Miten suhtaudut rotueroihin?
MITEN paljon rotuerot ovatkaan aiheuttaneet kärsimystä ihmiskunnassa! Mutta ajattelehan hetkinen: onko todellinen pulma rotueroavuudet vai se tapa, jolla ihmiset suhtautuvat näihin eroavuuksiin?
Jotkut ovat käyttäneet tätä suhtautumista vahingollisena poliittisena aseena. Esimerkiksi Adolf Hitler mainitsi kerran entiselle saksalaiselle poliitikolle Hermann Rauschningille:
”Tiedän aivan hyvin . . . että tieteellisessä merkityksessä ei ole sellaista kuin rotu. . . . Minä poliitikkona tarvitsen käsitettä, joka tekee mahdolliseksi [vallitsevan] järjestyksen . . . kumoamisen . . . Rotukäsitteen avulla kansallissosialismi [natsismi] levittää vallankumouksensa laajalle ja valaa maailman uuteen muottiin.”
Toisin sanoen Hitler tiesi, että hänen tarvitsi ainoastaan ohjailla ihmisten suhtautumista eri rotuihin päästäkseen poliittisiin päämääriinsä.
MUUTAMIA TUTKIVIA KYSYMYKSIÄ
Miten on sinun laitasi? Tempaako ennakkoluuloinen puhe rotueroista sinut mukaansa, niin kuin kävi noille ihmisille? Voisiko se aiheuttaa sen, että lakkaat arvostelemasta yksilöitä heidän omien ansioittensa perusteella? Pidätkö sinä jonkin rodun asuma-alueilla vallitsevaa suurta rikollisuussuhdetta ja siivottomuutta todistuksena rodun alempiarvoisuudesta?
Vai ilmeneekö ennakkoluulo salakavalammin? Voisiko ulkonaisesti näyttää siltä, ettei sinulla ole mitään rotuennakkoluuloa, mutta sinä tunnet kuitenkin sisimmässäsi olleesi alentuvainen osoitettuasi huomaavaisuutta jollekulle toiseen rotuun kuuluvalle ihmiselle? Kun kuulet kerrottavan väärinteosta, niin yhdistätkö heti väärintekijän hänen rotuunsa?
Jos toisaalta uskot itse joutuneesi ennakkoluulon kohteeksi, niin kostatko kehittämällä omaa ennakkoluuloasi? Uskotko, että sinua sorretaan vain rotusi takia? Eivätkö syynä kenties voisi olla jotkin huonot henkilökohtaiset tottumukset, joiden suhteen voisit edistyä suuremman arvonannon saamiseksi toisilta?
MITEN VAIHTELU IHMISISSÄ ILMAANTUI
On ilmeistä, että meidän on ymmärrettävä paremmin rotueroavuuksia, jotta voisimme suhtautua niihin suopeammin. Sen tutkiminen, miten nämä erot saivat alkunsa, auttaa meitä suhtautumaan niihin realistisesti ja oikein, sen sijaan että äärimmäisyysihmiset saisivat meidät puolelleen.
Saatat ymmärrettävästi kysyä tässä kohdassa: ’Mistä rodut selvästi määriteltävine piirteineen, jotka eroavat kovin toisistaan, saivat alkunsa? Miten selitätte, että on olemassa pitkiä skandinaaveja, joilla on vaalea iho ja vaaleat hiukset, tai tanakoita eskimoita, joilla on tuuhea musta tukka, litteä nenä ja vinot silmät, tai mustaihoisia neekereitä, joilla on lyhyt, kihara tukka ja paksut huulet?’
Vastaukseksi ovat tieteelliset tutkimukset osoittaneet, että elollisten eroavuudet ovat pohjimmaltaan peräisin geeneistä (jotka ovat pienen pieniä osasia, jotka määräävät perinnöllisyyden). Muuntelumahdollisuus on synnynnäinen kaikilla eliöillä ihminen mukaan luettuna. Eläintieteilijä Ernst Mayr sanoo: ”Puhe ’puhtaista’ roduista on silkkaa pötyä. Muuntelu on luonnostaan lankeavaa kaikissa luonnon populaatioissa.”
Ymmärtääksemme, miten rodut kehittyivät tämän muuntelun vaikutuksesta, valaiskaamme asiaa: oletko tiennyt, että puutarhanviljelijät ovat kyenneet eristämään eräitä kasvimuunnoksia, kuten poikkeuksellisia kokoja? He voivat sitten kehittää noista kasveista lajikkeita, joilla kaikilla on sama piirre.
Soveltaaksemme tätä esimerkkiä ihmiseen otaksukaamme, että jokin ihmisryhmä eristettäisiin maantieteellisesti muusta ihmiskunnasta, niin kuin puutarhanviljelijä eristää kasvilajikkeen, jota hän käsittelee. Jotkin luonteenpiirteet niiden ihmisten keskuudessa voimistuisivat eli tulisivat ”vallitseviksi” kaikissa jälkeläisryhmissä. Lopulta kehittyisi uusi ”rotu”, mutta siihen kuuluvat pysyisivät kuitenkin ihmisinä.
Se, että täsmälleen näin tapahtui, on todistettu tieteellisesti ja historiallisesti. Australian kansallisen yliopiston eläintieteilijä professori S. A. Barnett määrittelee rodun ”ryhmäksi, jolla on yhteisenä tietty geenistö ja joka erilaistui toisista ryhmistä maantieteellisen eristäytymisen takia”.
Tiedemiehet voivat vain arvailla, miten tämä ”maantieteellinen eristäytyminen” tapahtui. Mutta on eräs historiallinen tietolähde, joka sopii yhteen kaikkien saatavissa olevien tosiasioiden kanssa.
Kohdistakaamme huomiomme taaksepäin aikaan, jolloin ei ollut vielä mitään rotuja. Ihmiskunnasta voitiin sanoa historiallisen tiedon mukaan, että ”he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli”. (1. Moos. 11:6) Yhtäpitävästi tämän kanssa sanoo eläintieteen professori L. C. Dunn, että ”on saattanut olla aika, jolloin ihmissuku oli todella yksi avioyhteisö, koska vielä tänäänkin kaikilla roduilla on monia yhteisiä geenejä, ikään kuin ne kaikki olisivat saaneet ne yhteisestä lähteestä”.
Kuitenkin ihmiskunta yritettiin pitää yhdessä paikassa uskonnollis-poliittisissa tarkoituksissa. (Ks. 1. Moos. 11:1–9.) Siinä epäonnistuttiin. Jos tässä yrityksessä olisi onnistuttu, ihmiset eivät olisi levinneet nopeasti yli maan. Mutta Luojan tarkoitus ihmiskunnan suhteen oli erilainen. Hän ilmaisi sen vähän aiemmin: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” – 1. Moos. 9:1; ks. myös 1:28.
Pitikö tämän tarkoituksen täyttyä? Kyllä piti ja hyvin tehokkaasti. Luoja pani äkkiä ihmiset puhumaan eri kieliä, niin etteivät he kyenneet ymmärtämään toisiaan. Mikä olisi ollut parempi tapa saada heidät hajaantumaan?
Kuvitelkaamme, mitä on täytynyt tapahtua: Kykenemättöminä kanssakäymiseen yhtenä kansana pienet ryhmät, jotka nyt olivat kielirajan eristämiä, muuttivat omiin oloihinsa. Kun ne levisivät kauemmas toisistaan, niin välimatka lisäsi jälleen esteen kanssakäymiselle. Kertomus näistä tapahtumista sanoo, että ”Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan”. (1. Moos. 11:8) Paikan ja kielen eristäminä kunkin ryhmän jälkeläiset lisääntyivät ja kehittivät ”rotunsa” erilaiset ominaispiirteet.
Tässä saattaa herätä kysymys: ”Ovatko rodut eronneet niin paljon toisistaan, että jokainen niistä on eri ’lajia’?” Eläintieteilijä Mayr antaa vastaukseksi seuraavan selityksen:
”Kaikki maan päällä elävät erilaiset ihmiset kuuluvat yhteen ainoaan lajiin. . . . Tosiasia on, että eri ihmisrodut eroavat vähemmän toisistaan kuin monien . . . eläinten alalajit. Kuitenkin jotkut harhaan johdetut yksilöt ovat . . . jakaneet heidät viiteen tai kuuteen eri lajiin käyttäen sellaisia keinotekoisia arviointiperusteita kuin valkoinen, keltainen, punainen tai musta ihonväri. Tällainen jako . . . on täysin biologisen lajikäsitteen vastainen.” (Kurs. meidän)
Täten voimme nähdä, miten täsmällisesti Raamatun kertomus vastaa tunnettuja tosiasioita. Apostoli Paavalihan sanoi selvästi Ateenan miehille ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, että Jumala ”on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta”. Tai kuten The New English Bible (Uusi englantilainen Raamattu) esittää sen: ”Hän loi jokaisen ihmisrodun yhdestä kantaisästä asumaan koko maan pinnalla.” – Apt. 17:22–26.
KUULUVATKO ULKONÄKÖ JA HENKISET OMINAISUUDET YHTEEN?
Jotkut väittävät, että ulkonäön ja henkisten ominaisuuksien välillä on suoranainen yhteys. He sanovat, että sen tähden ne, joiden ulkonäkö liittyy ”huonompiin” henkisiin ominaisuuksiin, tulee erottaa toisista. He olettavat, että tämä estää ”paremman” rodun geneettistä heikkenemistä.
Mutta professori Mayr sanoo ”virhepäätelmäksi” väittää ”jonkin erityisen silmien tai tukan värin ja tiettyjen mielen tai luonteen piirteitten olevan yhteydessä toisiinsa. Kaikki saatavissa olevat todisteet kieltävät tällaisen [vastaavaisuuden] olemassaolon.”
Mitä todisteet todella osoittavat rotumuunnoksista? Onko mikään rotu toista ”parempi”? Theodosius Dobzhansky New Yorkin Rockefeller-yliopistosta sanoo:
”Hätkähdyttävä tosiasia – jota eivät rotukiihkoilijatkaan voi salata – on, että rotujen väliset eroavuudet ovat keskimäärin paljon pienemmät kuin muuntelut minkä tahansa rodun puitteissa. Toisin sanoen jokaisen rodun ihmisten suuret aivot ja korkeat älykkyysosamäärät ovat paljon suuremmat ja korkeammat kuin heidän oman rotunsa tai minkä tahansa toisen rodun keskimäärät.”
Mitä voimme päätellä edellä olevasta? Tämän: Jos jotkut esittävät ihmisten erotteluun syyksi henkisten ominaisuuksien tai kulttuurin ”huonommuuden”, niin eikö olisi paljon johdonmukaisempaa erotella rotuun katsomatta kaikki ihmiset, jotka jäävät määrätyn ”tason” alapuolelle, kuin erotella heidät heidän värinsä perusteella? Näin heidän olisi pakko erotella monta omaan rotuunsa kuuluvaa ja täsmälleen samoista syistä kuin he haluavat erotella toiset! Tätäkö he todellisuudessa haluavat?
Kysymys, joka meidän kaikkien täytyy kohdata, on, olemmeko me halukkaita mukautumaan Jumalan näkökantaan tässä asiassa. Apostoli Pietari on hyvin sanonut: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apt. 10:34, 35) Hyväksytkö sinä ’jokaisesta kansasta tai rodusta sen, joka tekee vanhurskautta’? Tästähän juuri on kysymys, eikö olekin?
ROTUJEN VÄLISEN VAIHTELEVAISUUDEN ARVOSTAMINEN
Kaikki ympärillämme ilmaisee runsasta vaihtelua. Entä jollei näin olisi? Haluaisitko syödä samaa ruokaa joka päivä? Entä jos olisi vain yhdenlaisia maaeläimiä tai lintuja tai puita metsässä? Olettakaamme, että kaikki kukat olisivat samanvärisiä. Pitäisitkö sellaisesta maailmasta?
Me emme asu sellaisessa maailmassa, koska Luojamme antoi rakkaudellisesti kaikelle elävälle vaihtelun mahdollisuuden. Tämä vaihtelu tarjoaa loputonta piristystä aistiemme ihastukseksi. Se tuo täyteyttä elämään. Pitäisikö olla eri tavalla, kun on kysymyksessä vaihtelu ihmisten keskuudessa? Voitko kuvitella, miten vastenmielistä vaihtelun arvostamattomuus on Hänelle, joka sen loi?
Professori Dobzhansky osoittaa: ”Geneettinen vaihtelevuus on siunaus, ei kirous. Jokaisessa yhteiskunnassa . . . on paljon erilaisia elämänuria ja kutsumuksia toteutettavana.”
Mielenkiintoista kyllä, on olemassa yksi ihmisyhteiskunta, joka todella arvostaa vaihtelua ihmisten keskuudessa. Se tunnetaan Jehovan todistajina. He huomaavat sen virkistäväksi ja hyödylliseksi. Tässä yhteiskunnassa löytävät kaikki rotuunsa katsomatta mahdollisuuden täyttää tehtävänsä ja tilaisuuden käyttää kykyjään täysin määrin. He iloitsevat eri rotuihin kuuluvien ihmisten keskuudessa vallitsevasta suurenmoisesta vaihtelusta, joka ilmenee persoonallisuuksissa, sivistyksessä, kielessä, vaatetuksessa, kodeissa ja ravinnossa.
Kun he matkustelevat ulkomaille Jehovan todistajien kansainvälisiin konventteihin, niin he tietävät, että heidän kristityt veljensä missä maassa hyvänsä ottavat heidät hyvin vastaan. He ovat tasa-arvoisia keskinäisessä rakkaudessa ja kunnioituksessa. Uskonnollinen kirjailija G. Norman Eddy mainitsi todistajista seuraavaa:
”Huomioni on kiintynyt heidän aitoon korkeaan kunnioitukseensa kaikkiin rotuihin kuuluvia ihmisiä kohtaan. Toisin kuin jotkut, jotka vain puhuvat rotujen välisen veljeyden opista, todistajat ottavat kaikki tervetulleina seuraansa – jopa huomattaviin johtoasemiinkin – väriin tai kasvonpiirteisiin katsomatta.”
Jehovan todistajat ymmärtävät, että elämässä on tehtävä parannuksia, oltakoonpa mitä rotua hyvänsä. Siksi he toimivat parannusten hyväksi henkilökohtaisesti kristillisten periaatteiden perusteella. Jos joku on huolimaton tai käyttää huonoa kieltä, jos hänellä on vain vähän kunnioitusta toisia tai lakia kohtaan, jos hän nauttii paljon alkoholijuomia tai ei hoida perhevastuitaan, niin hänen täytyy tehdä tarpeelliset muutokset sopeutuakseen kristillisiin mittapuihin. Hän ’pukeutuu uuteen persoonallisuuteen’, jonka kuka tahansa mistä rodusta hyvänsä voi toteuttaa jos tahtoo. – Kol. 3:9, 10, Um; Room. 13:1; 2. Tess. 3:10.
Maailma, jonka Adolf Hitler suunnitteli ’valavansa uuteen muottiin’ ’rotukäsitteensä’ avulla, olisi ollut ankea ja kolkko, vain hänen yhden ”herrakansansa” oikkujen hallitsema. Jumala sitä vastoin käyttää viisaudessaan kaikkia ihmiskunnan ominaisuuksia tehdäkseen tasapuolisen, rakkaudellisen ja hyödyllisen järjestön. Miksi et iloitsisi arvostavasta suhtautumisesta rotumuunnoksiin?
[Kuva s. 517]
Kaikki ihmiset ovat polveutuneet Aadamista ja Eevasta, sanoo Raamattu. ”Kaikki maan kansat ovat yhtä perhettä ja yhteistä sukujuurta”, tunnustavat tiedemiehet