Syvempää näkemystä uutisiin
”Kasvun rajat”
● Ensimmäisessä viidestä ”Kasvun rajoja” käsittelevästä maailmankonferenssista varoitti Euroopan yhteismarkkinoiden entinen presidentti Sicco Mansholt 300 tiedemiestä, oppinutta ja muuta johtohenkilöä niistä onnettomuuksista, jotka vaanivat ihmiskuntaa. Hän väitti, että nälän lisääntyminen, makean veden puute ja ydinjätteet voisivat panna alulle suuren poliittisen epävakaisuuden ja onnettomuuden. Hän sanoi ratkaisun olevan poliittisessa ja taloudellisessa ”uudessa järjestyksessä”. ”Me tarvitsemme ylikansallisten pulmien selvittämiseksi ylikansallisia laitoksia ja ylikansallista voimaa”, Mansholt selitti.
Mutta mitä toiveita on ”ylikansallisten laitoksien ja ylikansallisen voiman” ilmaantumisesta maailmassa? ”Keillään maailman johtomiehillä ei näytä olevan kylliksi avarakatseisuutta tähän tehtävään”, hän huomautti.
Monet maailman johtohenkilöt tajuavat ylikansallisen vallan tarpeen ja sen, etteivät sitä todennäköisesti saa aikaan ketkään ihmiset. Todella realistisen ratkaisun ylikansallisen vallan tarpeeseen löydämme Raamatusta: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti.” Tämä ylikansallinen valtakunta on todella saattava ”turmioon ne, jotka turmelevat maan”. – Dan. 2:44; Ilm. 11:18.
Kuka sen ajatteli?
● Luomakunnan ihmeet hämmästyttävät jatkuvasti tiedemiehiä. Aiemmin väärin ymmärretty eräitten köynnöskasvien erikoisominaisuus on yksi esimerkki. ”Maanviljelijät ovat kauan tienneet, että jos pavun taimen lähelle panee kepin, niin papu löytää sen ja kasvaa sitä pitkin”, selittää tri Donald R. Strong jr. Mutta kukaan ei ole milloinkaan pysähtynyt ottamaan selvää siitä, miten tai miksi. Hän sanoo, että muuan havainnoitsija huomasi vuonna 1925, että köynnöskasvi seurasi keppiä, jota muuteltiin päivittäin, ja päätteli tämän todistavan, että köynnöskasvien täytyy ”ajatella”. Ajattelevatko ne?
Useimmat kasvit ovat ”fototrooppisia”, ts. ne kasvavat kohti valoa. Mutta tiedemiehet uskovat nyt, että eräät köynnöskasvit ovat ”skototrooppisia” – kasvavat pimeyttä kohti, kohti puun runkoa kiivetäkseen. Mutta kun köynnöskasvi saavuttaa puun, niin siitä tulee ihmeellistä kyllä jälleen fototrooppinen niin kuin mistä muusta kasvista tahansa. Sisältyykö tähän ”ajattelua”? Kenen ajattelua?
Viitaten todelliseen alkusyyhyn tunnettu tiedehistorioitsija Loren Eiseley antaa ajattelemisen aihetta. ”Audubon”-lehdessä olevassa kirjoituksessaan hän ihmettelee eräillä eläinluomuksilla olevaa vaistonvaraista käsityskykyä. Vaikka hän onkin kehitysopin kannattaja, niin hän myöntää, että häntä vetää vastahakoisesti puoleensa ”se suunnaton erilaisuus, joka kuvaillaan Raamatun haasteessa [Jesajan 55:8:ssa]: ’Eivätkä teidän tienne ole minun teitäni.’” Hän sanoo: ”Olin alkanut lopulta ajatella, että kehitystapahtumien inhimillinen tulkinta oli ehkä liian yksinkertainen uskottavaksi.” Näin ollen todiste luomakunnassa havaittavasta ”ajattelusta” pakottaa meidät tunnustamaan Hänet, jonka ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty”. – Room. 1:20.
’Sopii pieneen komeroon’
● Jumalan sana sanoo, että Jehova Jumala loi suoraan ihmisen. Mutta tiedemiehet, jotka uskovat kehitykseen, ovat yli sata vuotta yrittäneet löytää tukea tälle teorialleen elollisten fossiileista. He ovat usein antaneet ymmärtää löytäneensä paljon todisteita ihmisen otaksutuista ”apinan kaltaisista” esivanhemmista. Yksi tällainen otaksuttu esivanhempiin kuuluva oli pieni otus, jota kutsutaan nimellä Australopithecus ja joka löydettiin Afrikasta. Mutta tiedemiehet sanovat nykyään, ettei tämä ole voinut olla ihmisen esi-isä.
Ja miten paljon fossiilitodisteita on löydetty kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeen, joina niitä on kiihkeästi etsitty? Vuoden 1976 ”Nature/Science Annual” sanoo: ”Yhdeksän jokaisesta kymmenestä Australopithecus-fossiilista on hampaita eikä suinkaan aina kovinkaan hyviä hampaita. Kaikki muu on palasina, osa siitä pelkkiä murusia. . . . Ja löydöksien näennäisestä runsaudesta huolimatta palaset ovat todellisuudessa yhä äärimmäisen harvinaisia. Ne kaikki – viimeistä myöten – sopisivat yhteen ainoaan pieneen komeroon. Kokonaisten yksilöiden uudelleen rakentaminen . . . yksinomaan sen komeron sisältämistä palasista on tyrmistyttävän vaikea tehtävä.”
Niin, miten vaikeata onkaan yrittää todistaa teoriaa, jota ei voida todistaa, joka perustuu valheelle. Raamattu antaa meille oikean tiedon siitä, miten ihminen ilmaantui maan päälle. Tämä tieto tulee Häneltä, jonka pitäisikin tietää, Häneltä, joka oli paikalla siihen aikaan, Luojalta, Jehova Jumalalta. Nöyrä Raamatun kirjoittaja tunnustikin: ”Tietäkää, että Jehova on Jumala. Hän on meidät tehnyt emmekä me itse.” – Ps. 100:3, UM.