?’ Sanoin hänelle varmasti rukoilleeni.
”Hän kysyi: ’Milloin rukoilet?’ Sanoin, että rukoilen illalla ennen vuoteeseen menoa, aamulla noustessani ja kun annan periksi ja poltan tupakan, niin sanon Jehovalle, että olen pahoillani tekoni vuoksi.
”Hän sanoi: ’Eikö aika, jolloin todella tarvitset Jumalan apua, ole se hetki, jolloin ojennat kätesi ottaaksesi tupakkaa? Se on aika, jolloin sinun tulee rukoilla Jehovaa vahvistamaan itseäsi.’
”Siitä lähtien tein juuri niin, ja Jehova vahvisti minua. Kykenin lopettamaan tupakoinnin, vaikka sen kaipuu pysyikin minulla vuosikausia.”
Tupakoitsijan elimistöön kehittyy nikotiinin ’tarve’ samoin kuin heroiinin orjalle heroiinin tarve. Kun hän on vähän aikaa ilman tupakkaa, niin hän tuntee olonsa epämukavaksi, jopa hänen iholleen nousee toisinaan äkisti kylmä hiki, jos hän on liian pitkään ilman tupakkaa. Näin ollen tupakointi on miellyttävää tupakoitsijalle sen tuoman helpotuksen takia, ja luopuminen saattaa olla tavatonta taistelua. Tätä valaisee erään nuoren naisen tapaus. Hän oli kasvanut Tanskassa ja asui nyt New Yorkin kaupungissa. Hän alkoi polttaa 14-vuotiaana ja lopetti lopulta 28. marraskuuta 1970. Hän oli yrittänyt kuukausia, mutta sortui joka kerta. Hän sanoo:
”Tapanani oli rukoilla asian vuoksi, mutta en ollut täysin rehellinen. Sanoin aina Jehovalle, etten pitänyt tupakoimisesta, joten halusin lopettaa. Mutta tosiasia on, että nautin siitä. Lopulta sitten tunnustin rukoillessani Jehovaa, että todellisuudessa nautin tupakoinnista, mutta että halusin luopua siitä miellyttääkseni Häntä. Kun pidin sitten mieleni jatkuvasti Jumalan miellyttämisessä, pääsin lopulta vapaaksi tuosta tavasta.”
SE VOI ONNISTUA!
Jos pelkäät, ettet ehkä pysty lopettamaan tupakoimista, niin tiedä, ettet ole yksin. Eräs brooklynilainen (N.Y.) perheenemäntä, joka poltti 3–4 pakkausta joka päivä, ajatteli samalla tavalla. Hän oli jatkanut tupakoimista, vaikka Jehovan todistajat olivat kastaneet hänet vuonna 1968. Hän selittää:
”Mieheni sanoi minulle eräänä päivänä: ’Miksi et lakkaa tupakoimasta?’ Minä kivahdin takaisin: ’Miten voit pyytää minulta sellaista? Sinä pyydät minua luopumaan hengestäni.’ Kun havaitsin, mitä olin sanonut, olin järkyttynyt ja häpesin. Ja minä tiesin, etten voinut ulkokultaisesti väittää jatkuvasti olevani todistaja ja tupakoida edelleen. Sanoinkin seuraavana päivänä miehelleni, että aioin lopettaa – mutta kuukauden päästä, helmikuun viimeisenä lauantaina vuonna 1971.
”Sinä lauantaina tupakoin koko päivän ja yön. Seuraava viikko oli painajaista. Käteni vapisivat. Itkin melkein alinomaa. Olin sairas; tupakankaipuu oli tuskallista. Mutta minä olin tehnyt päätökseni ja pysyin siinä Jehovan avulla. Olen nyt vakuuttunut siitä, että sellaiset, jotka eivät onnistu, eivät toden teolla halua luopua siitä. He rakastavat yhä tupakoimista enemmän kuin Jehovaa.”
Jos sinä rakastat todella Jehova Jumalaa, niin sinä voit varmasti voittaa tupakoimistottumuksen. On kiinnostavaa, että eräs asukas Synanonissa, huumeiden orjien ja alkoholistien hoitamiseksi perustetussa kalifornialaisessa yhdyskunnassa, missä tupakointi kiellettiin vuonna 1970, sanoi: ”Jos me, yhteiskunnan pohjasakka, voimme luopua tupakoinnista, niin vastuuntuntoiset ihmiset niin sanotussa terveessä maailmassa, joka tappaa itseään vaarallisimmalla kaikista huumeista [tupakalla], voivat asettua vastarintaan.”
Osoita, että todella rakastat Jehovaa ja hänen vanhurskaita periaatteitaan. Vapauta itsesi orjuuttavasta tupakoinnista nyt! Sinä voit vapautua siitä.