Kuka on pätevä vanhimmaksi?
”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti.” – 1. Piet. 5:2.
1. Miten tärkeänä Jumala pitää laumaansa?
PITÄÄKÖ Jumala laumaansa tärkeänä, niiden erityisen huomion ansaitsevana, jotka hän on asettanut alipaimeniksi? Miten tärkeitä Jumala katsoo ”lampaittensa” olevan? Hänen Poikansa sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Joh. 3:16) Hänen kiinnostuksensa meni niin pitkälle, että hän salli Poikansa lähteä taivaasta 341/4 vuodeksi ja tulla maan päälle ihmiseksi avaamaan tien, niin että hänen eksyksiin joutuneet ”lampaansa” voisivat palata takaisin laumaan.
2. Voimmeko luottaa Jehovaan ja Jeesukseen paimenina? Selitä.
2 Me kuulumme siihen ”maailmaan”, jota Jumala rakasti niin paljon ja joka tarvitsee sovitusta Jumalan kanssa. Hänen vieraiden maitten orjuudesta palanneille israelilaisille esittämänsä vetoomus soveltuu yhtä voimakkaana meihin nykyään: ”Palatkaa minun luokseni, . . . niin minä palaan teidän luoksenne.” (Sak. 1:3, UM) Apostoli Pietari kirjoitti varhaiskristilliselle seurakunnalle: ”Te olitte kuin lampaat eksyksissä, mutta nyt te olette palanneet sielunne paimenen ja valvojan luo.” (1. Piet. 2:25) Jumala varaa hänen luokseen palaaville suojeluksen: ”Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita [huolella, UM].” (Jes. 40:11) Hän on myös asettanut avukseen Hyvän Paimenen Jeesuksen Kristuksen, joka antoi ”sielunsa lampaitten puolesta”. – Joh. 10:7–15.
3. Miten Paavali osoittautui vastuuntuntoiseksi paimeneksi?
3 Jehova on myös järjestänyt alipaimenet, jotka ovat kiinnostuneita ”lampaitten” hoidosta. Apostoli Paavali on yksi näistä, ja hän sanoi: ”Meistä tuli hellävaraisia teidän keskuudessanne niin kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” Se, missä määrin hän oli halukas antamaan sielunsa, ilmenee siitä, mitä hän kirjoitti Korinton seurakunnalle: ”Minä puolestani erittäin mielelläni kulun ja tulen täydelleen kulutetuksi teidän sielujenne hyväksi.” – 1. Tess. 2:7, 8; 2. Kor. 12:15; 11:28.
4. Minkä tulee olla näistä paimenista omaamamme näkemyksen perusteella kristittyjen päämääränä ja velvollisuutena nykyään?
4 Me voimme muodostaa elämämme näiden paimenten, nimittäin Suuren Paimenen, Hyvän Paimenen ja apostoli Paavalin, mallin mukaiseksi. Apostoli Johannes sanoo, että ”meillä on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta”. (1. Joh. 3:16) Hän tunsi Jeesuksen sanat: ”Sillä minä annoin teille mallin, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille. Totta totisesti minä sanon teille: orja ei ole suurempi isäntäänsä eikä lähetetty suurempi lähettäjäänsä.” – Joh. 13:15, 16; vrt. Joh. 15:12, 13.
5. Miksi jotkut eivät ole vielä löytäneet paluutietä Jehovan luo?
5 Koska Raamattu sanoo Jehovasta, että ”hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee”, niin mikä pidättää ihmisiä palvelemasta Jehovaa? He eivät vain tunne paluutietä hänen luokseen; kukaan ei ole ollut johdattamassa heitä, tai paremmin sanoen heidän ihmisjohtajansa, oletetut paimenet, ovat johtaneet heidät harhaan. Jeesus tunnisti vääriksi paimeniksi ne aikalaisensa, ”jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia”. Toisaalta ihmiset ”olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta”. He tarvitsivat asianmukaista paimennusta, ja Jeesus omaksui tämän tehtävän. – Ps. 95:6, 7; Matt. 7:15; 9:36.
ERIKOISTEHTÄVÄ PAIMENILLE
6, 7. a) Ketkä muodostavat sen lauman, jota täytyy paimentaa? b) Mikä tilinteko vaaditaan paimenilta?
6 Kun Jeesus palasi taivaalliseen kotiinsa, niin hän järjesti alipaimenet pitämään huolta hänen ”lampaistaan”. Nykyään on Jeesuksen ”lampaitten” ruokkimisen erityisvelvollisuus niillä, jotka Hyvä Paimen asettaa tehtävään. Pietari, jonka Jeesus nimenomaisesti valtuutti tekemään näin (ks. Joh. 21:15–17), välittää saman käskyn nykyisille kristityille valvojille sanoen: ”Sen tähden annan keskuudessanne [seurakunnassa] oleville vanhimmille [seurakunnan hengellisille valvojille] tämän kehotuksen, . . . Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, . . . halukkaasti, . . ., alttiisti.” – 1. Piet. 5:1, 2.
7 Vaikka kaikkia antautuneita kristittyjä vaaditaankin ’tekemään opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastamaan heidät . . . ja opettamaan heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa’, niin paimenien erikoisvelvollisuus on hoitaa ”Jumalan laumaa”, niitä, jotka ovat jo seurakunnan jäseniä. Heidän täytyy tehdä näistä tili Jehovalle. – Matt. 28:19, 20; Hepr. 13:17; 4:13.
8. Ketkä valitaan ja keitä ei valita Jumalan lauman paimeniksi?
8 ”Suuri joukko pappeja” tuli ”uskolle tottelevaisiksi” hyväksymällä Jeesuksen Messiaana. Mutta keitään kirjanoppineita tai fariseuksia ei määrätty paimeniksi kristilliseen seurakuntaan, koska he olivat ”istuutuneet Mooseksen istuimelle”. Niitä, jotka olivat ”lihan mukaan viisaita” ja joita ylisteltiin tervehtimällä julkisilla paikoilla ja nimittämällä ”rabbiksi”, ei kutsuttu. Tällaista ”johtajaa” ei tavata Jehovan todistajain kristillisessä seurakunnassa. Jehovan todistajat tunnustavat ainoastaan yhden johtajan, Kristuksen. He karttavat kaikkia arvonimiä, jotka herättäisivät mielistelyä. Jeesus sanoi: ”Te kaikki olette veljiä.” – Apt. 6:7; Matt., 23. luku; 1. Kor. 1:26–29.
9. Kuinka monta vanhinta tulee seurakunnassa olla, ja keistä heidät valitaan?
9 ”Jumala on asettanut eri henkilöitä”, opettajat, valvojat ja paimenet mukaan luettuina, huolehtimaan asianmukaisesti Jehovan todistajain kristillisen seurakunnan eduista. Varhaisseurakunnassa palvelivat kaikki, jotka olivat siihen päteviä raamatullisesti. Mitään nimenomaista henkilömäärää ei ilmoitettu; Efesoksessa oli useita, mikä ilmenee siitä, että Paavali lähetti sanan ”vanhimmille” tulla tapaamaan häntä Miletokseen saamaan ohjeita velvollisuuksiensa suhteen. Nykyisessä kristillisessä seurakunnassakaan ei ole ilmoitettu mitään nimenomaista lukumäärää. Heidän ei tarvitse olla niin kuin kristikunnan kirkoissa minkään ihmistekoisen pappisseminaarin tutkinnon suorittaneita. Mutta heidän tulee ahkeroida saarnaamistyössä, tutkia säännöllisesti ja toimeliaasti Jumalan sanaa ja noudattaa, mitä sanotaan kahdessa suuressa käskyssä, nimittäin rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään. – 1. Kor. 12:28; Matt. 22:36–39.
10, 11. Miten on mahdollista olla ”nuhteeton”, ja miksi on asetettu näin korkea mittapuu?
10 Paavali esittää 1. kirjeessä Timoteukselle 3. luvussa raamatulliset pätevyysvaatimukset valvojan virkaa tavoittelevalle. Hänen täytyy olla nuhteeton. Onko tämä mahdollista epätäydelliselle ihmisluomukselle? Eikö se vaatisi täydellisyyttä? Onko Paavali näin ollen kohtuuton, liikaa vaativa? Me emme voi päätellä siten, sillä Paavali oli epäilemättä tietoinen Matteuksen 5:48:ssa olevasta Jeesuksen lausunnosta: ”Teidän tulee siis olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Paavali tiesi myös, että kuningas Daavid ei kyennyt olemaan täysin nuhteeton, mutta Paavali tunnusti, että henkeytettyyn Raamattuun kuului Daavidin Jehovalle esittämä anomus: ”Tuomitse minut, oi Jehova, sillä minä itse olen vaeltanut omassa nuhteettomuudessani.” – Ps. 26:1, UM; vrt. 2. Kun. 20:3.
11 On selvää, että ihmisen on mahdotonta olla Jumalan kaltainen ehdottomassa merkityksessä, rajattomassa määrin, ilman rajoituksia. Jollei tämä pitäisi paikkaansa, niin valvojan virka kristillisessä seurakunnassa jäisi täyttämättä. Se, että raamatulliset vaatimukset on asetettu korkeiksi, merkitsee näin ollen, että jokainen, joka tavoittelee tätä virkaa tai joka on siinä, pyrkii vakavasti täyttämään nämä vaatimukset. Vanhin ei varmastikaan pystyisi esimerkiksi nuhteettomuuden ollessa kysymyksessä huolehtimaan huostassaan olevista, jos hän olisi kovin puutteellinen tässä suhteessa. Valvojan täytyy kyetä ’kehottamaan jatkuvasti nuorempia miehiä olemaan tervemielisiä; osoittautumaan [itse] kaikessa hyvien tekojen esimerkiksi; ilmaisemaan turmeltumattomuutta opetuksessaan’. – Tiit. 2:6–8.
12. Tarvitseeko olla naimisissa ollakseen pätevä valvojaksi? Selitä.
12 Valvojan tulee olla ”yhden vaimon mies”. Tämä ei merkitse sitä, että leski tai poikamies olisi pätemätön. Se merkitsee nyt samoin kuin Paavalin aikanakin, että sellainen, joka on moniavioinen tai elää naisen kanssa ilman avioliiton etuoikeutta, ei voi palvella valvojana kristillisessä seurakunnassa. Hänelle ei voida tosiaan ojentaa toveruuden oikeaa kättä. Se merkitsee 4. jakeessa (1. Tim. 3) olevaan lisävaatimukseen liitettynä, ettei valvoja voi olla teini-ikäinen, vaan kyllin iäkäs ollakseen perheellinen.
13. Miksi vanhinten täytyy karttaa ajan äärimmäisyyksiin meneviä tapoja?
13 Nykyajan nuoret ja jopa iäkkäämmätkin ovat usein nykyisen asiainjärjestelmän omituisten tapojen saastuttamia. Veljeily koulussa tai liike-elämässä tällaiseen taipuvien kanssa on omiaan houkuttelemaan kristittyjä mukautumaan heidän malliinsa. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen on täytynyt taistella samojen asioitten kanssa, sillä Paavalin seuraava neuvo (1. Tim. 3:2), että on oltava ”kohtuullinen tavoissaan”, piti ottaa huomioon vanhimpia nimitettäessä. Vanhan maailman tapoihin mukautuminen estää sen, että henkilö saisi Jumalan hyväksymyksen ja hänet katsottaisiin päteväksi tehtävään, joka vaatii nuorempien miesten kehottamista. Apostoli Pietari sanoo, että on saattanut olla aika, jolloin me tietämättämme mukauduimme moisiin tapoihin, mutta että meidän täytyy nyt elää Jumalan tahdon tekemistä varten. Se voi tuntua oudolta entisistä tovereistamme ja saada heidät puhumaan meistä pilkkaavasti, mutta Jeesus sanoi, että sen ei pidä häiritä meitä. – Joh. 15:19; 1. Tim. 4:11, 12; 1. Piet. 4:3, 4; Room. 12:2.
TERVETTÄ AJATTELUA VAADITAAN
14. Miten vanhimman tulee suhtautua asemaansa?
14 Vanhimmalla seurakunnassa ei ole korotettua asemaa. Vanhimpana olemisen ei pidä saada ketään ’ajattelemaan itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella, vaan ajattelemaan tervemielisesti’. Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) kääntää tämän ilmaisun, ettei tule olla ”omahyväinen”, vaan ”arvioida raittiisti” itsensä. Tämä estää odottamasta sellaista kohtelua kuin kristikunnan ”pastorit”, jotka mielellään haluavat ja odottavat ihmisten liehakoivan heitä. – Room. 12:3.
15. Mitä sisältyy siihen, että on ”järjestystä noudattava”?
15 Valvojien täytyy olla ’järjestystä noudattavia, vieraanvaraisia’. (1. Tim. 3:2) Väärät paimenet eivät olleet järjestystä noudattavia sanan missään merkityksessä. Jehova tuomitsi heidät sanoen: ”Voi paimenia [Israelissa], jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat.” (Jer. 23:1, 2) Heidän väitteensä, että he olivat paimenia, ei pelastanut heitä Jehovan tuomiolta. Jeesuskin tuomitsi aikansa väärät paimenet. Kristittyjen paimenten täytyy siis olla järjestystä noudattavia ja työskennellä seurakunnan rauhan hyväksi. Toisinaan heitä vaaditaan ’neuvomaan vakavasti häiriön aiheuttajia’, niitä, jotka eivät ”tee lainkaan työtä, vaan sekaantuvat siihen, mikä ei heille kuulu”. (1. Tess. 5:14; 2. Tess. 3:11) Jotta heidän kehotuksensa olisi otollista, niin heidän itsensä täytyy antaa malli pitämällä tiukasti kiinni Raamatun laeista ja periaatteista ja olemalla levittämättä koskaan ajatuksia, jotka eivät ole sopusoinnussa totuuden kanssa. – 1. Kor. 4:6; 14:33; Tiit. 2:6–8.
16. Rajoittuuko vieraanvaraisuuden osoittaminen ainoastaan siihen, että toivottaa uudet tervetulleiksi valtakunnansaliin?
16 Kun kuningas Salomo rukoili menestystä Jerusalemin temppeliä vihittäessä, niin hän puhui ’muukalaisista’, sinne palvomaan tulevista ei-israelilaisista. Hän ryhtyi epäilemättä toimenpiteisiin heidän hyväkseen. Jehova siunaa meitä nykyään suurella ’muukalaisten’ lisääntymisellä, ts. niiden, jotka eivät tätä ennen ole olleet Jehovan palvojia. Jotta heidät otettaisiin tervetulleina vastaan, niin täytyy ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Tämä lisää taakkaa valvojille ei ainoastaan heidän tervehtimisekseen valtakunnansalissa, vaan myös heidän auttamisekseen edistymään kristillisellä tiellä. Tämä on tosi vieraanvaraisuutta, yksi vaatimus valvojaksi aikovalle. – 1. Kun. 8:41–43; Miika 4:1, 2; Matt. 9:37; Hepr. 13:1, 2; 3. Joh. 5.
17, 18. a) Opetetaanko vain lavalta? b) Mikä on valvojan päämäärä opettajana?
17 Jeesus sanoi: ”Profeetoissa on kirjoitettu: ’Ja he tulevat kaikki olemaan Jehovan opettamia.’” (Joh. 6:45; Jes. 54:13) Tämä käy yhä tärkeämmäksi lähestyessämme vanhan asiainjärjestelmän loppua ja uuden järjestyksen aloittamista voidellun Papin ja Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, johdolla. Jehova Jumala on Ensisijainen Opettaja, mutta Jeesus sanoi, että hänen opetuslastensa sopii kutsua häntäkin Opettajaksi. Lisäksi kirkastettu Jeesus Kristus ”antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, [miksi?] pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön”. – Ef. 4:11, 12.
18 Vanhinten täytyy olla sen tähden Jumalan sanan opettajia. Heidän ei pidä ’kutkuttaa seurakunnan korvia’, vaan heidän on tavoitettava lampaankaltaisten seurakuntaan kuuluvien mieli ja sydän. Tämä ei aseta heitä jalustalle ”professorien” tai ”jumaluusopin tohtorien” tavalla. Kristityn vanhimman opettaminen ei tapahdu välttämättä lavalta, vaan sopivamminkin henkilökohtaisesti. Se on Raamatun opettamista.
19. Mitkä ”lihan teot” estäisivät valvojaksi nimittämisen?
19 Vanhin ei voi olla ”juoppo rähisijä”. Alkoholin liiallinen käyttö turruttaa aisteja, joten arvostelukyky heikkenee, ja asianomainen menettää mielensä hallinnan. Vanhin ei saa olla ”tappelija” ruumiillisesti eikä kielenkäytössä. Hän ei saa olla sotaisa eikä rahaa rakastava eikä arvostelukyvytön. Sellainen tekisi hänet sopimattomaksi olemaan johdon ottava henkilö kristittyjen seurakunnassa. Vaikka se ei ehkä pidättäisikään häntä palveluksesta jossakin Suuren Babylonin kirkossa, niin nämä ”lihan teot” estäisivät häntä palvelemasta Jehovan todistajien seurakunnassa. – 1. Tim. 3:3; 6:10.
20. a) Miksi se, kuinka henkilö johtaa omaa huonekuntaansa, tulee ottaa tarkasteltavaksi vanhimmaksi nimitettäessä? b) Mikä voidaan kuitenkin ottaa huomioon?
20 Sanottuaan, että vanhimman täytyy olla mies, joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa ja jonka lapset ovat alamaisia, Paavali herättää kysymyksen: ”Jos tosiaan joku ei osaa johtaa omaa huonekuntaansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnassa?” (1. Tim. 3:5) Paavali ymmärsi, että Jumalan huonekunnassa on useampien ihmisten elämä vaakalaudalla kuin tuon miehen huonekunnassa. Näin ollen hänen on oltava hyvin pätevä kyvyssään käsitellä asioita omassa huonekunnassaan kaikkien yleiseksi eduksi. Mutta merkitseekö tämä sitä, että hänen huonekuntansa on välttämättä ihannemalli joka suhteessa? Mahdollisesti ei. Hän saattaa tehdä kaiken, minkä hän järkevästi katsoen voi, eikä kuitenkaan joku hänen huonekunnassaan ehkä käyttäydy sillä tavalla kuin hän haluaisi hänen käyttäytyvän. Hänen vaimonsa saattaa olla hyvin kapinallinen, jopa vastustaa Jehovaa ja hänen Sanaansa. (Matt. 10:36) Mutta tärkeät kysymykset ovat: Missä määrin huonekunnan päämies on vastuussa vaimon kapinallisuudesta, ja johtuuko huonekunnan eripuraisuus jostakin miehen laiminlyönnistä? Seurakunnan katsantokanta asiassa täytyy myös ottaa huomioon.
21. Miksi on viisasta olla määräämättä ”äsken kääntynyttä” valvojaksi?
21 Valvojien on tehtävä tärkeitä ratkaisuja. Tällaisiin ratkaisuihin voi liittyä ihmiselämä tai hyvän uutisen erittäin tärkeän saarnaamistyön suorittaminen. Kieltoja saatetaan antaa. Tarvitaan siis hyvää, kypsää harkintakykyä. Näin ollen ei valvoja saa olla ”äsken kääntynyt”. (1. Tim. 3:6) Hänellä voi olla aivan yhtä paljon intoa ja uutteruutta kuin niillä, jotka ovat olleet kauan uskossa, mutta häneltä saattaa puuttua ’havaintokyky, joka on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän’. (Hepr. 5:13, 14) Vasta mukaan tulleiden tarvitsee kypsyä. Tarkkailkaa sen aikana niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan”. – Hepr. 13:7.
HUOLENPITO ”MUISTA LAMPAISTA”
22. Miten tulee suhtautua muotihullutuksiin, ja kenen esimerkkiä tulee tässä noudattaa?
22 Koska Jehovan todistajat ”eivät ole osa maailmasta”, niin he eivät jäljittele vallalla olevia muotihullutuksia, jotka samastaisivat heidät niiden ihmisten kanssa, joita pidetään yhteiskuntaa vastaan kapinoivina. Seurakunnan nuorten veljien tulee sen tähden pitää mielessään Pietarin kehotus, että Jumalan lauman paimenten täytyy antaa oikea esimerkki. Paavali oli tällainen hyvä esimerkki. Hän sanoi: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” Ihmiset huomaavat, että Jehovan todistajat ovat erilaisia; kristillisen käytöksen, varsinkin valvojien käytöksen, tulee antaa peruste tarvittavalle ”hyvälle todistukselle ulkopuolisilta”, seurakuntaan kuulumattomilta. – 1. Kor. 11:1; 1. Tim. 3:7; Joh. 17:16; 1. Piet. 5:2, 3.
23. Mitä muuta tulee vanhimmilta odottaa?
23 Paavali antoi Tiituksen kirjan ensimmäisessä luvussa neuvoja siitä, mitä vanhimmilta tulee odottaa. Vanhimman täytyy olla ”vapaa syytöksestä”, ominaisuuksiltaan moitteeton. Kukaan ei voi osoittaa häntä sormellaan sellaiseksi, jolla on kyseenalaisia piirteitä persoonallisuudessaan. Hän ei saa olla ”omapäinen” eikä määräilevä; ei ”altis vihastumaan”, äkkipikainen; ”ei epärehellistä voittoa ahnehtiva” vaan päinvastoin silmiinpistävän rehellinen menettelyissään seurakunnan sisä- ja ulkopuolella. – Tiit. 1:6, 7; ks. myös 1. Piet. 5:2, 3.
24. Miten valvojan uskollisuus ilmenee?
24 ”Uskollisena” oleminen on erityisen tärkeätä valvojalle Jeesuksen Kristuksen jäljittelijänä. Hänen uskollisuutensa oikeita periaatteita kohtaan saattaa vaatia häntä antamaan ojennusta ”niille, jotka väittävät vastaan”. (Tiit. 1:9) Tämä ei ole ehkä miellyttävä tehtävä, mutta jos hän pidättyisi antamasta ojennusta, kun sitä tarvitaan, niin se voi osoittaa hänen asettuvan synnintekijän puolelle ja siten tulevan hänen osatoverikseen. (Sananl. 29:24) Annettu ojennus on huomaavaisuutta sitä kohtaan, joka saattaa ottaa harha-askeleen tietämättään. (Gal. 6:1) Jotkin sopimattomat teot saatetaan helposti unohtaa, sivuuttaa tai jättää huomioon ottamatta, mutta ei sellaisia, jotka voivat murehduttaa pyhää henkeä aiheuttamalla jakaumia ja lahkoja seurakunnassa. Uskollisuus vaatii siis joissakin tapauksissa ojennuksen antamista. – Luuk. 17:3, 4; Ef. 4:30.
25, 26. a) Miksi on erikoisen tarpeellista, että paimenet kiinnittävät huomiota itseensä ja Jumalan seurakuntaan? b) Voivatko uudet odottaa hyvää paimennusta Jumalan seurakunnassa nykyään?
25 Kun Paavali piti jäähyväispuheensa Efesoksen vanhimmille, niin hän pyysi heitä kiinnittämään huomiota itseensä ja ”koko laumaan . . . [ja] paimentamaan Jumalan seurakuntaa . . . [koska nyt] keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi”. (Apt. 20:28, 29) Nämä ”sudet” nylkevät laumaa repien pois heidän kristilliset tunnusvaatteensa. Tämä kehotus on tänä kovalle koetukselle asettavana aikana ajankohtaisempi. Kukaan valvoja ei halua olla syypää laiminlyönnin takia yhdenkään Jehovan ”lampaan” menetykseen.
26 Vuosikirja (engl.) osoittaa, missä määrin monet Jeesuksen ”muut lampaat” ovat liittyneet Jehovan kristittyihin todistajiin. On muita, jotka Jeesuksen ”täytyy tuoda”, koska he ”kuuntelevat” hänen ääntään. Tässä vanhan asiainjärjestelmän ”aikojen lopussa” yhden paimenen yhteen laumaan virtaavat saavat opetusta Jehovan teistä. He voivat olla varmoja siitä, että he saavat rakkaudellista, hellää huolenpitoa niiltä, joille Jehova on nähnyt sopivaksi uskoa paimennustyön. – Joh. 10:16; Luuk. 12:32; Miika 4:1–4; Jes. 32:1, 2.