Tutustumismatka Raamatun maihin
NOIN 3 500 Jehovan todistajaa käytti hyväkseen erikoisjärjestelyjä käydäkseen Raamatun maissa heinäkuun 18. päivän ja syyskuun 26. päivän välisenä aikana viime vuonna. Matkustajia tuli Ranskasta yli 800 ja yhtä suuri määrä Brittein saarilta, yli 750 Pohjois-Amerikasta ja lisäksi satoja muista maista Pohjois-Euroopasta.
Useat heistä olivat vuosikausia halunneet nähdä henkilökohtaisesti niitä paikkoja, jotka liittyvät Jumalan heprealaisiin profeettoihin ja Jumalan oman Pojan sekä hänen apostoliensa evankeliuminpalvelukseen. He matkustelivat Israelissa ollessaan kaukana pohjoisessa olevalta Hermoninvuorelta aina Etelämaassa (Negebissä) olevaan Beersebaan johtavalle tielle saakka ja Välimerestä aina Kuolleeseenmereen asti.
HUOMATTAVIA PAIKKOJA
Monet heille näytetyt paikat olivat joko vuoria tai entisten kaupunkien raunioita. Tavallisen matkailijan mielestä ne ehkä eivät ole kovinkaan vaikuttavia, mutta Raamatun tutkijoille Mooren kukkula, Taaborinvuori, muinaisen Samarian ja Beetelin sijaintipaikat ovat täynnä merkitystä. Nämä ovat paikkoja, joissa Jehova pani täytäntöön tuomion kansalle, joka vastusti hänen tarkoitustaan. Kuten voitiin selvästi nähdä, ne paikat ovat yhä siellä. Niitä koskevat Raamatun kertomukset eivät ole mielikuvitusta.
Matkailijoiden ryhmät kapusivat kuumassa auringonpaisteessa Megiddon kummun huipulle ja näkivät todisteen siellä aikoinaan olleista linnoituksista. Millaisen näkymän se tarjosikaan alla olevasta Esdrelonin tasangosta! Oli ilmeistä, että sijaintipaikaltaan lähellä Karmelin vuorijonon läpi kulkevan solan alkupäätä tämä kaupunki voi helposti hallita niitä kauppateitä, jotka tulivat tätä kautta etelästä, pohjoisesta ja idästä. Erään Egyptin faaraon tiedetäänkin sanoneen: ”Megiddon valloitus merkitsee tuhannen kaupungin valloittamista!” Tämän kaupungin hallitseminen merkitsi kansainvälistä poliittista ja sotilaallista herruutta Raamatun aikoina. Vierailijoitten ei ollut vaikea nähdä, miksi nimi Harmagedon (mikä merkitsee ’Megiddonvuorta’) yhdistetään Jumalan tulevaan voittoon maailman poliittisista valloista. – Ilm. 16:14, 16.
ELÄVIÄ MUISTOJA JEESUKSEN PALVELUKSESTA
Galileassa heidän mieleensä palautettiin tapahtumia, jotka kiistattomasti ilmaisevat Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. Varhain eräänä aamuna he lähtivät laivalla yli Galileanmeren. Muuan vierailija Ranskasta kertoo: ”Yksi niistä hetkistä, jotka erityisesti vaikuttivat minuun, oli se, kun laiva, jossa matkustimme, pysähtyi ulompana rannasta ja opas luki Matteuksen 14:23–33.” He saattoivat kuvitella mielessään nuo ajat, jolloin Jeesus käveli siellä veden päällä ja jolloin hän puhui myrskylle ja pani sen laantumaan. Voisiko kukaan tehdä niin pelkällä ihmisvoimalla?
Kun matkalaiset olivat nousseet maihin pohjoisrannalla Kapernaumissa, he eivät löytäneet paljon muuta kuin raunioita. Täällä olivat jonkin aikaa Jeesuksen maallisen evankeliuminpalveluksen jälkeen rakennetun synagogan rauniot. Jeesus oli tässä kaupungissa ajanut ulos demoneja ja parantanut kaikenlaista sairautta; asukkaat tiesivät hänen herättäneen kuolleitakin. Kuitenkaan he eivät uskoneet. Kapernaum oli hengellisessä merkityksessä tullut korotetuksi taivaan korkeudelle Jeesuksen läsnäolon, hänen opetuksensa ja ihmetöidensä vuoksi, mutta Jeesus sanoi: ”Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas.” (Luuk. 10:15) Tällä matkalla nähdyt rauniot todistivat, että hänen sanansa olivat täyttyneet.
Kauempana pohjoisessa matkailijat kävivät Filippuksen Kesareassa, missä apostoli Pietari, tultuaan perusteellisesti vakuuttuneeksi näkemänsä vuoksi, tunnusti Jeesukselle: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Ja he näkivät lähistöllä Hermoninvuoren, joka oli ilmeisesti se ”korkea vuori”, jolla Jeesus kirkastui ja jolla itse taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, . . . kuulkaa häntä.” (Matt. 16:16; 17:1, 5) Näiden paikkojen näkeminen ei ollut se, joka sai nämä vierailijat vakuuttuneeksi näiden asioitten totuudenmukaisuudesta. Mutta, kuten eräs heistä sanoi, ”me olemme hengellisesti rikastuneet”, kun olemme olleet täällä.
Kun matkailijat kulkivat paikasta toiseen, niin heidän mielensä kääntyi usein siihen aikaan, jolloin Jeesus oli täällä. Vanhassa Nasaretissa, joka on rakennettu kukkulan rinteelle, he saivat vaikutelman niistä vaatimattomista oloista, joissa hän kasvoi, ja palauttivat mieleensä, että hän luki täällä eräässä synagogassa julkisesti Jesajan kirjakääröstä tehtävänsä olevan ’kertoa hyvää uutista nöyrille’. (Jes. 61:1, Um; Luuk. 4:16–21) Vaikka he matkustivat ilmastoiduissa busseissa, niin he huomauttivat usein, että Jeesus oli taivaltanut koko tämän vuoristoalueen läpi jalkaisin.
Tässä kuumassa, kuivassa ilmastossa he ymmärsivät nyt paljon paremmin, miksi Jeesus kiitti niitä, jotka ’antavat maljallisen kylmää vettä’ hänen opetuslapsilleen. (Matt. 10:42) Ja tässä ympäristössä muistui vaistomaisesti mieleen, että muinaiseen vieraanvaraisuuteen täällä kuului vieraiksi tulleitten jalkojen peseminen – miten hyvältä se olisikaan tuntunut! Jeesus suoritti tällaisen rakkaudenpalveluksen apostoleilleen. – Joh. 13:3–5.
Kun matkailijoille sitten näytettiin vanhaa myllynkiveä Kapernaumissa ja kun he näkivät, miten painava se oli, niin he tunsivat sen varoituksen täyden voimakkuuden, jonka Jeesus antoi jokaiselle, joka rakkauden puutteessa kompastuttaisi kristityn veljen. Hänhän sanoi: ”Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen.” – Luuk. 17:2.
Jerusalem oli kiertomatkan kohokohta. Kun bussit kulkivat pohjoisesta Öljymäelle ja muurien ympäröimä kaupunki tuli äkkiä näkyviin, oli jännitys huipussaan! Tosin ei Jehovan muinaista temppeliä ole enää siellä. Rooman sotajoukot hävittivät kaupungin perusteellisesti vuonna 70. Kuitenkin voi Öljymäellä seistessään yhä erottaa muinaisen kaupungin maantieteelliset piirteet.
Kun katsoo länteen yli Kidroninlaakson, niin näkee Moorianvuoren kaupungin pohjoisosassa. Aabraham tuli todennäköisesti sinne uhraamaan poikansa Iisakin. Sinne Jehovan enkeli neuvoi Daavidia rakentamaan alttarin Jehovalle, ja siihen paikkaan pystytti hänen poikansa Salomo Jehovan loistoisan temppelin. Vasemmalla, temppelialueen eteläpuolella, voidaan nähdä paikka, missä Daavidin kaupunki muinoin oli Siioninvuorella, ja sen toisella puolen on Hinnominlaakso.
Jeesus istui täällä Öljymäellä kuvaillessaan eloisasti apostoleilleen maailman tapahtumia, jotka me olemme nähneet vuodesta 1914 lähtien, tapahtumia, jotka todistavat Kristuksen olevan näkymättömänä läsnä kuninkaallisessa vallassa. (Matt. 24:3–14) Vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun Jeesus oli puhunut näistä asioista, hänet vangittiin Getsemanen puutarhassa, nähtävästi tämän saman mäen rinteellä. Väärin tuomittuna hänet pantiin kidutuspaaluun seuraavana aamuna paikassa, jonka nimi oli Golgata eli ’Pääkallonpaikka’. Jerusalemissa ollessaan vierailijat näkivät paikan, missä tämän uskotaan tapahtuneen – pohjoispuolella olevan Damaskoksen portin ulkopuolella, missä kallioseinämän muodostelmat tuovat mieleen ihmisen pääkallon. He tarkastelivat myös lähistöllä luolassa olevaa tyhjää hautaa, jonka monet uskovat olevan se paikka, mihin Jeesus haudattiin.
Niiden kohtien täsmällinen tietäminen, joissa nämä tapahtumat sattuivat, ei ole tärkeätä. Tärkeätä on todella se, mitä siellä tapahtui ja mitä se merkitsee meille. Ja ne, jotka tekivät tämän matkan, huomasivat, että näiden paikkojen näkeminen auttoi heitä kuvittelemaan tapahtumat paremmin mielessään.
PYSYVÄT MUISTOT
Matkailijoille jäi Israelissa käynnistään monenlaisia muistoja. Eräs Englannista tullut äiti ei luultavasti unohda sitä päivää, jona joku arabi ehkä leikillään tarjoutui ostamaan hänen viehättävän 17-vuotiaan tyttärensä viidellä kamelilla.
Joillakuilla on ollut tilaisuus mainita tuttavilleen kotona, mitä he näkivät museoissa Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Jumalan nimi oli siellä selvästi nähtävissä ”Laakiin kirjeissä”. Eräs haudasta näytteille otettu kirjoitus sanoi: ”Jehova on koko maan Jumala.” Toinen mainitsi Babylonian pakkosiirtolaisuuden. Huomattavassa piirtokirjoituksessa oli nimi Pontius Pilatus. Hänhän oli se roomalainen maaherra, joka myöntyi juutalaisten pappien huutoon, että Jeesus piti panna paaluun. Ja siellä oli osia muinaisista Raamatun kirjakääröistä, jotka kaikki todistivat, miten tarkasti se on välitetty meille.
Monilla on lämpimiä muistoja todistajatovereitten tapaamisista Israelissa. Yksi tällainen tapaus oli eräässä ravintolassa Karmelinvuoren rinteillä. Tällä alueella näytettiin eloisasti profeetta Elian päivinä ero tosi palvonnan ja väärän palvonnan välillä. Täällä paljastettiin Baaliin liittyvä materialistinen palvontamuoto vääräksi, mutta yliluonnollisen tulen ilmaantuminen taivaasta sai tarkkailijat tunnustamaan: ”Jehova on tosi Jumala!” (Um) (1. Kun. 18:19–40) Nauttiessaan siellä Karmelinvuorella päivällisateriaansa vierailijat kuulivat sydäntä lämmittäviä kokemuksia niiden nykyisten Jehovan todistajien työstä, jotka ohjaavat ihmisiä pois materialismista tosi Jumalan palvontaan.
Oli myös toisia tilaisuuksia tavata paikallisia todistajia. Yksi erityisen innostava tapaus oli se, kun Skandinavian matkailijat tapasivat kaksi paikallisseurakuntaa vanhassa roomalaisessa teatterissa Kesareassa. Tuon osittain entistetyn rakennuksen erinomainen akustiikka auttoi kaikkia kuulemaan helposti, ja vanhat muurit pantiin kaikumaan Jehovan ylistyslauluista.
MISSÄ APOSTOLI PAAVALI SAARNASI
Apostoli Paavali oli kulkenut Kesarean kautta useammin kuin kerran lähetysmatkoillaan. Toisia paikkoja, joihin hän oli matkannut ”hyvää uutista” vieden, olivat Kypros, Kreikka ja Rooma. Monet Raamatun maitten matkustajista kävivät myös näissä paikoissa viime vuonna.
Kyproksessa heillä oli tilaisuus nähdä Pafos, jossa Paavali ja Barnabas olivat saarnanneet roomalaiselle prokonsulille. Ja juuri samoin kuin varhaiskristittyjä vastusti Elymas-niminen noita, joka yritti vääristellä Jehovan vanhurskaita teitä, niin nytkin – vierailijat huomasivat – kristikunnan papit yrittävät jatkuvasti kiihottaa vihaan Jehovan kansaa vastaan esittämällä väärin sen työtä. (Apt. 13:6–12) Vaikka papit itse ovat sekaantuneet väkivaltaan, joka on uusiutuvasti puhjennut ilmi saarella, niin he olivat ripustuttaneet lähelle Jehovan todistajien rauhallista konventtipaikkaa tien yli ilmoituksen, jossa syytettiin: ”Millenistit [joiksi he kutsuvat todistajia] ovat kansan vihollisia”. Mutta konventtipaikalla kävijät saattoivat itse helposti nähdä, ettei näiden rauhaa rakastavien ihmisten taholta ollut mitään vaaraa.
Raamatussa olevan Apostolien tekojen kirjan kertomukset alkoivat edelleen elää, kun matkailijat etenivät Kreikkaan. Ateenassa he kiipesivät Areiopagille, missä Paavali oli saarnannut silmiensä edessä taivaita kohti kurottuva Akropolis pakanatemppeleineen. (Apt. 17:19, 22) Muinaisen Korinton raunioilla he seisoivat beman, ”tuomioistuimen”, edessä, jonne juutalaiset vastustajat olivat vieneet Paavalin prokonsuli Gallion edessä kuulusteltavaksi. (Apt. 18:12) Ja he kävivät Delfoissa, muinaisessa Apollon palvonnan keskuksessa, josta löytyi kirjoitus, joka mainitsee Gallion prokonsuliuden ja antaa lisätietoja, joita on käytetty sen ajan varmistamiseksi, jolloin Paavali tuli hänen eteensä.
Roomassa he näkivät Tituksen riemukaaren, todistuksen vuonna 70 tapahtuneesta Jerusalemin hävityksestä – kokemus, jolta kristityt kuitenkin säästyivät, koska he ottivat vaarin Jeesuksen varoituksesta ja lähtivät Jerusalemista, kun Rooman sotajoukot keskeyttivät piirityksensä vuonna 66. Tuon historiallisen riemukaaren läheisyydessä on Colosseum, jonka rakensivat juutalaiset, jotka olivat kieltäytyneet uskomasta Jeesukseen ja jotka sen tähden vietiin orjina Roomaan, kun Jerusalem autioitettiin.
Paavali kirjoitti aikaisemmin sieltä Roomasta Raamatun kuusi henkeytettyä kirjaa. Tuossa kaupungissa oli myös kristillinen seurakunta. Ja ne, joiden matka kulki Rooman kautta viime vuonna, näkivät kiinnostuksen tosi kristillisyyteen olevan erittäin vireä nykyään, sillä yli 55 000 oli ”Jumalan voiton” kansainvälisessä konventissa siellä elokuussa.
Kiertomatka Raamatun maissa oli alusta loppuun rikastuttava kokemus. Eräs englantilainen matkailija ilmaisi sen näin: ”Silmämme ovat avautuneet hyvin eloisalla tavalla elävöittäen Raamatussa mainittuja paikannimiä, ja minä olen varma, että me kykenemme tästä lähtien lukemaan sen sivuja mielessämme kuva tuon maan pinnanmuodostuksesta. Kuva ei ole enää vain musta-valkoinen, vaan monivärinen ja kolmiulotteinen.”
[Kuva s. 358]
Matkalla yli Galileanmeren, jolla Jeesus suoritti ihmetekoja
[Kuva s. 359]
Nykyinen Jerusalem Öljymäeltä katsottuna