Miten saada Raamatun tapahtumat järjestykseen

JOS luomista koskevaa tietoa ei oteta lukuun, niin Raamattu käsittää pääasiassa noin 4 000 vuoden ajan ihmisen historiasta. Miten lukija voisi pitää kerrotut tapahtumat oikeassa järjestyksessä, kun kysymyksessä on niin pitkä aika? Yritä liittää eri tapahtumat sellaisiin suuriin tapahtumiin kuin Aadamin luomiseen, vedenpaisumukseen, Israelin vapautumiseen Egyptistä ja Kristuksen elämään.

Raamatun ajanlasku sijoittaa Aadamin luomisen vuoteen 4026 eaa. Sen ja vedenpaisumuksen välisenä aikana, joka oli vuonna 2370 eaa., eli kolme huomattavaa uskon miestä – Aabel, Hanok ja Nooa. Koska Aabel oli vanhurskas, hänen veljensä Kain, Aadamin ensimmäinen poika, murhasi hänet. (1. Joh. 3:12) Hanok eli Aadamin kanssa samanaikaisesti 308 vuotta ja profetoi Jumalan tulevasta tuomiosta kaikkia pahoja vastaan. Hänen pojanpojanpoikansa Nooa syntyi noin 126 vuotta Aadamin kuoleman jälkeen. – 1. Moos. 5:3–29; Juud. 14, 15.

Nooan aikana monet enkelit hylkäsivät oikean asuinpaikkansa taivaissa, aineellistuivat, elivät aviomiehinä naisten kanssa ja siittivät sekasikiöjälkeläisiä (nefilim). (1. Moos. 6:1–4; 1. Piet. 3:19, 20; Juud. 6) Nooan 600. elinvuonna teki vedenpaisumus lopun jumalattomasta ihmismaailmasta. Kun vedet peittivät maan pinnan, Nooa, hänen vaimonsa, kolme poikaansa (Seem, Haam ja Jaafet) ja heidän vaimonsa olivat turvassa arkin sisällä, joka oli rakennettu Jumalan ohjauksessa. – 1. Moos. 7:11, 17–21.

Melko pian vedenpaisumuksen jälkeen Haamin pojanpoika Nimrod aloitti kapinan Jumalaa vastaan. Nimrod korotti itsensä ensimmäiseksi kuninkaaksi ja pani ilmeisesti alulle Baabelin ja sen tornin rakentamisen. Jehova Jumala teki tyhjäksi Nimrodin suunnitelman sekoittamalla Baabelin rakentajien kielen. (1. Moos. 10:8–10; 11:1–4) Tämä tapahtui Pelegin päivinä, jolloinkin vuosien 2269 eaa. ja 2030 eaa. välillä. (1. Moos. 10:25) Nooa oli edelleen elossa, sillä hän eli 350 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. – 1. Moos. 9:28.

Noin 77 vuotta Nooan kuoleman jälkeen Aabraham 75-vuotiaana saapui Kanaaniin, maahan jonka Jehova Jumala lupasi antaa Aabrahamin jälkeläisille. (1. Moos. 12:4–7) Siihen aikaan, vuonna 1943 eaa., Jehovan Aabrahamille antama liittolupaus astui voimaan.

Kun Aabraham oli satavuotias, hänen rakas vaimonsa Saara synnytti hänelle Iisakin. (1. Moos. 21:5) Noin kymmenen vuotta sen jälkeen kun Nooan poika Seem kuoli, Iisakista tuli 60-vuotiaana kaksospoikien, Eesaun ja Jaakobin, isä. (1. Moos. 11:10, 11; 25:26) Jaakobille syntyi kaksitoista poikaa. Yhdestä heistä, Joosefista, tuli epätavallisten olosuhteiden kautta elintarvikkeiden jakelija Egyptiin. Kanaanissa vallinneen nälänhädän takia Jaakobin koko huonekunnasta tuli muukalaisasukkaita Egyptiin. Lopulta Jaakobin jälkeläiset, israelilaiset, joutuivat orjiksi, mutta Jehova Jumala johti heidät Mooseksen välityksellä pois Egyptistä Siinainvuorelle, missä he saivat lakiliiton 430 vuotta sen jälkeen, kun heidän esi-isänsä Aabrahamin kanssa oli tehty erikoisliitto. – 1. Moos. 45:26; 47:1, 2; 2. Moos. 1:8–11; 13:19–21; 19:1; Gal. 3:17.

Vaellettuaan neljäkymmentä vuotta erämaassa israelilaiset saapuivat Joosuan johdolla Kanaaniin vuonna 1473 eaa. (5. Moos. 29:5; 31:1–3; Joos. 5:6, 7) Maa oli suurimmaksi osaksi valloitettu noin kuuden vuoden kuluttua. (Joos. 14:10–12) Sen jälkeen Jumalan valitsemat tuomarit hoitivat Israelin asioita noin 350 vuotta. Samuelin elinaikana, joka oli viimeinen näistä tuomareista, Benjaminin sukukuntaa oleva Saul alkoi hallita kuninkaana. Hänen 40-vuotisen hallituskautensa päättyessä Daavid alkoi hallita Hebronissa Juudan sukukuntaa, kun taas Saulin poika Iisboset hallitsi Mahanaimista muuta Israelia. (2. Sam. 2:2, 3, 8–10; Apt. 13:20–22) Seitsemän ja puolen vuoden kuluttua siitä, kun Daavid alkoi hallita Juudaa, hänestä tuli koko Israelin kuningas. Hän hallitsi kaikkiaan neljäkymmentä vuotta. Daavidin pojasta Salomosta tuli hänen seuraajansa, ja myös hän hallitsi neljäkymmentä vuotta. – 2. Sam. 2:11; 1. Kun. 2:11; 11:42.

Salomon pojan Rehabeamin hallitusaikana vuonna 997 eaa. kymmenen sukukuntaa kapinoi ja teki Jerobeamista kuninkaansa. Mutta Benjaminin ja Juudan sukukunnat sekä leeviläiset pysyivät Daavidin kuninkaallisen huoneen yhteydessä. Kymmenen sukukunnan valtakunta lähti huonoon suuntaan, kun kuningas Jerobeam pani alulle vasikanpalvonnan. Koko senjälkeisenä aikana aina siihen asti, kun assyrialaiset kukistivat kymmenen sukukunnan valtakunnan vuonna 740 eaa., ei tämä valtakunta päässyt eroon epäjumalanpalveluksesta. (1. Kun. 12:16–24, 28–30; 2. Kun. 17:1–6) Noin 133 vuotta myöhemmin vuonna 607 eaa. babylonialaiset valloittivat kahden sukukunnan valtakunnan. – 2. Kun. 25:1–9.

Vuonna 537 eaa., 70 vuotta kestäneen Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen, jäännös juutalaisista palasi Jerusalemiin jälleenrakentamaan temppeliä. Mutta vasta vuonna 455 eaa. saatiin Jerusalemin muurit Nehemian johdolla jälleenrakennetuiksi. Raamatun heprealaiset kirjoitukset valmistuivat vuoden 443 eaa. jälkeen, kun profeetta Malakian ennustus kirjoitettiin muistiin. Tämä ennustus viittasi Jumalan sanansaattajan tulemiseen valmistamaan kansaa ”liiton sanansaattajaa” (UM), Messiasta, varten. – Mal. 3:1.

Ilmoittamalla kummankin sanansaattajan syntymästä Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset jatkavat pyhän historian lankaa. Vuoden 2 eaa. keväällä syntyi Johannes Kastaja, Messiaan eli Kristuksen edelläkävijä. Puoli vuotta myöhemmin synnytti Maria ennustetun Kristuksen, Jeesuksen. Jeesuksen 3 1/2 vuotta kestänyt maallinen palvelus ulottui vuoden 29 syksystä vuoden 33 kevääseen, jolloin hän kuoli. Hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseen kohoamisensa jälkeen hänen opetuslapsensa jatkoivat hänen aloittamaansa työtä. Vihdoin noin vuonna 98 viimeinen elossa oleva apostoli Johannes päätti Raamatun kirjoittamisen. Todennäköisesti sinä vuonna hän kirjoitti 1., 2. ja 3. Johanneksen kirjeen ja evankeliumikertomuksensa. Ilmestyskirjan hän oli kirjoittanut pari vuotta aikaisemmin.

Edellä esitetty valaisee, miten voi saada Raamatun tapahtumat järjestykseen. Kun luet Raamattua, niin yritä ottaa selville, mikä on jonkin tapahtuman ajallinen suhde johonkin toiseen. Pyhän Raamatun historialla voi siten olla sinulle enemmän merkitystä.